Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[swede]

Millä tavalla aistinvaraisesti määrittelette milloin pavut on paahtamisen jälkeen käyttökelpoisia? Itse olen päässyt vauhtiin popcornkone-paahtamisessa, toistaiseksi ihan mukavin tuloksinkin. Annan yleensä papujen levähtää pari kolme päivää ennenkuin otan ne käyttöön.

Silvialla ja nakukahvalla saan aikaan VALTAVAN ja kuohuvan creman joka lasiin laskiessa näyttää aika hienolta.  Toki crema laskeekin sitten suht nopeasti mutta alkuun sitä on silmämääräisesti yli 90% juoman tilavuudesta. Crema on punertavaa ja vähän kuplivaakin (co2?) Onko liialla hiilarilla merkitystä?

Olen paahtanut columbia cauca bolivaria ja espressoja siis teen.

[Toma]

Itse taas olen ihan aikaisintaan 5vuorokauden jälkeen uskaltanut maistaa, yleensä pidän viikosta kahteen pussissa (riippuu miten on paputilanne talossa, jos riittää niin kaks viikkoa).
Joku sanoi joskus kautta rantain, että nämä saattaisivat olla makuasioita. Nimeltä mainitsematon kc:n työntekijä on sanonut juovansa 2kk levännyttä papua mieluiten.
Enemmän paahtajat varmaan tietänevät enemmän.

[VHarryB]

Mitä tummemmaksi paahdat niin sitä kauemmin kannattaisi antaa pavun "levähtää" ja hiilidioksidien haihtua taivaan tuuliin. Tummemmasta paahdosta vapautuu enemmän hiilidioksidia ja se on just sitä kauniin näköistä cremaa, mikä ei välttämättä maistu kovin hyvälle kupissa vaikka näyttääkin kauniilta uuttaessa.

Omakohtainen kokemus on, että toi liiallinen hiilidioksidi ja jollakin tavalla kuppiin ajautuminen aiheuttaa kitkerää, todella pistävää makua espressoon. Varsinkin kun tuorepaahdettu shotti valahtaa liian nopeasti/ kanavoi hieman, tulee juomaan kitkerä/pistävä sivumaku. Mitä vanhempaa paahtoa, sitä anteeksiantavampaa se on tuolle ilmiölle. Tosin pavun vanhetessa myöskin aromit kaikkoaa.

Espressokone, joka esiuuttaa alhaisemmalla paineella voisi olla hieman anteeksiantavampi tuorepaahdolle, koska hiilidioksidille jäisi enemmän aikaa vapautua shotin lähtiessä hitaammin liikkeelle. Myös tiukempaa uuttosuhdetta käytettäessä voisi kuvitella voivan käyttää hieman tuoreempaa paahtoa, koska kahvipedille jää enemmän aikaa luovuttaa hiilidioksidia. Uutto lähtee hitaammin liikkeelle ja hiilidioksidia ehtii enemmän vapautua. Tämä on sit ihan mutua ja kuulisin mielellään muiden kommentteja asiasta.

Tuli muuten samalla mieleen suodatinkahvin valmistaminen tuorepaahdolla. Jos dripperillä valmistaa kahvia niin alku kannattaa ottaa tosi varovaisesti. Jos kaataa liian paljon vettä alussa ja kahvipedin vielä kuohahtaessa kuppiin valuu nestettä, tekee se kahvista kitkerää. Jiiteen neuvoma sekoittelu alussa auttaa asiaan. Eli siis mahdollisimman vähän vettä lorotellaan alussa ja sit sekoitetaan vesi/ kahvimassa. Jos tekee Moccamasterilla kahvia niin kannattaa alussa pitää tippalukkoa kiinni ja sekoitella kahvi/vesimassa.
 

