Ristretto
Muu keskustelu => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Kahvikissa - Joulukuu 28, 2009, 01:43:43 ap
-
Onkos täällä kotiteatterin harrastajia, siis sellaisia joissa on videotykki tai -projektori ja valkokangas tahi screeni? Elokuva näyttää paljon paremmalta isolta kankaalta kuin TV:n ruudulta.
-
Jaahas, eikös tosiaan ole muita kotiteatterin harrastajia kuin minä!? On kai edes elokuvien harrastajia...
-
Parempi foorumi tähän aiheeseen luultavasti on:
http://www.dvdplaza.fi/forums/index.php
-
Jaahas, eikös tosiaan ole muita kotiteatterin harrastajia kuin minä!? On kai edes elokuvien harrastajia...
On toki kotiteatterin ystäviä. Hyllyssäni on mm. tämä:
(http://pro-magic.com/shop/images/P/SHAKESPEARE-FULL.jpg)
Katson myös paljon ja paljon elokuvia. Erityisesti kauhuelokuvat ovat sydäntäni lähellä.
-
Parempi foorumi tähän aiheeseen luultavasti on:
http://www.dvdplaza.fi/forums/index.php
Niin varmaan onkin, ja tuo tuttu minulle :-) Mutta kunhan nyt kysyin täällä.
-
Tuossa olohuoneessa oleilee 5kpl Amphion Helium2 kaiuttimia ja subbarina Amphion Impact 500.
Parit kaiutinjalat on tullut tehtyä verstaalla putkesta ja tangosta itse oikeisiin mittoihin, sekä maalaten kaiuttimia vastaavaa värikoodia käyttäen.
Tykki on jäänyt hankkimatta, olen sitä lahkoa joka tyytyy tv:seen.
Vahvarina vanha jammun rx-v 450-rds, Saksan maalta tilattuna.
Lisättäköön nyt listaan kuulokkeetkin, Sennheiser HD 595, joita käytän silloin tällöin kun itse katselen elokuvia, saa hallitus oman rauhansa.
En ole päässyt päivittämään nykyisessä kämpässäni 5.1:stä 6.1:seen (siis laatikossa on vielä yksi Helium2), sillä sohvaa ei saa takaseinästä niin paljoa irti että se kannattaisi.
Nykyään tulee vähemmän katsottua leffoja niin että lähtisin tekemään muutoksia settiini.
Leffat yleensä tilaan netistä, pulju vaihtelee saatavuuden ja hinnan mukaan, mutta onhan noita vuosien saatossa kerääntynyt jo vitriini ja pari telinettä täyteen, bokseja suosin erityisesti.
Onkos täällä kotiteatterin harrastajia, siis sellaisia joissa on videotykki tai -projektori ja valkokangas tahi screeni? Elokuva näyttää paljon paremmalta isolta kankaalta kuin TV:n ruudulta.
Tuon takia jätin alun perin vastaamatta...
-
Kyllähän se kieltämättä on hieman erilaista katsoa isolta screeniltä kuvaa kuin normi töllöttimestä. Tässä omat tilpehöörit mitkä kotoa löytyy:
Valkokankaana on 92" Elite Screens ezFrame ja malli on kiinteä eli taulumainen. Tuohon sitten tykitellään Sanyon PLV-Z2000:llä HD-kuvaa. Elokuvia pyörittää PS3:nen ja siitä piuhat menee Yamahan RX-V1800 vahvistimeen ja sieltä tulee äänet pihalle kolmen Genelecin 8030AW:n + kahden 6010AW:n kautta. Subbarin hommia toimittaa SVS 20-39PC-Plus.
-
Parempi foorumi tähän aiheeseen luultavasti on:
http://www.dvdplaza.fi/forums/index.php
Tuttu paikkahan tuo on, olen siellä kylläkin eri nimimerkillä... Ajattelin vain kysäistä että onko TÄÄLLÄ kotiteatterin harrastajia.
-
No nykyään ei ehdi leffoja katsoa, mutta pelit on olohuoneessa. Ihan perus Epson TW-xxx (olisko 10) tykki ja 5.1 -järjestelmä, vahvistin on joku peruskone mutta hoitaa hommansa. Teknisistä syistä johtuen piuhana s-video, pitäisi saada toinen yhteys mutta ei jaksa järjestää kaikkea uudestaan.
Ainoa harmittava juttu on, että telkkarin hajottua annoin lasten katsella muumeja (eihän kukaan voi katsos mitään 22" ruudulta) ja meni yksi lamppu loppuun.
Kuulokkeet on myös, kuulemma ja itsekin todettua hyvät, sain synttärilahjaksi.
Summa summarum, kyllä leffa seinän kokoisena on sentään Leffa, itsellä seinää harmaaksi maalattuna noin 2,50 m x 1,80 m.
Toisaalta äänet tekee tosi paljon, itse en hankkisi pelkkää tykkiä ilman (min) 5.1 -systeemiä.
-
No nykyään ei ehdi leffoja katsoa, mutta pelit on olohuoneessa. Ihan perus Epson TW-xxx (olisko 10) tykki ja 5.1 -järjestelmä, vahvistin on joku peruskone mutta hoitaa hommansa. Teknisistä syistä johtuen piuhana s-video, pitäisi saada toinen yhteys mutta ei jaksa järjestää kaikkea uudestaan.
Ainoa harmittava juttu on, että telkkarin hajottua annoin lasten katsella muumeja (eihän kukaan voi katsos mitään 22" ruudulta) ja meni yksi lamppu loppuun.
Kuulokkeet on myös, kuulemma ja itsekin todettua hyvät, sain synttärilahjaksi.
Summa summarum, kyllä leffa seinän kokoisena on sentään Leffa, itsellä seinää harmaaksi maalattuna noin 2,50 m x 1,80 m.
Toisaalta äänet tekee tosi paljon, itse en hankkisi pelkkää tykkiä ilman (min) 5.1 -systeemiä.
Minulla on onneksi oma huone leffojen katselulle, tosin ko. huoneessa on iMaccini ja stereot sekä seinällinen kirjoja. Mutta huone on musta/tumma ja siten sopii hyvin leffojen katseluun. Minulla oli aiemmin Seleco videotykki ja tämä nykyinen projektori on Optoman HD82, Blue-Ray leffoja pyöritän Sonyn BDP-S360 soittimella. Valkokangas on 92" moottoroitu Grandview Fantasy. Siinä olen eri mieltä että kyllä videoprojektorin kannattaa hankkia ilman monikanavasysteemejäkin. Selecon kanssa ja nytkin, miulla on vain kaksikanava stereot mutta nyt kylläkin on kunnolliset kaiuttimet: Forvoice 7.7 ja niistä kyllä äänet kuulostavat yllättävänkin hyviltä. Ehkä sitä joskus saa hankittua monikanasysteemin, se vaan maksaa ja ei viitsi ostaa mitään rimpulasarjaa, ennemmin kuuntelen stereoilla. Sinulla on kyllä kunnon screeni, onkos tuo 120" vai mitä?
-
Siinä olen eri mieltä että kyllä videoprojektorin kannattaa hankkia ilman monikanavasysteemejäkin. Selecon kanssa ja nytkin, miulla on vain kaksikanava stereot mutta nyt kylläkin on kunnolliset kaiuttimet: Forvoice 7.7 ja niistä kyllä äänet kuulostavat yllättävänkin hyviltä. Ehkä sitä joskus saa hankittua monikanasysteemin, se vaan maksaa ja ei viitsi ostaa mitään rimpulasarjaa, ennemmin kuuntelen stereoilla. Sinulla on kyllä kunnon screeni, onkos tuo 120" vai mitä?
Ihan kelpo 5.1 maksaa (vahvistin+pikkukaiuttimet+ISO basso+piuhat) noin 400€. Ei siinä tarvitse paljoa tinkiä tykin ja soittimen nappuloista ja ominaisuuksista, joita ei koskaan kumminkaan käytä, kun äänet saa samaan pakettiin.
Screeni on valkoinen seinä mihin maalasin harmaan alueen ns. videotykkimaalilla, en muista värikoodia mutta ainakin paikallinen rautakauppa löysi sen jostakin. Minusta on kivaa, kun kuvaa on koko katselualueella. Ja maalaaminen maksoi muutaman kympin, kun taas kunnon kokoinen kangas olisi maksanut useita satasia.
-
Ihan kelpo 5.1 maksaa (vahvistin+pikkukaiuttimet+ISO basso+piuhat) noin 400€. Ei siinä tarvitse paljoa tinkiä tykin ja soittimen nappuloista ja ominaisuuksista, joita ei koskaan kumminkaan käytä, kun äänet saa samaan pakettiin.
Screeni on valkoinen seinä mihin maalasin harmaan alueen ns. videotykkimaalilla, en muista värikoodia mutta ainakin paikallinen rautakauppa löysi sen jostakin. Minusta on kivaa, kun kuvaa on koko katselualueella. Ja maalaaminen maksoi muutaman kympin, kun taas kunnon kokoinen kangas olisi maksanut useita satasia.
Sanoisin että kunnolliseen AV-vahvistimeen menee helposti jo tuo 400€ jos kaiuttimet ovat samaa laatutasoa kuin esim. minulla olevat Forvoicet, niin ainakin 600€ saisi varata niihin...
Edit. Tuli heitettyä vähän lonkalta toi kuusisataa... Pienikokoisena Forvoice sopisi myös hyvin monikanavakäyttöön ja esim. 5.1 systeemissä tarvitsisi hankkia kolme kappaletta Forvoiceja lisää, á 400€ = 1200€. Ja sitten ehkä vielä jokin subbari... Ja vaikka takakauittimiksi ostaisi jotkin muut halvemmat kaiuttimet, mutta kuitenkin että laatu olisi ainakin suht. lähellä Forvoicea niin hinta nousisi johonkin 800€ tuntumaan.
-
Ihan kelpo 5.1 maksaa (vahvistin+pikkukaiuttimet+ISO basso+piuhat) noin 400€. Ei siinä tarvitse paljoa tinkiä tykin ja soittimen nappuloista ja ominaisuuksista, joita ei koskaan kumminkaan käytä, kun äänet saa samaan pakettiin.
Tämä pisti pahasti silmään - tai korvaan... Tuolla budjetilla kannattaa vielä vähän aikaa säästää. Ainakin, jos samaa laitteistoa on tarkoitus käyttää musiikin kuunteluun. Ja panostaa aluksi kunnolliseen kaksikanavasysteemiin, kuten tuossa edelläkin suositeltiin. Itse kuuntelen musiikkia Amphion argoneilla ja niiden seuraksi hommasin Anthony Gallon pienet pallot taakse ja keskelle. Leffoissa on ihan riittävästi efektiä kerrostaloon näilläkin koilottimilla.
Ja kuvaa tulee kunnon kotiteatteriharrastajan mielestä postimerkin kokoisesta LCD-töllöstä :-\ Elokuvateattereissa kun tulee vierailtua melko usein.
-
Itsellä seuraavanlainen laitteisto:
Vahvistimena Cambridge audion Azur 540R V3
DVD-soittimena niinikään Cambridge Audion Azur sarjalainen (skaalaa 720p tarkkuuteen)
Pääkaiuttimina edessä Dalin Consept 6
Takana Concept 2
Edessä Concept Center
Piuhoina Chordin carnival silverit
Tykkinä toimii Optoma HD70 (HD-ready) ja kankaana Grandviewin kiinteä kangas
Laitteet sijaitsevat kuuntelu/leffahuoneessa jonka katto, takaseinä ja etuseinä kaiuttimien kohdalta on akustoitu akustiikkalevyillä ja sivuseinien heijastukset on tapettu seinän mittaisilla diffuusoreilla koko huoneen korkeudelta.
Todella riittävä setti tällä hetkellä, varsinkin äänenlaadun suhteen ei ole mitään valittamista. Ensin ajatus oli ostaa 1000 eurolla kalliimmat kajarit, mutta päätettiin sillä summalla sitten akustoida ammattilaisen avulla kuunteluhuone ja täytyy sanoa, että edes 3000 euron panostuksella kajareihin ei olisi saanut samaa vaikutusta aikaiseksi. Huoneen akustiikkaa tutkittiin mittareilla ja testimielessä kokeiltiin musiikkia ennen ja jälkeen akustoinnin tekemisen ja täytyy myöntää että tälläinen puurokorvakin huomasi eron, sillä se oli valtava. Erityisen hyvin sen huomaa stereomusiikkia kuunnellessa, mutta myös elokuviin tuli kummasti munaa ja tarkkuutta ääniin ja bassojen kumina loppui.
Mutta jos jotain laitteistosta pitäisi muuttaa niin:
-keskikajariksi sama kuin takana eli Concept 2, sillä niiden elementit ovat samat kuin Concept 6:n -> yhtenäisempi ja leveämpi äänikenttä. (Hellasärö estää)
-subbari tukemaan matalaa päätä (hellasärön mielestä kerrostalossa ei tarvetta...)
Tulevia muutoksia on kuitenkin:
-Siirtyminen HD-ready tykistä FullHD-tykkiin (onko kellään suosituksia FullHD DLP tykeistä)
-Siirtyminen BD-soittimeen eli käytännössä PS3:n
-Screeniseinän maalaaminen tummemmaksi
Laitteiden hommaamisen jälkeen ei ole kyllä tullut leffassa käytyä oikeastaan ollenkaan, vaan leffat tulee odotettua DVD:lle ja katsottua vaimon ja koiran kanssa kotona. Ei tarvitse välittää elokuvateattereiden häiriötekijöistä :)
-
Tämä pisti pahasti silmään - tai korvaan... Tuolla budjetilla kannattaa vielä vähän aikaa säästää. Ainakin, jos samaa laitteistoa on tarkoitus käyttää musiikin kuunteluun. Ja panostaa aluksi kunnolliseen kaksikanavasysteemiin, kuten tuossa edelläkin suositeltiin. Itse kuuntelen musiikkia Amphion argoneilla ja niiden seuraksi hommasin Anthony Gallon pienet pallot taakse ja keskelle. Leffoissa on ihan riittävästi efektiä kerrostaloon näilläkin koilottimilla.
Ja kuvaa tulee kunnon kotiteatteriharrastajan mielestä postimerkin kokoisesta LCD-töllöstä :-\ Elokuvateattereissa kun tulee vierailtua melko usein.
Minulle tärkeintä on iso kuva. Kaiuttimet on semmoiset kahvipaketin kokoiset ja sijoittelu lähinnä "kunhan seinällä olevat". Bassokin sijaitsee tv-tason päällä. Vaikka ovatkin ihan "surkeat" niin niilläkin saa ihmeitä aikaan. Kun ohimenevä auto oikeasti kuulostaa ohittavalta, tulee takaa ja humahtaa sivulta, niin hyvä minulle. Äänenvoimakkuus on yleensä sellaisen tavallisen puheen tasolla tai vähän yli. Bassosta pamahtaa ihan mukavasti, jos sattuu sotaleffaa katsomaan. Tällä yritän sanoa sitä, että kyllä halvempikin äänilaitteisto tekee paljon verrattuna pariin vierekkäin sijaitsevaan tv-kaiuttimeen. Varsinkin alkuun paljon parempi, vaikkei loistava, basso tuntui peräti mahtavalta.
Katselukokemuksen parantamiseksi kannattaa minusta kyllä panostaa lisäksi siihen että projektori ja kangas / seinä sopivat toisilleen.
-
Minulle tärkeintä on iso kuva. Kaiuttimet on semmoiset kahvipaketin kokoiset ja sijoittelu lähinnä "kunhan seinällä olevat". Bassokin sijaitsee tv-tason päällä. Vaikka ovatkin ihan "surkeat" niin niilläkin saa ihmeitä aikaan. Kun ohimenevä auto oikeasti kuulostaa ohittavalta, tulee takaa ja humahtaa sivulta, niin hyvä minulle. Äänenvoimakkuus on yleensä sellaisen tavallisen puheen tasolla tai vähän yli. Bassosta pamahtaa ihan mukavasti, jos sattuu sotaleffaa katsomaan. Tällä yritän sanoa sitä, että kyllä halvempikin äänilaitteisto tekee paljon verrattuna pariin vierekkäin sijaitsevaan tv-kaiuttimeen. Varsinkin alkuun paljon parempi, vaikkei loistava, basso tuntui peräti mahtavalta.
Katselukokemuksen parantamiseksi kannattaa minusta kyllä panostaa lisäksi siihen että projektori ja kangas / seinä sopivat toisilleen.
Kyllä jos sulla menee s-videopiuhalla kuva tykille se alkaa olemaan aikalailla sama mihin sen heijastaa... vaikka olis marimekon kukkaverhot takana... Näin kärjistetysti ja provosoivasti sanottuna. Ei siinä paljon panostamisesta kuvanlaatuun voi silloin puhua kun pikselit on aanelosen kokoiset. ;D
Mutta kuun ei paremmasta tiedä niin mikäs toisaalta siinä. Itselle tuntuisi mahdottomalta palata enää ajassa takaisinpäin edes s-videopiuhaan kun on hdmi:n tuomaan HD kuvaan tottunut. Sama varmaan tulee efektiksi kun siirtyy käyttämään FullHD-kuvaa ja pitäisi HD kuvaan palata takaisin.
-
Itse kävin aikoinani kuuntelemassa eri kaiuttimia puolisoni kanssa monissa paikoissa, ja joitain pariinkin otteeseen. Löysimme budjettiin sopivat ja myöhemmin piti laajentaa parempaan kuvaan. Kuitenkin huomasimme molemmat painostavamme kuunteluun enemmän, joten homma seisoo edelleen.
Jonkin verran tunnen harrastajia, ja usein käymme saman väittelyn poikasen tuosta kuva vs. ääni, vaikka tietenkin molempiin tulisi panostaa tasapainoisesti yhtä paljon, mutta jos joutuu valitsemaan.
Miten on, kumpaa arvostatte enemmän?
-
Itse kävin aikoinani kuuntelemassa eri kaiuttimia puolisoni kanssa monissa paikoissa, ja joitain pariinkin otteeseen. Löysimme budjettiin sopivat ja myöhemmin piti laajentaa parempaan kuvaan. Kuitenkin huomasimme molemmat painostavamme kuunteluun enemmän, joten homma seisoo edelleen.
Jonkin verran tunnen harrastajia, ja usein käymme saman väittelyn poikasen tuosta kuva vs. ääni, vaikka tietenkin molempiin tulisi panostaa tasapainoisesti yhtä paljon, mutta jos joutuu valitsemaan.
Miten on, kumpaa arvostatte enemmän?
No, kuten edellä olevasta jo ilmeni, itsellä pääpaino äänessä. Jos olisi varaa hankkia niin iso asunto, että leffakäyttöön voisi pyhittää kokonaisen huoneen akustointeineen päivineen, niin varmasti tulisi satsattua myös kuvapuoleen nykyistä enemmän. Olohuone on aina kompromissi. Ja kun TV on pikkukakkosia ja uutisia varten joka tapauksessa oltava, ei jaksa viritellä... PS3:n pyörittää videot ja bluerayt, kuvan tuottaa 32" LCD. Josko jossain vaiheessa päivittelis 40":een.
