Ristretto
Kahvikeskustelu => Baristatekniikka => Aiheen aloitti: caliente - Maaliskuu 20, 2009, 22:51:47 ip
-
Itselläni on Espanjasta ostettu 9 tazan Mutteripannu.
Siihen mahtuu 2 mukillista vettä alle venttiilin.
Aina kun keitän liedellä niin tahtoo vain jäädä 1dl vettä pohjalle ja olen esilämmittänyt jo veden tosin en tiedä onko se oikein.
Kun vesi ei enää nouse ylös asti vaikka alhaalla onkin vettä en viitsi odotella koska pelkään että Mokka höyrystyy.
Kyllä kahvi juotavaa on toin Espanjasta kahvikaupasta Colombia Supreno ja Uganda Supreno kahveja jotka mies jauhoi.
Kertokaa miten saan parhaan mokan keitettyä sen tiedän ettei espressoa voi tehdä koska Mutteripannu keittää n.2 barilla eikä 9 barilla.
Salud: Caliente 8)
-
saludos calientes desde España :)
Systeemisi kuulosti aika samantyyppiseltä kuin meillä täällä espanjassa kotona. Jotakuinkin menee näin: (tosin meillä paljon pienempi mutteri, kun kahdestaan juodaan) Eli ensin laitan suodatetun veden vedenkeittimeen ja sen kiehumista odotellessa jauhan pavut aika karkeaksi, olemme päätyneet jopa suodatinjauhatuksesta asteen karkeampaan, mutta makunsa kullakin. Kiehunutta vettä menee mutteriin silmämääräisesti, ja filtteri täytetään puruilla täyteen ja tasataan sormella. Sitten vain hellalle n.keskilämmöllä, ja heti kun alkaa "porista" niin pois hellalta ja kylmä rätti alaosan ympärille, jotta kiehuminen lakkaa. Kahvina toimii milloin mikäkin, aika usein hasbeanin pavut. Jos valmista jauhatusta käytetään, niin on vain yksi ja ainoa vaihtoehto, saimaza natural, mutta valitettavasti ei taida suomen markkinoilta löytyä... Pues eso, espreso q te ha ayudado ;)
-
Kertokaa miten saan parhaan mokan keitettyä sen tiedän ettei espressoa voi tehdä koska Mutteripannu keittää n.2 barilla eikä 9 barilla.
Kokeile tällä ohjeella:
http://vimeo.com/2905947 (http://vimeo.com/2905947), lyhyessä ohjevideossa vuoden 2007 wbc-mestari James Hoffmann neuvoo hänen käyttämänsä tekniikan.
-Mikko-
-
Grasias vuestras respuestas.
Minun MokaPottiin menee 4dl vettä (9 tazaa).
Eilen keitin levy 6 (1-6) 2.5dl vettä ja annoin porottaa mutterin tyhjäksi mokkaa tuli 3dl.
Jos otan Moka Potin heti pois porutuksen jälkeen liedeltä niin mutteriin jää vielä paljon vettä.
Välillä mietin että onko lämpötila liian korkea etten vaan polta jauheita no kai se aika opettaa.
Suomen suodatin kahvi on saman jopa vähän karkeampaa kuin ostamani kahvit Espanjasta missä kauppias jauhoi ne.
Hyvää toi mokka on ja itse pidän mustasta sokerittomasta vahvasta kahvista vaikkei sillä espresson cremaa tulekaan no silloin varmaan pitäis ostaa 9 barin keitin.
Tuo video on ihan selkee.
Tendria´ que practicar y peacticar.
Salud: Caliente 8)
-
Systeemisi kuulosti aika samantyyppiseltä kuin meillä täällä espanjassa kotona. Jotakuinkin menee näin: (tosin meillä paljon pienempi mutteri, kun kahdestaan juodaan)...
Siellä asuessani käytin erikokoisia mutteripannuja. Suurimmalla kävi joskus, kuten kysyjällekin. En malttanut pitää riittävän pitkään levyllä, siinä syy oli. 2 tai 4 tazan pannulla näin ei käynyt juuri koskaan.
Kahvina toimii milloin mikäkin, aika usein hasbeanin pavut. Jos valmista jauhatusta käytetään, niin on vain yksi ja ainoa vaihtoehto, saimaza natural, mutta valitettavasti ei taida suomen markkinoilta löytyä...
