Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

Olen ehdottomasti kahvihifisti!

6 (22.2%)

En tiedä / Ehkä vähän / En osaa sanoa

8 (29.6%)

Ei! En ole kahvihifsti, mutta pidän hyvästä kahvista

13 (48.1%)

En ole kahvihifistelijä millään tavalla. Tärkeintä on kofeiini.

0 (0%)

Äänestäjiä yhteensä: 27

[Toma]

Jos mä vaan jätän tän tähän.

[tirofaux]

Pari kommenttia

Kahvissahan on myös kyse riippuvuuden tyydyttämisestä. Tosin kofeiini riippuvuudesta pääsee helposti irti jos haluaa.

Kahvi, tai kahviharrastus tai kahvihifismi ei edellytä addiktiota kahvia kohtaan. Joillakin addiktio voi toki toimia merkittävänä kannustimena harrastuksen tai hifistelyn suuntaan.

Tämän kautta on pakko pohtia seuraavaa: Voiko olla hifisti vaikkei olisi harrastaja? Nimittäin voisin ehkä pitää itseäni hifistinä ruoan suhteen, mikä taas ei tarkoita pröystäilyä, ja voi olla hyvin yksinkertaista ja edullistakin, mutta aina laadukasta ja huolella valmistettua. Ruokaa laittaessa usein mitaan myös asioita, vaikka toki vuosikymmenten kuluessa on silmämääräinenkin mitta aika tarkka.

Jos hifismin määritelmäksi hyväksytään laadullinen näkökulma ja harrastuksen määritelmän keskiössä on vapaa-ajan käyttäminen toimintaan, löydetään mahdollisuus hifistelijään joka esimerkiksi ammatissaan hifistelee mutta ei tee samaa työnsä ulkopuolella. Tällöin henkilö olisi hifistelijä mutta ei harrastaja.

Mittaamiset ja valmistusprosessin toistettavuus ovat nähdäkseni valmistukseen liittyviä näkökulmia, jotka eivät myöskään ole edellytyksiä harrastukselle tai hifistelylle.

Oliko tässä kaapista astumisessa ja pohdinnassa mitään järkeä? Tai sitten voisin kysyä kysymyksen, jonka voisin olettaa Oskunkin esittävän: tarvitseeko näitä niin monimutkaisesti pohtia tai määritellä?

Pohdinnassa oli monta hyvää seikkaa. Ehkä sellaista itsepohdintaa. Pohdintaa voi ja kannattaa tehdä jos kokee sen mielekkääksi. Ei kuitenkaan tarvitse osallistua jos määrittely tuntuu vieraalta.

Itse koetan toisinaan määritellä mikä termeillä tarkoitetaan. Siksi ehkä toisinaan olen hieman tarkka ettei määritelmä karkaa tarpeettoman rajaavaksi. Usein myös koen että minua määritellään ulkopuolisen yhteisön toimesta kahviin liittyvän toimintani kautta. Lienee turha taistella sitä vastaan, en tietä olisiko siihen aihettakaan.

Usein luontevimmat termit jäävät elämään ulkopuolisen hyväksynnän ja suosion myötä. Hifi-termi vaikuttaisi laajenevan audiopuolelta yleismerkitykselliseksi. Samaan tapaan esimerkiksi arkkitehtuuri on alettu nähdä rakenteiden välisenä suhteina muuallakin kuin rakennustekniikassa.

[PaljonMaitoa+VahvaaKahvia]

Minä kyllä edelleenkin ymmärrän Oskun haluttomuutta lukea tätä kahvi hommaa harrastukseksi. Mikä kaikki pohjimmiltaan luetaan harrastusten joukkoon? Kahvissahan on myös kyse riippuvuuden tyydyttämisestä. Tosin kofeiini riippuvuudesta pääsee helposti irti jos haluaa.

