Ristretto
Kahvikeskustelu => Kahvin paahtaminen => Aiheen aloitti: swede - Toukokuu 05, 2011, 17:42:00 ip
-
Millä tavalla aistinvaraisesti määrittelette milloin pavut on paahtamisen jälkeen käyttökelpoisia? Itse olen päässyt vauhtiin popcornkone-paahtamisessa, toistaiseksi ihan mukavin tuloksinkin. Annan yleensä papujen levähtää pari kolme päivää ennenkuin otan ne käyttöön.
Silvialla ja nakukahvalla saan aikaan VALTAVAN ja kuohuvan creman joka lasiin laskiessa näyttää aika hienolta. :D Toki crema laskeekin sitten suht nopeasti mutta alkuun sitä on silmämääräisesti yli 90% juoman tilavuudesta. Crema on punertavaa ja vähän kuplivaakin (co2?) Onko liialla hiilarilla merkitystä?
Olen paahtanut columbia cauca bolivaria ja espressoja siis teen.
-
Itse taas olen ihan aikaisintaan 5vuorokauden jälkeen uskaltanut maistaa, yleensä pidän viikosta kahteen pussissa (riippuu miten on paputilanne talossa, jos riittää niin kaks viikkoa).
Joku sanoi joskus kautta rantain, että nämä saattaisivat olla makuasioita. Nimeltä mainitsematon kc:n työntekijä on sanonut juovansa 2kk levännyttä papua mieluiten.
Enemmän paahtajat varmaan tietänevät enemmän.
-
Mitä tummemmaksi paahdat niin sitä kauemmin kannattaisi antaa pavun "levähtää" ja hiilidioksidien haihtua taivaan tuuliin. Tummemmasta paahdosta vapautuu enemmän hiilidioksidia ja se on just sitä kauniin näköistä cremaa, mikä ei välttämättä maistu kovin hyvälle kupissa vaikka näyttääkin kauniilta uuttaessa.
Omakohtainen kokemus on, että toi liiallinen hiilidioksidi ja jollakin tavalla kuppiin ajautuminen aiheuttaa kitkerää, todella pistävää makua espressoon. Varsinkin kun tuorepaahdettu shotti valahtaa liian nopeasti/ kanavoi hieman, tulee juomaan kitkerä/pistävä sivumaku. Mitä vanhempaa paahtoa, sitä anteeksiantavampaa se on tuolle ilmiölle. Tosin pavun vanhetessa myöskin aromit kaikkoaa.
Espressokone, joka esiuuttaa alhaisemmalla paineella voisi olla hieman anteeksiantavampi tuorepaahdolle, koska hiilidioksidille jäisi enemmän aikaa vapautua shotin lähtiessä hitaammin liikkeelle. Myös tiukempaa uuttosuhdetta käytettäessä voisi kuvitella voivan käyttää hieman tuoreempaa paahtoa, koska kahvipedille jää enemmän aikaa luovuttaa hiilidioksidia. Uutto lähtee hitaammin liikkeelle ja hiilidioksidia ehtii enemmän vapautua. Tämä on sit ihan mutua ja kuulisin mielellään muiden kommentteja asiasta.
Tuli muuten samalla mieleen suodatinkahvin valmistaminen tuorepaahdolla. Jos dripperillä valmistaa kahvia niin alku kannattaa ottaa tosi varovaisesti. Jos kaataa liian paljon vettä alussa ja kahvipedin vielä kuohahtaessa kuppiin valuu nestettä, tekee se kahvista kitkerää. Jiiteen neuvoma sekoittelu alussa auttaa asiaan. Eli siis mahdollisimman vähän vettä lorotellaan alussa ja sit sekoitetaan vesi/ kahvimassa. Jos tekee Moccamasterilla kahvia niin kannattaa alussa pitää tippalukkoa kiinni ja sekoitella kahvi/vesimassa.
Mulla oli noin kuukausi sitten India Monsoon Malabaria pussillinen. Todella tumma paahto, öljyt pinnassa. Tuli Has Beaniltä 3 päivässä paahdosta kotiovelle. Kokeilin huvikseni tehdä dripperillä kahvit ja vaikka sekoittelin alussa niin ihan hirveätä myrkkyä sain aikaseksi. Sama homma espressokoneella. Annoin kahvin levähtää vielä viikon ja maku parani huomattavasti, vaikka pieni sivumaku oli edelleen. Varmasti olisi voinut vielä viikon antaa levähtää.
-
Kiitos vastauksista. Täytyy jatkossa antaa papujen levätä pidempään.
