Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[jth]

Siis Americano Rules!
         

Komppaan! On tullut huomattua, että Suomessa ko. juoman olemassaolosta saa valistaa aika useinkin, jopa paikoissa, joissa on asialliset koneet ja pitkä kahvilista käytössä.
Hämmentävää, kun ottaa huomioon, että kyseessä on ehkä yksinkertaisin kahvijuoma heti espresson jälkeen.

[jiitee]

Americano on allekirjoittaneelle hieman ristiriitainen tapaus. "Normaalista" espressopavusta valmistettuna se pitäisi melkein kieltää lailla, kun taas varta vasten Americanoa varten mietityistä pavuista valmistettuna se on oikein makoisaakin.

Mutta miksi nähdä se vaiva kierrättää papu espressokoneen läpi kun voisi suoraan suodattaakin ja lopputulos on yleensäottaen parempi. Toki jos kahvilan suodatinkahviosaaminen on mitä on (tai siihen ei ole muuta mahdollisuutta), niin parempi tietysti tuollainen korvike (onhan se yleensä ainakin "tuoreempi").

[bcg]

Noinhan ne about menevät, tokihan nuo suhteet ovat sellainen ikuinen mutta-mun-mielestäni -keskustelun aihe.
...
Siis Americano Rules!

Täältä myös puoltoääni americanolle. Kaiken uhalla kysyn, että paljonko laitatte vettä americanoon? Cafe Artissa (tupla)americano tehtiin cappuccino-kuppiin ja tilaa jäi vielä reilusti. Itse olen käyttänyt reilusti enemmän vettä. Juoja oli puolueellinen ja minun papuvalintani ehkä paremmin americanoon sopiva, mutta kuulemma minun tekemä maistuu paremmalle.

[cartman]

Americano on allekirjoittaneelle hieman ristiriitainen tapaus. "Normaalista" espressopavusta valmistettuna se pitäisi melkein kieltää lailla, kun taas varta vasten Americanoa varten mietityistä pavuista valmistettuna se on oikein makoisaakin.

Makuasia, sanoi koira... Kuten olen aiemmin kertonut, meidän toimistomme väki juo täysautomaatilla tehtyä "tavallista kahvia" mustana. Käytännössä siis hyvin lähellä Americanoja. Papuna on se espressopapu, mitä kulloinkin konessa sattuu olemaan, Lidlin halpisespresso, Pauligin Espresso Supremo, tms. Ovat lopettaneet perinteisen kahvin juomisen lähes kokonaan. Yksi hankki jopa kotiinsa samanlaisen Krupsin pelkästään "Americanoja" varten, koska kahvi oli niin hyvää...

Mutta miksi nähdä se vaiva kierrättää papu espressokoneen läpi kun voisi suoraan suodattaakin ja lopputulos on yleensäottaen parempi.

Niin, miksi nähdä vaivaa läträtä suodatinvehkeiden kanssa ja hankkia lisää tiskattavaa, kun Americanon saa nappia painamalla...

Toki jos kahvilan suodatinkahviosaaminen on mitä on (tai siihen ei ole muuta mahdollisuutta), niin parempi tietysti tuollainen korvike (onhan se yleensä ainakin "tuoreempi").

Kommentti kahviloista pitää varmasti paikkansa. Mutta huomaatko, lähdet liikkeelle oletuksesta, että "hyvä suodatinkahvi" olisi jotenkin tavoiteltava tulos. Entä jos henkilö ei kerta kaikkiaan tykkää suodatinkahvista? Sellaisia henkilöitä on paljon. Olen myös huomannut, että moni suodatinkahvin juoja oppii aika nopeasti "Americanon" ystäväksi.

Ja ei, en itse juo Americanoja - en tosin pidä suodatinkahvistakaan.
   
       
         
     

[akallio]

Kommentti kahviloista pitää varmasti paikkansa. Mutta huomaatko, lähdet liikkeelle oletuksesta, että "hyvä suodatinkahvi" olisi jotenkin tavoiteltava tulos. Entä jos henkilö ei kerta kaikkiaan tykkää suodatinkahvista?