Riippuvuudesta pääsee kofeiinitabletilla tai pannussa seisseellä juhlamokalla. Riippuvuus toki kannustaa moniin harrastuksiin (sikarit, viinit, kahvit yms..) mutta riippuvuus on silti eriasia kuin harrastus, vaikka ne eivät toisiaan missään nimessä suljekkaan pois.

Silti mielestäni yksinkertaisesti pidän vain ruoanlaitosta enkä harrasta sitä.

No miten tämä liittyy hifismiin? Tämän kautta on pakko pohtia seuraavaa: Voiko olla hifisti vaikkei olisi harrastaja?

Jos jätetään luvusta ammattilaiset hifistelijät (jotka eivät ole koskaan harrastajia, koska ovat ammattilaisia), niin hifisti pyrkiii hyvään laatuun ja harrastuksessa taas on luonteeltaan enemmän määrään liittyvä (tosin tietynlaieen määrään). Kyllä se ehkä aikaa löyhää hifismiä on, jos pyrkii korkaan laatuun, mutta hyvin epäsäännöllisesti tai pienellä kiinnostuksella. En nyt sanoisi ehdottomasti että ei, mutta rajoilla liikutaan.

Nimittäin voisin ehkä pitää itseäni hifistinä ruoan suhteen, mikä taas ei tarkoita pröystäilyä, ja voi olla hyvin yksinkertaista ja edullistakin, mutta aina laadukasta ja huolella valmistettua. Ruokaa laittaessa usein mitaan myös asioita, vaikka toki vuosikymmenten kuluessa on silmämääräinenkin mitta aika tarkka.

Tässä alleviivasin tekstistäsi sen mikä liittyy tuohon aiempaan kysymykseeni, miksi hifisteitä ei pidetä ja harva tahtoo tuntustautua hifistiksi, että siihen sanaan liitetään minusta turhaan pröystäily ja kalleus.

Nyt sitten seuraava pohdinta omalta osaltani. Äänestinkö väärin? Jos olen ruokahifisti ja jos tuo kahvi on osa ruokahifismiäni, asuuko minussa siis sittenkin pieni kahvihifisti?

Miksei asuisi? Etkö pyri kahvissasi suuren laatuun maun osalta?

Mutta en missään nimessä koe harrastavani ruoanlaittoa. Harrastan kyllä kalastusta ja uintia sekä musisointia erilaisilla akustisilla kielisoittimilla, mutta ruoanlaittoa en. Olen myös harrastanut urheilumiekkailua ja lenkkeilyä, kunnes polvet pettivät ja tulivat noille esteeksi. Kahvin voisin katsoa harrastukseksi, mutta ruoanlaittoa en, koska se on kaiken intohimon ohessa päivittäinen välttämättömyys.

Tämä on minusta todella outo ajatus. Tai siis, että jos harrastaa hulluna autoilua ja rassaa sitä vintageautoaan autotallissa ja käy kokoontumisajoissa, niin jos sen lisäksi käy oppelilla töissä päivittäin niin ei olekkaan autoharrastaja? En tajua logiikkaasi?

En myöskään harrasta lukemista, vaikka luen jatkuvasti, koska lukeminenkin on minulle välttämättömyys.

Jos lukee päivnä lehden uutisten takia, harrastekirjallisuutta (ne kokkikirjat) ja ammattikirjallisuutta niin ei suuresta lukumäärästä huolimattakaan varsinaisesti välttämättä ole lukemis harrastaja, koska se intohimo ei ole itse lukeminen vaan se on vain väline. Vähän kuin se että ei ole autoharrastaja jos käy pakolla autolla töissä.

tarvitseeko näitä niin monimutkaisesti pohtia tai määritellä?

Ei missään nimessä tarvitse. Saa jos tuntuu siltä, mutta ei tarvitse. Itse harrastan pohtimista ja määrittelyä

[PaljonMaitoa+VahvaaKahvia]

Mittaamiset ja valmistusprosessin toistettavuus ovat nähdäkseni valmistukseen liittyviä näkökulmia, jotka eivät myöskään ole edellytyksiä harrastukselle tai hifistelylle.