-
Vanha aihe, mutta jatkan tähän kun asia liittyy kuitenkin papujen tuoreuteen ja lepäämisaikaan paahdon jälkeen.
On ilmeisesti olemassa kahta erilaista paahtotyyliä, tuorepaahdot ja sitten ilmeisesti paremmin säilyvät paahdot. Pääsin keskustelussa alkuun KC:n työntekijän kanssa, mutta mihinkään varsinaiseen lopputulokseen en päässyt. Yhdessä kahvikoulutuksessa sanottiin, että pavun pitäisi antaa levätä vähintään 1 kk paahdon jälkeen ja sitten kun ottaa pavut käyttöön, pitäsi pavun antaa hengailla 8 tuntia papusäiliössä (tai vastaavassa kannellisessa rasiassa) ennen valmistusta. Tämä siis ilmeisesti se pitkään säilyvän pavun säilytys ja valmistus. Sitten on nuo tuorepaahdot, eli mahdollisimman tuoreena pitäisi jauhaa ja juoda, eikä antaa hengailla papusäiliössä, vaan laittaa säiliöön aina sen verran papua mitä aikoo jauhaa.
Mikä näiden kahden paahtotyylin varsinainen ero on? Osaako kukaan sanoa vai olenko aivan täysin hakoteillä tässä? Onko edes olemassa tuorepaahtoa ja pitkään säilyvää paahtoa?
-
Vanha aihe, mutta jatkan tähän kun asia liittyy kuitenkin papujen tuoreuteen ja lepäämisaikaan paahdon jälkeen.
On ilmeisesti olemassa kahta erilaista paahtotyyliä, tuorepaahdot ja sitten ilmeisesti paremmin säilyvät paahdot.
Roskaa. Kaikki kahvit säilyvät paahdon jälkeen samalla tavalla. Erityisesti tummat kahvit (eli ns. "paremmin säilyvät") ovat vaan lähtökohdiltaan jo niin kuvottavia, ettei niitä pieni seisottaminen enää pahenna. Vanha kahvi on kuitenkin aina vanha kahvi, eikä pitkään hyllyllä seisonutta espressoa saa valumaan hyvin vaikka se olisi 100 % robustaa ja musta kuin hiili.
Yhdessä kahvikoulutuksessa sanottiin, että pavun pitäisi antaa levätä vähintään 1 kk paahdon jälkeen ja sitten kun ottaa pavut käyttöön, pitäsi pavun antaa hengailla 8 tuntia papusäiliössä (tai vastaavassa kannellisessa rasiassa) ennen valmistusta.
Taas kerran, roskaa. Kahvin pitää antaa levätä vähän aikaa paahdon jälkeen mutta kuukaudessa alkaa kahvi olemaan jo niin vanhaa, että jos tällainen lepoaika on välttämätän on kahvissa itsessään jotain pahasti vialla.
Sitten on nuo tuorepaahdot, eli mahdollisimman tuoreena pitäisi jauhaa ja juoda, eikä antaa hengailla papusäiliössä, vaan laittaa säiliöön aina sen verran papua mitä aikoo jauhaa.
Kaikki kahvi pitäisi juoda ja jauhaa (sopivan) tuoreena. Yksittäisannostus on ihan näppärää jos haluaa ennalta punnitun määrän kahvia portafiltteriin mutta hyvin harva mylly toimii yksittäisannostelun kanssa moitteetta.
Mikä näiden kahden paahtotyylin varsinainen ero on? Osaako kukaan sanoa vai olenko aivan täysin hakoteillä tässä? Onko edes olemassa tuorepaahtoa ja pitkään säilyvää paahtoa?
Siihen onko olemassa kahta tällaista paahtotyyliä, ei ole mahdollista täysin vastata. Mielestäni ei kuitenkaan kannata rakentaa mielessään tällaista erottelua. Todennäköisesti henkilö, joka uskoo tällaiseen säilyvään paahtoon , todennäköisesti käyttää paljon robustaa ja paahtaa tummaksi. Itse taas henkilönä joka ei usko moisten kategorioiden olemassaoloon kutsun pitkään säilyvää kahvia yksinkertaisesti pahaksi.
-
Kahviin liittyen tuntuu olevan vallalla yllättävän paljon vanhan kansan perimätietoa tai muuta voodoo uskomusta, jota toistetaan naama vakavana.