Paikallisia pienpaahtimoita oli runsaasti, marketteihin ei tarvinnut tyytyä. Mutta kaupan natural-paahdetuista kahveista ei suosikkina ollut USA:laisen Marlboro-konsernin Saimaza, vaan Marcillan Gran Aroma (Sara Lee...). Saimazan 50/50 mezcla taasen oli hyvä valinta, sitä oli kyllä vaikea löytää papuina.
-
Olen opiskelija eikä ole varaa vielä satojen eurojen espressokoneisiin, joten olen tähän mennessä käyttänyt MoccaMasteria, pressopannua ja nyt MokaPotia.
Pressopannun kahvista tuli niin pahat närästykset ja mahavaivat, että jätin sen käytön viikon kokeilun jälkeen.
Minulla on kaksi Bialettin MokaPotia : 6 kupin Venus http://www.bialetti.it/it/catalogue/scheda.asp?id_cat=59 (http://www.bialetti.it/it/catalogue/scheda.asp?id_cat=59), jonka ostin tyhmänä asiasta mitään tietämättä Prismasta ja kun tajusin, että keitän ihan turhaan aina 6 kupillista hommasin pienemmän 2 kupin Kitty Goldin http://www.bialetti.it/it/catalogue/scheda.asp?id_cat=55 (http://www.bialetti.it/it/catalogue/scheda.asp?id_cat=55).
Pavut jauhan C.O.:n käsimyllyllä ja käytän lähdevettä.
Olen keittänyt tuon yo. videon mukaisesti ja mielestäni tuolla tavalla tehtynä MokaPotilla tulee parempaa kahvia kuin esim. koulun espressoautomaatin espresso; molemmissa siis Pauligin espresso-pavuista jauhettua purua (ja kehtaavat vielä pyytää 1,70 € siitä espressosta per kuppi). Myös oma MoccaMaster meni kaappiin säilytykseen vieraita varten MokaPotin tultua taloon.
Sen olen huomannut, että isommasta MokaPotista saa esikeiton jälken pirun kitkerää kahvia jos pitää levyä 6/6:lla, mutta pienemmästä ei. Lisäksi isommasta saa ihan kelpo kahvia, vaikkei esikeitä vettä ja antaa vaan olla 4/6:lla alusta asti. Sen sijaan pienemmällä pannulla kahvi on varmaan vain 50-60 asteista, kun antaa levyn olla alusta asti 4/6:lla. Tuo esikeitto lienee syytä tehdä, koska 4/6:lla alusta asti pitäen (tämä on käsittääksi lähellä Pauligin MokaPot-ohjetta) kahvi alkaa tuoksumaan jo paljon ennen kuin mitään on tullut keittimeen, joten jotain makuja varmaan häviää.
Siis oman maun mukaan pitää hieman keittimestä riippuen hakea tuota "oikeaa" tapaa valmistaa mokaa.
Eri kahvilaatuja en ole vielä paljoa päässyt testailemaan. Illy, SegaFredo (vai mikä lie se nyt olikaan) ja Pauligin espressopavut olen kokeillut. SegaFredo oli näistä huonoin ja siinä oli mielestäni eniten kofeiinia.
Ehkäpä joskus tulevaisuudessa on hommattuna joku öky-mylly ja -espressokeitin, mutta niitä odotellassa pidän oman kahviseremonian näin.
-
Ehkäpä joskus tulevaisuudessa on hommattuna joku öky-mylly ja -espressokeitin, mutta niitä odotellassa pidän oman kahviseremonian näin.
Ekosijoitus olisi hankkia hyvä käsimylly käytettynä. Esimerkiksi Saksan eBaysta voi saada PeDen kahdella kympillä. Suomesta ei valitettavasti saa hyviä käsimyllyjä, paitsi turkkilaiset - joiden soveltuvuus muuhun käyttöön vaihtelee.
-
Tyhmä kysymys, mutta joka joukossa pitää olla hassuja kyselevä blondi ;)
Lopputulokseen vaikuttaa varmaan käytetty liesi; sähkö / induktio / kaasu?
Veikkaisin, että parhaat päivänsä nähnyt, 2-levyinen 1-vaihevirtainen liesi on tehottomuudessaan se huonoin vaihtoehto ja induktio/kaasu paras? Kaasu- ja induktioliesillä on myös tehon nopea vähentäminen mahdollista.