Mulla oli noin kuukausi sitten India Monsoon Malabaria pussillinen. Todella tumma paahto, öljyt pinnassa. Tuli Has Beaniltä 3 päivässä paahdosta kotiovelle. Kokeilin huvikseni tehdä dripperillä kahvit ja vaikka sekoittelin alussa niin ihan hirveätä myrkkyä sain aikaseksi. Sama homma espressokoneella. Annoin kahvin levähtää vielä viikon ja maku parani huomattavasti, vaikka pieni sivumaku oli edelleen. Varmasti olisi voinut vielä viikon antaa levähtää.

[swede]

Kiitos vastauksista. Täytyy jatkossa antaa papujen levätä pidempään.

[endy]

Vanha aihe, mutta jatkan tähän kun asia liittyy kuitenkin papujen tuoreuteen ja lepäämisaikaan paahdon jälkeen.

On ilmeisesti olemassa kahta erilaista paahtotyyliä, tuorepaahdot ja sitten ilmeisesti paremmin säilyvät paahdot. Pääsin keskustelussa alkuun KC:n työntekijän kanssa, mutta mihinkään varsinaiseen lopputulokseen en päässyt. Yhdessä kahvikoulutuksessa sanottiin, että pavun pitäisi antaa levätä vähintään 1 kk paahdon jälkeen ja sitten kun ottaa pavut käyttöön, pitäsi pavun antaa hengailla 8 tuntia papusäiliössä (tai vastaavassa kannellisessa rasiassa) ennen valmistusta. Tämä siis ilmeisesti se pitkään säilyvän pavun säilytys ja valmistus. Sitten on nuo tuorepaahdot, eli mahdollisimman tuoreena pitäisi jauhaa ja juoda, eikä antaa hengailla papusäiliössä, vaan laittaa säiliöön aina sen verran papua mitä aikoo jauhaa.

Mikä näiden kahden paahtotyylin varsinainen ero on? Osaako kukaan sanoa vai olenko aivan täysin hakoteillä tässä? Onko edes olemassa tuorepaahtoa ja pitkään säilyvää paahtoa?

[Joona_s]

Vanha aihe, mutta jatkan tähän kun asia liittyy kuitenkin papujen tuoreuteen ja lepäämisaikaan paahdon jälkeen.

On ilmeisesti olemassa kahta erilaista paahtotyyliä, tuorepaahdot ja sitten ilmeisesti paremmin säilyvät paahdot.

Roskaa. Kaikki kahvit säilyvät paahdon jälkeen samalla tavalla. Erityisesti tummat kahvit (eli ns. "paremmin säilyvät") ovat vaan lähtökohdiltaan jo niin kuvottavia, ettei niitä pieni seisottaminen enää pahenna. Vanha kahvi on kuitenkin aina vanha kahvi, eikä pitkään hyllyllä seisonutta espressoa saa valumaan hyvin vaikka se olisi 100 % robustaa ja musta kuin hiili.

Yhdessä kahvikoulutuksessa sanottiin, että pavun pitäisi antaa levätä vähintään 1 kk paahdon jälkeen ja sitten kun ottaa pavut käyttöön, pitäsi pavun antaa hengailla 8 tuntia papusäiliössä (tai vastaavassa kannellisessa rasiassa) ennen valmistusta.

Taas kerran, roskaa. Kahvin pitää antaa levätä vähän aikaa paahdon jälkeen mutta kuukaudessa alkaa kahvi olemaan jo niin vanhaa, että jos tällainen lepoaika on välttämätän on kahvissa itsessään jotain pahasti vialla.

Sitten on nuo tuorepaahdot, eli mahdollisimman tuoreena pitäisi jauhaa ja juoda, eikä antaa hengailla papusäiliössä, vaan laittaa säiliöön aina sen verran papua mitä aikoo jauhaa.

Kaikki kahvi  pitäisi juoda ja jauhaa (sopivan) tuoreena. Yksittäisannostus on ihan näppärää jos haluaa ennalta punnitun määrän kahvia portafiltteriin mutta hyvin harva mylly toimii yksittäisannostelun kanssa moitteetta.