Harrastukselle eivät missään nimessä. Hifismin suhteen vähän niin ja näin. Tai siis kahvissa jos joku pyrkii suuren laatuun, niin toki se onnistuu ranneliikkeelläkin ja aikaa perstuntumalla arvioimalla, niin toki se on hifismiä sitten. Toki se on suurempaan hifistelyä sekunttikellon ja vaa'an kanssa.

Pohdinnassa oli monta hyvää seikkaa. Ehkä sellaista itsepohdintaa. Pohdintaa voi ja kannattaa tehdä jos kokee sen mielekkääksi. Ei kuitenkaan tarvitse osallistua jos määrittely tuntuu vieraalta.

Joo ja näitä määritelmiä pohtiessa yleensä syvenee se koko ajatus koko asiastakin yleensä. Että ei se ole vain turhaa rajanvetoa minusta aina, vaan monesti sitä asiaa oppii ymmärtämään paremmin kun pohtii miten ne määritelmät menevät ja miten ne suhtautuvat esim. omaan toimintaan.

[tirofaux]

Harrastukselle eivät missään nimessä. Hifismin suhteen vähän niin ja näin. Tai siis kahvissa jos joku pyrkii suuren laatuun, niin toki se onnistuu ranneliikkeelläkin ja aikaa perstuntumalla arvioimalla, niin toki se on hifismiä sitten. Toki se on suurempaan hifistelyä sekunttikellon ja vaa'an kanssa.

Kahvihifisti ei välttämättä tarvitse ranneliikettä tai määrien arviointia tai mittaamista. Ne ovat osa valmistusprosessia ja valmistusprosessi voi olla kolmannen osapuolen toimittama. Toki monet kahvihifistit/harrastajat valmistavat kahvinsa itse, mutta omatoiminen kahvin valmistaminen ei ole pakollinen edellytys sille että on kahvihifisti/harrastaja.

[Jari]

Kahvin voisin katsoa harrastukseksi, mutta ruoanlaittoa en, koska se on kaiken intohimon ohessa päivittäinen välttämättömyys. En myöskään harrasta lukemista, vaikka luen jatkuvasti, koska lukeminenkin on minulle välttämättömyys. Kahvi ei ole välttämättömyys. Siksi se voisi olla harrastus.

Tässä kohtaa mennään mielestäni vähän metsän puolelle. Välttämättömiä asioitako ei voi harrastaa? Eli jos joku käy säännöllisesti kilpakävelijöiden piirisarjan kisoissa ja harjoittelee päivittäin niitä varten, sitä ei kuitenkaan voi pitää harrastuksena (vaikka se selkeästi muutoin täyttäisikin harrastuksen tunnusmerkit) koska kävely on useimmille välttämätöntä liikuttaessa paikasta toiseen, tai vaikka vain viedessä roskat ulos. Joskus on pakko juostakin kun on oikein kiire. Jos kerran tai useammin on pakon edessä juossut, niin siinäkö se sitten meni se juoksu-/lenkkeilyharrastus?

Samoin bussi- tai taksikuski, joka keräilee vanhoja autoja, käy kokoontumisajoissa, tekee niillä huviajeluja, osallistuu autoharrastajien toimintaan päivittäin ja vieläpä rassaa niitä autojaan vapaa-ajalla, ei kuitenkaan voi harrastaa autoja, tai autoiluja, koska autot ja autoilu ovat hänelle välttämättömyys. Heti jos hän irtisanoutuu, niin samalla silmänräpäyksellä hänestä tuleekin autoharrastaja...

Voiko Postin työntekijä harrastaa postimerkkeilyä?

Itse ainakin harrastan ruoanlaittoa, viikonloppuisin usein vähän hifistellenkin. (minunkaan mielestäni hifistely ei liity rahaan, vaan huolellisuuteen ja tarkkaavaisuuteen sekä pyrkimykseen saada aikaiseksi jotain poikkeuksellisen hyvää)
Missä vaiheessa kotiruoanlaitto sitten muuttuu harrastukseksi? Sanoisin, että jos sitä kohtaan osoittaa suurta kiinnostusta ja aktiivista pyrkimystä tiedon ja taidon kasvattamiseen.

