Kissa varottelee "aina" tulevasta poikimisesta:
vuorokautta ennen aletaan olla levottomia, etitään pesää ja valitetaan. Sitten kaksi tuntia enen h-hetkeä tullaan huutamaan korvaan etteikö synnytyssali muka oo valmis. Eikä suinkaan synnytetä sinne, vaan sänkyyn meidän syliin. Emo kyllä eilen lyllersi siihen malliin, ettei tiennyt onko kylki keula vai perä?
Ja tänään aamulla:
heräsin aamulla ääeen, ihan kuin nuorimmalla katilla olisi joku hätä. Nousin ylös ja totesin että Sherryhän on poikinut uuden vinkujan! Ei ollut eilen yhtään levoton, ei etsinyt pesää, eikä tullut homman lähetessä herättämään -mitä kyllä on tehnyt joka yö, ihan vaan ruuan takia, koko ikänsä.
Kaikenlaista! Viisi pentua pukkasi, joista yksi syntyi kuolleena.
"Arvaahan sen, ettei näitä kaikkia salaa saa synnytettyä, vaikka kuinka hiljaa koittaisi"