Oikeastaan Joona_s sanoi kaiken oleellisen. Kahvi on tuoretuote, jonka ominaisuudet menevät ajan myötä huonompaan suuntaan ihan ensimmäisiä päiviä (n. viikkoon, ehkä pariin) lukuunottamatta. Tuona aikana ongelmana on tuoreista pavuista lähtevä liika hiilidioksidi, joka vaikuttaa makuun. Mikä on liikaa? Se on makukysymys, johon on vaikea vastata, mutta oma kokemukseni on, että yleisesti siteerattu viikon odottelu paahdon jäljiltä on ihan paikallaan.
Kuukauden-parin odottelun pystyy jo erottamaan hienoimpien makunyanssien katoamisesta.
-
Jep, erikoiskahvit ovat tosiaan yksi voodoon alalaji. Taitaa olla, että itse prosessi on niin huonosti tunnettu, että kaikenlaisille "teorioille", ikiaikaiselle perimätiedolle ja välillä melkein noitavainoille jää paljon elintilaa.
Toki sama on pätenyt viiniin, olueeseen, viskiin yms., mutta niitä on tutkittu enemmän ja siksi tilanne on nykyään toinen. Kahvissa ei ole ehkä yhtä vahvaa kaupallista intressiä ymmärtää asiaa, toisin kuin esimerkiksi käymistuotteissa.
-
Olisiko tässä ajatuksessa kahdesta paahtotekniikasta kyse siitä, että halutaan ostajien uskovan siihen, että tuotteen seisominen kahvikaupan hyllyllä voisi olla hyväkin asia, eikä ainakaan pahasta. So. "Meillä paahdetaan sellaisella tekniikalla, että kahvi säilyy pidempään hyvänä.
Olen samaa mieltä siis edellisten vastaajien kanssa. Sopivan tuoreena ja sopivuuteen vaikuttaa myös valmistustapa. Täysin levähtämättömän kahvin maku on todella ohut, mutta yönkin yli lepääminen auttaa asiaa. Pari viikkoa kahvi on parhaimmillaan. Kuukauden kuluttua huomaa selviä makumuutoksia ja muutaman kuukauden päästä alkaa maistua jo hieman eltaantuneelta - juotavaa, mutta selvästi jo seisonutta. Ainakin olen itse tällaista ollut huomaavinani.
-
Kahviin liittyen tuntuu olevan vallalla yllättävän paljon vanhan kansan perimätietoa tai muuta voodoo uskomusta, jota toistetaan naama vakavana.
Yhtä hyvin voisi sanoa että khvin liittyy paljon vanhan kansan maalaisjärkeä, ja sitten toisaalta yhtä paljon nörttivoodoota, jota ei toki lausuta hymyillen ;-)
Tuli tuossa luettua opus kahvista, likä lie oli kirjastolöytö nimeltään, Pannu Kuumana (https://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=2490) -ja kyllä aika hauskoja tapoja on kahvin yhteydessä ollut.
-
Olisiko tässä ajatuksessa kahdesta paahtotekniikasta kyse siitä, että halutaan ostajien uskovan siihen, että tuotteen seisominen kahvikaupan hyllyllä voisi olla hyväkin asia, eikä ainakaan pahasta. So. "Meillä paahdetaan sellaisella tekniikalla, että kahvi säilyy pidempään hyvänä.
Suattaappi olla. Itse en hennonnut nostaa kissaa pöydälle. ;D
-
Olisiko tässä ajatuksessa kahdesta paahtotekniikasta kyse siitä, että halutaan ostajien uskovan siihen, että tuotteen seisominen kahvikaupan hyllyllä voisi olla hyväkin asia, eikä ainakaan pahasta. So. "Meillä paahdetaan sellaisella tekniikalla, että kahvi säilyy pidempään hyvänä.
Kukas olikaan se merkittävä paahtaja joka kertoo paahtotekniikkansa parantavan kahvin säilyvyyttä?
-
Pari viikkoa kahvi on parhaimmillaan. Kuukauden kuluttua huomaa selviä makumuutoksia ja muutaman kuukauden päästä alkaa maistua jo hieman eltaantuneelta - juotavaa, mutta selvästi jo seisonutta. Ainakin olen itse tällaista ollut huomaavinani.
Samaa mieltä ilman muuta.
Tuskin koskaan saa kuitenkaan kaupasta liian tuoretta paahtoa. Itsekin paahtelua harjoitelleena olen tullut siihen päätelmään, että kahvi on ehkä parhaimmillaan parin viikon päästä paahdosta. Ei likikään huonoa vielä kuukauden päästä.