-
Itse kävin aikoinani kuuntelemassa eri kaiuttimia puolisoni kanssa monissa paikoissa, ja joitain pariinkin otteeseen. Löysimme budjettiin sopivat ja myöhemmin piti laajentaa parempaan kuvaan. Kuitenkin huomasimme molemmat painostavamme kuunteluun enemmän, joten homma seisoo edelleen.
Jonkin verran tunnen harrastajia, ja usein käymme saman väittelyn poikasen tuosta kuva vs. ääni, vaikka tietenkin molempiin tulisi panostaa tasapainoisesti yhtä paljon, mutta jos joutuu valitsemaan.
Miten on, kumpaa arvostatte enemmän?
Kyllähän se kuva tietysti on tärkein, voit katsoa leffan ilman ääntä mutta ilman kuvaa se ei onnistu vaikka olisi minkälaiset highendämyrit :-)
Ja varsin toimivaa ja tyydyttävää on katsoa leffoja kaksikanavaisella laitteistolla. Ehkä se joskus tulee hankittua AV-vahvistin ja liuta kaiuttimia, nyt ei ole rahaa siihen - ja ensin pitäis saada rahat siihen vipukeittimeenkin...
-
No, kuten edellä olevasta jo ilmeni, itsellä pääpaino äänessä. Jos olisi varaa hankkia niin iso asunto, että leffakäyttöön voisi pyhittää kokonaisen huoneen akustointeineen päivineen, niin varmasti tulisi satsattua myös kuvapuoleen nykyistä enemmän. Olohuone on aina kompromissi. Ja kun TV on pikkukakkosia ja uutisia varten joka tapauksessa oltava, ei jaksa viritellä... PS3:n pyörittää videot ja bluerayt, kuvan tuottaa 32" LCD. Josko jossain vaiheessa päivittelis 40":een.
Kyllähän se kai valtaosalla, joilla on leffateatteri, se lienee olohuoneessa. Toki se on silloin kompromissi mutta kaikkihan on yleensäkin kompromisseja! Kyllä sen valkokankaan/screenin ja videoprojektorin voi laittaa olkkariin TV:n lisäksi. Virittelyä toki vaatii niin kuin asiat yleensäkin.
-
Kotiteatteri on vasta suunnitteluasteella. Tarkoituksena on jollain aikataululla rakentaa takkahuoneeseen jonkinlainen kokoonpano, aiempaa kokemusta ei ole. Selkeästi enemmän kiinnostaa suuri kuva ja tarkoitus on hankkia HD-tykki. Äänentoistopuoli on täysin uutta mulle, tähän asti kaikki ohjelmat ja leffat katsottu vain telkkarin omilla kaiuttimilla. Aikomuksena hankkia kohtuubudjetilla 5.1 -järjestelmä. Sittenhän sitä näkee tai siis kuulee alkaako päivityskierre..
Laitteet sijaitsevat kuuntelu/leffahuoneessa jonka katto, takaseinä ja etuseinä kaiuttimien kohdalta on akustoitu akustiikkalevyillä ja sivuseinien heijastukset on tapettu seinän mittaisilla diffuusoreilla koko huoneen korkeudelta.
Todella riittävä setti tällä hetkellä, varsinkin äänenlaadun suhteen ei ole mitään valittamista. Ensin ajatus oli ostaa 1000 eurolla kalliimmat kajarit, mutta päätettiin sillä summalla sitten akustoida ammattilaisen avulla kuunteluhuone ja täytyy sanoa, että edes 3000 euron panostuksella kajareihin ei olisi saanut samaa vaikutusta aikaiseksi. Huoneen akustiikkaa tutkittiin mittareilla ja testimielessä kokeiltiin musiikkia ennen ja jälkeen akustoinnin tekemisen ja täytyy myöntää että tälläinen puurokorvakin huomasi eron, sillä se oli valtava.
Voisitko kertoa lisätietoja tuosta akustoinnista? Miten paksusti levyä täytyy asentaa? Olisiko antaa yhteystietoja? Seinät kiveä ja varmastikin akustointi auttaisi meilläkin.
-
Itselle tuntuisi mahdottomalta palata enää ajassa takaisinpäin edes s-videopiuhaan kun on hdmi:n tuomaan HD kuvaan tottunut. Sama varmaan tulee efektiksi kun siirtyy käyttämään FullHD-kuvaa ja pitäisi HD kuvaan palata takaisin.
HD-kuvalla tarkoitat ilmeisesti HDReadya, minä sanoisin että jos kuvakoko on alle sata tuumaa, niin HDReady- ja FullHD-kuvalla ei nyt niin kauhean isoa eroa huomaa kuvanlaadussa.
-
Tässä hieman dataa akustointisysteemeistä
Katon akustointi:
80mm Ecophon Master Alfa -akustointilevyä 40mm ilmaraolla takana. Systeemi on kiinnitetty kattoon siten, että ensin rakennettiin sopivan kokoinen taulunkehys (3000x4000mm) ja kehyksen alapuoli rimoitettiin tiuhasti, jotta pinta toimii myös diffuusorina. (Tässä vaiheessa systeemi näytti lähinnä sängynpohjalta) Sen jälkeen ritiläkön päälle lastattiin akustolevyt kahteen kerrokseen, päälle kiristettiin tiukasti kangas, jotta syteemistä tuli siisti ja sen jälkeen kiinnitettiin koukuilla kattoon. Kuviollisilla kankailla noista saa vaikka upeita taulutyyppisiä katseenvangitsijoita, me tyydyttiin ihan yksiväriseen tummaan siniseen, joka imee mukavasti tykin ylimääräisiä hajaheijastuksia pois.
Takaseinässä on samanlainen systeemi, mutta hieman pienemmässä koossa. Takaseinälle oli aluksi tarkoitus laittaa diffuusori, mutta koska sohva on kiinni takaseinässä niin diffuusori ei olisi toiminut.
Sivuseinille tehtiin ensiheijasteita estämään vähän tämäntyyppiset qrd diffuusorit, mutta hieman isompana: http://kotiweb.kotiportti.fi/audiovideo/akustiikka/QRD/QRD.html
Kaikki systeemit on tehty siten, että reikiä tarvitsi porata mahdollismman vähän itse huoneen seiniin. Vaikka omistusasunto onkin, niin tuskin täällä ikuisesti asutaan ja tarvittaessa huoneen voi sitten helposti muuttaa vaikka lastenhuoneeksi jos sellaista joskus tarvitsee. Suosittelen kyllä kaikille lämpimästi kunnon kuuntelu/leffahuoneen tekemistä, varsinkin jos tykillä leffoja katsoo. Pimentämiset, akustoinnit ym pystyy silloin toteuttamaan musiikin ja elokuvien ehdoilla (toki tyylikkyys muistaen). Investointina leffahuone oli mun mielestä halpa, akustointeihin meni noin tonni rahaa ja kuten jo aikaisemmin mainitsin niin saavutettu hyöty oli todella paljon suurempi. Systeemi on siinä mielessä kompromissi musiikin kuuntelun ja leffojen välillä, että huonetta ei lähdetty demppaamaan ihan täysin, sillä silloin musiikin kuuntelusta olisi tullut liian rasittavaa ja epäaidon kuuloista. Siksi sivuseinille valittiin diffuusorit vaimennuksen sijaan.
Sen verran tosin tehtiin huoneen käytössä kompromissia, että leffahuoneen sohvan virkaa toimittaa karupin vuodesohva, joten huoneesta saa tarvittaessa vierashuoneen. Olohuonetta leffakamojen majoittaminen omaan huoneenseensa rauhoitti kummasti. Nyt se on oikeasti varattu seurusteluun ja lukemiseen. Toki sinnekin jouduttiin sitten ostamaan musavermeiksi iki-ihana fatmanin hybridivahvari ja usherin pianomustat pölynpaljastajat. Niillä sitten kuunnella taustamusiikkia normaali arjessa. Sitten kun musiikkia haluaa oikein kuuntelemalla kuunnella niin siloin sulkeutuu leffateatteriin.
-
HD-kuvalla tarkoitat ilmeisesti HDReadya, minä sanoisin että jos kuvakoko on alle sata tuumaa, niin HDReady- ja FullHD-kuvalla ei nyt niin kauhean isoa eroa huomaa kuvanlaadussa.
Joo HD kuvalla tarkoitan nimenomaan tuota 720p kuvaa. Ja siis ilmaisin asian vähän huonosti, tarkoitin 720p kuvaksi skaalatun kuvan esittämistä HDReady tykillä versus BD-kuva FullHD tykillä. Olen käyny niitä testailemassa ja erot on kyllä valtavia, varsinkin värien ja ennen kaikkea mustan toistossa, puhumattakaan kontrastista. Toki ero ei ole niin radikaali kuin analogisen ja digitaalisen välillä, mutta tälläinen niuho sen kyllä huomaa. Vaimoni on asiasta myös sillä linjalla ettei mitään teräväpiirtoa tarvi kun kerran ero on loppujen lopuksi pieni ja sekin haitta häviää minuutin katsomisen jälkeen (ärsyttän oikeassa tuo hellasärö), mutta oma hifistelyhimo on järkeä suurempi :)
-
Vielä ei malta lopettaa, kun aihe on lähes yhtä lähellä sydäntä kuin hyvä kahvi.
Kotiteatteria ns. budjetilla suunnitteleville neuvon kalliin annan. Miettikää paljonko teillä on varaa laittaa. Jos esimerkiksi tykki, kangas, musavermeet on tarkoitus hommata vaikka 2000 eurolla niin suunnitelma kannattaa toteuttaa asteittain, jottei myöhemmin ala vituttamaan.
Jos itse ostaisin nyt 2000 eurolla laitteet niin aloittaisin:
Tykki: esim optoma HD20 (Hintaisekseen mielettömän hyvä kuva) (1000e)
Kangas: kiinteä kangas, esim granview tai vastaava, älkää sotkeutuko rullaverhoihin... (150-300e)
Vahvari: Jonkun laatuvahvarin perusversio, esim Onkyo 607 (n 500 euroa)
Kajarit: Laadukkaat jalustaskobet, esim usher S520 II (350e) joille on helppo hankkia sopivia kavereita.
Nyt perussetti olisi kasassa kun vielä haluamansa soittimen hommaa. Sitten säästelisin rauhassa jonkun aikaa ja ostaisin joko:
-kolme USHERIA plus subbarin
-tai siirtäisin ekana ostetut skobet takakaikattimiksi ja hommaisin eteen isot laadukkaat lattiakaiuttimet, joiden sointi sopii ekana hankittuihin.
Tämän jälkeen setti olisi kasassa ja kulut jakautuneet mukavan huomaamattomasti isolle aikavälille :) (vaimokin kiittää)
Kenellekään on mahdotonta sanoa mikä soi omana korvaan parhaiten. Perushintaisista seteistä parhaiten omaan korvaan on soineet: Onkyon vahvari + Monitor Audion BR sarja, sekä Cambridge audion vahvari + Dalin Concept. Toisinpäin ei toiminut mun korvaan ollenkaan. Tarina siis opettaa, että kannattaa käydä kuuntelemassa alan liikkeissä, palvelu on hyvää ja päätös ei sitten varmasti kaduta.
-
No, kuten edellä olevasta jo ilmeni, itsellä pääpaino äänessä. Jos olisi varaa hankkia niin iso asunto, että leffakäyttöön voisi pyhittää kokonaisen huoneen akustointeineen päivineen, niin varmasti tulisi satsattua myös kuvapuoleen nykyistä enemmän. Olohuone on aina kompromissi. Ja kun TV on pikkukakkosia ja uutisia varten joka tapauksessa oltava, ei jaksa viritellä... PS3:n pyörittää videot ja bluerayt, kuvan tuottaa 32" LCD. Josko jossain vaiheessa päivittelis 40":een.
Aamen.
Just vähän aikaa sitten tuli ostettua uusi sohva, olis ollut mahtavia leffavarusteisia kupinpidikejalatylös settejä, mutta niin tultiin kaupasta normi divaanin kanssa.
-
Tässä hieman dataa akustointisysteemeistä
Katon akustointi:
80mm Ecophon Master Alfa -akustointilevyä 40mm ilmaraolla takana. Systeemi on kiinnitetty kattoon siten, että ensin rakennettiin sopivan kokoinen taulunkehys (3000x4000mm) ja kehyksen alapuoli rimoitettiin tiuhasti, jotta pinta toimii myös diffuusorina. (Tässä vaiheessa systeemi näytti lähinnä sängynpohjalta) Sen jälkeen ritiläkön päälle lastattiin akustolevyt kahteen kerrokseen, päälle kiristettiin tiukasti kangas, jotta syteemistä tuli siisti ja sen jälkeen kiinnitettiin koukuilla kattoon. Kuviollisilla kankailla noista saa vaikka upeita taulutyyppisiä katseenvangitsijoita, me tyydyttiin ihan yksiväriseen tummaan siniseen, joka imee mukavasti tykin ylimääräisiä hajaheijastuksia pois.
Kiitos tiedoista. Yllättävän pakut ovat, olin toivonut ohuempia. Noiden taakse olisi kyllä hyvä piilottaa kaikki kaapelit.
Kompromisseja tulee varmasti paljonkin, ihan dedikoitua teatteria ei voi tehdä. Huoneessa on jo vuodesohva, ja tulee jatkossakin toimimaan vierashuoneena. Takka on kanssa hyvinkin pysyvästi paikoillaan, eikä varmasti äänen kannalta parasta mahdollista materiaalia.
Varsin maltillisesti on tarkoitus aloittaa teatterin teko. Suurin odotus on saada iso kuva. Äänen kanssa en oikein tiedä mitä odottaa, tuleeko mitään ahaa-elämystä koskaan. No ainakin sen tiedän varmaksi, että kaikki nykyiset ääntä tuottavat laitteet kodissamme tulevat jäämään kakkoseksi ostipa teatteriin miten halvat kaiuttimet tahansa
-
Joo kyllä se vähän niin on, että varsinkin betonitilaan on tuo 80mm vielä melko vähän. Varsinkin matalien taajuuksien kanssa ei järkevillä villakerroksilla saada kunnon vaimennusta aikaiseksi.
Mulla oli aluksi seinällä diffuusoreiden tilalla kokeilumielellä tehdyt 40mm akustotaulut (Ostin ikeasta sellaiset syvät mustat kehykset, poistin lasin ja pinnoitin sisältä kankaalla ja laitoin akulevyn sisään) mutta ei ne kyllä oikein toiminut edes plasboefektin voimin :D Sen sijaan diffuusori toimi jo paljon paremmin ja niitä voin kyllä itse suositella lämpimästä jos etäisyys diffuusorista kuuntelupaikalle on yli metrin.
Mä suosittelen isoimman mahdollisen kuvan sijaan miettimään järkevästi mikä on TOIMIVA kuvankoko tilassa jossa leffoja katsellaan. Nykyinen nyrkkisääntöhän taitaa olla FullHD kuvan kanssa "minimi katseluetäisyys on 1,5 kertaa kuvan leveys". Eli jos katseluetäisyys on 4m niin kuvan leveys on noin 2,5m. Tämä on kuitenkin minimietäisyys ja omasta mielestäni järki kannattaa pitää kädessä jo ihan sen takia ettei joudu huonommalla materiaalilla katselemaan pikselimössöä ja että tykin valoteho riittää. Itse koin omalla kohdallani hyväksi 3,8 metrin etäisyydeltä 2,1 metriä leveän screenin. Jokaisen kannattaa toki miettiä omalta kohdalta mikä toimii parhaiten.
-
Kotiteatteria ns. budjetilla suunnitteleville neuvon kalliin annan. Miettikää paljonko teillä on varaa laittaa. Jos esimerkiksi tykki, kangas, musavermeet on tarkoitus hommata vaikka 2000 eurolla niin suunnitelma kannattaa toteuttaa asteittain, jottei myöhemmin ala vituttamaan.
Komppaan perusajatusta. Itselläni oli myös pari-kolme vuotta sitten vastaava prokis, jonka yhteydessä ehkä eniten tuli neuvoja kaiutinpuolelle. Että ensin stereoämyrit, sitten voi hankkia lisää subbaria ja muuta... mutta itsehän sitä katseli lähinnä 5.1-systeemejä.
Broidi hommasi samoihin aikoihin Sonyn telkkaria ja kotiteatterisarjaa. Itselläni sattui kouraan NHT Classic Two (4 kpl), TwoC ja Ten -setti, niin kipin kapin mentiin hankkimaan melko perusvahvari ja budjettiin sopiva FullHD telkkari. Telkkari noista varmaan lähtisi ensimmäisenä kiertoon ja mahdollisesti tilalle tykki, mutta ämyreiden suunnalla ei ole näkyvissä ehkä yhtä reipasta kehitystä kuin on ollut tykeissä tai telkkareissa. Vahvarikin ajaa asiansa todennäköisesti vielä pitkään. Broidin Sony-setin muovituokkoset taas kuulostaa jo niin hirveiltä, että olisi ehkä kannattanut jättää kauppaan (tai jättää vertailematta ;D )
-
Mä suosittelen isoimman mahdollisen kuvan sijaan miettimään järkevästi mikä on TOIMIVA kuvankoko tilassa jossa leffoja katsellaan. Nykyinen nyrkkisääntöhän taitaa olla FullHD kuvan kanssa "minimi katseluetäisyys on 1,5 kertaa kuvan leveys". Eli jos katseluetäisyys on 4m niin kuvan leveys on noin 2,5m. Tämä on kuitenkin minimietäisyys ja omasta mielestäni järki kannattaa pitää kädessä jo ihan sen takia ettei joudu huonommalla materiaalilla katselemaan pikselimössöä ja että tykin valoteho riittää. Itse koin omalla kohdallani hyväksi 3,8 metrin etäisyydeltä 2,1 metriä leveän screenin. Jokaisen kannattaa toki miettiä omalta kohdalta mikä toimii parhaiten.
Ei tuo nyrkkisääntö ehkä ihan noin tiukka ole, ainakaan HD-kuvan kanssa. Minulla on 92" kangas ja katseluetäisyys n. kolme metriä ja ihan hyvältä Blu-ray leffat näyttää, eikä DVD:kään mitään pikselimössöä ole. TV:tä en projektorilla katsele, ehkä se voisi jo mössöä ollakin... Mutta tätähän on aika helppo kokeilla niin että ostaa ekaks projektorin ja kokeilee seinään, lakanaan tms. ensin kuvakokoa. Sitten kun siitä on selvyys niin hankkii kankaan tai screenin.
-
Joo HD kuvalla tarkoitan nimenomaan tuota 720p kuvaa. Ja siis ilmaisin asian vähän huonosti, tarkoitin 720p kuvaksi skaalatun kuvan esittämistä HDReady tykillä versus BD-kuva FullHD tykillä. Olen käyny niitä testailemassa ja erot on kyllä valtavia, varsinkin värien ja ennen kaikkea mustan toistossa, puhumattakaan kontrastista. Toki ero ei ole niin radikaali kuin analogisen ja digitaalisen välillä, mutta tälläinen niuho sen kyllä huomaa. Vaimoni on asiasta myös sillä linjalla ettei mitään teräväpiirtoa tarvi kun kerran ero on loppujen lopuksi pieni ja sekin haitta häviää minuutin katsomisen jälkeen (ärsyttän oikeassa tuo hellasärö), mutta oma hifistelyhimo on järkeä suurempi :)
Tokihan sen eron noiden välillä huomaa helposti, jos menee läheltä kangasta katselemaan. Mutta normaali katseluetäisyydeltä erot ovat varsin pieniä, ainakin jos katsoo jotain leffaa.