Tällaisessa vertailussa on yleensä mielessä marketin suodatinkahvi. Monen makuun tummapaahtoisista espressopavuista tehty americano varmasti on miellyttävämpi kuin tyypillinen vaaleapaahtoinen ja halvoista pavuista tehty suodatinkahvi. Silloin on kuitenkin vähän liioiteltua päätellä ettei pidä suodatinkahveista ylipäänsä, kun ne voivat oikein valmistettuna olla yllättävän erimakuisia - ja niihin makuihin ja nyansseihin on vaikea päästä kiinni, jos kuljetaan espressokoneen läpi ja lisätään vesi lopuksi.

[jiitee]

Yksi hankki jopa kotiinsa samanlaisen Krupsin pelkästään "Americanoja" varten, koska kahvi oli niin hyvää...

Ja toki jos ei paremmasta tiedä niin tällöin on tyytyväinen. Ja ei siinä ole mitään väärää siis. Mutta toin vain oman näkemykseni (kokemusteni perusteella) tähän Americanohehkutukseen.

Niin, miksi nähdä vaivaa läträtä suodatinvehkeiden kanssa ja hankkia lisää tiskattavaa, kun Americanon saa nappia painamalla...

Jos oletetaan että henkilöllä on kotonaan oikea espressolaitteisto (ei siis automaatti) ja sitten suodatinsuppilo ja kannu, niin jälkimmäisten kanssa on oikeasti paljon vähemmän läträämistä. Oikeasti. Ainoa mikä siinä tarvitsee tiskausta on yleensä se kuppi - suppilo putsautuu kun sen huuhtelee samantien lämpimällä vedellä ja nostaa kuivuukaappiin. Vaivaa vähemmän kuin sukkien jalkaan laittamisessa.

Toki napin painamisen helppoutta vastaan on vaikea kilpailla - itse vain yritän aina tuoda esiin sitä laadullistakin näkökulmaa johon eivät automaattikoneet vielä minulla sisälly.

Americanohan syntyi jollain tapaa suodatinkahvin korvikkeeksi kun Italiaan toisen maailmansodan jälkeen/aikana saapuneet amerikkalaissotilaat päivittelivät piskuisia espressoannoksia. Baristat siinä vähän aikaa sankareita tuijoteltuaan kippasivat espresson mukiin ja lorottivat päälle kuumaa vettä. Mannapuurosta mannavelliä lämpimällä maidolla lantraamalla - ikäänkuin.

huomaatko, lähdet liikkeelle oletuksesta, että "hyvä suodatinkahvi" olisi jotenkin tavoiteltava tulos. Entä jos henkilö ei kerta kaikkiaan tykkää suodatinkahvista? Sellaisia henkilöitä on paljon. Olen myös huomannut, että moni suodatinkahvin juoja oppii aika nopeasti "Americanon" ystäväksi.

Tottakai hyvä kahvi on aina tavoitelta lopputulos - oli kyse sitten minkätyyppisestä kahvista tahansa. Miksei olisi? Mikäli henkilö pitää automaattiespressosta taikka siitä jatketusta automaattiamericanosta, mutta ei pitä suodatinkahvista - niin ainoa johtopäätökseni on että kyseinen henkilö ei vain koskaan ole juonut riittävän hyvää suodatinkahvia.

Ja sen hyvän suodatinkahvin salaisuus ei ensisijaisesti ole laitteisto taikka oikeat tekniikat, vaan se laadukas kahvi jota ei Lidlin huomasta niin vain löydäkään. Lidlin kahvi toiminee espressona hyvin, mutta espressomenetelmä onkin keksintö jolla b-luokan tavarasta saadaan helposti ja nopeasti suhteellisen juotavaa juomaa (sen lisäksi sillä saa onneksi myös ensiluokkaistakin juomaa). Sitten kun on kyse a-luokan tavarasta, niin esimerkiksi tämän listan viidestä ensimmäisestä ei todennäköisesti yksikään tule näkemään espressokonetta

[Toma]

ja tapahtui tänä päivänä...