Viime ajat olen ollut laiska paahtamaan ja hankkinut pavut kaupasta. Riman alta mennään, kun juodaan Italiassa paahdettua blendiä. Nytkin on työmaalla pussi, jonka "parasta ennen" on 05/2014.
Mikähän lienee siis ollut paahtomenetelmä, että näin kauan pysyy hyvänä?
Tätä blendiä väännetään taasen vipu-Pavonilla, jonka cremaominaisuudet eivät pienestä paineesta johtuen ole häävit. Robusta autaa tuohon ja kova treeni loppuun.
Olli
-
Kukas olikaan se merkittävä paahtaja joka kertoo paahtotekniikkansa parantavan kahvin säilyvyyttä?
Erittäin hyvä kysymys! Etenkin, jos paino on sanalla "merkittävä".
Itse olen sen verran vähän kahvia paahtanut ja niin halvoilla konsteilla, ettei ehkä pitäisi isota paahtotietämyksellään, mutta hassulta tuntuu koko ajatus säilyvämmästä kahvista...
Itse en hennonnut nostaa kissaa pöydälle.
Ka, miksipä ei. Ostanhan minäkin kahvini nykyisin kahvikaupan hyllyltä, kun ammattilaispaahto on kuitenkin parempaa kuin omat paahtoni parhaimmillaankaan olivat, vaikka tuote olisi hieman kaupan hyllyllä seisonutkin. Aika hyvin täällä Joensuussa tavara kiertää kuitenkin.
Eli en usko tämän ääneen lausuttuna johtavan minkäänlaiseen myynnin heikkenemiseen. Pitkistä levähdysajoista puhutaan tietenkin myynnin takia, minusta se on selvää. Eihän näitä ketjuja tarvitse montaa vuotta taakse selata, kun yleinen keskustelu käsitteli omia paahtoja ja niiden tuoreutta ja max kahden viikon käyttöikää yms.
-
Ka, miksipä ei.
Tässä on nyt vähäisten aktiivivuosieni aikana ehtinyt kehittyä muutamia "kytköksiä" tuonne ammattimaailmaan, joiden takia tulee omia mielipiteitä esitettyä ehkä hieman liiankin varovaisesti. Tiedä sitten onko se oman uskottavuuden säilyttämistä vai sitä paljon parjattua hyvä veli -järjestelmää mutta näin se kuitenkin on.
-
Ei korppi korpin silmää noki?
Mitenhän tuo kotipaahto vs. ammattilaispaahto? Kuinni ei voi saada parempaa, varsinkin jos otetaan tämä tuoreusaspekti mukaan?
Itse sorsastan pavut lähinnä marketeista ammattipaahdettuna, mutta kovasti puhuttaisi hankkia esim. Gene ja paahtaa kotona kerta viikkoon. Kun arkikahvi kuitenkin tuntuu menevän aika vakioituneilla urilla, niin mutuilin, että jos edes keskinkertaista (ja melko toistettavaa) pystyisi kotona tekemään, niin laatu voisi parantuakin?
Ajatus siis paahtaa arkikahvi siten, että kotona reilusti raakapapuja (vaikka pakastimessa). Kerta viikkoon paahdetana yhden viikon tarve, jonka annetaan levätä viikko ennen käyttöä. Tällöin juodaan aina max. 2vkoa wanhaa paahtoa. Oletuksena, jos papu on sama, jos paahtimen ohjelma on sama, niin eikö tuosta hyväksi arkikahviksi olisi?
-
Ajatus siis paahtaa arkikahvi siten, että kotona reilusti raakapapuja (vaikka pakastimessa). Kerta viikkoon paahdetana yhden viikon tarve, jonka annetaan levätä viikko ennen käyttöä. Tällöin juodaan aina max. 2vkoa wanhaa paahtoa. Oletuksena, jos papu on sama, jos paahtimen ohjelma on sama, niin eikö tuosta hyväksi arkikahviksi olisi?
Raakapavut säilyvät hyvin, oiskohan ollu useampia vuosia, eli pakastimelle ei ole tullut ihan heti tarvetta. Lepuuttaminen on taas hieman makukysymys, itse koin että omapaahto oli "kunnossa" jo 48h lepuuttamisen jälkeen. Kun paahtaa säännöllisesti on säännöllisesti omapaahtoa tarjolla.
Kotipaahtimista voisin vielä sen verran sanoa että kun i-Roastissä mielekäs annoskoko on 100g-150g niin useammiten tulee paahdettua 2 tai 3 annosta per paahtosessio.