Edit. Eikös mustan taso ole kiinni projektorin kontrastisuhteesta, eikä siitä onko HDReady- vai FulHD-projektori, tai kuvan laadusta (HDReady vs FulHD)?
-
Ei tuo nyrkkisääntö ehkä ihan noin tiukka ole, ainakaan HD-kuvan kanssa. Minulla on 92" kangas ja katseluetäisyys n. kolme metriä ja ihan hyvältä Blu-ray leffat näyttää, eikä DVD:kään mitään pikselimössöä ole. TV:tä en projektorilla katsele, ehkä se voisi jo mössöä ollakin... Mutta tätähän on aika helppo kokeilla niin että ostaa ekaks projektorin ja kokeilee seinään, lakanaan tms. ensin kuvakokoa. Sitten kun siitä on selvyys niin hankkii kankaan tai screenin.
Muistaakseni tuo sääntö 1,5 (vai olikohan se tarkka arvo 1,54) perustuu siihen, että tuolta etäisyydeltä katselukulma on 36 astetta, jolloin screeni peittää koko näkökentän, mutta päätä ei joudu liikuttamaan. Itsellä kun on silmälasit niin tuo 36 astetta on hieman liian leveä kulma ja senkin takia joutuu viemään screeniä hitusen kauemmaksi.
Mutta kuten kahvikissa edellä mainitsi niin itselle sopiva koko löytyy kokeilemalla ennen screeenin ostoa.
-
Tokihan sen eron noiden välillä huomaa helposti, jos menee läheltä kangasta katselemaan. Mutta normaali katseluetäisyydeltä erot ovat varsin pieniä, ainakin jos katsoo jotain leffaa.
Väitän kyllä erottavani kuvat toisistaan ihan katseluetäisyydeltä, liikkuvassa kuvassakin, eri asia sitten onko se oikeasti häiritsevää vai ei :D (Oikeasti ei, mutta eihän hifistelyssä siitä olekaan kyse)
-
Väitän kyllä erottavani kuvat toisistaan ihan katseluetäisyydeltä, liikkuvassa kuvassakin, eri asia sitten onko se oikeasti häiritsevää vai ei :D (Oikeasti ei, mutta eihän hifistelyssä siitä olekaan kyse)
Eli oikeastaan olemme samaa mieltä :-) Minä vain jätän hifistelyn vähemmälle
-
Muistaakseni tuo sääntö 1,5 (vai olikohan se tarkka arvo 1,54) perustuu siihen, että tuolta etäisyydeltä katselukulma on 36 astetta, jolloin screeni peittää koko näkökentän, mutta päätä ei joudu liikuttamaan. Itsellä kun on silmälasit niin tuo 36 astetta on hieman liian leveä kulma ja senkin takia joutuu viemään screeniä hitusen kauemmaksi.
On minullakin silmälasit ja en ole huomannut joutuvani kääntelemään päätäni.
-
Eli oikeastaan olemme samaa mieltä :-) Minä vain jätän hifistelyn vähemmälle
NiinPÄ :)
Kaikenlaisen kotiteatterihifistelyn suurin ongelma on allekirjoittaneella se, että varsinkin alussa pyrkimys optimointiin alkoi haitata jo ihan normaalia kuuntelua ja katselua. Milloin ärsytti mustan väärä sävy tai kuopat taajuusvasteessa. Musiikista ei enään kuunnellut musiikkia vaan kuunteli miten hyvin stereokuva toistui. Onneksi tästä alkaa päästä pikkuhiljaa irti ja nykyään osaa jo ihan vain nauttia kuuntelusta ja katselusta ilman sen kummempia ahdistuksia laitteiston puutteissa :)
-
Itsellä seuraavanlainen laitteisto:
Vahvistimena Cambridge audion Azur 540R V3
DVD-soittimena niinikään Cambridge Audion Azur sarjalainen (skaalaa 720p tarkkuuteen)
Pääkaiuttimina edessä Dalin Consept 6
Takana Concept 2
Edessä Concept Center
Piuhoina Chordin carnival silverit
Tykkinä toimii Optoma HD70 (HD-ready) ja kankaana Grandviewin kiinteä kangas
Laitteet sijaitsevat kuuntelu/leffahuoneessa jonka katto, takaseinä ja etuseinä kaiuttimien kohdalta on akustoitu akustiikkalevyillä ja sivuseinien heijastukset on tapettu seinän mittaisilla diffuusoreilla koko huoneen korkeudelta.
Todella riittävä setti tällä hetkellä, varsinkin äänenlaadun suhteen ei ole mitään valittamista. Ensin ajatus oli ostaa 1000 eurolla kalliimmat kajarit, mutta päätettiin sillä summalla sitten akustoida ammattilaisen avulla kuunteluhuone ja täytyy sanoa, että edes 3000 euron panostuksella kajareihin ei olisi saanut samaa vaikutusta aikaiseksi. Huoneen akustiikkaa tutkittiin mittareilla ja testimielessä kokeiltiin musiikkia ennen ja jälkeen akustoinnin tekemisen ja täytyy myöntää että tälläinen puurokorvakin huomasi eron, sillä se oli valtava. Erityisen hyvin sen huomaa stereomusiikkia kuunnellessa, mutta myös elokuviin tuli kummasti munaa ja tarkkuutta ääniin ja bassojen kumina loppui.
Mutta jos jotain laitteistosta pitäisi muuttaa niin:
-keskikajariksi sama kuin takana eli Concept 2, sillä niiden elementit ovat samat kuin Concept 6:n -> yhtenäisempi ja leveämpi äänikenttä. (Hellasärö estää)
-subbari tukemaan matalaa päätä (hellasärön mielestä kerrostalossa ei tarvetta...)
Tulevia muutoksia on kuitenkin:
-Siirtyminen HD-ready tykistä FullHD-tykkiin (onko kellään suosituksia FullHD DLP tykeistä)
-Siirtyminen BD-soittimeen eli käytännössä PS3:n
-Screeniseinän maalaaminen tummemmaksi
Laitteiden hommaamisen jälkeen ei ole kyllä tullut leffassa käytyä oikeastaan ollenkaan, vaan leffat tulee odotettua DVD:lle ja katsottua vaimon ja koiran kanssa kotona. Ei tarvitse välittää elokuvateattereiden häiriötekijöistä :)
No, itse olen ollut tyytyväinen tähän Optoma HD82:seen, tämä tosin on n. 2500€ hintainen tällä hetkellä. Toinen hyvä tässä hintaluokassa varmaan olisi Sony VPL-HW15 FullHD jonka saisi n. 2300€ tämä tosin on SXRD tekniikkaa ja en ole Sonyn kuvaa luonnossa nähnyt mutta uskoisin että laatuvehje on sen perusteella mitä olen siitä kommentteja lukenut. Ja sitten on tietysti Optomalla HD86 mutta sen hinta karkaakin jo aika ylös...
-
Jotenkin voisi kuvitella, että riittää kun on itse tyytyväinen (ja joku "naapuri" on keteellinen). Itse haaveilin isosta kuvasta vuodet 1986-2007 ennen kuin toteutus oli mahdollista, joten kyllä tuntui hienolta kun ensimmäistä leffaa katseltiin. Näissä laitteissa, kun ei hinnalla taida olla ylärajaa. Vilkaisin huvikseni mitä pikku päivitys maksaisi: tykki 2500€, BR-soitin 500€, vahvistin 700€ ja kaiuttimet 1000€ + 400€. Tällä saisi selvästi nykyistä paremman systeemin, harmi vain ettei budjetti oikein veny. Täytynee olla tyytyväinen, kun itselle riittää aika hiljainen ääni ei hifistely tällä nuottikorvalla ole mitenkään tarpeellista.
Edelleen olen sitkeästi sitä mieltä, että tunnelma on parempi 5.1 (tms) laitteistolla, vaikka vaatimattomallakin, kuin jollakin super-hyper-stereolla.
Päivän kysymys on kuitenkin: Kuinka pitkiä piuhoja voi käyttää? Minulla on tuo s-video käytössä, koska a) se on letkeää, eli menee kivasti muovikourun sisällä. b) sitä sai riittävän pitkänä (25m). Kyllähän sitä mielellään laittaisi vaikka RGB-johdolla mutta kun ei niitä saa kuin muutaman metrin mittaisina tai sitten hinta pomppaa ihan törkeästi. Sellaisen voisin teettää, sattumalta, aika edullisesti mutta kannattaako?
-
Edelleen olen sitkeästi sitä mieltä, että tunnelma on parempi 5.1 (tms) laitteistolla, vaikka vaatimattomallakin, kuin jollakin super-hyper-stereolla.
Ole vaan. Ja onhan se kiva, että auton pörinä kuuluu oikeasta suunnasta. Mutta kuuntelepa musiikkia jollain sonny/pioneekeri/thomppson muovi-purkeilla. :o Kolme minuuttia 128-Mp3:sta menee ihan jees..... Mutta JOS kyseessä on erillinen leffahuone, niin mikäs siinä. Meilläpäin tollanen 10 m2:n lisähuoneen hinta taitaa pyöriä siinä 40 - 50 k€:n pinnassa. Että saa siinä muutaman kerran leffassa käydä ;)
-
Ole vaan. Ja onhan se kiva, että auton pörinä kuuluu oikeasta suunnasta. Mutta kuuntelepa musiikkia jollain sonny/pioneekeri/thomppson muovi-purkeilla. :o Kolme minuuttia 128-Mp3:sta menee ihan jees..... Mutta JOS kyseessä on erillinen leffahuone, niin mikäs siinä. Meilläpäin tollanen 10 m2:n lisähuoneen hinta taitaa pyöriä siinä 40 - 50 k€:n pinnassa. Että saa siinä muutaman kerran leffassa käydä ;)
joo eisä täällä helsingissä kannata laskea huoneen hintaa leffateatterin kuluihin.
-
Liitänpä tän tänne, kun en muuallekkaan keksinyt ;)
Aamun kevyt.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=EuJ7qbNSCHU[/youtube]
-
No pitäähän tähänkin nyt jotakin laittaa.
(http://i216.photobucket.com/albums/cc17/Louhikaarme/IMG_20111021_173805.jpg) (http://s216.photobucket.com/user/Louhikaarme/media/IMG_20111021_173805.jpg.html)
Kuvan otto hetkellä oli hiukan erilaiset vahvistimet käytössä.
Ja kitaroiden määrä huoneessa on hieman kasvanut.
-
Foorumin uutena jäsenenä silmään osui tietysti kotiteatteri osio (vaikken sen takia tänne tullutkaan). Tosiaan itse tulee myös katseltua aika paljon elokuvia, mutta mistään varsinaisesta kotiteatterista en voi omasta puolesta puhua. Se kun asuu kerrostalossa vuokralla ja asettaa olohuoneeseen 6 pönttöä ei kuitenkaan omastamielestä täytä kriteereitä kotiteatterista. Toki elokuvia on mielekkäämpi katsoa kun välillä kuulostaa siltä kuin sohvan takaa tulisi auto tai naapuri talo räjähtäisi ilmaan. Vahvistimen virkaa tällä hetkellä toimittaa Yamaha rx-v 1800 ja lättyjä pyörittää playstation 3. Kuvan näyttää Panasonicin P50vt30. Edestä löytyy Dynavoicen DF-5 ja keskarina saman sarjan pönttö. Takaa löytyy...hmm.. halvemman luokan jamot. Etukaiuttimet olisi tarkoitus vaihtaa B&W:n cm 9 sarjalaiseen....sitten joskus..
-
Se kun asuu kerrostalossa vuokralla ja asettaa olohuoneeseen 6 pönttöä ei kuitenkaan omastamielestä täytä kriteereitä kotiteatterista.
Mieluimmin laadukas stereo kuin huono surround. Jopa elokuvissa.
-
Mieluimmin laadukas stereo kuin huono surround. Jopa elokuvissa.
Ilman muuta. Jos leffan äänipuoli on kovin pahvisauli-tyyppinen, eli puhetta tai muuta likiääntä ja sitten ääniä jossain kaukana, eikä mitään siitä välistä, silloin ottaa mielellään moiset surroundit kokonaan pois päältä. Jos lisäksi joutuu häpeämään näyttelijöiden suoritusta, seuraamaan 976 kertaan jo käytettyä käsikirjoitusta, toteamaan että elokuva kertoo enemmän 2000-luvun amerikasta, sen silloisista näyttelymaneereista ja sen tukkamuodista kuin esim. siitä muinaisesta Roomasta, josta se väittää kertovansa, jopa siin, että tekstissä lukee "perustuu todellisiin tapahtumiin" -joka tarkoittaasitä, että leffassa esiintyy kaksi todella elänyttä ihmistä. Elivät tosin eri aikana, eivätkä oikeasti voineet tavata.
Mutta etteikö olisi hyviä elokiuvia? On toki, kasapäin, aika harva vaan surround, aika harva stereo, aika harva laakakangasmuodossa ja aika moni mustavalkoinen. Mutta saahan niitäkin kotiteatterissa katsottua....
-
[...] ja aika moni mustavalkoinen.
Tarkoitatko niikuin Jarmuschin Dead Man tai Aronofskyn Pi?
-
nno, esim: Chalpinin liki koko tuotanto, Laurel & Hardy, Ernst Lubitsch: Ollako vai eikö olla, Ingmar Bergman: Seitsemäs sinetti ja Mansikkapaikka, Alexander MacKendrick: Naisentappajat ja Mies valkoisessa puvussa, Jean Renoir: Virta, John Huston: Maltan haukka, Robert Hamer: Kruunupäitä ja hyviä sydämiä, Carl Reiner: Kuollut Mies Ei Palttoota Kaipaa, William Wyler: Loma Roomassa, Woody Allen: Zelig, Francis Ford Coppola: Taistelukala, Tarkovski: Stalker...muutamia mainitakseni.
-
Tarkovski: Stalker...
Hienoa, että Tarkovskin paras teos mainitaan eikä sitä toiseksi parasta, eli Solarista. Kyseessä ei silti ole mustavalkoelokuva.
Koska mainittiin Chaplin, niin pitää heti alkaa kehua aina Jacques Tati:a. Vaikkakin hänen mustavalkoinen elokuvansa onkin huonompi kuin hänen myöhemmät värilliset elokuvansa. Mukaanlukien sen mustavalkoisen elokuvan väriversio, joka kuvattiin rinnan sen värillisen kanssa.
-
Mieluimmin laadukas stereo kuin huono surround. Jopa elokuvissa.
Tismalleen. Lisäksi harvempi tulee ajatelleeksi, että surroundäänellä on tarkoitus luoda äänellinen tila. No se voi toimiakin, jos kuunteluhuone on akustoitu vähintään kunnon elokuvateatterin tasoisesti (siihen meneekin helposti sitten useamman halvan 5.1 -laitteiston hinta). Monikanavaäänet on miksattu äänellisesti täysin kuivassa, eli kaiuttomassa tilassa ja sellaisessa ne on tarkoitus kuunnellakin. Harvemmalla kuitenkaan on leffateatterin/miksaamon akustiikka kotonaan, joten lopputuloksena käykin niin, että luodaan tila toisen tilan sisään, joka ei ole millään tavalla tarkoituksenmukaista.
Stereokuuntelussa on etuna se, että sitä ei ole alunperin suunniteltu täysin kuivaksi akustoituihin tiloihin, vaan ihan tavalliseen kotikäyttöön - ei stereokaan mitenkään edukseen ole kaikuisassa tilassa, mutta normaalisti kalustettu olohuone on kuitenkin sen käyttötarkoituksen mukainen.
Lisäksi onhan se niinkin, että paskasta kaiuttimesta kuuluva ääni kuulostaa juuri siltä itseltään. Vaikka niitä linnunpönttöjä olisi tuhat, ei se itse saundi sen paremmaksi muutu. Samoin on hyvä muistaa se, että huonot takakaiuttimet yhdistettynä hyviin pääkaiuttimiin myös pilaavat kokonaisuuden.
Sitäkin voi vielä pohtia, että jokainen äänilähde (tässä yhteydessä kaiutin) ottaa heijastuksia joka ikisestä mahdollisesta pinnasta. Useimmat ihmiset eivät mielestäni kykene sijoittamaan edes yhtä kaiutinta siten, että heijastukset eivät aiheuttaisi isoja ongelmia kuunteluun. Mitä useampi kaiutin, sen enemmän on tarvetta ammattisuunnittelijalle.
Onhan sitä muutenkin tietysti maailma pullollaan väkeä, jotka esim. ihan tyytyväisinä keittävät kahvinsa valmiiksi jauhetuista ikivanhoista kahvinpuruista. Jokaisella on toki oikeus olla väärässä ;)
-
Myös Ladykillers oli värielokuva, joskaan se ei mielestäni vähinnä sen hyvyyttä (ja tarkoitan Ealing-versiota).
Ja Tatihan toki teki vielä Riemuloma Rivieralla -leffan mustavalkoisena.
-
Lisäksi onhan se niinkin, että paskasta kaiuttimesta kuuluva ääni kuulostaa juuri siltä itseltään. Vaikka niitä linnunpönttöjä olisi tuhat, ei se itse saundi sen paremmaksi muutu.
Ja juuri niinkuin selitit, niin todella monissa tapauksissa ne jopa usein haittaavat kokonaisuutta enemmän kuin auttavat. Senkin lisäksi, että samaan hintaan saa paremman stereolaitteiston kuin surroundlaitteiston.
Jos oikeasti tietää mitä tekee ja kokonaisuus on hyvin suunniteltu, niin hyvin suurilla budjeteilla surround on kyllä minustakin siihen sopivissa elokuvissa parempi kuin stereo. Harvalla vaan oikeasti on sellaista budjettia, tiloja ja osaamista että homma olisi mielekästä silloinkaan. Sekin vielä, että aika yllättävän harvassa elokuvissa siitä surroundista on silloinkaan merkittävää iloa.
-
Ja Tatihan toki teki vielä Riemuloma Rivieralla -leffan mustavalkoisena.
Niimpäs tekikin. Anteeksi. Se kuuluu jo Tatin hyviin elokuviin, vaikka Tatin tuotanto omasta mielestäni paraneekin joka leffalla. Mielipide jota kukaan ei tunnu kanssani jakavan.
-
vaikka Tatin tuotanto omasta mielestäni paraneekin joka leffalla. Mielipide jota kukaan ei tunnu kanssani jakavan.
Oma suosikkini on kenties Enoni on toista maata. Se kuvaa jokseenkin hienosti modernin ja vanhan ajan yhteentörmäystä ja tunnelmahan siinä on kauttaaltaan hieno. Yleisesti Tatin huippuna pidetään Playtimea (siis kriitikoiden mielestä). Itse pidän kyllä järjettömän paljon jokaikisestä leffasta, paitsi viimeiseksi ohjaustyöksi jääneestä Ruotsissa kuvatusta Paradesta. Siinä ei ole mitään tolkkua eikä ole ihme etteivät edes useimmat Tatifanit ole koskaan kuulleetkaan sen olemassaolosta :-[
-
Oma suosikkini on kenties Enoni on toista maata. Se kuvaa jokseenkin hienosti modernin ja vanhan ajan yhteentörmäystä ja tunnelmahan siinä on kauttaaltaan hieno. Yleisesti Tatin huippuna pidetään Playtimea (siis kriitikoiden mielestä).