...tästä topicista innostuneena, koskaan americanoa maistaneena (ajatella!), päätin laittaa silvian tulille ja kokeilla mistä olen jäänyt paitsi ennakkoluulojeni kanssa. Sillä aina ennen olen lopettanut espressoon valmistamisen, ajatellen siinä olevan se karkki mitä varten näin vaivan koneellani.
Pavuistani valitsin jonkin joka ei HB:n sivujen mukaan ole: filter: yes, espresso: yes. Valintani osui siis Honduras sesesmile:en, jota olen pitkään tässä Abidilla maistellut.
Ammuin sitten tuplaesson, join sen, tein uuden jonka myös join, kolmanen tehdessäni olin jo aika varma että samaa tulisin saamaan.
Siis kolmanteen lisäsin kuumaa vettä silvialla, koska määrästä ollut ihan varma, niin vettä tuli lisättyä n.140ml.

Olin positiivisesti yllättynyt, erotin mielestäni selkeämmin makuja. Tämä tarkoittaa, että kun jatkossa teen itselleni esson, saatan hyvinkin iskeä perään americanon lisäksi.
Mutta pelkästään sitä varten en viitsisi laiskuuttani laittaa konetta päälle, vaan juon Abidin/Chemexin kautta kuppini (mukini).

[jiitee]

Olin positiivisesti yllättynyt, erotin mielestäni selkeämmin makuja.

Tämä on ihan normaali ilmiö, josta löytyy dokumentaatiota paljonkin kirjallisuudesta. Kyseessä on ns. flavor clarity/brew colloids yhtälö. Eli mitä enemmän kahvissa on rasvoja ja liukenemattomia ainesosia, sitä enemmän siinä on bodyä, mutta vähemmän makujen selkeyttä. Kun lantraat espressoa, mikä on rasvojen ja liukenemattomien ainesosien suhteen varsin topakka tapaus, niin selkeytät yksittäisiä makuja (mutta samalla "lasket" makujen voimakkuutta - eli voimakkuus ja selkeys/erottelukyky eivät ole sama asia).

Perinteisten menetelmien osalta löytyy havainnollistava listaus Scott Raon uusimman kirjan näytesivulta (ks. "Everything But Espresso" näytesivut täältä):

Lista on selkeimmästä vähiten selkeinpään:

Clover,
Chemex,
Vakuumi,
Paperisuodatinkahvi,
Kangassuodatinkahvi,
Metallisuodatinkahvi,
Eva Solo,
Presso,
Turkkilainen

[akallio]

Tämä on ihan normaali ilmiö, josta löytyy dokumentaatiota paljonkin kirjallisuudesta. Kyseessä on ns. flavor clarity/brew colloids yhtälö. Eli mitä enemmän kahvissa on rasvoja ja liukenemattomia ainesosia, sitä enemmän siinä on bodyä, mutta vähemmän makujen selkeyttä. Kun lantraat espressoa, mikä on rasvojen ja liukenemattomien ainesosien suhteen varsin topakka tapaus, niin selkeytät yksittäisiä makuja (mutta samalla "lasket" makujen voimakkuutta - eli voimakkuus ja selkeys/erottelukyky eivät ole sama asia).

Toinen viisaus on, että espresson rasvat estävät karvaita makuja maistumasta (kyseiset makunystyrät eivät toimi kunnolla rasvoista johtuen). Niinpä hyvä espresso voi muuttua karvaaksi americanoksi. Omasta mielestäni näin on yleensä käynytkin americanojen kanssa, kun ne on valmistettu niin että espresso on ollut tavallinen, eikä erityisesti americanoon tarkoitettu. Millainen olisi americanoon tarkoitettu espresso? Joka tapauksessa, ei ole minun suosikkijuomia.

En kyllä muista mistä tämä viisaus rasvojen ja karvauden suhteesta on peräisin, oliko aiemmasta Raosta vai mistä. Mikään kauhean robusti tieto ei siis kyseessä ole.

[jiitee]

En kyllä muista mistä tämä viisaus rasvojen ja karvauden suhteesta on peräisin, oliko aiemmasta Raosta vai mistä. Mikään kauhean robusti tieto ei siis kyseessä ole.

Illystä löytyy tuosta juttua sivulta 304.