-
Raakapavut säilyvät hyvin, oiskohan ollu useampia vuosia, eli pakastimelle ei ole tullut ihan heti tarvetta. Lepuuttaminen on taas hieman makukysymys, itse koin että omapaahto oli "kunnossa" jo 48h lepuuttamisen jälkeen. Kun paahtaa säännöllisesti on säännöllisesti omapaahtoa tarjolla.
Kotipaahtimista voisin vielä sen verran sanoa että kun i-Roastissä mielekäs annoskoko on 100g-150g niin useammiten tulee paahdettua 2 tai 3 annosta per paahtosessio.
Eivät ne raakapavutkaan ikuisesti säily. On olemassa vähän vaihtelevia käsityksiä siitä miten käsittely vaikuttaa säilyvyyteen. Ihan varteenotettavien lähteiden mukaan natural- ja semi pulped-kahvit kestäisivät säilytystä paremmin ja saattaisivat siitä jopa vähän hyötyä. Kuten Stephen Vick sanoo, pitäisi tätä "fiilistä" kuitenkin tutkia enemmän.
Pestyillä kahveilla taas on hyllyikä jo paljon lyhyempi eikä turhaan puhuta "old cropista". Vaikkei raakakahvi tietenkään mene pilalle kuten paahdettu kahvi, haihtuu terävin terä todellakin säilyttämällä.
-
Ei korppi korpin silmää noki?
Mitenhän tuo kotipaahto vs. ammattilaispaahto? Kuinni ei voi saada parempaa, varsinkin jos otetaan tämä tuoreusaspekti mukaan?
No kyllä siinä on aika huimasti eroa, jos paahdetaan jollain 100 euron föönillä vastaan (kymmeniä) tuhansia maksava kaasulla pöhisevä ammattipaahdin, jossa pystyy profiilia säätämään kunnolla (ja paahtajana myös ihminen joka on sitä tehnyt vuosia). Toki kotikikkareilla voi saada hyviäkin makunautintoja, mutta enempi arvaus- ja tuuripeliä se on. Itse olen paahtanut kotivehkeillä kohtalaisen paljon ja into on laskemaan päin kun matka noihin ammattipaahtojen makumaailmoihin on niin pitkä.
Raakakahvin säilyvyydestä uskallan jo väittää ettei ne kyllä vuosia säily (pakastamista en ole edes kokeillut). Osa säilyy varmaan paremmin kuin toiset, mutta jo vajaassa vuodessa puumaisuus astuu esiin monessa pavussa.
-
Olisiko siis varteenotettava vaihtoehto pakastaa vihreitä papuja jos niiden säilytys uhkaa mennä yli puolen vuoden?
Mikä on muuten paahtopäivää vastaava käsite vihreillä pavuilla (siis jotain mistä voisi laskea jotain elinikää eteenpäin) ja ilmoitetaanko sitä useinkaan?
-
Vakuumin väitetään parantavan säilyvyyttä, mene ja tiedä. Säkeissähän lukee yleensä kuukauden tarkkuudella prosessointipäivä/vuosi ja tietenkin kalleissa microloteissa voi melkein kellonajan tarkkuudella olla poiminta- ja prosessointipäivät ;D (joka siis periaatteessa on se raakapavun "valmistumispäivä").
-
Vakuumi parantaa joo parantaa säilyvyyttä (tai siis oikeammin auttaa säilymään pidempään) ja mitä aikaisemmin pistetään vakuumiin niin sen parempi.
Pakastaminen on varmaan paras keino säilöä vihreitä kahveja ja ainakin Terroir coffee säilyttää koko varastonsa kylmässä varastossa. Muitakin paahtimoita oli, en vain muista niitä.
Vakuumin väitetään parantavan säilyvyyttä, mene ja tiedä. Säkeissähän lukee yleensä kuukauden tarkkuudella prosessointipäivä/vuosi ja tietenkin kalleissa microloteissa voi melkein kellonajan tarkkuudella olla poiminta- ja prosessointipäivät ;D
Toinen tapa määrittää vihreän kahvin "parasta ennen päiväys" lasketaan kaavalla Tim Wendelboen ensimmäinen blogipostaus ko. raakakahvista/vastaavasta + 7 kuukautta, tämän jälkeen se on auttamatta past croppia. Kaavassa on tietenkin hieman vaihtelua riippuen maantieteellisestä sijainnista. Iso-Britanniassa kaava on on blogipostaus +8 kuukautta, Saksassa blogipostaus + 24 kuukautta ja Ruotsissa blogipostaus -6 kuukautta.