Vaihtelee kovasti kriitikosta riippuen. Riemuloma on kovasti suosiossa myös monilla. Eno on hieno ja Playtime varsinkin oikeastaan kovasti samoista syistä kuin mistä kehuit Enoa, mutta vain eri näkökulmasta. En vaan pääse yli siitä että pidän yli kaiken Traficistä. Mutta joo.. Enokin on kyllä niin älyttömän hieno, että menee vähän tylsäksi tuo järjestely. Alkoi heti suihkulähde naurattaa. Perinteisenä komediana se varmasti toimiikin parhaiten ja noissa myöhemissä sitten tulee enemmän sitä muutakin.
Itse pidän kyllä järjettömän paljon jokaikisestä leffasta, paitsi viimeiseksi ohjaustyöksi jääneestä Ruotsissa kuvatusta Paradesta. Siinä ei ole mitään tolkkua eikä ole ihme etteivät edes useimmat Tatifanit ole koskaan kuulleetkaan sen olemassaolosta
Olen kuullut, vaan en nähnyt. En laske varsinaiseen elokuvien kaanoniin, kun ei ole varsinainen elokuva, mutta olen kyllä tahtonut aina nähdä sen. Modernina aikakautena ymmärrän "televisio-elokuva" käsitteen, mutta tuolloin se ei ollut elokuva.
-
Jos oikeasti tietää mitä tekee ja kokonaisuus on hyvin suunniteltu, niin hyvin suurilla budjeteilla surround on kyllä minustakin siihen sopivissa elokuvissa parempi kuin stereo. Harvalla vaan oikeasti on sellaista budjettia, tiloja ja osaamista että homma olisi mielekästä silloinkaan. Sekin vielä, että aika yllättävän harvassa elokuvissa siitä surroundista on silloinkaan merkittävää iloa.
Se tuli vielä jälkijunassa mieleen, että kotiteatterin ja leffateatterin välillä on muutenkin melkoisia eroja, vaikka siihen tekniikkaan käytettäisiin kuinka paljon rahaa - ellei budjettia sitten venytetä vielä niin pitkälle, että hankittaisiin myös huipputeatterin esityskalusto ja tietysti ne alkuperäiset esityskopiot.
Eihän niitä leffoja teattereissa esitetä miltään dvd/bluray-levyiltä, kun taas kotikäytössä kuvaa ja ääntä joudutaan pakkaamaan ja etenkin dynamiikka kärsii (toki uskon että muutenkin menetetään harmonisia säröjä ja muita äänen luoteelle ominaisia asioita). Käytännössä asian vaikutus tulee kuuluville siinä, että kotikäyttöön tarkoitettujen tallenteiden äänen dynamiikka- alue jää kauaksi leffateattereiden valtavasta metelin ja hiljaisuuden välisestä kontrastista.
Vaikka itse miksaus olisikin sama, niin kotiteatteriääni on aina ikään kuin kompressoitua. Vähän kuin kuuntelisi klassista musiikkia kompressorin tai limitterin läpi ajettuna. Siinäkään ei oikeastaan ole mitään järkeä.
Niinkuin ei siinäkään, että kun jo lähtökohtaisesti kuunnellaan "huononnettua" äänimateriaalia, niin vielä väen väkisin halutaan hankkia huonommat kaiuttimetkin, koska niitä huonoja halutaan mahdollisimman paljon.
Sitä ketjua pitäisi pyrkiä parantamaan, eikä ehdoin tahdoin päinvastoin.
-
Kyllähän koko Tatin tuotantoa selvästi ohjaa 'moderneille' hömpötyksille nauraminen. :)
Olen kuullut, vaan en nähnyt. En laske varsinaiseen elokuvien kaanoniin, kun ei ole varsinainen elokuva, mutta olen kyllä tahtonut aina nähdä sen. Modernina aikakautena ymmärrän "televisio-elokuva" käsitteen, mutta tuolloin se ei ollut elokuva.
Aikoinaanhan se kuvattiin videokameroilla Ruotsin televisolle, mutta joskus 80-luvulla materiaalit siirrettiin filmille ja elokuvaa esitettiin teattereissakin
Sehän muuten on Suomessakin julkaistu dvd:nä. Olisikohan ollut Futurefilmin julkaisu. Anttila myi sitä joskus alle 5 eurolla. Eikä siitä paljon enempää mielestäni kannata maksaakaan. Valitettavasti siitä ei juuri muuhun ole kuin kokoelman täydentämiseen, paitsi jos tykkää sirkuksesta. Sehän ainakin muistaakseni on lähinnä taltioitua sirkusta, jossa Tati sentään itse onneksi välillä kekkaloi miimikoimassa.
-
Eihän niitä leffoja teattereissa esitetä miltään dvd/bluray-levyiltä, kun taas kotikäytössä kuvaa ja ääntä joudutaan pakkaamaan ja etenkin dynamiikka kärsii (toki uskon että muutenkin menetetään harmonisia säröjä ja muita äänen luoteelle ominaisia asioita).
No siis blyray levyllä äänen saa pakkamattomanakin. Sen lisäksi käytetyt bitratet ja pakkausalgorytmit ovat käytänössä niin hyviä, että menee kyllä totaaliseksi uskomushifistelyksi niiden vaikutus ääneen. Hyvissä olosuteissa ja sopivilla näytteillä kaksois-sokkokokella toki jotkut ihmiset erottavat. Dynamiikka ei kuitenkaan kärsi siitä pakkauksesta yhtään. Harmoonisten säröjen menettäminen riippuu vähän pakkausalgorytmistä tai erityisesti siitä filtteröidäänkö materiaalia tahallaan ennen pakkausta, koska korkat äänet syövät turhia bittejä suhteettoman paljon joissakin pakkausalgorytmeissä. Käytännössä pakkausalgorytmit kuulee yleensä tietynlaisista "artifakteista" joita voi opetella kuuntelmaankin. Tietynlaisissa näytteissä ovat pahempia ja toisissa taas olemattomia.
Dynamiikkaa en ainakaan mikään minun tuntemani pakkausalgorytmi vähennä. Joskaan en nyt mene sanomaan etteikö sellaistakin voisi olla olemassa. Sen sijaan dynamiikkaa vähentävät erilliset DVD/Bluray miksaukset jotka on suunniteltu kotikäyttöön pienemmille äänenvoimakkuuksille. Niissä puhe on käytännössä miksattu kovemmalle kuin elokuvaversiossa ja usein kompressoitu.
Käytännössä asian vaikutus tulee kuuluville siinä, että kotikäyttöön tarkoitettujen tallenteiden äänen dynamiikka- alue jää kauaksi leffateattereiden valtavasta metelin ja hiljaisuuden välisestä kontrastista.
Joo siis käytännössä erilisten TV-miksausten johdosta asia on noin. Mikä on kyllä pertti-perus tallaajan näkökulmasta oikein hyvä asia TV-kaiuttimilla ja kohtuullisilla äänenvoimakkuuksilla. Puheträkki on myös yleensä miksattuna elokuvateattereia kovemmalle.
Vaikka itse miksaus olisikin sama, niin kotiteatteriääni on aina ikään kuin kompressoitua. Vähän kuin kuuntelisi klassista musiikkia kompressorin tai limitterin läpi ajettuna.
Aika erikoinen väite? Mistä tämä muka johtuisi? Jos DVD:n tai Blurayn miksaus on sama kuin teatterissa, niin noin ei pitäisi olla. Ei etenkään, kun pakkausalgorytmit eivät ymmärtääkseni kompressoi.
-
Kun tiedämme miten surkeaa on suomalainen elokuvien ja töllötuotannon äänenhallinta, eli koko ajan pitää olla kapula kädessä, jotta kuulee mitä se suomalaisen sotilaan arkkityyppi nyt sanoo, ja miten naapurikin kuulee mitä sen äiti huutaa, mistään räjähdyksistä puhumattakaan ;-)
...niiin en tiedä mitä lisäarvoa tuottaisi saada sama paremmista kaijuttimista. Tosin mullahan on ollut töllö ja tietsikka iät ja ajat kiinni stereoissa, en koskaan tajunnut, miksi ne olisi pitänyt eriyttää.
-
No siis blyray levyllä äänen saa pakkamattomanakin.
Tuo on tosiaan totta (vaikka ainakin TrueHD ja DTS-HD ovat kompressoituja formaatteja) - vähintäänkin klassista musiikkia julkaistaan blurayna pakkamattomana. Toki kotikäytössä ja teatterikäytössä saattaa herzimäärissä ja bittisyvyyksissä olla silti eroja. En suoraan sanoen edes tiedä missä bluray-levyillä tänä päivänä mennään. Jokunen vuosi sitten 48kHz oli melko pitkälle käytännön standardi. Esityikopioissa taas 192kHz ei ole ollut mikään ongelma - toki ei kai siihen mitään syytä ole, miksi blurayn äänestä tarvitsisi tinkiä, paitsi jos kuva tarvitsee paljon tilaa.
Noilla herzeillä ja biteillä ei teoriassa muuten ole merkitystä kuin, että sähköisesti toistettua ääntä täytyy aina miettiä myös signaaliketjuna. Jokainen laatua heikentävä lenkki korostaa muiden lenkkien ongelmia.
Sen lisäksi käytetyt bitratet ja pakkausalgorytmit ovat käytänössä niin hyviä, että menee kyllä totaaliseksi uskomushifistelyksi niiden vaikutus ääneen. Hyvissä olosuteissa ja sopivilla näytteillä kaksois-sokkokokella toki jotkut ihmiset erottavat.
Uskomushifiä, jotka jotkut kyllä erottavat ? ;)
Nojoo, on mulla useampi hifistä kiinnostunut kaveri, jotka eivät kaikkia nyansseja äänestä erota. Varmaankin lähinnä siksi etteivät edes osaa kuunnella. Se on toki selvä, että erot huomaa vain siihen riittävällä laitteistolla. Mummon vanhan 70-luvun mökkitelkkarin kaiuttimista DTS-leffat kuullostaa melkein samalta kuin 30-luvun King Kong ;)
Mutta kyllä jokaikinen kollegani aivan varmasti erottaa yllättävän paljon minimaalisen pieniäkin eroja äänessä.
Dynamiikka ei kuitenkaan kärsi siitä pakkauksesta yhtään. Harmoonisten säröjen menettäminen riippuu vähän pakkausalgorytmistä tai erityisesti siitä filtteröidäänkö materiaalia tahallaan ennen pakkausta, koska korkat äänet syövät turhia bittejä suhteettoman paljon joissakin pakkausalgorytmeissä. Käytännössä pakkausalgorytmit kuulee yleensä tietynlaisista "artifakteista" joita voi opetella kuuntelmaankin. Tietynlaisissa näytteissä ovat pahempia ja toisissa taas olemattomia.
Aina toki mainosmiehet puhuvat häviöttömästä pakkauksesta, mutta eihän sellaista ole olemassakaan. Jos mitään ei häviä, niin ei mikään pienenekään. Jos nyt vaikka vertaa RAW-kuvaa JPG (tmv)-kuvaan, niin kyllähän siitä häviää ja paljon. Se että missä olosuhteissa kukin asioita huomaa, riippuu tietysti yksilöstä. Mutta se, että suurin osa ei eroja huomaa, ei tarkoita, että niitä ei ole. Kuvan ja äänen pakkaaminen eivät ole mitenkään erilaisia. Molemmissa poistetaan informaatiota, jonka katsotaan olevan tarpeetonta. Bluray-leffat ovat kuvan puolesta kaukana täydellisestä. Sama pätee usein ääneen - vaikka en nyt tietenkään sitä paskaksikaan menisi haukkumaan :) mutta ponttini olikin, että se ei ole sama kuin mitä leffateattereissa toistetaan.
Dynamiikkaa en ainakaan mikään minun tuntemani pakkausalgorytmi vähennä. Joskaan en nyt mene sanomaan etteikö sellaistakin voisi olla olemassa. Sen sijaan dynamiikkaa vähentävät erilliset DVD/Bluray miksaukset jotka on suunniteltu kotikäyttöön pienemmille äänenvoimakkuuksille. Niissä puhe on käytännössä miksattu kovemmalle kuin elokuvaversiossa ja usein kompressoitu.
Kaikki pakkaus vähentää dynammiikka jossain määrin. MP3 on hyvä esimerkki, josta jokaisen säännöllisesti korvien pesusta huolehtivan ;) tulisi kuulla ero. Tosin maallikolle se dynamiikka ei ole ehkä yhtä helppoa huomata kuin vaikkapa diskattien vaimeneminen/yläpään kihinän korostuminen. (se on hyvä esimerkki sikäli, että monien mielestä MP3 kuulostaa ihan hyvältä, kun siihen -ja Spotifyihin- on tottunut). Kuulo on kuitenkin ihmisen aisteista kaikkein mukautuvaisin - näin ainakin vielä opiskeluaikoinani väitettiin). Käytännössähän dynamiikka-alueen pieneneminen tarkoittaa pohjakohinan voimistumista (jos huiput pyritään pitämään suurinpiirtein samassa).
Joo siis käytännössä erilisten TV-miksausten johdosta asia on noin. Mikä on kyllä pertti-perus tallaajan näkökulmasta oikein hyvä asia TV-kaiuttimilla ja kohtuullisilla äänenvoimakkuuksilla. Puheträkki on myös yleensä miksattuna elokuvateattereia kovemmalle.
TV-mix on taas ihan eri asia kuin DTS ym. mixit. Suuresti epäilen, että jos leffalle tehdään esityskopioita varten jokunen erilainen digimixaus eri teattereita varten, niin ei niihin kosketa muuten kuin tarvittaessa pakkaammalla, jos sitäkään. Ne on kuitenkin tarkoitettu niille, jotka tykkäävät jytinästä ja miksaaminen ei ole yhtään halpaa puuhaa. TV-mixaus taas tehdään televisiolevitystä ja mummoja varten (ja niille levyjen pyörittelijöille, joiden kotilaitteissa ei ole dekoodereita. Ei kyllä taida olla kauhean yleistä nykyisin).
Aika erikoinen väite? Mistä tämä muka johtuisi? Jos DVD:n tai Blurayn miksaus on sama kuin teatterissa, niin noin ei pitäisi olla. Ei etenkään, kun pakkausalgorytmit eivät ymmärtääkseni kompressoi.
Jos mixaus on sama, niin se ei tarkoita että masterointi olisi sama. Digiääntähän voi kompressoida kahdella eri teknologialla ;)
-
Kun tiedämme miten surkeaa on suomalainen elokuvien ja töllötuotannon äänenhallinta, eli koko ajan pitää olla kapula kädessä, jotta kuulee mitä se suomalaisen sotilaan arkkityyppi nyt sanoo, ja miten naapurikin kuulee mitä sen äiti huutaa, mistään räjähdyksistä puhumattakaan ;-)
...niiin en tiedä mitä lisäarvoa tuottaisi saada sama paremmista kaijuttimista. Tosin mullahan on ollut töllö ja tietsikka iät ja ajat kiinni stereoissa, en koskaan tajunnut, miksi ne olisi pitänyt eriyttää.
Toisaalta tuossa aimmin postittamassasi 'hyvien elokuvien listassa' ei kovin montaa kotimaista leffaa tainnut ollakaan :)
-
Toki kotikäytössä ja teatterikäytössä saattaa herzimäärissä ja bittisyvyyksissä olla silti eroja. En suoraan sanoen edes tiedä missä bluray-levyillä tänä päivänä mennään. Jokunen vuosi sitten 48kHz oli melko pitkälle käytännön standardi. Esityikopioissa taas 192kHz ei ole ollut mikään ongelma - toki ei kai siihen mitään syytä ole, miksi blurayn äänestä tarvitsisi tinkiä, paitsi jos kuva tarvitsee paljon tilaa.
Blurayllä äänestä tinkiminen on tosiaan aika turhaa. Mitä tulee 192kHz:taan niin en usko että kukaan mailmassa erottaa hyvin loppuformaatissa tehtyä muunnosta 192kHz 96kHz:aan. Kukaan. Missään näytteessä. Musiikin tekemisessä ja äänityksessä noilla ylisamplauksilla toki saa hyötyjä, mutta loppufomaateissa ne ovat lähinnä höpöä.
Noilla herzeillä ja biteillä ei teoriassa muuten ole merkitystä kuin, että sähköisesti toistettua ääntä täytyy aina miettiä myös signaaliketjuna. Jokainen laatua heikentävä lenkki korostaa muiden lenkkien ongelmia.
Kyllä ja ei. Mutta siis pakkaus, jonka eroa ei kuule millään laitteilla on hyvä pakkaus. Pakkaus jonka eron kuulee on tietysti huonompi. Mutta siis tuo lausuntosi viittaa enemmän analogimaailman ongelmiin ja digimaailman ongelmat ovat vähän erilaisia. Useimmat pakkausongelmista pikemminkin peittyvät analogimaailman ongelmilla kuin korostuvat.
Uskomushifiä, jotka jotkut kyllä erottavat ?
No siis se, että joku kultakorva kuulee opettelemalla huippulaitteilla joissain harvoissa erikoisissa äänissä, kuten joissain clippaus saundeissa, käden tapatuksissa tai sellasissa on vähän sellainen juttukin, että onko sillä oikeasti väliä?
Mutta kyllä jokaikinen kollegani aivan varmasti erottaa yllättävän paljon minimaalisen pieniäkin eroja äänessä.
Joo ja monilla jutuilla joita tiedä kulevansa on paljonkin vaikutusta. Äänenpakkaus on myös tälläinen. Se on vaan sitten, että on äänenpakkausta ja on äänenpakkausta. Kuka tahasna kuulee sokkotestissä vanhan youtuben standardi pakkauksen heti. Sitten taas maxilaatuisia mp3 tiedostoja eivät useimmat kultakorvatkaan erota ABX testeissä vaikka olisi mitkä kaapit ja akustoidut tilat. Digipakkauksissa on toki vielä sekin, että se on todella biisikohtaista missä niitä eroja edes kuulee ja vielä kolmas kysymys onko niillä eroilla ääritapauksissa oikeasti mitään väliä.
Oma näkemykseni on, että jos otetaan vaikkapa LAME:lla pakattu mp3 tiedosto, joka on oikeilla parametreilla pakattu erittäin hyvälaatuiseksi, niin sen haittojen vertailu alkperäiseen cd-levyyn on niin älytöntä nippeliä, joka ei oikein ole missään suhteessa mihinkään analogiseen äänenlaatu-elementtiin signaaliketjussa. Toki turha sitä ääntä on huonotaa jos ei tarvitse. Siinä olet oikessa.
Aina toki mainosmiehet puhuvat häviöttömästä pakkauksesta, mutta eihän sellaista ole olemassakaan. Jos mitään ei häviä, niin ei mikään pienenekään.
