Kahvilalla on siis oikeus valita mitä tuotetta myy. Jos asiakas ei lähtökohtaisesti halua ostaa mitään tarjottua, niin tällöinhän asiakas on itse tuon valinnan tehnyt.
Minusta kahvilatoiminnasta ei saa totuudenmukaista kuvaa, jos ajattelee sitä pelkästään tuotteiden myyntinä. Supermarketissa myydään puhtaasti tuotteita: hyllystä ja reunassa olevista hintalapuista näkee, mitä on tarjolla, ja sillä selvä.
Kahvilassa on sen sijaan ihmisiä ja koneita, jotka pystyvät tekemään hyvin monenlaisia tuotteita lennosta. Hinnasto on aina välttämättä vain pintaraapaisu todelliseen tarjontaan. Siinä käytetään kieltä, jota monet asiakkaat eivät edes ymmärrä. Siinä määritellään monet ainososat ylimalkaisesti, esimerkiksi maidosta ei juuri koskaan sanota milla tavoin vaahdotettuna se voidaan tarjoilla, onko vaihtoehtoisia maitoja jne. Ja toisaalta usein hinnasto on jo niin pitkä, ettei asiakas ehdi tai viitsi sitä kuitenkaan lukemaan kunnolla. Silloin tällöin ollaan siis tilanteessa, jossa tarjonnan selvittämiseksi on vain pakko kysyä.
Minusta on siis outoa ihmetellä, miksi asiakkaiden on "niin vaikea ymmärtää, että kahvila tarjoaa vain tiettyjä tuotteita". Hesburgerista ei saa pitsaa jo siitä syystä, ettei mitään pitsan valmistamiseen tarvittavia asioita sieltä löydy (taitoa, raaka-aineita, välineitä). Kahvilasta yleensä toiveen toteuttamiseen tarvittavat asiat löytyvät. Jos useimmissa kahviloissa saa pyytämällä vaikka tietyllä tavalla vaahdotettua maitoa, niin ei asiakas voi tietää, että juuri tässä kahvilassa se ei onnistu ja osata olla kysymättä. Harvalla on päässään rekisteriä siitä, että millaisten periaatteiden pohjalta kaikki lähipiirin kahvilat toimivat.
Eli jos tiskin yli tulee toivomus jostain listan ulkopuolisesta asiasta, niin siitä ei minusta kannata yllättyä. Tilanteessa kaksi eri maailmaa kohtaavat: toiselle kyseessä on ammatti ja ehkä elämäntyökin, toiselle vain yksi kahvilareissu monien joukossa. Koska asiakkaan, asioista mitään tietämättömänä, on mahdoton nähdä tilannetta baristan silmin, niin silloin ainoa vaihtoehto yhteisymmärrykseen on, että barista yrittää ymmärtää asioita asiakkaan näkökulmasta. Toive tietyllä tavalla vaahdotetusta maidosta ei välttämättä ole kannanotto kahvigastronomiaan, moite kahvilan tarjontaa kohden tai mitään muutakaan substantiaalista, vaan ehkä vain pieni fiilispohjainen preferenssi. Toki takahuoneessa voi aina purkaa tunteita työntekijöiden kesken ja takahuoneen puuttuessa nettifoorumi voi toimia korvikkeena, mutta silloin on vaarana, että työ-yhteisön sisäinen jupina tulkitaan kannanotoksi siitä, miten ihmisten pitäisi kahviloissa käyttäytyä.
Toinen kysymyksensä sitten on, lähteekö barista toivetta toteuttamaan. Se riippuu kahvilan missiosta, liiketoimintamallista ja baristasta omasta näkemyksestä ja kokemuksesta. Asiakkaan nolaaminen ei varmastikaan kuulu mihinkään näihin. Jos toiveen toteuttaminen ei ole järkevää, niin silloin voi suositella jotain vastaavaa tarjontaan kuuluvaa. Jos sellaista ei ole, niin silloin voi selittää miksi toiveen toteuttaminen hyvin ei onnistu ja suositella jotain muuta. Jos ei ole aikaa selittelyihin, niin sitten joutuu säveltämään jotain ovelampaa. "Ei onnistu" ja "en rupea tekemään" ovat huonoja, koska niistä saa kuvan että kyseessä on baristan pottumaisuus.
Joka tapauksessa ei pitäisi jäädä tunnetta, että jostain elämää suuremmasta syystä toivetta ei voida toteuttaa - asiakkaalle kun asia ei varmastikaan ollut mikään iso juttu alunperinkaan. Kahviloissa asioiminen ei ole kenenkään elämäntyö, paitsi ravintolakriitikoiden.
Kirjoittaja
Aihe: Meitä pilkataan (Luettu 10904 kertaa)