-
^ ;D
No mutta TW on jumala ja hänen sanaansa on kaikkien uskottava ;D 8)
-
No kyllä siinä on aika huimasti eroa, jos paahdetaan jollain 100 euron föönillä vastaan (kymmeniä) tuhansia maksava kaasulla pöhisevä ammattipaahdin, jossa pystyy profiilia säätämään kunnolla (ja paahtajana myös ihminen joka on sitä tehnyt vuosia). Toki kotikikkareilla voi saada hyviäkin makunautintoja, mutta enempi arvaus- ja tuuripeliä se on.
Ok, näin siis myös, jos profiilia ei ole tarkoitus ruveta säätelemään? Oma tavoiteajatushan oli saada hyvää arkikahvia, jonka verrokkina on markettikahvi (esim. Paulig), jonka makunautinnot on jo saattaneet hävitä logistiikkaketjussa. Toivoton ajatus esim. Genellä tai Behmorilla?
-
Ei ole toivotonta.
Pikkusen siinä on, ainakin mulla ollut säätöä, että saa sopivaa papua ja mieleistä blendiä. Kyllä (ainakin Genellä) saa melko sopivaa papua aikaiseksi, jos vaan jaksaa etsiä passelit vihreet ja vähän paneutuu aiheeseen.
Eihän noilla kotivermeillä tietenkään pääse mitään kunnon profiileja työstämään, mutta on minulle kelvannut.
Paahtaisin ehkä enemmänkin, mutta se kun on melko savuista ja tuoksuvaa hommaa... Satavuotiaassa talossa ei ole esim. liesituuletinta, joka veisi käryt ulos.
Kesällä on helpompaa, kun voi vaikkapa partsilla sauhuta.
O.K.
-
Käy se behmorillakin. Ihan kelpo laite sekin. Minä paahdan siksi, että saan turvattua sopivan ikäisen pavun saannin jatkuvasti. Kaupasta haen aina silloin kun siellä on sopivan ikäistä. Täällä siis kaffan ja turunkahvipaahtimon kahveja juodaan lähinnä. Silloin tällöin tulee jokunen pussi häsbiiniltä. Ja jos elämä potkii päähän niin kannattaa paahtaa kahvia. Siinä on yksi hyvä syy jaksaa vko odotellessa ja toinen maistellessa :)
-
Jostakin kuullut tämmösen ns 15/15/15-säännön:
raaka 15 kk
paahdettu 15 vrk
jauhettu 15 min
Ite oon tainnun tämän vuoden puolella vasta kerran paahtaa. Joistain pavuista tosiaan saa helposti hyvää, mutta sitten toisista ei tahdo millään saada kelvollista. Viimeaikoina on vähän laiskuus iskenut, kun tuohon jumbon markettiin tullut kaffan papuja saataville.
-
Viimeaikoina on vähän laiskuus iskenut, kun tuohon jumbon markettiin tullut kaffan papuja saataville.
Juuri näin tahtoo käydä, tai ainakin minulle kävi. Tuoreus ei ole ainoa kriteeri, jos saa suhteellisen tuoretta ja taidolla paahdettua, se kyllä mielestäni ohittaa tuoreen ja kotikonsteilla paahdetun. Riippuen tietenkin siitä mitä tyyliä keittää, paahtaa ja millä. Itselle on omat paahdot maistuneet nimenomaan ibrikillä tai pannukahvina keitettynä. Parhaiten olen onnistunut Rio-y pavuilla, joissa ominaismaku on niin omanlaisensa. Senhän voi pilata vain liian tummaksi ja liian nopeasti paahtamalla, joten se on kkotipaahtajalle aika helppo, koska voi paahtaa suhteellisen hitaasti ja saa jättää suhteellisen vaaleaksi. Ei ainakaan pala vahingossa. Mutta minullahan on paahtokokemusta vain uunilla ja rännärillä.
Mutta siis, tuoreus on yksi kriteeri, paahtoprosessi toinen. Itselläni paahdon laatu voittaa tuoreuden kun puhutaan kohtuullisuudessa sen hyllyssä seisomisen suhteen. Siksi minusta voi rohkeasti sanoa ääneen, että pari viikkoa on ihanne, minkä sisällä kahvi paahdosta nautitaan. Turha on kehitellä selityksiä mistään erilaisista paahtotekniikoista, joilla kahvi säilyisi pidempään.