Olet aivan yksinkertaisesti täysin väärässä: http://en.wikipedia.org/wiki/Lossless_data_compression (http://en.wikipedia.org/wiki/Lossless_data_compression)
Sen voi aivan 100% selvästi matemaattisesti todistaa, että tiedosto on sama pakkauksen jälkeen, jos käytetään häviötöntä pakkausta. Siis tasan samat bitit. Vaikka pakkaisi äänen tuhatbiljoonaa kertaa uudelleen ja uudelleen.
Jos nyt vaikka vertaa RAW-kuvaa JPG (tmv)-kuvaan, niin kyllähän siitä häviää ja paljon.
JPG on häviöllinen pakkaustapa. Osa RAW kuvista on muuten nykyään kameroissa pakattuna häviöttämillä pakkausmenetelmillä. Kuvia voi pakata häviöttömästi siinä missä ääntäkin.
Mutta se, että suurin osa ei eroja huomaa, ei tarkoita, että niitä ei ole.
Se että kukaan ei huomaa eroa tarkoittaa että pakkausmetodi on hyvä. Se että eroja ei 100% faktuaalisesti ja matemaaattisesti todeten ole olemassa tarkoittaa että pakkaus on täydellinen, eli häviötön.
Kuvan ja äänen pakkaaminen eivät ole mitenkään erilaisia. Molemmissa poistetaan informaatiota, jonka katsotaan olevan tarpeetonta.
Jos puhutaan häviöllisestä pakkausesta, niin olet oikeassa.
Bluray-leffat ovat kuvan puolesta kaukana täydellisestä. Sama pätee usein ääneen - vaikka en nyt tietenkään sitä paskaksikaan menisi haukkumaan :) mutta ponttini olikin, että se ei ole sama kuin mitä leffateattereissa toistetaan.
Nyt ei taas mene oikein. Bluray leffan äänen voi olla pakkaamatta. Silloin se voi olla tasan sama kuin teatterissa (jos kyseessä on digileffa), jos miksaus (ja toki masterointi ja kaikki) on sama.
Kaikki pakkaus vähentää dynammiikka jossain määrin.
Tämä ei pidä paikkaansa. En nyt oikeasti tiedä mitä tähän voisi vasta, kun väite on simppelisti väärin. Dynamiikan voi tasan mitata ja se on sama juurikin esim. mp3 pakkausen jälkeen. Mp3 tuhoaa äänestä vaikka mitä, mutta ei dynamiikkaa.
MP3 on hyvä esimerkki, josta jokaisen säännöllisesti korvien pesusta huolehtivan ;) tulisi kuulla ero.
Mp3 ei vähennä dynamiikkaa. Toisekseen on mp3 pakkausta ja on mp3 pakkausta. Huonolaatuisen mp3 pakkausen eron kuulee pihtiputaan mummokin ja hyvälaatuisen eron kuulee sokkotestissä todella harva.
Tuossa on saitti joka on omistettu aiheelle: http://www.hydrogenaudio.org/forums/ (http://www.hydrogenaudio.org/forums/)
Jos oikeasti kiinnostaa, niin siellä on asiantuntemusta aiheessa.
Tosin maallikolle se dynamiikka ei ole ehkä yhtä helppoa huomata kuin vaikkapa diskattien vaimeneminen/yläpään kihinän korostuminen.
Ei, mutta dynamiikan voi vaikka mitata. Kokeileppa millä vaan mp3-pakkausella ja se ei muuta sitä dynamiikkaa yhtään. Mp3 kyllä tuhoaa vaikka mitä, mutta ei dynamiikkaa.
Kuulo on kuitenkin ihmisen aisteista kaikkein mukautuvaisin - näin ainakin vielä opiskeluaikoinani väitettiin).
No joo.. Näkökin on hyvin mukautuvainen. En tykkää noista aistien vertailuista.
Käytännössähän dynamiikka-alueen pieneneminen tarkoittaa pohjakohinan voimistumista (jos huiput pyritään pitämään suurinpiirtein samassa).
Äsh.. Pohjakohina on yksi asia joka vaikuttaa dynamiikkaan. Itse mp3 pakkaus ei lisää kohinaa, ellei sitä sitten jostain syystä tahdota siihen (esim. ditheröinti) erikseen lisätä, mutta se ei liity itse pakkaukseen.
Digiääntähän voi kompressoida kahdella eri teknologialla
Millä kahdella?
-
koko ajan pitää olla kapula kädessä, jotta kuulee mitä se suomalaisen sotilaan arkkityyppi nyt sanoo, ja miten naapurikin kuulee mitä sen äiti huutaa, mistään räjähdyksistä puhumattakaan
...niiin en tiedä mitä lisäarvoa tuottaisi saada sama paremmista kaijuttimista.
No siis hyvässä äänentoistossa äänenvoimakkuuden vaihtelut ja muu tuotannollinen äänenhuonous juuri haitattaa vähemmän kuin huonossa äänentoistossa. Siitä sotlaan arkkityypin puheesta saa paremmin selvää ja ne kovat huudot eivät kuullosta niin korvia riipiviltä.
-
Blurayllä äänestä tinkiminen on tosiaan aika turhaa. Mitä tulee 192kHz:taan niin en usko että kukaan mailmassa erottaa hyvin loppuformaatissa tehtyä muunnosta 192kHz 96kHz:aan. Kukaan. Missään näytteessä. Musiikin tekemisessä ja äänityksessä noilla ylisamplauksilla toki saa hyötyjä, mutta loppufomaateissa ne ovat lähinnä höpöä.
Sellainen leffateatterin digtaalidekooderi on teknisesti aika monimutkainen laite. Minä en ainakaan uskaltaisi lähteä arvailemaan, että onko sille joku tietty speksi ihan se ja sama.
Mutta siis pakkaus, jonka eroa ei kuule millään laitteilla on hyvä pakkaus. Pakkaus jonka eron kuulee on tietysti huonompi.
Viime kädessä ihminen kuulee korvillaan eikä pelkillä laitteilla. Kuka sen sitten voi määrätä, mitä muut kuulevat, tai eivät? Tämähän on samaa ikuista väittelyä, jota on käyty jo vuosikymmenet esim. kaiutinkaapeleista. Voin hyvällä omalla tunnolla vakuuttaa, että en olisi maksanut 600 euroa kaapeleista, jos ne eivät kuulostaisi paremmalta kuin vaikkapa satasen kaapelit. Monet eivät eroa kuulee, mutta sehän ei oikeastaan mua hetkauta ;)
Mutta siis tuo lausuntosi viittaa enemmän analogimaailman ongelmiin ja digimaailman ongelmat ovat vähän erilaisia. Useimmat pakkausongelmista pikemminkin peittyvät analogimaailman ongelmilla kuin korostuvat.
Signaaliketju on kuitenkin signaaliketju. Ei kai siihen nyt kukaan täyspäinen ongelmia halua oli sitten digitaalisia tai analogisia?
Digisignaali kun perustuu prosessointiin, niin ongelmat voivat olla dramaattisia ja todella yllättäviä. Pikkujutustakin voi yhtäkkiä tulla härkänen.
No siis se, että joku kultakorva kuulee opettelemalla huippulaitteilla joissain harvoissa erikoisissa äänissä, kuten joissain clippaus saundeissa, käden tapatuksissa tai sellasissa on vähän sellainen juttukin, että onko sillä oikeasti väliä?
On sillä väliä, jos sen kuulee. Jos ei kuule, ja ajattelee ettei ole väliä, niin tuskin tulee koskaan kuulemaankaan. Minähän toki puhun koko ajan ammattikalustosta ja itse en voisi omassa työssäni ottaa sellaista asennetta, että eipä noilla niin väliä ole. Silloin kun voi tehdä parasta mahdollista, niin silloin aina tekee. Ei ole muita vaihtoehtoja - paitsi ammatinvaihto.
Toisaalta monet haluaa kotiteatteriinkin hyvän ja ison (tai no, ainakin ison) kuvan. Hyvä ääni on suht edullista (ainakin stereona) kuvaan verrattuna, mä en oikein ymmärrä, miksi toisesta haluaisi tinkiä ja toisesta ei.
Vähän sama kuin ostaisi GS/3:n ja ajattelisi, että kun on niin kallis keitin, niin enpä raaski sitä myllyä ostaa, saahan kaupasta kahvin valmiiksi jauhettuna. Iso keitinhän tässä on se pääasia. ;)
Olet aivan yksinkertaisesti täysin väärässä: http://en.wikipedia.org/wiki/Lossless_data_compression (http://en.wikipedia.org/wiki/Lossless_data_compression)
Sen voi aivan 100% selvästi matemaattisesti todistaa, että tiedosto on sama pakkauksen jälkeen, jos käytetään häviötöntä pakkausta. Siis tasan samat bitit. Vaikka pakkaisi äänen tuhatbiljoonaa kertaa uudelleen ja uudelleen.
Äänihän ei ole sama asia kuin bitti. Matemaattisesti voidaan todistella mitä erikoisimpia asioita, mutta ne eivät aina reaalimaailmassa pidä paikkaansa. On paljon ihmisiä jotka ovat sitä mieltä, että vaikka häviötön pakkaus voidaan "todistaa" häviöttömäksi, se ei kuitenkaan ole niin. Loppupeleissä kyse on aistihavainnoista, ei siitä mitä tietokone sanoo.
Se että kukaan ei huomaa eroa tarkoittaa että pakkausmetodi on hyvä. Se että eroja ei 100% faktuaalisesti ja matemaaattisesti todeten ole olemassa tarkoittaa että pakkaus on täydellinen, eli häviötön.
Totta, jos kukaan ei huomaa eroa, niin pakkaus on hyvä ja kenties jopa ihan oikeasti häviötön, mutta jos yksikin ihminen (tai koira) maailmassa huomaa, niin sitten se ei ole totta.
Dynamiikan voi tasan mitata ja se on sama juurikin esim. mp3 pakkausen jälkeen. Mp3 tuhoaa äänestä vaikka mitä, mutta ei dynamiikkaa.
Nyt ei ole itselläni aikaa alkaa (eikä kalustoakaan) ruveta mittailemaan, mutta pikaisesti katselin netistä muiden tuloksia ja näyttihän niistä eroja löytyvän (cd vs mp3). Netistä kaivaminen on toki aina vähän epävarmaa, kun ei sitä tiedä minkätasoisilla mittareilla niitä on vertailtu. Mun mielestä ainoastaan amattilaitteiden tuloksiin voi luottaa, jos edes mittaajalla on taito hallussa. Näistä löytämistäni en tiedä kalustosta enkä mittaajista sen enempää :)
Huonolaatuisen mp3 pakkausen eron kuulee pihtiputaan mummokin ja hyvälaatuisen eron kuulee sokkotestissä todella harva.
Toi on mun mielestä nykyisin se suuri ongelma. Ihmiset pilaavat kuulonsa (siis kykynsä kuulla analyyttisesti) kaiken maailman Spotifyillä ja ämpärisoittimilla. :)
Olen kuullut että asiasta olisi jo tehty tutkimus (tai useampi), mutta en enpä valitettavasti muista kuka teki ja missä.
Tuossa on saitti joka on omistettu aiheelle:
Jos oikeasti kiinnostaa, niin siellä on asiantuntemusta aiheessa.
Taidan käydäkin vilkaisemassa - ehkä jatkan kinastelua siellä ;D
No joo.. Näkökin on hyvin mukautuvainen. En tykkää noista aistien vertailuista.
Mulle taas se aisteihin luottaminen on jo ammatin puolesta lähes elinehto. Ei mittareihin voi luottaa :)
Pohjakohina on yksi asia joka vaikuttaa dynamiikkaan.
Itseasiassa kun puhutaan vaikkapa jonkin tallennuslaitteen dynamiikasta, tai jonkun elokuvan ääniformaatin dynamiikasta, niin käytännössä se määrittelee sen kuinka hiljaista on hiljaisuus. Mitä laajempi dynamiikka-alue, sitä vähemmän pohjakohinaa. Toki myöskin sitä kovemmat pamaukset, mutta se aito hiljaisuus on se kova juttu. Kovat pamauksethan saa vaikka kovilla tehoilla, mutta sitten menetetään hiljaisuus...
Millä kahdella?
Digitaalisesti kokoa kompressoiden tai analogista simuloiden, jolloin koko pysyy samana, mutta dynamiikka-alueen muutokset ovat (toivottavasti) osaavissa käsissä :-)
-
No siis hyvässä äänentoistossa äänenvoimakkuuden vaihtelut ja muu tuotannollinen äänenhuonous juuri haitattaa vähemmän kuin huonossa äänentoistossa. Siitä sotlaan arkkityypin puheesta saa paremmin selvää ja ne kovat huudot eivät kuullosta niin korvia riipiviltä.
Joo, jossain korvessa ja kuulosuojaimet päässä. Optimaalisissa oloissa, joita en edes haluaisi kokea. Ei sodan tarvitse kuulua todellisilla voimakkuuksillaan, varsinkaan naapurista.
-
Sellainen leffateatterin digtaalidekooderi on teknisesti aika monimutkainen laite. Minä en ainakaan uskaltaisi lähteä arvailemaan, että onko sille joku tietty speksi ihan se ja sama.
Mitä osaa siitä meinaat? Kyllähän se nyt aina tasan samat bitit sinne AD-muuntimeen lähettää.
Viime kädessä ihminen kuulee korvillaan eikä pelkillä laitteilla. Kuka sen sitten voi määrätä, mitä muut kuulevat, tai eivät? Tämähän on samaa ikuista väittelyä, jota on käyty jo vuosikymmenet esim. kaiutinkaapeleista. Voin hyvällä omalla tunnolla vakuuttaa, että en olisi maksanut 600 euroa kaapeleista, jos ne eivät kuulostaisi paremmalta kuin vaikkapa satasen kaapelit. Monet eivät eroa kuulee, mutta sehän ei oikeastaan mua hetkauta
No siis häviöllisen äänen pakkauksen tuoman häviön merkityksen tuomasta haitasta voidaan toki vääntää maailman tappiin.
Mitä tulee kaiutin kaapeleihin, niin miljoona dollaria on tarjolla siitä: http://gizmodo.com/305549/james-randi-offers-1-million-if-audiophiles-can-prove-7250-speaker-cables-are-better (http://gizmodo.com/305549/james-randi-offers-1-million-if-audiophiles-can-prove-7250-speaker-cables-are-better)
Signaaliketju on kuitenkin signaaliketju. Ei kai siihen nyt kukaan täyspäinen ongelmia halua oli sitten digitaalisia tai analogisia?
Ei toki, mutta jos lopputuote teknisitä syistä pakataan, joka nykyään ei toki ole enää useinkaan tarpeellista, niin sitten se riippuu paljolti pakkauksesta paljonko se haittaa.
Minähän toki puhun koko ajan ammattikalustosta ja itse en voisi omassa työssäni ottaa sellaista asennetta, että eipä noilla niin väliä ole. Silloin kun voi tehdä parasta mahdollista, niin silloin aina tekee. Ei ole muita vaihtoehtoja - paitsi ammatinvaihto.
Tämä "paras mahdolinen" on teknisesti vähän hankala. Jos sinulla on hyvin soitetty kitaraträkki, joka on pakattu laadukkaasti MP3:sella, niin itse valitsisin mielummin sen jos samantasoista nauhoitusta ei ole enää jostain syystä saatavilla. Joskus pitää tehdä kompromissejä.
Toisaalta monet haluaa kotiteatteriinkin hyvän ja ison (tai no, ainakin ison) kuvan. Hyvä ääni on suht edullista (ainakin stereona) kuvaan verrattuna, mä en oikein ymmärrä, miksi toisesta haluaisi tinkiä ja toisesta ei.
Onneksi Bluray levyillä ei tarvitse tehdä.
Vähän sama kuin ostaisi GS/3:n ja ajattelisi, että kun on niin kallis keitin, niin enpä raaski sitä myllyä ostaa, saahan kaupasta kahvin valmiiksi jauhettuna. Iso keitinhän tässä on se pääasia.
Jos nyt otetaan vaikka easimerkiksi aidosti hyvänlaatuinen mp3 pakkaus, niin se on vähän sama kuin kinasteltaisiin siitä pitäsikö sitä paahdettua papua säilyttää kaksiviikkoa vai kaksiviikkoa ja yksi päivä ennekuin se on parhaimmillaan. Tälleen analogiana mikä on mielipiteeni laadukkasta mp3 pakkausesta. Suurin osa maailman mp3:sista ei ole sitä.
Äänihän ei ole sama asia kuin bitti. Matemaattisesti voidaan todistella mitä erikoisimpia asioita, mutta ne eivät aina reaalimaailmassa pidä paikkaansa. On paljon ihmisiä jotka ovat sitä mieltä, että vaikka häviötön pakkaus voidaan "todistaa" häviöttömäksi, se ei kuitenkaan ole niin. Loppupeleissä kyse on aistihavainnoista, ei siitä mitä tietokone sanoo.
Huoh... Ennenkuin ääni menee AD muuntimeen, niin jos se on sama, niin se on sama. Ei ole kyse aistihavainnosta ennen analogimaailmaan menemistä. Teet sille ihan mitä tahansa, ja jos kaiken sen tekemisen jälkeen ne bitit on tasan samat niin se on tasan samat. MITENKÄÄN mikään mitä sille teet jos ne bitit on samat ei voi vaikuttaa siihen.
Otetaan vaikkan cd-levy. Sen voi kopioida vaikka miljoona kertaa ja jos jokainen kopio on ollut identtinen ja soitin osaa sen levyn sisällön sinne AD-muuntimeen asti työntää normaalistio, niin ihan täysin sama käyttääkö alkuperäsitä levyä vai sitä miljoona kertaa kopioitua. Ja jos kopioinnissa on tehty virhe, niin se voidaan tarkistaa onko se kopio tasan sama.
Totta, jos kukaan ei huomaa eroa, niin pakkaus on hyvä ja kenties jopa ihan oikeasti häviötön, mutta jos yksikin ihminen (tai koira) maailmassa huomaa, niin sitten se ei ole totta.
Jos pakkaus on häviötön, niin kukaan ei voi kuulla eroa, koska eroa ei faktisesti ole. Siis ennenkuin ne bitit matkaavat AD-muuntimeen. AD-muunnin on analoginen laite ja sillioin jokainen kerta on periaatteessa erilainen.
Nyt ei ole itselläni aikaa alkaa (eikä kalustoakaan) ruveta mittailemaan, mutta pikaisesti katselin netistä muiden tuloksia ja näyttihän niistä eroja löytyvän (cd vs mp3). Netistä kaivaminen on toki aina vähän epävarmaa, kun ei sitä tiedä minkätasoisilla mittareilla niitä on vertailtu. Mun mielestä ainoastaan amattilaitteiden tuloksiin voi luottaa, jos edes mittaajalla on taito hallussa. Näistä löytämistäni en tiedä kalustosta enkä mittaajista sen enempää :)
Eroja cd:n ja mp3:sen välillä löytyy, mutta dynamiikkaan se pakkaus ei vaikuta. Kun tiedän kuinka se pakkaus toimii, niin se ei vaan tee mitään sille dynamiikalle.
Toi on mun mielestä nykyisin se suuri ongelma. Ihmiset pilaavat kuulonsa (siis kykynsä kuulla analyyttisesti) kaiken maailman Spotifyillä ja ämpärisoittimilla.
Olen kuullut että asiasta olisi jo tehty tutkimus (tai useampi), mutta en enpä valitettavasti muista kuka teki ja missä.