Mikä näiden kahden paahtotyylin  varsinainen ero on? Osaako kukaan sanoa vai olenko aivan täysin hakoteillä tässä? Onko edes olemassa tuorepaahtoa ja pitkään säilyvää paahtoa?

Siihen onko olemassa kahta tällaista paahtotyyliä, ei ole mahdollista täysin vastata. Mielestäni ei kuitenkaan kannata rakentaa mielessään tällaista erottelua. Todennäköisesti henkilö, joka uskoo tällaiseen säilyvään paahtoon , todennäköisesti käyttää paljon robustaa ja paahtaa tummaksi. Itse taas henkilönä joka ei usko moisten kategorioiden olemassaoloon kutsun pitkään säilyvää kahvia yksinkertaisesti pahaksi.

[japa]

Kahviin liittyen tuntuu olevan vallalla yllättävän paljon vanhan kansan perimätietoa tai muuta voodoo uskomusta, jota toistetaan naama vakavana.
Oikeastaan Joona_s sanoi kaiken oleellisen. Kahvi on tuoretuote, jonka ominaisuudet menevät ajan myötä huonompaan suuntaan ihan ensimmäisiä päiviä (n. viikkoon, ehkä pariin) lukuunottamatta. Tuona aikana ongelmana on tuoreista pavuista lähtevä liika hiilidioksidi, joka vaikuttaa makuun. Mikä on liikaa? Se on makukysymys, johon on vaikea vastata, mutta oma kokemukseni on, että yleisesti siteerattu viikon odottelu paahdon jäljiltä on ihan paikallaan.

Kuukauden-parin odottelun pystyy jo erottamaan hienoimpien makunyanssien katoamisesta.

[akallio]

Jep, erikoiskahvit ovat tosiaan yksi voodoon alalaji. Taitaa olla, että itse prosessi on niin huonosti tunnettu, että kaikenlaisille "teorioille", ikiaikaiselle perimätiedolle ja välillä melkein noitavainoille jää paljon elintilaa.

Toki sama on pätenyt viiniin, olueeseen, viskiin yms., mutta niitä on tutkittu enemmän ja siksi tilanne on nykyään toinen. Kahvissa ei ole ehkä yhtä vahvaa kaupallista intressiä ymmärtää asiaa, toisin kuin esimerkiksi käymistuotteissa.

[Tuomas]

Olisiko tässä ajatuksessa kahdesta paahtotekniikasta kyse siitä, että halutaan ostajien uskovan siihen, että tuotteen seisominen kahvikaupan hyllyllä voisi olla hyväkin asia, eikä ainakaan pahasta. So. "Meillä paahdetaan sellaisella tekniikalla, että kahvi säilyy pidempään hyvänä.

Olen samaa mieltä siis edellisten vastaajien kanssa. Sopivan tuoreena ja sopivuuteen vaikuttaa myös valmistustapa. Täysin levähtämättömän kahvin maku on todella ohut, mutta yönkin yli lepääminen auttaa asiaa. Pari viikkoa kahvi on parhaimmillaan. Kuukauden kuluttua huomaa selviä makumuutoksia ja muutaman kuukauden päästä alkaa maistua jo hieman eltaantuneelta - juotavaa, mutta selvästi jo seisonutta. Ainakin olen itse tällaista ollut huomaavinani.

[OskuK]

Kahviin liittyen tuntuu olevan vallalla yllättävän paljon vanhan kansan perimätietoa tai muuta voodoo uskomusta, jota toistetaan naama vakavana.

Yhtä hyvin voisi sanoa että khvin liittyy paljon vanhan kansan maalaisjärkeä, ja sitten toisaalta yhtä paljon nörttivoodoota, jota ei toki lausuta hymyillen ;-)

Tuli tuossa luettua opus kahvista, likä lie oli kirjastolöytö nimeltään, Pannu Kuumana -ja kyllä aika hauskoja tapoja on kahvin yhteydessä ollut.