-
MInusta tuo veden esikeittäminen ei ole välttämätöntä. Olen sitä välillä kokeillut, mutta toinen tapa nopeuttaa prosessia, on laittaa levy kutoselle ennekuin kaivaa pannun kaapista. Vesi kiehahtaa nopeasti suoraan kuumalle levylle laitettaessa. Tämä toimii hyvin etenkin pienillä 2 / 3 kupin pannuilla. Eroa en ole maussa huomannut noiden metodien välillä.
Mainittakoon, että käytän ihan alumiinipannua. Teräspannulla en ole päässyt hyviin lopputuloksiin. Tosin se on kuuden kupin mutteri. Useampikin tuttu on ollut huomaavinaan, että on parempi käyttää useaa pientä mutteria, kuin yhtä isoa. Isossa maku ei ole yhtä hyvä. Itse olen samaa mieltä. Itselle keitän aina pienellä ja usealle juomalla mieluummin muutamalla pienellä. Niitähän mahtuu useampi samalle levylle.
Mitään kosteita rättejä en käytä, vaan kaadan kahvin heti kuppiin, kun alkaa pannu korisemaan.
Tänään join kyllä ihan huippuhyvät mokat, kun vaimo toi kahvikaupasta juuri jauhettua Haiti Bleu Pine Forest papua. Todella rikas maku. Suosittelen.
Alla hieman mainosta linkissä:
http://mokkamestarit.shop.wosbee.com/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=k081
-
Itse olen sen verran hörhö tuon -alumiini aiheuttaa Alzheimerin tautia- pelottelun kanssa, että koitan pelata varman päälle teräspannulla.
Olen lueskellut siitä, että teräspannu lämpenee hitaammin ja tuo siten mutkia matkaan, mutta esikeittämällä veden ei ainakaan itselläni ole ollut ongelmia tuon suhteen. Mielestäni ainoa miinus teräspannuissa on pyöreä muoto, jonka vuoksi pannua on hankalampi ruuvailla kiinni ja auki. Toisaalta kyllä tykkään enemmän oman pannuni ulkonäöstä kuin klassisesta mutterimallista.
-
saludos calientes desde España :)
Eli ensin laitan suodatetun veden vedenkeittimeen ja sen kiehumista odotellessa jauhan pavut aika karkeaksi, olemme päätyneet jopa suodatinjauhatuksesta asteen karkeampaan, mutta makunsa kullakin. Kiehunutta vettä menee mutteriin silmämääräisesti, ja filtteri täytetään puruilla täyteen ja tasataan sormella. Sitten vain hellalle n.keskilämmöllä, ja heti kun alkaa "porista" niin pois hellalta ja kylmä rätti alaosan ympärille, jotta kiehuminen lakkaa. Kahvina toimii milloin mikäkin, aika usein hasbeanin pavut. Jos valmista jauhatusta käytetään, niin on vain yksi ja ainoa vaihtoehto, saimaza natural, mutta valitettavasti ei taida suomen markkinoilta löytyä... Pues eso, espreso q te ha ayudado ;)
Noissa mutteripannuissa pitää käyttää puolikarkeaa jauhatusta, koska jos niihin laittaa esim suodatinkahvia, se tukkii helposti sen filtterin reiät, koska ne ovat itseasiassa aika isoja.
Lisäksi purua ei saisi tampata, mutta sitä et varmaan tarkoittanutkaan, kun tasoitat sormella.
-
Minun MokaPottiin menee 4dl vettä (9 tazaa).
Eilen keitin levy 6 (1-6) 2.5dl vettä ja annoin porottaa mutterin tyhjäksi mokkaa tuli 3dl.
Kyllä se mutteripannu pitää pakosti täyttää aina venttiiliin asti. Eli: jos pannu on vaikka 5 kupin, niin sillä ei voi keittää kerralla vähempää, koska pannu on suunniltu (filtterin koko) juuri tuon määrän keittämiseen. En ymmärrä, miten 2.5dl vettä tulee 3dl kahvia. No, jokatapauksessa, jos pannuusi menee venttiiliin asti 4dl vettä, tulee hyvän mokkakahvin saamiseksi täyttää se kokonaan.
