Olin viime viikonloppuna seuraamassa teetaidetta, eli osallistuin "teeseremoniaan" (joka ilmeisesti on vähän väärä, mutta vakiintunut, nimitys). Se järjestettiin Suomenlinnassa (
http://urasenke.fi/) ja järjestäjä Urasenke Tankokai on ymmärtääkseni Suomen ainoa jonkin japanilaisen koulukunnan mukainen yhdistys.
Suosittelen kyllä, tilaisuudesta saa kahvi-ihminenkin paljon irti. Tarjolla oli matcha-pulverista valmistettu paksu koicha (muodollinen osuus) ja ohuempi usucha. Kahvitermein voisi sanoa, että sieltä tuli tiukka ristretto ja sitten lungo. Tee valmistettiin valurautapannussa hiilillä. Hyvin taitava hiilien asettelija kuulemma saisi veden pysymään 80 asteessa, mikä toki on vaikuttavaa - mutta toisaalta, eikö siihen voisi asentaa sähkövastusta ja PID:iä?
Ohjelmaan kuului myös muutaman makeisen syöminen, sekä teenvalmistusvälineiden katselu ja niistä keskustelu. Muista aiheista ei ollut suotavaa keskustella. Kaksi kupillista ja yksi santsi päälle hörpittiin 2,5 tunnissa.
Kahvinkin juontiin liittyy kaikenlaisia rituaaleja, mutta ei yhtä pitkälle vietynä. Kahvimaailmassa koulukunta tarkoittaa sitä, kun pyöräyttää tampperia tietyllä tavalla kahvassa ja kirjoittaa internetissä, että se on todella toimiva tapa. Japanilaisen teen maailmassa koulukunta tarkoittaa jotain, jolla on Y-tunnus, toimipisteitä ympäri maailman ja 500-vuotinen historia.
En tiedä miksi vastaavaa ei ole kehittynyt kahvin ympärille. Ehkä syynä vain on se, että japanilaiset ovat juoneet kahvia niin vähän aikaa. Japanin ulkopuolellahan tämä outojen rituaalien kehittäminen on ihan lapsenkengissään.