-
Itse tilaan netistä (tai joskus haen kaupasta) ja työnnän pakkaseen. Tällä tavoin pysyy tuoreessa pavussa hyvin kätevästi, olettaen että postilaatikko tai -luukku on sellainen, josta lähetykset tulee perille asti. Kaikenlainen hävikki, "oppirahat" ja paahtimen hinta huomioon ottaen aika kauan saa paahtaa, että tulee halvemmaksi. Ja vielä melkoisen paljon kauemmin, että pärjää laadussa.
Paahtaminen on kuitenkin hienoa ja kunnioitettavaa hommaa. Kepoisilla laitteilla ja huonoilla tiloilla siitä itsellä vain jäi se hienous uupumaan. Jos olisi hyvät tilat, joissa voisi savuttaa huoletta, niin hommaisin kyllä jonkinlaisen kaasukäyttöisen rohjakkeen, kasan mittareita ja rupeaisin tosissaan opettelemaan touhua.
-
No kyllä siinä on aika huimasti eroa, jos paahdetaan jollain 100 euron föönillä vastaan (kymmeniä) tuhansia maksava kaasulla pöhisevä ammattipaahdin, jossa pystyy profiilia säätämään kunnolla (ja paahtajana myös ihminen joka on sitä tehnyt vuosia). Toki kotikikkareilla voi saada hyviäkin makunautintoja, mutta enempi arvaus- ja tuuripeliä se on. Itse olen paahtanut kotivehkeillä kohtalaisen paljon ja into on laskemaan päin kun matka noihin ammattipaahtojen makumaailmoihin on niin pitkä.
Raakakahvin säilyvyydestä uskallan jo väittää ettei ne kyllä vuosia säily (pakastamista en ole edes kokeillut). Osa säilyy varmaan paremmin kuin toiset, mutta jo vajaassa vuodessa puumaisuus astuu esiin monessa pavussa.
Kuuden euron ritiläköllä ja retkeily kaasukeittimellä marraskuinen parvekepaahto ja (suomen) brewers cupin neljäs sija.
vertailunvuoksi kolmas sija tuli coffee collectiven paahdolla.
aika hyvää tuuria... :P
itsekin tulee kahvilan/paahtimon hyllyltä pavut pääasiassa haettua.
ikääntyneellä (raaka) pavullakin lienee ystävänsä kuten malabarilla.
kokeiltu kahvia vuodelta ´54.
ei vuonna ´54..
m i e l e n k i i n t o i n e n oli
-
Ok, näin siis myös, jos profiilia ei ole tarkoitus ruveta säätelemään? Oma tavoiteajatushan oli saada hyvää arkikahvia, jonka verrokkina on markettikahvi (esim. Paulig), jonka makunautinnot on jo saattaneet hävitä logistiikkaketjussa. Toivoton ajatus esim. Genellä tai Behmorilla?
Juu kyllähän tuolla Behmorilla hyvät arkikahvit saa, ei siinä mitään. Tuli tuossa hetki sitten paahdettua kenialaista Kirinyaga PB -papua ja leuka meinasi loksahtaa sijoiltaan, sen verran hyvää se oli. Joskus näitä todellisia onnistumisia tulee ja tokihan siitä saa hyvän mielen. Paahtaminen on kiva harrastus, ja jotkuthan ovat siitä kehittäneet itselleen myös ammatin ja firman :)
-
Yhdessä kahvikoulutuksessa sanottiin, että pavun pitäisi antaa levätä vähintään 1 kk paahdon jälkeen ja sitten kun ottaa pavut käyttöön, pitäsi pavun antaa hengailla 8 tuntia papusäiliössä (tai vastaavassa kannellisessa rasiassa) ennen valmistusta. Tämä siis ilmeisesti se pitkään säilyvän pavun säilytys ja valmistus. Sitten on nuo tuorepaahdot, eli mahdollisimman tuoreena pitäisi jauhaa ja juoda, eikä antaa hengailla papusäiliössä, vaan laittaa säiliöön aina sen verran papua mitä aikoo jauhaa.
Mikä näiden kahden paahtotyylin varsinainen ero on? Osaako kukaan sanoa vai olenko aivan täysin hakoteillä tässä? Onko edes olemassa tuorepaahtoa ja pitkään säilyvää paahtoa?
Eri paahtotyylejä voi olla loputon määrä, ei muuta kuin pikkuisen säätää paahtoprofiilia niin voi jo puhua eri tyylistä...?