Tuossa Toman kokeilemassa kahvissa on kuvauksena: "Good espresso?: Maybe (if you like bright)" - mikä ("bright") on käsittääkseni yleensä hyvä lähtökohta tällaisiin Americanokokeiluihin. Yksi mitä kannattaa kokeilla on myös creman kaapiminen pois ennen veden lisäystä.

[akallio]

Tuossa Toman kokeilemassa kahvissa on kuvauksena: "Good espresso?: Maybe (if you like bright)" - mikä ("bright") on käsittääkseni yleensä hyvä lähtökohta tällaisiin Americanokokeiluihin. Yksi mitä kannattaa kokeilla on myös creman kaapiminen pois ennen veden lisäystä.

Toisaalta jossakin on myös neuvottu laskemaan espresso veden päälle. Tähän on varmasti vain visuaalinen syy, noin päin tehtynä americanon pinnalle saa kauniin creman.

[Toma]

Tuolla Rao:n "Spectrum of flavor clarity vs. body" linjalla oli mielenkiintoinen lisäys, jossa erään tutkimuksen mukaan presson ja paperisuodattimen välillä tapahtuvalla valmistusmenetelmällä todettiin olevan jopa 30-100 kertainen ero.
"One study measured the oil content of French press coffee to be 30-100 times that of a drip brew made with paper filter"

Täytyy vielä kokeilla tuota espresson valuttamista suoraan kuumaan veteen.

[jiitee]

Toisaalta jossakin on myös neuvottu laskemaan espresso veden päälle. Tähän on varmasti vain visuaalinen syy, noin päin tehtynä americanon pinnalle saa kauniin creman.

Visuaalisuus tuossa on juurikin takana. Se on kieltämättä nätimmän näköinen niin. Juoma kannattaa tällöin muistaa kuitenkin sekoitella, sillä varsinkin nokallisesta kahvasta valutettuna kerrostuu helposti veden pinnalle.

Creman kaapimisen idea on poistaa mahdollista karvautta ja tuoda makeutta esiin (kaikilla kahveilla ei tosin tarpeellista).

Coffee Collective on testaillut Americanoja antaumuksella: linkki ja saaneet toimivia annoksia aikaiseksi - mutta ei "espressopavuista":

What we’ve been doing is taking one of our coffees roasted for French Press or filter - in other words a light roasted coffee (end of first pop).

[cartman]

Americanohan syntyi jollain tapaa suodatinkahvin korvikkeeksi kun Italiaan toisen maailmansodan jälkeen/aikana saapuneet amerikkalaissotilaat päivittelivät piskuisia espressoannoksia. Baristat siinä vähän aikaa sankareita tuijoteltuaan kippasivat espresson mukiin ja lorottivat päälle kuumaa vettä.

Joo, noinhan siinä kävi. Amerikkalaiset olivat tottuneet juomaan laihaa kahvia isosta mukista. Alunperin haukkumatermistä tuli sitten kahviannokselle "virallinen" nimi. Kyseisen maan nimen käyttäminen pejoratiivina on taasen perinteistä. Kun junttieinarit eivät tykänneet luonnollisesta shampanjasta (brut), niin shampanjamaakarit lisäsivät pulloihin sokeria. Tälle annettiin nimi: "valmistettu amerikkalaiseen makuun" (Gout Americain). Niin siitäkin haukkumanimestä tuli myöhemmin virallinen kauppatermi Demi-Douxille (muistaakseni). Tämä tapahtui 50 vuotta ennen "Americanoa"...

Mikäli henkilö pitää automaattiespressosta taikka siitä jatketusta automaattiamericanosta, mutta ei pitä suodatinkahvista - niin ainoa johtopäätökseni on että kyseinen henkilö ei vain koskaan ole juonut riittävän hyvää suodatinkahvia.