BTW, joidenkin ammattilaisten suhtaumisessa hifistelyyn tietyssä mielessä ymmärrän sen, ettei joku miellä itseään hifistelijäksi, jos ajatellaan että hifi kuuluu kotiin (vrt. alkuperäiset hifi-laitteet, jotka nimenomaan olivat kotilaitteistoja). Mutta toisaalta, kuinka moni probarista sitten töräyttää ne aamukahvit valmiiksi jauhetusta juhlamokasta pesemättömällä krupsilla?

Oliko tässä kaapista astumisessa ja pohdinnassa mitään järkeä? Tai sitten voisin kysyä kysymyksen, jonka voisin olettaa Oskunkin esittävän: tarvitseeko näitä niin monimutkaisesti pohtia tai määritellä?

Ei tietenkään tarvitse. Eihän tämä ihan samaan kastiin kuulu kuin hengittäminen, nukkuminen, syöminen tai verojenmaksu...
Suhtaudutaan tähän vaan ihan harrastuksena.

[PaljonMaitoa+VahvaaKahvia]

Ne ovat osa valmistusprosessia ja valmistusprosessi voi olla kolmannen osapuolen toimittama. Toki monet kahvihifistit/harrastajat valmistavat kahvinsa itse, mutta omatoiminen kahvin valmistaminen ei ole pakollinen edellytys sille että on kahvihifisti/harrastaja.

Aivan aivan.. Jos puhutaan kahvintekemisestä harrastuksena, niin silloin olen edelleen samaa mieltä. Jos puhutaan kahvinjuomisesta harrastuksena, niin olet oikessa.

Vähän kuin Olutharrastuksessakin, että toiset panevatkin itse olutta eivätkä vain harrasta sen juomista.

[Tuomas]

Tämä on minusta todella outo ajatus. Tai siis, että jos harrastaa hulluna autoilua ja rassaa sitä vintageautoaan autotallissa ja käy kokoontumisajoissa, niin jos sen lisäksi käy oppelilla töissä päivittäin niin ei olekkaan autoharrastaja? En tajua logiikkaasi?

Logiikkani liittyy siihen, että Harrastus on vapaa-ajan toimintaa, mutta ruoan valmistaminen on välttämättömyys, eli se on kotityötä, josta voi nauttia ja nautin suuresti. Harrastaminenhan on aika nykyaikainen ilmiö. Vielä reilut sata vuotta sitten vain rikkailla tai ylemmällä luokalla oli mahdollisuus harrastaa. Jossakin määrin harrastamisen luokitteluun ei ollut varaa. Alempi luokka teki yksinkertaisesti erilaisia asioita mm. puhdetöitä. Ylemmällä luokalla oli vapaa-aikaa, joka piti täyttää jollakin, kuten metsästyksellä tai pelailemalla. tms. Alemmalle luokalle metsästys oli ruoan hankintaa, vaikka toki se saattoi tuoda suurta henkistä tyydytystä. Eli onko kaikki luokiteltava harrastukseksi, eikö joitakin asioita vaan tehdä, koska ne ovat osa elämää? Näin koen ruoan suhteen, vaikka nautinkin tekemisestä suuresti.

Itse harrastan pohtimista ja määrittelyä

  Sama vika, mukana oli aika paljon itseironiaa...pistin tarkoituksella hieman överiksi.

[PaljonMaitoa+VahvaaKahvia]

Logiikkani liittyy siihen, että Harrastus on vapaa-ajan toimintaa, mutta ruoan valmistaminen on välttämättömyys, eli se on kotityötä, josta voi nauttia ja nautin suuresti.