Tuosta säilyvyydestä ja paahtoasteesta vielä, omat huomioni ennemmin niin päin että mitä tummemmaksi paavut pahdetaan, öljyt pintaan tasolle siis, niin sitä nopeammin tai herkemmin ne öljyt alkavat myös härskiintyä. Vastaavasti, mitä vihreämmiksi jätetään, sitä lähemmäksi raakakahvin säilyvyyttä päästään. Tietty jos toisessa ääripäässä pavut paahdetaan kivihiileksi, aika säilyvää tavaraa sekin voi olla.
Mutta joo, omat paahdot saavat hengähtää pari päivää paahdon jälkeen, ja yleensä tulevat nautittua viikon sisällä paahdosta.
-
Kuuden euron ritiläköllä ja retkeily kaasukeittimellä marraskuinen parvekepaahto ja (suomen) brewers cupin neljäs sija.
vertailunvuoksi kolmas sija tuli coffee collectiven paahdolla.
aika hyvää tuuria... :P
Ei se välttämättä tuuria ole. Kaasukeittimellä on helppo säädellä liekkiä. Oliko sinulla rännäri tuon ritelikön päällä vai ihan jossain pyöriteltävässä ritelikkö häkissä ne pavut?
Minä en sinällään usko siihen, että kalliilla saa aina parempaa. Kahvia on osattu ja osataan vieläkin paahtaa kotona. Kerrostaloissa on vain harvoin hyviä tiloja prosessiin, paitsi jos menee kaasukeittimen kanssa sinne parvekkeelle, mikä kuulostaa paljon vakuuttavammalta paahtimelta kuin popcorn kone, iroast tms. Ainakin minun korvaani. Mutta arvon annan edelleen ammattipaahtajille, vaikka mukavaa se paahtaminen oli aikansa ja voisin paahtaa edelleenkin harrastuksen vuoksi, jos olisi olosuhteet toiset. Kahvin paahtaminen ei ole kuitenkaan niin mystistä, kuin saatetaan luulla. Ennenhän se oli joka talon hommaa, mutta ei silloin tietenkään haettu mitään espressoprofiileja, vaan haluttuun tummuuteen pannukahvia varten saatavissa olevista pavuista.
Mutta mitä tulee tuohon liian tuoreeseen. Niin Etiopialaisessa kahviriitissä kahvi nautitaan heti paahdon jälkeen. Monet riittiin osallistuneet kuvaavat parhaaksi mahdolliseksi kahviksi. Kyse lienee myös tunnelmasta. Itse olen nuotiolla kahvia paahtanut ja heti pannukahvit siitä keittänyt, mutta ohueksi maku jäi silloinkin.
Nyt alkaa jo mennä itsensä toisteluksi, niin voisi lopetella....
-
Cremasta sen verran että kyllä siitä vanhastakin pavusta näemmä sitä aika ilosesti voi irrota
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=YmAgqrMiHHM[/youtube]
Tässä ei ollut mitään crema enhancereita eikä muutakaan vilppiä käytössä. Tuohan on oppikirjan mukaan jo melkosen kuivaa ja wanhaa papua.
-
Paahdoin satsin Etiopian Yirgacheffe papuja, yllätyin itse näin aloittelevana paahtajana miten hyvin onnistui.
Mustikkaista tuli, paahdosta kolme päivää.
Hieman "syvyyttä" jäi uupumaan, mietin kehittyykö maku mihin suuntaan kun pavun antaa levätä pidempään?
Nyt mennään paahtelemaan lisää...
-
Paahdoin satsin Etiopian Yirgacheffe papuja, yllätyin itse näin aloittelevana paahtajana miten hyvin onnistui.
Mustikkaista tuli, paahdosta kolme päivää.
Hieman "syvyyttä" jäi uupumaan, mietin kehittyykö maku mihin suuntaan kun pavun antaa levätä pidempään?
Nyt mennään paahtelemaan lisää...
Anna huilata ainakin viikon ajan ja ehkä sittenkin vielä vähän.
-
Paahdoin satsin Etiopian Yirgacheffe papuja
Hieman "syvyyttä" jäi uupumaan
Kolmepäivää on lyhyt lepoaika, mutta Yirgacheffe ei ole myöskään bodyltään tanakka papu. Eli tietynlainen syvyys - body - siitä puuttuu aina. Sen herkullisuus on muissa ominaisuuksissa. Monesti sitä tukevoitetaan liittämällä sekoitukseen jotain etelä-amerikkalaista papua. Ainakin espressosekoituksissa.
Toinen kysymys on se, onko sekoittaminen tarpeen ja sehän on makukysymys. Itse tykkään Yirgacheffestä sellaisenaan, joinpa sen sitten espressona tai muuten valmistettuna.