Americanohan syntyi jollain tapaa suodatinkahvin korvikkeeksi kun Italiaan toisen maailmansodan jälkeen/aikana saapuneet amerikkalaissotilaat päivittelivät piskuisia espressoannoksia. Baristat siinä vähän aikaa sankareita tuijoteltuaan kippasivat espresson mukiin ja lorottivat päälle kuumaa vettä.
Joo, noinhan siinä kävi. Amerikkalaiset olivat tottuneet juomaan laihaa kahvia isosta mukista. Alunperin haukkumatermistä tuli sitten kahviannokselle "virallinen" nimi. Kyseisen maan nimen käyttäminen pejoratiivina on taasen perinteistä. Kun junttieinarit eivät tykänneet luonnollisesta shampanjasta (brut), niin shampanjamaakarit lisäsivät pulloihin sokeria. Tälle annettiin nimi: "valmistettu amerikkalaiseen makuun" (Gout Americain). Niin siitäkin haukkumanimestä tuli myöhemmin virallinen kauppatermi Demi-Douxille (muistaakseni). Tämä tapahtui 50 vuotta ennen "Americanoa"...
Mikäli henkilö pitää automaattiespressosta taikka siitä jatketusta automaattiamericanosta, mutta ei pitä suodatinkahvista - niin ainoa johtopäätökseni on että kyseinen henkilö ei vain koskaan ole juonut riittävän hyvää suodatinkahvia.
Ethän tätä tietenkään tarkoita, mutta on pakko saivarrella: Tuo ajatteluketjusi lähtee ikäänkuin oletuksesta, että on olemassa jokin objektiivisesti ja absoluuttisesti hyvä kahvi. Sinun tapauksessasi esimerkiksi jokin linkkaamallasi listalla ollut suodatinkahvi. Kun henkilö maistaa tätä kahvia, hän huomaa heti, että se on hyvää, hän kokee valaistuksen ja on tyytyväinen. Oletan, että jokin korkeampi voima kertoo meille, mikä on hyvä kahvi. Tai linkkisi perusteella se onkin Korkein Neuvosto, joka kertoo asian meille.
Ymmärrän tällaisen lähestymistavan eksakteihin suureisiin. Vaikkapa etäisyys on helppo mitata, hyvinkin tarkasti. Mutta kun siirrytään makuasioihin, niin tuollainen tuo mieleeni lähinnä uskonnon, lahkolaisuuden. Tapakristitty ei ole vielä "herännyt", herätyksen jälkeen hän näkee totuuden ja liittyy lahkoon. PC-käyttäjä ei ole ymmärtänyt Mäkin hyvyyttä, kun hän kokeilee Mäkkiä, hän valaistuu ja liittyy Mäkkiuskovaiseksi, jne.
Mutta jos henkilö ei pidäkään "riittävän hyvästä suodatinkahvista"? Onko henkilö viallinen - huono makuaisti, vai eikö hän vaan ymmärrä mikä on hyvää, vaikka kuinka käsketään? Pitääkö henkilön odottaa "valaistumista", jotta voi nauttia suodatinkahvistasi?
Ymmärrän kyllä heittosi puhekieleen kuuluvana ilmaisuna. Olenhan itsekin sanonut usein, että henkilö, joka ei pidä 1960-70 lukujen free jazzista eikä kykene analyyttiseen keskusteluun John Surmanin, Ornette Colemanin ja AACM:n sen aikaisesta musiikista, ei ole vielä hyvää musiikkia kuullutkaan - tai ainakaan ymmärtänyt sitä. En tietenkään vakavissani näin tarkoita, kuten luultavimmin et sinäkään kahviheitollasi.