Joo, sittenhän se muuttuu harratukseksi vasta kun siitä tekee tarpeettoman monimutkaista ostamalla ison kasan keittokirjoja ja panostamlla siihen aikaa ja mielenkiintoa.

Harrastaminenhan on aika nykyaikainen ilmiö.

No tavallaan rahvaan keskuudessa joo, mutta se johtuu elintason noususta lähinnä. Luulisin, että rikkaat harrastivat jo muinaisessa egyptissäkin.

Eli onko kaikki luokiteltava harrastukseksi, eikö joitakin asioita vaan tehdä, koska ne ovat osa elämää? Näin koen ruoan suhteen, vaikka nautinkin tekemisestä suuresti.

Kyllä asioita voi tehdä vain osana elämää ja nauttia niistä. Sitten asiaan kohdistuu suurta suurta mielenkiintoa, niin se alkaa muuttua harrastukeksi. Jos vaan tekee päivittäin ruokaa, tykkää siitä mutta tekee sen vain alta tykäten niin se ei ole vielä harrastus. Kun hankkii sen ison pinin keittokirjoja ja suuresti nauttien suhtautuu koko siihen prosessiin, niin se alkaa olla jo harrastusta. Ero on toki veteen piirrtty, mutta minusta se on olemassa silti.

pistin tarkoituksella hieman överiksi.

 

[martti.]

Käsitteellä Hi-Fi pyrittiin joskus 50-luvulla myymään äänentoistolaitteita kuluttajille luomalla mielikuva luonnonmukaisuudesta. Kyseessä oli ennen kaikkea markkinoinnin käsite, ei niinkään mikään tae äänen laadusta. Viimeistään 80-luvulla käsite alkoi olla imagoltaan vanhahtava, eivätkä todelliset harrastajat, puhumattakaan ammattilaisista, kokeneet termiä omakseen. Itse en oikeastaan törmää termiin missään muussa kuin halventavassa sävyssä, mutta kyllä poikkeuksiakin toki löytyy.

Hifistelyllä yleensä halutaan dissata toisten suoritusta kun itse ei oikeasti haluta, osata, viitsitä, ehditä tehdä jotain juttua kunnolla. Taustalla voi olla esimerkiksi kateus, ylimielisyys ja itsekkyys toisen ihmisen elämän prioriteettejä kohtaan. Jos joku haluaa leipoa parhaat leivonnaiset, kisailla pienestä kumisesta kiekosta jäällä, seurata muiden urheilusuorituksia keskustellakseen niistä toisten samanhenkisten kanssa, lyödä pientä valkoista palloa maassa oleviin reikiin tai opetella tekemään ruskeista pavuista herkullista juomaa, niin omaa aikaansa saavat siihen vapaasti käyttää ja se ei ole ainakaan minulta mitenkään pois. Kun kaikkea ei ihminen ehdi tekemään, eikä varsinkaan olemaan kaikessa hyvä, niin väistämättä tässä joutuu tekemään valintoja.

Pyrkmys oman suorituksen parantamiseen pitäisi nähdä positiivisena ominaisuutena riippumatta mihin sitä sovelletaan. Ammattimaisuus tuo mukanaan elinkeinoon ja kannattavuuteen liittyvät lisämausteet, jonka takia harrastepohjalta voidaan joissain osaamisissa mennä paljon pidemmällekin, kuin mitä ansaintatoimnnan reunaehdoilla on mahdollista. Kotona tehty voi olla kaikkein parasta. Subjektiivisten mieltymysten kohdalla absoluuttista parhautta ei edes kannata yrittää määrittää: jokaisella on oikeus omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin, samoin kuin oikeus hakea onnistumisen kokemuksia sieltä mihin haluaa aikaansa käyttää.

[Juusos]

Tässä keskustelussa on kyllä uskomattoman hyviä näkemyksiä ja vielä parempia perusteluita. Hauska lukea että mihin tämä tästä kehittyy.