Ethän tätä tietenkään tarkoita, mutta on pakko saivarrella: Tuo ajatteluketjusi lähtee ikäänkuin oletuksesta, että on olemassa jokin objektiivisesti ja absoluuttisesti hyvä kahvi. Sinun tapauksessasi esimerkiksi jokin linkkaamallasi listalla ollut suodatinkahvi. Kun henkilö maistaa tätä kahvia, hän huomaa heti, että se on hyvää, hän kokee valaistuksen ja on tyytyväinen. Oletan, että jokin korkeampi voima kertoo meille, mikä on hyvä kahvi. Tai linkkisi perusteella se onkin Korkein Neuvosto, joka kertoo asian meille.

Ymmärrän tällaisen lähestymistavan eksakteihin suureisiin. Vaikkapa etäisyys on helppo mitata, hyvinkin tarkasti. Mutta kun siirrytään makuasioihin, niin tuollainen tuo mieleeni lähinnä uskonnon, lahkolaisuuden. Tapakristitty ei ole vielä "herännyt", herätyksen jälkeen hän näkee totuuden ja liittyy lahkoon. PC-käyttäjä ei ole ymmärtänyt Mäkin hyvyyttä, kun hän kokeilee Mäkkiä, hän valaistuu ja liittyy Mäkkiuskovaiseksi, jne.

Mutta jos henkilö ei pidäkään "riittävän hyvästä suodatinkahvista"? Onko henkilö viallinen - huono makuaisti,  vai eikö hän vaan ymmärrä mikä on hyvää, vaikka kuinka käsketään? Pitääkö henkilön odottaa "valaistumista", jotta voi nauttia suodatinkahvistasi?

Ymmärrän kyllä heittosi puhekieleen kuuluvana ilmaisuna. Olenhan itsekin sanonut usein, että henkilö, joka ei pidä 1960-70 lukujen free jazzista eikä kykene analyyttiseen keskusteluun John Surmanin, Ornette Colemanin ja AACM:n sen aikaisesta musiikista, ei ole vielä hyvää musiikkia kuullutkaan - tai ainakaan ymmärtänyt sitä. En tietenkään vakavissani näin tarkoita, kuten luultavimmin et sinäkään kahviheitollasi.

[jiitee]

Ethän tätä tietenkään tarkoita, mutta on pakko saivarrella: Tuo ajatteluketjusi lähtee ikäänkuin oletuksesta, että on olemassa jokin objektiivisesti ja absoluuttisesti hyvä kahvi.

Ei, vaan oletan tällöin (mikäli henkilö ei toisin perustele) että hän ei vain ole kokeillut läpi kovin laajaa valikoimaa. Kahveja on monenlaisia ja niistä saa monenlaista suodatinkahvia. Osaa ei uskoisi edes kahviksi. Itse olen kokeillut sekä americanoja, että melkoisen laaja-alaisesti erilaisia suodatinkahveja. Kun vertaan näitä kokemuksia keskenään, niin en siltä pohjalta ymmärrä miten henkilö voisi olla pitämättä kaikista niistä. Makuaistini voi tietysti olla poikkeava, taikka sitten en ole kokeillut tarpeeksi montaa americanoa (eli missannut ne todella loistavat - voihan se olla toki näinkin päin).

Ymmärrän tällaisen lähestymistavan eksakteihin suureisiin. Vaikkapa etäisyys on helppo mitata, hyvinkin tarkasti. Mutta kun siirrytään makuasioihin, niin tuollainen tuo mieleeni lähinnä uskonnon, lahkolaisuuden. Tapakristitty ei ole vielä "herännyt", herätyksen jälkeen hän näkee totuuden ja liittyy lahkoon. PC-käyttäjä ei ole ymmärtänyt Mäkin hyvyyttä, kun hän kokeilee Mäkkiä, hän valaistuu ja liittyy Mäkkiuskovaiseksi, jne.

Mutta jos henkilö ei pidäkään "riittävän hyvästä suodatinkahvista"? Onko henkilö viallinen - huono makuaisti,  vai eikö hän vaan ymmärrä mikä on hyvää, vaikka kuinka käsketään? Pitääkö henkilön odottaa "valaistumista", jotta voi nauttia suodatinkahvistasi?

Homma ehkä avautuisi rakentavammin, mikäli tietäisimme mistä seikoista kuvaamasi henkilöt eivät ole suodatinkahvissaan pitäneet ja mistä ovat americanossa pitäneet (enemmän).