Ja varsinkin pressopannu on minusta erittäin varteenotettava keitin. Uskoisin myös, että se on hieman joustavampi paahtojen suhteen.
Jotain varmaan pressosta kertoo se, että esim. "M-Mestarit"
tarjoavat sillä alkuperäkahvit. Kysehän on oikastaan samasta tekniikasta kuin "Cuppingissa" (kuuma vesi papujen päälle ja hetki haudutusta), pressossa siivilöidään purut vain pannun pohjalle, cuppingissa ne jäävät kupin pohjalle.
Toinen hyvä ja edullinen, sekä paljon anteeksi antava (ja epätaisaisesta paahdosta jopa hyötyvä) keittotapa on ibrik ja toki vanha kunnon pannukahvi.
Pressolla tehdessä papujen pitää vain maistua hyvälle, kun taas epressossa niiden pitää myös reagoida paineistettuun uuttoon oikealla tavalla. Kuvittelisin, että jälkimmäinen asettaa tiukemmat vaatimukset esimerkiksi paahdon tasaisuudelle - mutta tämä nyt on lähinnä arvailua.
Selvähän se on, että espresso heruttaa kaikki maut kahvista, jos se on oikein tehty. Siksi varmaan kannattaa myös tarkkaan harkita, alkaako itse edes paahtaa espresso-paahtoja. Voi olla hankala pistää kampoihin ammattilaisille.
Tuollainen rumpu-värkki antaa siihen varmasti mahdollisuuksia. Mutta hirveästi siihen alkaa tulla muuttujia, papujen koko, kosteus, paahtoprofiilit yms.
Itse en noita hallitse, ja siksi näppituntumaan, ulkonäköön ja tuoksuun perustuva yksinkertainen paahtotapa on helppo hallita. Ainoa muuttuja on oppia se miten tummaksi mikäkin papu kannattaa paahtaa.
Mitä enemmän nippeleitä paahtimessa on, sitä suurempaa asiantuntemusta paahdon onnistuminenkin vaatii. Näin ainakin luulisin. Mitä niistä säätömahdollisuuksista on hyötyä, jos ei tiedä mitä millekin pavulle ja miksi...
Mutta, jos haluaa todella syvälle kahviharrastuksessaan mennä, vaikuttaa Behmor lupaavalta paahtimelta.