[Joona_s]

Olisiko tässä ajatuksessa kahdesta paahtotekniikasta kyse siitä, että halutaan ostajien uskovan siihen, että tuotteen seisominen kahvikaupan hyllyllä voisi olla hyväkin asia, eikä ainakaan pahasta. So. "Meillä paahdetaan sellaisella tekniikalla, että kahvi säilyy pidempään hyvänä.

Suattaappi olla. Itse en hennonnut nostaa kissaa pöydälle. 

[tirofaux]

Olisiko tässä ajatuksessa kahdesta paahtotekniikasta kyse siitä, että halutaan ostajien uskovan siihen, että tuotteen seisominen kahvikaupan hyllyllä voisi olla hyväkin asia, eikä ainakaan pahasta. So. "Meillä paahdetaan sellaisella tekniikalla, että kahvi säilyy pidempään hyvänä.

Kukas olikaan se merkittävä paahtaja joka kertoo paahtotekniikkansa parantavan kahvin säilyvyyttä?

[Tinuri]

Pari viikkoa kahvi on parhaimmillaan. Kuukauden kuluttua huomaa selviä makumuutoksia ja muutaman kuukauden päästä alkaa maistua jo hieman eltaantuneelta - juotavaa, mutta selvästi jo seisonutta. Ainakin olen itse tällaista ollut huomaavinani.

Samaa mieltä ilman muuta.
Tuskin koskaan saa kuitenkaan kaupasta liian tuoretta paahtoa. Itsekin paahtelua harjoitelleena olen tullut siihen päätelmään, että kahvi on ehkä parhaimmillaan parin viikon päästä paahdosta. Ei likikään huonoa vielä kuukauden päästä.

Viime ajat olen ollut laiska paahtamaan ja hankkinut pavut kaupasta. Riman alta mennään, kun juodaan Italiassa paahdettua blendiä. Nytkin on työmaalla pussi, jonka "parasta ennen" on 05/2014.

Mikähän lienee siis ollut paahtomenetelmä, että näin kauan pysyy hyvänä?
Tätä blendiä väännetään taasen vipu-Pavonilla, jonka cremaominaisuudet eivät pienestä paineesta johtuen ole häävit. Robusta autaa tuohon ja kova treeni loppuun.

Olli

[Tuomas]

Kukas olikaan se merkittävä paahtaja joka kertoo paahtotekniikkansa parantavan kahvin säilyvyyttä?

Erittäin hyvä kysymys! Etenkin, jos paino on sanalla "merkittävä".

Itse olen sen verran vähän kahvia paahtanut ja niin halvoilla konsteilla, ettei ehkä pitäisi isota paahtotietämyksellään, mutta hassulta tuntuu koko ajatus säilyvämmästä kahvista...

Itse en hennonnut nostaa kissaa pöydälle.

Ka, miksipä ei. Ostanhan minäkin kahvini nykyisin kahvikaupan hyllyltä, kun ammattilaispaahto on kuitenkin parempaa kuin omat paahtoni parhaimmillaankaan olivat, vaikka tuote olisi hieman kaupan hyllyllä seisonutkin. Aika hyvin täällä Joensuussa tavara kiertää kuitenkin.

Eli en usko tämän ääneen lausuttuna johtavan minkäänlaiseen myynnin heikkenemiseen. Pitkistä levähdysajoista puhutaan tietenkin myynnin takia, minusta se on selvää. Eihän näitä ketjuja tarvitse montaa vuotta taakse selata, kun yleinen keskustelu käsitteli omia paahtoja ja niiden tuoreutta ja max kahden viikon käyttöikää yms.

[Joona_s]

Ka, miksipä ei.

Tässä on nyt vähäisten aktiivivuosieni aikana ehtinyt kehittyä muutamia "kytköksiä" tuonne ammattimaailmaan, joiden takia tulee omia mielipiteitä esitettyä ehkä hieman liiankin varovaisesti. Tiedä sitten onko se oman uskottavuuden säilyttämistä vai sitä paljon parjattua hyvä veli -järjestelmää mutta näin se kuitenkin on.