[PaljonMaitoa+VahvaaKahvia]

Ammattimaisuus tuo mukanaan elinkeinoon ja kannattavuuteen liittyvät lisämausteet, jonka takia harrastepohjalta voidaan joissain osaamisissa mennä paljon pidemmällekin, kuin mitä ansaintatoimnnan reunaehdoilla on mahdollista

Kyllä ja myös joskus vähemmän pitkälle. Aina ei ole taloudelisesti mahdollista tai edes mielekästä myydä sellaista laatua, joka itseä mahdollisesti miellyttäisi.

[martti.]

Ei taloudellisesti mahdollista tai mielekästä, koska oma maku voi oikeasti poiketa keskimääräisen asiakkaan odotuksista. Asiakkaan tahto on tärkein.

En yleensä tykkää monien hyvienkään kahviloiden vaaleapaahtoisista espressoista, koska ne mielestäni ovat yleensä vetisiä ja aliuuttuneita. Kotona valutan vaaleita paahtoja hitaasti, ristrettoa jopa 60s, jolloin maku on paremmin tasapainossa. Jousitoiminen vipukone tarjoaa loppua kohti alenevan lämmön, mikä auttaa välttämään yliuuttoa. Sitten kun laitetaan tuohon kahviksi vielä Jamaica Blue Mountain, jolla pelkkä raaka-aine maksaa 3e per shotti, niin ei tollaista varmaan kannattavasti pysty tässä maassa kahvilassa tarjoamaan.

[PaljonMaitoa+VahvaaKahvia]

Mitä kahvihifistely on?

Kahvin kanssa itse katsoisin sen tarkoittavan mahdollisimman korkeaan juoman maun laatuun pyrkimistä. Sana on kuitenkin harvinaisen epämääräisestä ja moninaisesti määritellystä alkuperäissanasta (audio-hifi) ouosti rukattu vähemmän samalla toimiviin asioihin, kuten kahviin. Lisäksi siinä on yleisesti melko vahva negatiivinen sävy.

Mikä erottaa kahvihifistin vakavasta harrastelijasta vaiko mikään?

Harrastuneisuus ja hifistely ovat kaksi eri asiaa. Toki liittyvät toisiinsa.

Oletko kahvihifistelijä?

Olen, vaikkakaan en välttämättä kovinkaan hyvä sellainen.

Onko kahvihifistely hyvä vai huono juttu?

No mitä kukin mistäkin itse saa. Itse nautin tästä harrastuksesta näin ja silloin se on hyvä. Joku muu välttämättä ei. En lisäisi automaattista arvolatausta asialle.

Jos joku tykkää juoda pannussa palanutta juhlamokkaa ja nauttii siitä, niin ihan aikuisten oikeasti minusta siinä ei ole mitään vikaa. Hyvä hänelle. Siksi kahvihifistely ei ole minusta mikään itseisarvo, vaan pelkästään väline jollekkin muulle. Itseni kohdalla ilolle ja nautinnolle.

[PaljonMaitoa+VahvaaKahvia]

miksi kahvihifismi sanaa käytetään niin usein halventavassa merkityksessä?

Tämä taas on minusta aidosti mielenkiintoinen kysymys.

Luulen, että tämä on vähän kaksisuuntainen tie. Vaikka audio- tai kahvihifisti ei välittäisikään toisten laitteistoista tai kahveista, niin kyllähän se omista kauttimista tai kahveista intoilu antaa helposti siinäkin tapauksessa helposti tahattoman implikaation, että "sun kajarit on paskat ja kahvi kuraa". Lisäksi toki on sellasia päällepäsmäri hifistejä ja kahviharrastajia, jotka tuntevat paremmuutta omasta asiastaan ja se myös näkyy ulospäin jos ei sanoissa, niin asenteessa.

Helposti silloin se sana ottaa negatiivisen sävyn, kun ihmisten täytyy puollustaa omia kaiuttimiaan tai kahvejaan. Helpoin puollustus on hyökkäys ja negatiivinen skeptisyys toisen tekemisiä kohtaan.