-
Itse ostin bialetin kolmen kupin mokapotin tuossa joulun jälkeen vaihtelun merkeissä ja opiskelijana ei ole paljon varaa vielä tässä vaiheessa sijoittaa erikoisempiin vempaimiin. Itse keitän vedet aluksi vedenkeittimessä ja annostelen veden halutun kahvimäärän mukaan pannun pohjalle ja heitän purut kaveriksi (suht. karkeina)
ja annan lämmetä miedolla lämmöllä porinaan asti jonka jälkeen otan potin pois levyltä. Hyvää on tähän mennessä tullut. ^^ Ensimmäinen kuppi osottautui pieni muotoiseksi failureksi, no mutta se lienee anteeksi annettavaa. ^^ (off the record: en juonut ensimmäistä kuppiani potin "sisään-ajo" kuppina)
Näin kahvin aloittelijana kysynkin teiltä viisaammilta, miksi joissain videoissa käy ilmi että moka potilla keitetyn kahvin pinnalle ilmestyy ilmiselvää cremaa?
esim. http://video.google.com/videoplay?docid=9038783824629526118&ei=UvpIS56_JsSp-AbTjuysCg&q=moka+pot&client=firefox-a#docid=-1989209189422853018
Video osoittaa suhteellisen rikkaan ja paksun "cremamaisen" olomuodon kahvin pinnalla. Johtuuko tämä papujen laadusta ja tuoreudesta vai onko keittimessä jotain minulle täysin tuntematonta? Ymmärtääkseni, crema syntyy espressolaitteessa paineen, papujen tuoreuden ja jauhatuksen yhteisvaikutuksena. Mokapotissa selvästikkin tämä monen ilmakehän painetilan tilalla vain yhden atmosfäärin paine ja vesihöyry. Riittääkö tämä suljettu systeemi muodostamaan creman, vai onko tuossa videollakin nähty jotain cremasta poikkeavaa?
-
Ymmärtääkseni, crema syntyy espressolaitteessa paineen, papujen tuoreuden ja jauhatuksen yhteisvaikutuksena. Mokapotissa selvästikkin tämä monen ilmakehän painetilan tilalla vain yhden atmosfäärin paine ja vesihöyry. Riittääkö tämä suljettu systeemi muodostamaan creman, vai onko tuossa videollakin nähty jotain cremasta poikkeavaa?
Mitä tuoreemmaat pavut, niin sitä enemmän niissä on hiilidioksidia joka synnyttää vaahtoa. Crema ei kuitenkaan ole pelkkää hiilidioksidivaahtoa vaan siinä on paljon paljon muutakin ja (oikean) creman syntymiseen tarvitaan juurikin painetta. Mokapotissa uutto ei itseasiassa yleensä tapahdu yhden ilmakehän paineessa vaan painero kammion ja ulkoilman välillä on luokkaa 0.5 bar mikäli ei haluta kitkerää lopputulosta (tuolloin vesi on 110 asteista). Tai kyllä tuonne yhteen baariinkin päästäneen, mutta tällöin veden lämpötila pitäisi olla 120 astetta (=kahvi varmasti pahan makuista).
-
Näin kahvin aloittelijana kysynkin teiltä viisaammilta, miksi joissain videoissa käy ilmi että moka potilla keitetyn kahvin pinnalle ilmestyy ilmiselvää cremaa?
esim. http://video.google.com/videoplay?docid=9038783824629526118&ei=UvpIS56_JsSp-AbTjuysCg&q=moka+pot&client=firefox-a#docid=-1989209189422853018
Video osoittaa suhteellisen rikkaan ja paksun "cremamaisen" olomuodon kahvin pinnalla. Johtuuko tämä papujen laadusta ja tuoreudesta vai onko keittimessä jotain minulle täysin tuntematonta? Ymmärtääkseni, crema syntyy espressolaitteessa paineen, papujen tuoreuden ja jauhatuksen yhteisvaikutuksena. Mokapotissa selvästikkin tämä monen ilmakehän painetilan tilalla vain yhden atmosfäärin paine ja vesihöyry. Riittääkö tämä suljettu systeemi muodostamaan creman, vai onko tuossa videollakin nähty jotain cremasta poikkeavaa?
Kyseessä on Bialetti Brikka, joka on toiminnaltaan (ja hinnaltaan) aivan toisen luokan vehje, kuin tavallinen Moka Pot. Brikkaa myy Helsingissä ainakin Chez Marius ja Caffi. Ks. http://www.caffi.fi/epages/OVK.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/01082009-150838/Products/Bialetti003/SubProducts/bialetti003-0004
-
Kyseessä on Bialetti Brikka, joka on toiminnaltaan (ja hinnaltaan) aivan toisen luokan vehje, kuin tavallinen Moka Pot.