Mulle taas se aisteihin luottaminen on jo ammatin puolesta lähes elinehto. Ei mittareihin voi luottaa :)
En luota aisteihin sellaisenaan. Kaiutintestissä, jossa kuuntelivat samoja kaiuttimia joissa oli tumma muovi päällä ja joissa oli vaalea muovi päällä. Kategorisesti tummilla muoviläpyskällä kaiuttimet arvioitiin bassosimmiksi.
ABX testiin sen sijaan luotan esim. noissa pakkauksissa. Jos joku ihminen läpäisee ABX testin jonkubn pakkauksen osalta, niin silloin hän kuulee eron. Sama kautinkaapleissa.
Itseasiassa kun puhutaan vaikkapa jonkin tallennuslaitteen dynamiikasta, tai jonkun elokuvan ääniformaatin dynamiikasta, niin käytännössä se määrittelee sen kuinka hiljaista on hiljaisuus. Mitä laajempi dynamiikka-alue, sitä vähemmän pohjakohinaa. Toki myöskin sitä kovemmat pamaukset, mutta se aito hiljaisuus on se kova juttu. Kovat pamauksethan saa vaikka kovilla tehoilla, mutta sitten menetetään hiljaisuus...
Periaattessa joo. Pohjakohina määrittää pohjatason, ihan kuin telkkarissa se tummin musta on tietyn vaaaleuksinen.
Digitaalisesti kokoa kompressoiden tai analogista simuloiden, jolloin koko pysyy samana, mutta dynamiikka-alueen muutokset ovat (toivottavasti) osaavissa käsissä
Oot kyllä oikeasti nyt kujalla tässä. Siis pakkaus voi vähentää tiedoston kokoa koskematta dynamiikkaan. Taidat olla vanhan liiton analogi-ihmisiä ja osittain nyt piahlal kuina digitaalinen ääni oikeasti toimii? Niinku silleen syvällisesti. Siis äänihän voidaan pakata ihan silkaksi sihinäksi dynamiikan kärsimättä. Dynamiikka voi olla tasan sama, mutta sisältö mitä vaan pöhinää. Varmasti saadaan kokoa pienemmäksi. Dynamiikan laskeminen on itseasiassa jos digitaalisia pakkaustekniikoita tajuaa oikeasti todella tehoton tapa pakata mitään ääntä. Siksi sitä ei käyetäkkään.
-
Joo, jossain korvessa ja kuulosuojaimet päässä. Optimaalisissa oloissa, joita en edes haluaisi kokea. Ei sodan tarvitse kuulua todellisilla voimakkuuksillaan, varsinkaan naapurista.
Ei, kun jokaisessa olosuhteissa se parempi äänentoisto on parempi tuossa mielessä. Siinä huonommassa ne hiljaiset kohdat suttantuvat hiljaisella äänenvoimakkuudella ja kovat kohdat särkeytyvät korvia vihloviksi, kun taas hyvillä laitteilla saa selvää niistä hiljaisista kohdista paremmin ja ne kovat kohdat eivät raasta korvia yhtä pahasti, koska särö ei luo ikäviä yläsäveliä sinne lisää.
Toki liian suuri dynamiikka on aina liian suuri dynamiikka, mutta eritän kertoa että hyvillä stereoilla ja kaiuttimilla se haittaa aina vähemmän kuin huonolla. Hljiasesti äänestä saa selvää ylipäänsä hiljemmalla ja kovastkin kohdat yhtä kovanakin kuullostavat vähemmän inhottavilta.
-
Nno, esim. ruotsalaista ohjelmaa pystyy katsomaan, suomalaista ei. Siinä on siis se ero. Ottamatta kantaa esityksen muuhun myötähöpeään.
-
Mutta meidän anti-hd sohvassa on katsomattomia elämyksiä vartomassa...ehkä sitä vapun puoliseksikästä krapulaa?
-
Mitä osaa siitä meinaat? Kyllähän se nyt aina tasan samat bitit sinne AD-muuntimeen lähettää.
Sitä itse dekooderia. Kotona se on useimmiten av-vahvarissa tai soittimessa, vaikka kyseessä olisi parin sadan lelu, mutta ammattipuolella käytetään ihan erillistä dekooderia.
Esim Dolbyn dekooderi maksaa noin 6000 dollaria. Saattaa siinä kai jotain eroa johonkin muutaman kympin piiriin olla ;)
No siis häviöllisen äänen pakkauksen tuoman häviön merkityksen tuomasta haitasta voidaan toki vääntää maailman tappiin.
Kyllä. Ongelma on siinä, että toiset ei usko että toiset kuulee erot ja se, että toiset ei usko siihen että häviötön on oikeasti täysin häviötön.
Eihän siitä tietenkään kannata riitelemään ruveta. Toisaalta, jos kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta, niin olisihan se aika tylsää ;)
Mitä tulee kaiutin kaapeleihin, niin miljoona dollaria on tarjolla siitä
Ei ne kuitenkaan suostu uskomaan, että joku kuulee, kun niillä kuitenkin omat korvat pesemättä ;)
Tämä "paras mahdolinen" on teknisesti vähän hankala. Jos sinulla on hyvin soitetty kitaraträkki, joka on pakattu laadukkaasti MP3:sella, niin itse valitsisin mielummin sen jos samantasoista nauhoitusta ei ole enää jostain syystä saatavilla. Joskus pitää tehdä kompromissejä.
Jos nyt tosissaan leffaan yrittäisi äänisuunnittelijalle tarjota MP3:sia, niin taitaisi napsahtaa porttikielto studiolle. Ne on ne harrastusmusaprojektit täysin eri asia. Musapuolella harrastajien kalustolla ja tekniikoilla voi osaava nykyisin päästä melko lähelle kaupallisia projekteja, mutta leffapuolella ei ole toivoakaan. Ajatuskin on täysin absurdi.
Huoh... Ennenkuin ääni menee AD muuntimeen, niin jos se on sama, niin se on sama. Ei ole kyse aistihavainnosta ennen analogimaailmaan menemistä. Teet sille ihan mitä tahansa, ja jos kaiken sen tekemisen jälkeen ne bitit on tasan samat niin se on tasan samat. MITENKÄÄN mikään mitä sille teet jos ne bitit on samat ei voi vaikuttaa siihen.
Eli tämä tarkoittaisi sitä, että kun cd-soittimesta viedään ääni digitaalisesti vahvistimeen, tai vaikka suoraan aktiiviskobeihin, niin yli 10000 ja alle sadan euron soittimissa ei ole mitään eroa, paitsi ehkä etupaneelin logossa???
Enpä olisi ikinä uskonut, vaikka kuulehan usein sellaista väitettävän ja myönnän että kyllä itsekin jos omistaisin kymppitonnin cd-soittimen, niin ottaisin äänet ulos analogisesti analogivahvistimeen... ;)
Otetaan vaikkan cd-levy. Sen voi kopioida vaikka miljoona kertaa ja jos jokainen kopio on ollut identtinen ja soitin osaa sen levyn sisällön sinne AD-muuntimeen asti työntää normaalistio, niin ihan täysin sama käyttääkö alkuperäsitä levyä vai sitä miljoona kertaa kopioitua.
Joo tottakai, mutta on vähän omituista käyttää esimerkkinä identtisen kopion tekemistä, kun kyse on pakkaamisesta. Pakkaaminen ei ole synonyymi kopioimiselle.
Jos pakkaus on häviötön, niin kukaan ei voi kuulla eroa, koska eroa ei faktisesti ole.
En tiedä oletko huomannut, mutta juuri tätä pakkauksen häviöttömyyttä en oikein usko. Ongelma on siinä, että kyllähän sitä voi tutkia ja todistella miten paljon tahansa, mutta viime kädessä tutkimuksen lopputulokseen vaikuttaa se, joka hommaa rahoittaa. Siksi on vähän huono vedota joihinkin mitattuihin käppyröihin sen enempää kuin siihen, että jotkut kuulevat/tai eivät kuule eroja. Minun näkökulmani mukaan on vaikea nähdä mitä siitä hyötyy, jos väittää kuulevansa eroja (joita ei muka olisi). Jos taas joku väittää häviötöntä pakkausta paremmaksi kuin se todellisuudessa onkaan, niin siitä voi joltain patentin haltijalta (tai niiden markkinointiosastolta) vähän taskurahaa saadakin. Mulle ei ainakaan ole koskaan ollut mitään suoranaista hyötyä siitä, että erotan kaapeleiden välillä eroja. Päinvastoin siinä vaan on mennyt rahaa :)
Oot kyllä oikeasti nyt kujalla tässä. Siis pakkaus voi vähentää tiedoston kokoa koskematta dynamiikkaan. Taidat olla vanhan liiton analogi-ihmisiä ja osittain nyt piahlal kuina digitaalinen ääni oikeasti toimii? Niinku silleen syvällisesti. Siis äänihän voidaan pakata ihan silkaksi sihinäksi dynamiikan kärsimättä. Dynamiikka voi olla tasan sama, mutta sisältö mitä vaan pöhinää. Varmasti saadaan kokoa pienemmäksi. Dynamiikan laskeminen on itseasiassa jos digitaalisia pakkaustekniikoita tajuaa oikeasti todella tehoton tapa pakata mitään ääntä. Siksi sitä ei käyetäkkään.
Ei tainnut huumorin kukka oikein aueta? :) Tuota samaahan itseasiassa sanoinkin (mutta englanniksi sekä tiedoston pakkaaminen ja äänen kompressointi kulkevat yhdellä ja samalla 'compression'-termillä, vrt. data compression ja audio compression...)
Eihän MP3:n pitäisi muka stereokuvaankaan vaikuttaa, mutta niin siinä vaan käy. Mitä huonompilaatuinen pakkaus, sitä selvempi efekti - ainakin mun Dynaudioilla ja vanhoilla Geneleceillä sen huomaa selvästi (ja mun korvilla tietty ;)) vaikka olisi parempikin ämpäri. Siinä olet kyllä oikeassa, että olen aloittanut hommat jo nippanappa analogiaikoina, mutta melkeinpä viimeiset parikymmentä vuotta duunit on hoidettu digitaalisesti.
Mutta leikki sikseen, ammattilaisten selvitys löytyy tuolta: http://www.soundonsound.com/sos/apr12/articles/lost-in-translation.htm (http://www.soundonsound.com/sos/apr12/articles/lost-in-translation.htm)
Kannattaa vilkaista. Ammattiäänittäjät ainakin ovat päätyneet siihen, että pakkaaminen myös kompressoi ääntä.
Voihan se toki olla, että muutenkin ylikompressoitua nykymusiikkia ruuvaillessa eroja ei enää huomaa, kun lähtökohtakin on jo lähes kuuntelukelvottomaksi puserrettu. Jos jotkut perustavat mittaustuloksensa siihen, niin sen perusteella ei voi vielä todeta yhtään mitään.
Kotikäytössä näillä asioilla - varsinkaan paremmilla algoritmeilla - ei useimmille ole minkäänlaista havaittavaa eroa, mutta tämä lähtikin siitä, että vertasin kotioloja leffateatteriin ja nimenomaan siten, että ammattihommissa näillä asioilla on väliä. Siinä missä varmaan yli 90% kotikuluttajista ei huomaa eikä koskaan tule huomaamaan, tai ehkä edes tule ajatelleeksi, häviöttömän pakkauksen eroja alkuperäislähteeseen, niin ammattilaiset ajattelevat ja kiinnittävät huoita tuollaisiin asioihin.
Heittäisin lopuksi vielä pienen ajatusleikin:
Jos häviöttömän pakkauksen ja vaikkapa 48kHz tai 96kHz/24bit WAVin (suht yleisesti käytetty kenttä-äänityksessä) välillä ei ole mitään eroa, niin miksi ihmeessä tollot ammattimiehet käyttävät paljon enemmän tilaa vievää formaattia - ja kiroilevat kun tallentimen sisäinen kiintolevy on taas täynnä? Että jos siinä ei oikeasti ole mitään eroa, niin miksi häviötön pakkaus ei ammattilaisille kelpaa? Minä kyllä tiedän vastauksen, mutta antaa ensin muiden arvata ;)
-
No huh huh, kiitoksia aamupiristyksestä ;D
Nostan ihan jo hattua tuolle ahkeralle ristiinlainaamiselle ::)
Pakko kyllä todeta itse, että jos joku tiedosto on bitistä bittiin identtinen, niin turha alkaa arvailemaan mitä siinä välissä sille toiselle kopiolle on tapahtunut - puhutaanpa nyt sitten CD kopiosta, tai häviöttömän pakkauksen jälkeen puretusta tiedostosta. Sen sijaan ei ole sama, onko soittavassa päässä viiden sentin kiinalainen analogikonvertteri, vai ammattiluokan peli. Kotihifistelyssä ö-luokan analogisointi on varmaan juurikin se tämänfoorumin kahvimylly - asia, johon ei kiinnitetä huomiota, kun ostetaan kalliita pelejä ja sitten ihmetellään miksi kaikki on kuraa.
Miksei tätä maagista pakkausta käytetä tuotantovaiheessa? No, tavarahan pitää purkaa, ennenkuin sitä voi editoida, ja kuten joku jo sanoi, ne ammattimasiinat ei ole ihan halpoja. Saman muuten huomaa vaikkapa photoshopilla värkätessä, sen sisäinen formaatti psd on naurettava levytilarohmu, vaikka kuvan voi häviöttömästi pakata huomattavasti pienempäänkin tilaan. Kyllä, homman voisi varmaan toteuttaa niin, että editoidessa ääntä pakattaisiin ja purettaisiin jatuvasti, mutta ainakin tällä hetkellä levytila on halvempaa ja helpompaa kuin prosessorikapasiteetti.
-
No huh huh, kiitoksia aamupiristyksestä ;D
Nostan ihan jo hattua tuolle ahkeralle ristiinlainaamiselle ::)
No mutta kiitos kiitos ;D
Täytyy varmaan näin vappuaaton kunniaksi todeta ja tunnustaa, että enhän tietenkään ole koskaan itse tehnyt vertailua häviöttömästi pakatun ja vaikkapa originaali cd:n välillä.
MP3-tiedostojen kanssa niin on kyllä joskus tullut tehtyä. Se miksi ämpäreitä olen vertaillut, mutta häviötöntä en, on yksinkertaisesti se, että minulla on cd-soitin joka toistaa myös mp3-tiedostoja ja siten vertailu on edes teknisesti järkevää.
Cd-levyn ja häviöttömän pakkauksen vertailua varten ei kotoani edes nykysellään löydy kalustoa, jolla mitään järkeviä tuloksia voisi saada.
Löysin nettikeskusteluista monta esimerkkiä harrastajista, jotka väittävät kuulevansa eroja, mutta jotka toisaalta eivät kuitenkaan kerro miten ovat vertailua tehneet. Yksikin tyyppi kertoi kuunnelleensa ensin cd:tä, sitten siitä tehtyä lossless-audio -tiedostoa, jonka lopulta muutti takaisin uudeksi cd:ksi, sillä lopputuloksella, että molemmat cd:t kuulostivat paremmilta kuin pakattu tiedosto. Jotkut myös kertovat, että lossless kuulostaa heidän testiensä perusteella paremmalta kuin itse alkuperäinen materiaali.
Eihän tuossa suoraan sanoen ole paljon järkeä, ellei sitten funtsita, että nämä tyypit ovat tehneet kuuntelutestit täysin eri tasoisilla toistolaitteilla. Hyvälaatuinen DAC varmasti kuulostaa paremmalta kuin huonolaatuinen cd-soitin tmv.
Myönnän, että tässä on selkeästi vastassa se sama ongelma kuin yleensäkin nettiä tulkitessa. Kuka tahansa voi kirjoitella lähes mitä tahansa eikä lukijalla ole mahdollisuuksia tietää kuinka luotettavaa tieto on...
Mutta juu, kyllä minullakin kotona lossless tiedostoja on, enkä niitä huonoksi hauku - ennakkoluulothan tässä jylläävät :)
Miksei tätä maagista pakkausta käytetä tuotantovaiheessa? No, tavarahan pitää purkaa, ennenkuin sitä voi editoida, ja kuten joku jo sanoi, ne ammattimasiinat ei ole ihan halpoja. Saman muuten huomaa vaikkapa photoshopilla värkätessä, sen sisäinen formaatti psd on naurettava levytilarohmu, vaikka kuvan voi häviöttömästi pakata huomattavasti pienempäänkin tilaan. Kyllä, homman voisi varmaan toteuttaa niin, että editoidessa ääntä pakattaisiin ja purettaisiin jatuvasti, mutta ainakin tällä hetkellä levytila on halvempaa ja helpompaa kuin prosessorikapasiteetti.
Totta ja sen lisäksi tulee myös luotettavuuskysymys. Väittävät että kun lossless-audiosta on napsittu kaikki ylimääräinen ja turha pois (miten nyt data redundancen kääntäisi?), niin se tekee tiedostoista, paitsi tallennus, niin myös toistovaiheessa herkempiä häiriöille. Kotikäytössä asia ei välttämättä koskaan muodostu ongelmaksi, mutta pro-puolella niitä ei vaan voi hyväksyä - edes sitä mahdollisuutta että ongelmia voisi ehkä joissain olosuhteissa tulla. Tie täydellisyyteen on virheiden karsiminen jo ennen kuin niitä tulee :)
Mutta kotikäyttöönhän lossless-audio on sinänsä mainio ratkaisu, paitsi jos tykkää fyysisistä cd/lp-levyistä yhtä paljon kuin minä. Kieltämättä kun joillain tutuilla on niitä paremmanlaatuisia mediatoistimia, niin onhan se näppärää, kun koko musiikkikokoelmaa voi selata sohvalta kaukosäätimellä. Oman levykirjastoni digitointi saa kyllä odottaa eläkepäiviä ;)
Mutta hyvää vappua kaikille! Täytyypä katsoa, jos keksisi illemmalle jotain muutakin tekemistä kuin foorumille kirjoittelu ;D
-
Sitä itse dekooderia. Kotona se on useimmiten av-vahvarissa tai soittimessa, vaikka kyseessä olisi parin sadan lelu, mutta ammattipuolella käytetään ihan erillistä dekooderia.
Esim Dolbyn dekooderi maksaa noin 6000 dollaria. Saattaa siinä kai jotain eroa johonkin muutaman kympin piiriin olla
En ole 100% varma mitä kaikkea tuo dekooderi tekee ja mitä liittimiä siinä on ja antaako se analogista ääntä jo ulos myös. Hinnasta päätellen ehkä ei anna analogista ulos. Silti en tiedä muutaman kympin hardispiirejä, jotka purkavat koko Dolbyn arsenaalia? Jos tiedät, niin linkkaa? Voin yrittää avata mikä siinä piirissä mättää ja mikä ei. Blu-rau soittimissa on piiri joka purkaa blu-rau koodauksia ja leffateattereissa on sitten omansa. Pointtini on, että jos bluraystä laittaa laaduksi pakkamattoman audion, niin ei ole mitään syytä miksei se olisi täsmälleen sama kuin elokuvateattereissa. Bitti bitiltä. Jos vie sen bluray levyn leffatetteriin ja sen kytkee bluray soittimen digitaalilähdöstä leffateatterin DA-muuntimiin, niin lopputlos on sama kuin elokuvan träkillä. Kuva on toki eri. Ihan sama vaikka se olisi se halvin kiinalainen bluray soitin, jossa on digiulostulo.