Onhan se jonkinlaisena "lippulaivana" laadukas mokkapannu, mutta ei kai siinä muuten ole eroa kuin tuo venttiilisysteemi joka aukeaa ja päästää kahvin pois vasta kun paine sen alla on noussut tarpeeksi korkeaksi. Saaneeko tämä rajumpi paineen purkautuminen aikaan sitten sen kovemman vaahtoutumisen vesihöyryn/ilman avustuksella (cremaa se ei edelleenkään ole).
-
Itse ostin bialetin kolmen kupin mokapotin tuossa joulun jälkeen vaihtelun merkeissä ja opiskelijana ei ole paljon varaa vielä tässä vaiheessa sijoittaa erikoisempiin vempaimiin. Itse keitän vedet aluksi vedenkeittimessä ja annostelen veden halutun kahvimäärän mukaan pannun pohjalle ja heitän purut kaveriksi (suht. karkeina)
Kuten tulikin muiden toimesta todettua, videolla on käytössä Brikka, jonka paineventtiilisysteemin ansiosta uutto tapahtuu hieman nopeammin, kuin perinteisellä mutterilla. Creman tapainen vaahto sai jossain aikaisemmassa ketjussa nimen (tai lempinimen) brikka-crema :)
Vaikka sinulla olikin perinteinen mutteri, muutama sana brikka-cremasta (en ole tavallista mutteria käyttänyt Brikan hankkimisen jälkeen); Itselläni brikka-creman saaminen onnistuu satunnaisesti ja yksi isosti vaikuttava asia tuntuu olevan tarpeeksi hieno jauhatuskarkeus. Hiljattain paahdettu ja vastajauhettu kahvi taitaa myös olla aika suuri tekijä. Markettikahvien espressojauhatus ei taida olla tarpeeksi hienoa ja lisäksi ne ovat helposti kuukausia siellä hyllyissä ennen jonkun ostoskoriin päätymistä. Kannattaa siis käydä hankkimassa kahvi jostain, jossa se jauhetaan sinulle toiveittesi mukaan. Ja tietysti sitten kun alat kodinkoneostoksille, hyvä mylly tulee ennen espressokonetta.
-veikko
-
Onhan se jonkinlaisena "lippulaivana" laadukas mokkapannu, mutta ei kai siinä muuten ole eroa kuin tuo venttiilisysteemi joka aukeaa ja päästää kahvin pois vasta kun paine sen alla on noussut tarpeeksi korkeaksi. Saaneeko tämä rajumpi paineen purkautuminen aikaan sitten sen kovemman vaahtoutumisen vesihöyryn/ilman avustuksella (cremaa se ei edelleenkään ole).
Uuttopaine lienee myös moninkertainen tavalliseen Moka Potiin verrattuna. Itseltäni löytyy molemmat Bialetti-versiot ja omien kokemusteni perusteella Brikka on hintansa arvoinen laitos. Jauhan pavut itse ja saan runsaan creman ihan Pauligin peruspavuillakin käyttäen melko karkeaa jauhtuskarkeutta.
-
Onhan se jonkinlaisena "lippulaivana" laadukas mokkapannu, mutta ei kai siinä muuten ole eroa kuin tuo venttiilisysteemi joka aukeaa ja päästää kahvin pois vasta kun paine sen alla on noussut tarpeeksi korkeaksi. Saaneeko tämä rajumpi paineen purkautuminen aikaan sitten sen kovemman vaahtoutumisen vesihöyryn/ilman avustuksella (cremaa se ei edelleenkään ole).
Mahtaisikohan Brikkapannun venttiilissä olla samaa ideaa kuin joidenkin espressokoneiden painekahvoissa? Paine ja pieni reikä venttiilissä kuulostavat asioilta jotka edistäisivät "brikkacreman" tuotantoa samaan tapaan kuin jousimekanismi painekahvassa.
-
Uuttopaine lienee myös moninkertainen tavalliseen Moka Potiin verrattuna.
Ihan samalla tavalla siellä se paine syntyy vettä lämmittämällä. Jos haluat korkeamman paineen, pitää lämmittää kuumemmaksi - ei mikään venttiili sitä taianomaisesti lisää/moninkertaista, saa vain aikaan räväkämmän purkautumisen.