Tietokonekkin pystyisi tekemään saman työn paljon halvemmalla, MUTTA ei olisi yhtä luotettatva. Siksi dolby tekee erikoislaitteistoa ammattilaisille, joka juuri sen mitä tarvitaan varmasti ja helposti. Suuri hinta selittyy lähinnä sillä.
Jos puhutaan digitaalisesta maailmasta, niin useimmat pakkaustavat tuottavat purkusuuntaan aina tasan saman ulostulos. Eli se häviö tehdään pakattaessa ja joka kerta jokaisella laitteistolla se digitaalinen ulostulo on aina täsmälleen sama. Ihan sama puratko mp3:sen 3 euron kiinalaisella mp3 soittimella, tietokoneella, iPodilla tai millä ammattihardiksella, niin edelleen se ulostuleva digiääni on tasan sama.
Kyllä. Ongelma on siinä, että toiset ei usko että toiset kuulee erot ja se
Tämä on ihan järkevä väittely...
että toiset ei usko siihen että häviötön on oikeasti täysin häviötön.
...tämä taas ei.
Jotkut toki uskoo, että maapallo on litteä. Siinähän uskovat sitten: http://en.wikipedia.org/wiki/Flat_Earth_Society
Eihän siitä tietenkään kannata riitelemään ruveta.
En riitele. Hyvässä hengessä mennään. Myönnän että tuo häviöttömän pakkauksen selittämäninen vähän tuskastuttaa. En oikein tiedä miten sen selittäisin, että se EI VOI vaikuttaa laatuun pakataanko joku asia häviöttömästi. Tästä olen valmis laittamaan omat rahatkin pantiksi vaikkapa ABX testin muodossa.
Toisaalta, jos kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta, niin olisihan se aika tylsää
Ehdottomasti, mutta kun joku väittää kuuta juustoksi niin kyllä se välillä vähän naurattaa. ;D
Ei ne kuitenkaan suostu uskomaan, että joku kuulee, kun niillä kuitenkin omat korvat pesemättä
Suostun uskomaan että joku kuulee kun hän päihittää ABX testin.
Jos nyt tosissaan leffaan yrittäisi äänisuunnittelijalle tarjota MP3:sia, niin taitaisi napsahtaa porttikielto studiolle. Ne on ne harrastusmusaprojektit täysin eri asia. Musapuolella harrastajien kalustolla ja tekniikoilla voi osaava nykyisin päästä melko lähelle kaupallisia projekteja, mutta leffapuolella ei ole toivoakaan. Ajatuskin on täysin absurdi.
Tietenkään siinä ei ole mitään järkeä. Etenkin kun suurin osa MP3 on todella haikkolaatuisia. MP3:sen purkaminen on triviaalia, mutta pakkaamisen voi tehdä lukuisilla tavoilla ja ne eivät ole kaikki yhtähyviä. Suurin osa MP3:sen laatuun liittyvistä huhuista ja jutuista perustuu juuri siihen tosiaan, että useimmat MP3 tiedostot ovat huonolaatuisia ihan oikeasti. Se ei tarkoita etteikö niitä voisi pakata myös hyvin. Toki tuhahan niitäkään on nykyän käyttää enää yhtään missäää kun kovalevyjen ja muistikorttien koko on ihan eri planeetalta kuin esim. 10 vuotta sitten.
Eli tämä tarkoittaisi sitä, että kun cd-soittimesta viedään ääni digitaalisesti vahvistimeen, tai vaikka suoraan aktiiviskobeihin, niin yli 10000 ja alle sadan euron soittimissa ei ole mitään eroa, paitsi ehkä etupaneelin logossa???
On niissä eroa. Toinen on laadukas tuote joka kestää paremmin aikaa ja toinen ei. Mutta mitä tulee siihen äänenlaatuun, niin kyllä se on sama asia jos käytät digiulostuloa. Tai jos se halvempi soitin on NIIN paska, että se on paljonkin virheherkempi, niin sitten toki se voi vaikuttaa mutta parasta tässä on kuitenkin se että ilman korvia voidaan 100% varmasti siitä digiäänestä katsoa, että onko se sama. Jos bitit täsmäävät tiekoneella, niin sehän on sama.
Mutta digiäänen idea on juuri se muuttumattomuus. Se pysyy oikeinkäsiteltyna 100% TASAN samana niin kauan kun se on digitaalisessa muodossa.
Enpä olisi ikinä uskonut, vaikka kuulehan usein sellaista väitettävän ja myönnän että kyllä itsekin jos omistaisin kymppitonnin cd-soittimen, niin ottaisin äänet ulos analogisesti analogivahvistimeen...
"Musta tuntuu"-menetelmäsi sattuu osumaan oikeaan, sillä jossian vaiheessa ne äänet on kuitenkin muutettava analogiseksi kaiuttimille. Itse käyttäisin sen laitteen DA-muunninta joka on laadukkain. Eli jos sinulla on helvetin kallis CD-soitin, niin silloin siinä on yleensä helvetin hyvät DA-muuntimet. Silloin laittaisin ne analogisesti siitä vahvariin. Jos taas CD-soitin on halpispaskaa, ja se vahvari on laadukas, niin silloin sen DA-muunnin on lienee laadukkaampi ja silloin ottaisin kaman digitaalisesti siitä cd-soittimesta siihen. Ääntä ei voi laittaa kaiuttinelementtiin digitaalisesti. Viimeistään se kaiutin sitten muuttaa sen digisignaalian DA-muuntimella analogieksi jos se digisignaalia ottaa vastaan. Kannattaa valita se paras DA:muunnin joka on saatavissa, sillä se on analogilaite ja analogilaittessa on selviä laaturoja. Sekä DA, että AD-muuntimissa.
Joo tottakai, mutta on vähän omituista käyttää esimerkkinä identtisen kopion tekemistä, kun kyse on pakkaamisesta. Pakkaaminen ei ole synonyymi kopioimiselle.
Häviötön pakkaaminen on on synonyymi kopioimiselle. Vaatii paljon enemmän prosessoritehoa, mutta lopputulos vaan on sama. Taustalla oleva matematiikka löytyy siitä wikiartikkelista jonka linkkasin.
En tiedä oletko huomannut, mutta juuri tätä pakkauksen häviöttömyyttä en oikein usko. Ongelma on siinä, että kyllähän sitä voi tutkia ja todistella miten paljon tahansa, mutta viime kädessä tutkimuksen lopputulokseen vaikuttaa se, joka hommaa rahoittaa.
Ei vaikuta kun voi tutkia itse. Maksaa nolla euroa sinulle ja vie vartin:
1) Ota mikä tahansa .wav tiedosto
2) Pakkaa se vaikka FLAC:illa, josta on paljon ilmaisia ersiota http://fi.wikipedia.org/wiki/FLAC
3) Pura pakattu tiedosto ja siirrä molemmat audioeditoriin
4) Käännä jomman kumman tiedoston vaihe ja miksaa ne yhteen.
Tadaa! Lopputulos on täyttä ja täydellistä hiljaisuutta. Siinä vartin maksava tutkimus joka asian todistaa ja jokainen voi tehdä sen itse.
Siksi on vähän huono vedota joihinkin mitattuihin käppyröihin sen enempää kuin siihen, että jotkut kuulevat/tai eivät kuule eroja. Minun näkökulmani mukaan on vaikea nähdä mitä siitä hyötyy, jos väittää kuulevansa eroja (joita ei muka olisi).
Nyt pitää erotella mittaamista ja mittaamista. Digitaalisten bittien vertaaminen, että ne ovat samat on melkoisen pätevää mittausta. Analgisten VU-mittarien tuijottelu taas ei. Olen ihan 100% samaa mieltä kuulon tärkeydestä äänen suhteen ja mittauksella saa vain sen datan mitä se antaa ja usein se ei ole kovinkaan paljon.
Lisäksi on kuulemista ja kuulemista. Itsekkin olen subjektiivisen kuulemisen uhri siinä missä muutkin. Sokkotestit opettavat. Pari ABX:ää vaikkapa huippulaatuisista MP3-tiedostoista ja sitä oppii.
Jos taas joku väittää häviötöntä pakkausta paremmaksi kuin se todellisuudessa onkaan, niin siitä voi joltain patentin haltijalta (tai niiden markkinointiosastolta) vähän taskurahaa saadakin.
FLAC ei käytä mitään patentteja. Se on täysin patentittivapaa ja ilmainen käyttää. Toki on kaupallisia sovelluksia jotka käyttävät FLACiä, mutta myös ilmaisia on netti täynnä. Formaatti on taysin avoin ja rojaltivapaa. Jos tahdot itse ohjelmoida kaupallisen tai ilmaisen FLAC ohjelman, niin voit sen vapaastui ja ilmaisesti tehdä.
Mulle ei ainakaan ole koskaan ollut mitään suoranaista hyötyä siitä, että erotan kaapeleiden välillä eroja. Päinvastoin siinä vaan on mennyt rahaa
Montako ABX testiä olet asiasta tehnyt? Ihminen on todella lahjakas kuulemaan asioita joita ei oikeasti kuule. Ja siis kaapeleissa ON eroja. Kaapelin hyvyyden voi kuitenkin mitata vastusmittarilla. Simple as that. Kaikki muu on yliluonnolista magiaa. Tietysti mekaaniset liittimet eroavat myös laadultaan, että kauanko ne kestävät ja ottavatko hyvin kontakstia.
Ei tainnut huumorin kukka oikein aueta? :) Tuota samaahan itseasiassa sanoinkin (mutta englanniksi sekä tiedoston pakkaaminen ja äänen kompressointi kulkevat yhdellä ja samalla 'compression'-termillä, vrt. data compression ja audio compression...)
Ai joo.. Ei auennut ;D
Eihän MP3:n pitäisi muka stereokuvaankaan vaikuttaa, mutta niin siinä vaan käy.
Kyllä ne siihen vaikuttavat. Se joka sanoo toista valehtelee. Mitä parempilaatuinen MP3, niin sitä vähemmän.
Mitä huonompilaatuinen pakkaus, sitä selvempi efekti - ainakin mun Dynaudioilla ja vanhoilla Geneleceillä sen huomaa selvästi (ja mun korvilla tietty ;)) vaikka olisi parempikin ämpäri.
Miullakin on muuten Genelekit. Mutta joo... On paljon asioita mitä en niillä kuule mitä jotkut muut todistetusti kuulevat. Ja kuulen niillä paljon asioita mitä jotkut eivät kuule ABX testeissä. Sellaista se on.
Siinä olet kyllä oikeassa, että olen aloittanut hommat jo nippanappa analogiaikoina, mutta melkeinpä viimeiset parikymmentä vuotta duunit on hoidettu digitaalisesti.
Varmasti on hoidettu joo. Noi digin ihan syvemmätkin perusteet kannattaisi hallita. Mutta siis mikä tässä on yleensä (ihan muiden kuin sinun kohdallasi) se ongelma on se, että otetaan se syvä ja todella oikea ja hyvä ymmärrrys analogimaailmasta ja ikäänkuin "musta tuntuu"-periaatteella tehdään analogioita digimaailmaan. Siinä kohtaa menee joskus pieleen kun kaikki vaan toimii oikeasti todella erilailla.
Mutta leikki sikseen, ammattilaisten selvitys löytyy tuolta: http://www.soundonsound.com/sos/apr12/articles/lost-in-translation.htm (http://www.soundonsound.com/sos/apr12/articles/lost-in-translation.htm)
Kannattaa vilkaista. Ammattiäänittäjät ainakin ovat päätyneet siihen, että pakkaaminen myös kompressoi ääntä.
Ok. Jos luet artikkelin tarkasti, niin se juurikin varmistaa näkemykseni. Juuri noin välillisesti kuin artikkelissa kuvailtiin, niin jonkun äänen raju muutos pakkauksessa voi vaikuttaa dynaamiseen rangeen se on totta. Kun puhutaan jostain muinaisesta youtube pakkausesta. Sekään ei kyllä varsinaisesti kuullosta kompressorilta silloin. Sen sijaan mikään edes etäisesti laadukas mp3:pakkaus ei vähennä dynamic rangea, koska mitään tuollaisia muutoksia joita siinä kuvataan ei tapahdu, vaan mp3 artifaktioi eritavoin.
Kotikäytössä näillä asioilla - varsinkaan paremmilla algoritmeilla - ei useimmille ole minkäänlaista havaittavaa eroa, mutta tämä lähtikin siitä, että vertasin kotioloja leffateatteriin ja nimenomaan siten, että ammattihommissa näillä asioilla on väliä. Siinä missä varmaan yli 90% kotikuluttajista ei huomaa eikä koskaan tule huomaamaan, tai ehkä edes tule ajatelleeksi, häviöttömän pakkauksen eroja alkuperäislähteeseen, niin ammattilaiset ajattelevat ja kiinnittävät huoita tuollaisiin asioihin.
Joo ja olen toki 100% samaa mieltä, että mitään häviöllistä pakkasta ei kannata tehdä jos ei siitä ole mitään hyötyä. Nykyään tilaa on ja kaistaa riittää, niin turhapa siinä ääntä on nykyään juuri pakkailla.
Heittäisin lopuksi vielä pienen ajatusleikin:
Jos häviöttömän pakkauksen ja vaikkapa 48kHz tai 96kHz/24bit WAVin (suht yleisesti käytetty kenttä-äänityksessä) välillä ei ole mitään eroa, niin miksi ihmeessä tollot ammattimiehet käyttävät paljon enemmän tilaa vievää formaattia - ja kiroilevat kun tallentimen sisäinen kiintolevy on taas täynnä? Että jos siinä ei oikeasti ole mitään eroa, niin miksi häviötön pakkaus ei ammattilaisille kelpaa?
Siis se 96kHz/24bit WAV: voidaan pakata häviötttömästi. Vaikka ilmaisella FLAC:illa. Se miksi sitä ei käytetä, niin se on yksi piiri siihen tallentimeen lisää ja se maksaa. Piirien halvetessa häviöttömät pakkaukset ovat kyllä lisääntyneet tallentimissa. Ainakin digikamerat tallentavat jo monet pakattuna sen .RAW kuvan, kun prosessorien tehot lisääntyvät ja lisäätyvät.
Mutta siis nuo häviöttömät enkooderit eivät ole mitään nopeita. Se että lennossa tallentaan ääntä, niin ei ole suinkaan triviaalia pakata sitä samalla. Vaatii hurjasti prosessoritehoa tehdä sitä reaaliajassa 96kHz/24bit äänelle. Ei ole halpaa lystiä laitevalmistajalle.
Minä kyllä tiedän vastauksen, mutta antaa ensin muiden arvata
Tiesin. En tosin tiedä oliko sinun vastauksesi sama.
Aiemmin puhuttuun 192kHz juttuun: http://people.xiph.org/~xiphmont/demo/neil-young.html (http://people.xiph.org/~xiphmont/demo/neil-young.html)
Epäilen toki että et usko artikkelin sisältöä, mutta lukaise nyt kuitenkin, kun on täyttä asiaa. Jos ihan työksesikin teet noita juttuja, niin olisi hyvä ymmärtääkkin tota samplerate maailmaa.
Sellainen tarkennus ehkä tuohon artikkelliin tosin, että 16-bittiä riittää loppuformaatissa vain jos volumenuppiin ei kosketa. Joissain äärimmilleen viedyissä klassisissa levyissä jos välillä nostaa äänenvoimauutta järjettömästi jossain todellla hiljaisessa kohdassa, niin että ne kovat kohdat rikkoisivat jo kaiuttimet, niin laaturo olisi kyllä todellinen.
-
Cd-levyn ja häviöttömän pakkauksen vertailua varten ei kotoani edes nykysellään löydy kalustoa, jolla mitään järkeviä tuloksia voisi saada.
Helppoa. Pakkaa ääni FLAC:illa ja pura se. Polta molemmat CD-levylle. Toisaalta ABX testiä sillä ei saa aikaan sillä siihen tarvitaan tietokone. Ja jotta tietokone kävisi sinulla pitäisi olla laadukas äänikortti, sillä koneiden omat DA-muuntmet ovat sellaista kuraa, että niillä ei voi paljon testailla.
Löysin nettikeskusteluista monta esimerkkiä harrastajista, jotka väittävät kuulevansa eroja, mutta jotka toisaalta eivät kuitenkaan kerro miten ovat vertailua tehneet. Yksikin tyyppi kertoi kuunnelleensa ensin cd:tä, sitten siitä tehtyä lossless-audio -tiedostoa, jonka lopulta muutti takaisin uudeksi cd:ksi, sillä lopputuloksella, että molemmat cd:t kuulostivat paremmilta kuin pakattu tiedosto. Jotkut myös kertovat, että lossless kuulostaa heidän testiensä perusteella paremmalta kuin itse alkuperäinen materiaali.
Joo. Ainoa mihin luotan on ABX testi. http://en.wikipedia.org/wiki/ABX_test (http://en.wikipedia.org/wiki/ABX_test)
Siihen löytyy ilmaisia ohjelmia netistä, jos omistaa hyvän äänikortin. Mihinkään muuhun en usko.
Tuntuu silti jotenkin älyttömältä lähteä testamaan kahta samanbittistä levyä keskenään, että kuuluuko eroja ;D
Eihän tuossa suoraan sanoen ole paljon järkeä, ellei sitten funtsita, että nämä tyypit ovat tehneet kuuntelutestit täysin eri tasoisilla toistolaitteilla. Hyvälaatuinen DAC varmasti kuulostaa paremmalta kuin huonolaatuinen cd-soitin tmv.
Joo DA-muunnin tekee koko maailman eron testeihin. Tietysti eri DA-muuntimien erot kuulee.
Totta ja sen lisäksi tulee myös luotettavuuskysymys. Väittävät että kun lossless-audiosta on napsittu kaikki ylimääräinen ja turha pois (miten nyt data redundancen kääntäisi?), niin se tekee tiedostoista, paitsi tallennus, niin myös toistovaiheessa herkempiä häiriöille. Kotikäytössä asia ei välttämättä koskaan muodostu ongelmaksi, mutta pro-puolella niitä ei vaan voi hyväksyä - edes sitä mahdollisuutta että ongelmia voisi ehkä joissain olosuhteissa tulla. Tie täydellisyyteen on virheiden karsiminen jo ennen kuin niitä tulee :)
Tämä ei ole täysin noinkaan. Siis jos digitaaliseen dataan tulee häiriöitä, niin se on paha juttu ja yleensä(*) NAPSU. Sama pätee pakattuun dataan. Kun on vähemmän dataa mitä hakea, niin virhemahdollisuuskin pienenee. Mutta siis sinäkin olet varmasti tietokoneen läpi vetänyt melkoisen monta tuntia äänidataa. Aika vähän napsumista on siellä? Koska koneen moneenkertaan varmistuslukevat sen datan. Sama pätee losslesspakatuunkin. Se teoriassa jopa napsuu vähemmän kuin pakkaamaton, vaikka se napsuminen ei ole ongelma.
(*) Poikkeus tuohon yleensä napsumiseen on CD-levy. Siinä on sellaiset virheenkorjausalgorytmit ja tunnistukset, että jos se saa väärää dataa, niin se itse interpoloi sen virheen pois ja silloin ääni ei napsahda jos virhe tulee. Mikä tekee kovasti naarmuuntuneista cd-levyistä vähän salakalavia äänenlaadultaan.
Mutta hyvää vappua kaikille!
Hyvää vappua! (http://i209.photobucket.com/albums/bb311/MegSparrow/Emoticons/bth___Emoticon__Party___by_di0xygen.gif)
(http://www.unleashed.org.au/blog/smileys/3/banana.gif) (http://www.unleashed.org.au/blog/smileys/3/banana.gif) (http://www.unleashed.org.au/blog/smileys/3/banana.gif) (http://www.unleashed.org.au/blog/smileys/3/banana.gif)
-
Nno, esim. ruotsalaista ohjelmaa pystyy katsomaan, suomalaista ei. Siinä on siis se ero. Ottamatta kantaa esityksen muuhun myötähöpeään.
Joo. Suomalainen tuotanto on yusein todella huonosti äänitettyä ja kompressosin käyttö on kuvailemallasi tavalla hakusessa. Yritän vain selittää, että parenmpilaatuiset stereot auttavat siihen vähän verrattuna huonolaatuisiin. Eivät toki korja ongelmaa millään tavalla.
Tulin erehdyksissä katsoneeksi MTV3:sen nymfit sarjaa ja oli kyllä huonoa se äänityösnkentely välillä. Ei varmaankaan niin pahaa kuin mistä puhuit, mutta heikkouksia oli kyllä.
-
Saman muuten huomaa vaikkapa photoshopilla värkätessä, sen sisäinen formaatti psd on naurettava levytilarohmu, vaikka kuvan voi häviöttömästi pakata huomattavasti pienempäänkin tilaan.
Psd:n älyttömän suuri tiedostokoko ei johdu siitä, että kuvat ovat pakkaamattomia, vaan siitä, että siihen tallennetaan paljon muutakin kuin kuva. Psd sisältää myös muokkaushistorian, tasot, maskit, polut, kaiken. Jos työ on kesken, niin psd on photoshopissa se tiedostomuoto, mitä kannattaa käyttää. On liki sama jättääkö kuvan ja photoshopin sulkematta, vai tallentaa psd-formaattiin ja sulkee ohjelman. Suunnilleen samat tiedot on tallessa. Psd:llä on toki rajoituksensa, mutta ne ovat aika pieniä. Jos psd:n kuvakokoraja tulee vastaan, niin voi valita psb:n tiedostomuodoksi.
Oletan, että audiopuolen ohjelmissa on samanlaisia tiedostomuotoja.
-
On liki sama jättääkö kuvan ja photoshopin sulkematta, vai tallentaa psd-formaattiin ja sulkee ohjelman. Suunnilleen samat tiedot on tallessa.
Oleellisimpana "history"-puuttuu. Tai se historialogi kai tallentui ainakin jossain versiossa, mutta taakseppäin ei voinut palata.
Jos photarin tiedoston tallentaa niin, että sen flättää ja jättää pois kaikki versio-historiatiedot, niin kyllä siitä paljon pienempi toki tulee. Silti suht iso.
Taskistin ja tallensin tyhjän kuvan photoshopissa ensin PSD:nä ja sitten saman kuvan .BMP:nä ilman pakkausta. Se BMP vie enemmän tilaa, joten photoshop käyttää ainakin jotain alkeellista häviötöntä pakkausta .PSD tiedostoissa. Kokeilin tallentaa saman täynnä pelkkää kohinaa (mahdotonta pakata) ja koko nousi nelinkertaiseksi. Vertasin vielä valokuvalla ja sitäkin se pakkasi vähän verrattuna pelkkään kohinaan.
Nyt jos joku alkaa uskoa että niiden -PSD tiedostojen laatu heikkenee sen häviöttömän pakkauksen takia, niin alan hakata päätä seinään. ;D
Sitäkin toki voi testa sillä samalla "inverted-miksaus" metodilla kuin ehdotin FLAC:ille.
Oletan, että audiopuolen ohjelmissa on samanlaisia tiedostomuotoja.
Eri musiikki ohjelmien projektitiedostot kyllä periaatteessa ovat vastaavat. Niissä raidat yleensä jätetään erikseen kovalevylle, eikä kaikkea pakata yhteen tiedostoon.
-
Jotkut myös kertovat, että lossless kuulostaa heidän testiensä perusteella paremmalta kuin itse alkuperäinen materiaali.
Ei mikään ihme, sitä keskittää huomiotansa johonkin. Onko se olennaista, se selviää ehkä myöhemmin tai ei. Otala sanoi aikoinaan että hyvä äänentoisto selviää jos ihminen luulee, ettei kyseessä ole äänentoistosta, vaan äänen tuotannosta. Ikkunasta ei siis kuulu cd, vaan pianonsoittoa.
Täsä väärästä päätelmästä itsellä esimerkkinä se, kun nauhoitin tietsikalle vanhan Lewis-singlen. Ja kun Cooledit oli, niin poistinpa levyltä sitten napsuja ja ritinöitä, ja pohjakohinaa. Tulos oli kuulas ja tarkka, kulosti siis hyvältä, paremmalta kuin single, kunnes huomasin, että väkerrykseni oli poistanut kappaleesta kokonaan huonekaijun ;-) En epäile, etteikö löydy ihmistä, joka pitäisi käsiteltyä silti parempana kuin alkuperäistä, siitähän on saatu se kaikukin pois! ;-D
-
Ja kun Cooledit oli, niin poistinpa levyltä sitten napsuja ja ritinöitä, ja pohjakohinaa.
Et ole ainoa joka tähän virheeseen on sorturtunut. Tai virheeseen ja virheeseen, mutta harvoimpana ne oikeasti pitkällä tähtäimellä paremmalta kuullostavat noin oiken kenestäkään.
Ihmisen korva (tai oikeammin aivot) kestävät itseasiassa kohinaa aika yllättävänkin paljon ilman että se häiritsee. Etenkin jos sen taajuusjakauma on mukava. Monessa 60-luvun rock äänitteestä saattaa hämmästyä oikein kuinka tajuttoman kovalla se taustakohina voi olla. Siihen vaan ei kiinnitä huomiota kun se on tasaista. Sen kohinan poistaminen taas aiheutta herkästi vaan ikäviä nitiseviä artifaketja jotka saavat äänen kuullostamaan helposti vaan kireältä ja epämiellyttävältä.
Kohina on siitä jännä, että sen poistaminen on juuri kaikkein vaikeinta jälkikäteen ja sitä ei voi häviöttämsti pakata. Jos on äänitiedosto, joka on vain täydellistä kohinaa, niin se ei pakkaudu yhtään häviöttömillä pakkausohjelmilla.
-
Oleellisimpana "history"-puuttuu. Tai se historialogi kai tallentui ainakin jossain versiossa, mutta taakseppäin ei voinut palata.
Ah, olin ymmärryksessä, että historia tallentuisi myös. Itselläni ei ole photoshopia, niin ei voinut tarkistaa.
-
Ah, olin ymmärryksessä, että historia tallentuisi myös. Itselläni ei ole photoshopia, niin ei voinut tarkistaa.
Kas kas, sepä ei tosiaan oletuksena tallennu :D Onneksi historiatallenuksen saa valikosta päälle...
Pakko myöntää, että oma analogia taisi mennä romukoppaan. PSD tiedosto on iso tietystikin juuri sen projektidatan takia, ei sen pelkän pakkaamattomuuden. Varsinaisesti kuitenkin ajattelin, että tiedoston ollessa auki, ei erityisesti ole järkeä pakata/purkaa kuvaa jokaisen muistiinkirjoituksen myötä, mikä on tietysti aivan eri asia. ::)
-
Onneksi historiatallenuksen saa valikosta päälle...
Tallentuuko se sinne oikeasti? Jossain versiossa sen sai päälle, mutta historiassa ei voinut palata vaikka sen ketjun näkikin.
ei sen pelkän pakkaamattomuuden
Paitsi että se pakkaa jollain häviöttömällä algorytmillä, joskaan ei välttämättä kamalan tehokkaalla.
-
Huomasin että tänne oli jäänyt vanha setti.
Nykyään on Elac BS 244 / pari, edessä ja vahvarina jammun rx-v1073.
Muutossa tuli hankkiuduttua vanhoista eroon, ja uutta tulille.
Nyt on vaan jäänyt kytkennät sinne ensitilaan, jolla siis leffat katsoo ja musiikit kuuntelee. Mutta muuten en ole viitsinyt kaapeliviidakkoon uida.
Alkaa tuo vahvari tympimään, saattaa olla että pistän kohta nuo kaikki vaihtoon vähäisen käytön vuoksi.
Joku pelle peloton vois käydä kahvipalkalla vähän kuikuilemassa. Mutta kenet saisin huijattua tänne?
-
Mun ei ole kotiteatterimielipide mihinkään muuttunut. Kaverini sen sijaan hommasi sikaison töllön ja miljoona.1 -äänet, ja rupesi multa sitten kysymään että "vieläkö jaksat telkkua katsella?" ;-)
No, nyt se kai on vienyt kellarin varastoon ne...
Itsellä 90-luvun streteovastaanotin, ja siinäkin jo umpiturhat "video"-liitännät. Kyllä se ääni osaa töllöstä stereoiden kaijuttimiin ilman kuvasignaalin siirtelyäkin...
Mä en edes jaksaisi konffailla tollaisia laitteita edes sitä ensikertaa, saatika käyttää -varmaan olisi niinkuin nytkin: normit katsellaan töllön äänellä ja musaohjelmia stereoiden avulla.
Tosin telkkarin anti on romahtanut jo useampia vuosia sitten joka suhteessa, ei ihme että moni mielummin keskittyy laitteiden kanssa räpläämiseen: onhan se hienoa katsoa jotain tositeeveetä 4K-tarkkuudella -ja radio on menossa perässä. Radio Puhekin tuhottiin, nyt on enää Ykkönen jota jaksaa kuunnella. Kattoantennilla se sentään kuuluu, uudesta keittiön kannettavasta cd/radiosta ei Ylen ohjelmia saa ulos kuin paikalliskanavan, kaupallisilla on kai niin hirmeät tehot että ne tulee ilmeisesti yli.
Toki laitteetkin nykyään surkeita: porukka haalii radioiksi ja levysoitinvahvistimiksi 70-luvun laitteita, niissä oli herkkiä radioita ja hyviä riaa-esivahvistimia.
-
Tosin telkkarin anti on romahtanut jo useampia vuosia sitten joka suhteessa, ei ihme että moni mielummin keskittyy laitteiden kanssa räpläämiseen: onhan se hienoa katsoa jotain tositeeveetä 4K-tarkkuudella
Niinkö? Kyllä minusta joku Teema on pysynyt ihan tasaisena kokoajan?
Radio Puhekin tuhottiin
Tämä! Aidosti enää omasta kännystä voi kuunnella mitään. Radio Rapua olen kännykän kautta kuunnellut kun ei jaksa laittaa sitä urheilua päälle radiosta.
-
Tosin telkkarin anti on romahtanut jo useampia vuosia sitten joka suhteessa
Väitän, että absoluuttisesti televisiosta tulee enemmän mielekästä ohjelmaa kuin ennen, oli maku mikä hyvänsä.
Suhteellisesti varmasti vähemmän.
Jos kaivat jostain 90-luvun katso-lehden tms. ja merkkaat sieltä ilmaiskanavien ohjelmat, joita katsoisit ja vertaat tämän viikon ohjelmatarjontaan, niin olen erittäin hämmentynyt, mikäli 90-luku kahdella tai kolmella kanavallaan voittaisi.
Aivan kaikenlaisen ohjelman määrä on lisääntynyt huikeasti viimeisten parin kymmenen vuoden aikana.
Jos jokin on muuttunut, niin todennäköisesti tarjonnan kasvaessa maku on muuttunut entistä ronkelimmaksi.
-
Väitän, että absoluuttisesti televisiosta tulee enemmän mielekästä ohjelmaa kuin ennen, oli maku mikä hyvänsä.
Suhteellisesti varmasti vähemmän.
Olen myös miettinyt miksi ihmiset jaksavat kitistä nii9n paljon kuinka paljon paskaa tekevisiosta tulee? Jättää katsomatta ja keskittyy siihen mitä hyvää sieltä tulee?
-
Olen myös miettinyt miksi ihmiset jaksavat kitistä nii9n paljon kuinka paljon paskaa tekevisiosta tulee? Jättää katsomatta ja keskittyy siihen mitä hyvää sieltä tulee?
Ilmeisesti siksi, että sen television sulkeminen tuntuu olevan monelle ylivoimainen tehtävä. Aika suurella osalla tuntemistani ihmisistä, joilla on televisio (yllättävästi suurimmalla osalla ei ole), töllö on käytännössä aina päällä.
-
Olen myös miettinyt miksi ihmiset jaksavat kitistä nii9n paljon kuinka paljon paskaa tekevisiosta tulee? Jättää katsomatta ja keskittyy siihen mitä hyvää sieltä tulee?
Onhan se näinkin, markettikahvissa sama. Tarjontaa on nykyään niin paljon että olisi omituista jos sitä pitäisi moittia, kun joka kuukausi jostain marketista löytyy jotain juotavaa! ;-)
Ja joka tapauksessa-Ei juo kahvia niin sillä siitäkin narinasta pääsee ;-D
-
Onhan se näinkin, markettikahvissa sama. Tarjontaa on nykyään niin paljon että olisi omituista jos sitä pitäisi moittia, kun joka kuukausi jostain marketista löytyy jotain juotavaa!
Osaatko antaa muutamia esimerkkejä siitä televisiomaailman "paikallisen paahtimon AA-laadun artesaanotuorepaahdosta"? Että tiedän mitä olet niin kovasti vailla?
-
Osaatko antaa muutamia esimerkkejä siitä televisiomaailman "paikallisen paahtimon AA-laadun artesaanotuorepaahdosta"? Että tiedän mitä olet niin kovasti vailla?
Meinaat että olisi vaikea keksiä mitä hyvää telkkarista ei tule? ;-) Tuo AA-kerholaisten kahvi kyllä huvitti.
Nno, milloin viimeksi tuli
Polanskin Chinatown? Vampyyrintappajat? Vuokralainen?
Tarkovskin Solaris? Stalker? Peili? Nostalgia?
Bergmanin Mansikkapaikka?
Coenin Barton Fink? Millers Crossing?
MacKendrickin Naisentappajat?
Boormanin Syvä joki?
George Roy Hillin Teurastamo nro 5?
Robert Hamerin Kruunupäitä ja hyviä sydämiä?
Robert Altmanin Pitkät jäähyväiset?
Alan Parkerin Noiduttu sydän?
Klimovin Tule ja katso?
Hal Ashbyn Tervetuloa Mr. Chance?
Abel Ferraran Paha poliisi?
Lumetin Hikinen iltapäivä?
Allenin Manhattan?
Hawksin Syvä Uni?
Wylerin Loma Roomassa?
Blake Edwardsin Aamiainen Tiffanylla?
Wilderin Sabrina? Kesäleski? Piukat paikat? Poikamiespoksi?
Ernst Lubitschin Ollako vai eikö olla?
Ja sarjana Isä Camillot, Tom Ripley-elokuvat, Ealing Studioiden komediat: Mies valkoisessa puvussa jne....
...muutamia mainitakseni.
Sarjoista voisi tulla
c.s. Foresterin Hornblower
Komediasarjoina mielummin englantilaisia kuin amerikkailaisia jne.
-
Meinaat että olisi vaikea keksiä mitä hyvää telkkarista ei tule?
Ei suinkaan, vaan lähinnä minkä tyyppistä sisältöä olit vailla.
Polanskin Chinatown? Vampyyrintappajat? Vuokralainen?
Tarkovskin Solaris? Stalker? Peili? Nostalgia?
Bergmanin Mansikkapaikka?
Coenin Barton Fink? Millers Crossing?
MacKendrickin Naisentappajat?
Boormanin Syvä joki?
George Roy Hillin Teurastamo nro 5?
Robert Hamerin Kruunupäitä ja hyviä sydämiä?
Robert Altmanin Pitkät jäähyväiset?
Alan Parkerin Noiduttu sydän?
Klimovin Tule ja katso?
Hal Ashbyn Tervetuloa Mr. Chance?
Abel Ferraran Paha poliisi?
Lumetin Hikinen iltapäivä?
Allenin Manhattan?
Hawksin Syvä Uni?
Wylerin Loma Roomassa?
Blake Edwardsin Aamiainen Tiffanylla?
Wilderin Sabrina? Kesäleski? Piukat paikat? Poikamiespoksi?
Ernst Lubitschin Ollako vai eikö olla?
Lutettelit kauhean kasan klassisia elokuvia joista on todella moni esitetty viimeisen viiden vuoden aikana televiossa.
Onko tuollaisia elokuvia tullu sitte niin paljon enemmän 90-luvulla? Ehkä siinä mielessä jos ei ota huomioon että 2000-luvullakin on tehty joka vuosi ärjettömästi elokuvia ni siinä mielessä tietty valinnanvaraakin on myös laadukkaissa ja indiemmissä elokuvissä enemmän kuin silloin.
Minusta on kuitenkin melko epätotuudenmukaista rinnastaa nykyinen televisiotarjonta markkettikahveihin ja sanoa, että se artisaanien tuorepaahto puuttuu sieltä kokonaan.
Televisio painottaa erittäin reilusti amerikkalaista peruskuraa, jota voidan tehdä halvalöla ja jota monet tahtovat katsoa. Silti kyllä sieltä edelleen tulee nimenomaan lähinnä Teemalta paljon kaikkea muutakin. Tietysti televisio on rajatumpi kuin kirjasto sehän on toki selvää.
-
Oskun listalta puuttuu Point Break (1991) :o. Kyseessä on varmasti vahinko.
-
Kyseessä on varmasti vahinko.
On se hyvä, mutta Tarkovskin Stalker on kyllä puolitoista pistettä parempi.
-
Mitä te sekoilette, telkusta tulee kaikki mitä tarvitaan. On Uunot / Bondit / Star Warsit / Putoukset...
Ja tietenkin, kaikkien vangitsema Rekkakuskit jäällä.
-
Jyrki Sukulan kuppilat kuntoon -sarjassa on ollut kans hyviä hetkiä tänä vuonna.
-
Jyrki Sukulan kuppilat kuntoon -sarjassa on ollut kans hyviä hetkiä tänä vuonna.
Moisista tiiä, ku sain vinkin ettei kannata mitään katsoa ;-)
-
Aikamoinen offtopic alkaa olemaan jo, mutta kyl mun mielestä toi Hottikset oli tosi hyvä sarja!
-
Mietin kans että listaanko Hottikset vai en mutta hyvä että tuli mainittua. Biledani kukkatapetteineen ftw!
Onhan tietenkin laatusarjoja pyörinyt viime vuosina ja imo komediat on viimesen kymmenen vuoden aikana olleet parempia kuin koskaan (ja tämän sanon monty python ja young ones fanina) niin kyllä kuitenkin pitkähkön päivän jälkeen se on juuri telkkarin kaikki "roska" joka kiinnostaa. :)