Paine/Lämpötila menee siis suurinpiirtein näin:
| bar | °C |
| 1 | 100 |
| 1.2 | 104 |
| 1.5 | 110 |
| 2 | 120 |
| 3 | 133 |
| 5 | 152 |
| 10 | 180 |
Uuttopaineen saat kun vähennät noista lukemista 1 bar. Jos keskiverto mokkapannu uuttaa 0.5 bar paineessa, niin mikäli haluaisit "moninkertaisen" paineen, eli jotain 1.5 bar luokkaa, niin veden lämpöpötilan pitäisi lähennellä jo 130 astetta (2.5 bar) ja tuolla lämmöllä uutettu kahvi ei todennäköisesti enää kovin herkkua ole.
Voisihan tuon uuttopaineen halutessaan mitata tilaamalla turvaventtiilin täältä (http://www.fantes.com/espresso-stovetop.html) (ihan alimmaisena) tai ottamalla irti omasta pannustaan. Sitten vain sopivalla mittarilla varustetulla ilmapumpulla katsomaan milloin rävähtää auki. Näin saisi ainakin teoreettisen ylärajan.
Mahtaisikohan Brikkapannun venttiilissä olla samaa ideaa kuin joidenkin espressokoneiden painekahvoissa? Paine ja pieni reikä venttiilissä kuulostavat asioilta jotka edistäisivät "brikkacreman" tuotantoa samaan tapaan kuin jousimekanismi painekahvassa.
Voisi olla. Olen yrittänyt jonkinlaista kaaviota tuosta Brikasta löytää, mutta ei ole vielä sattunut vastaan. Se yläosan venttiili siis todennäköisesti estää veden nousun kunnes paine nousee jonnekin 1.5-2 bar tuntumaan ja venttiili avautuu. Tällöin alaosan vesi hyökkää kertarysäyksellä kahvin läpi ja ulos saaden aikaan normaalia mokkapannua "rajumman" uuton (0.5-1 baarissa). Normaalissa mokkapannussa vesi alkaa todennäköisesti nousemaan kahville heti kun päästään vähänkin yli sadan asteen.
-
Normaalissa mokkapannussa vesi alkaa todennäköisesti nousemaan kahville heti kun päästään vähänkin yli sadan asteen.
Onko jossain tietoa minkä lämpöistä vesi on kohdatessaan kahvin? Lähes kiehuvaa vai ehtiikö matkalla ylös jäähtyä?
-veikko
-
Onko jossain tietoa minkä lämpöistä vesi on kohdatessaan kahvin? Lähes kiehuvaa vai ehtiikö matkalla ylös jäähtyä?
Täältä (http://dx.doi.org/10.1016/j.applthermaleng.2008.05.014) löytyy hauska (ja varsin yksityiskohtainen) artikkeli aiheesta tavallisella mokkapannulla.
Ovat tuolla mitanneet paineita ja lämpötiloja monesta kohtaa pannua. Siinä vaiheessa kun paine alaosissa saavuttaa 2 baaria (uuttopaine 1 bar) on lämpötila kakun yläosassa (kahvi/vesi tullut jo kakun läpi) noin 95 astetta. Kaavioiden mukaan se lähtee alaosasta tällöin lähes 120 asteisena.
Ovat laskeneet myös tietylle aikavälille lähtö, loppu ja keskivertolämpötiloja siitä kohtaa mistä "valmis" kahvi erkanee kakusta (Temperatures of aqueous extract) ja jos oikein taulukkoa tulkitsen niin korkeimmillaan piipahdetaan keskimäärin 98 asteen tuntumassa ja matalimmillaan (alussa) 61-63. Tosin kuumin alue on jouduttu leikkaamaan pois ilmeisesti mittausteknisestä syistä: "After 120 g of water flowed the strombolian phase begins, and no accurate measurements of the extraction phenomenon can be made.".
On tuolla mallinnettu myös kakun lämpötilaprofiilia kun tuo kyseinen 120g vettä on virrannut kakusta läpi - tällöin lämpötila laskee kakun alapinnasta ylös tultaessa lähes lineaarisesti n. 117 asteesta n. 92 asteeseen.
Edit: mutta tuon artikkelin johtopäätös on itseasiassa se, että keskimääräinen uuttolämpötila jää suhteellisen alhaiseksi (se ei ole koko ajan siis noin korkealla). Keskimäärin tankissa ollaan 95-98 lukemissa (kun siis katsotaan koko prosessin lämpötilajakaumaa) ja kakun yläpinnassa noin 79. Mutta tämä johtuu oleellisesti siitä että myös paine pysyy keskimäärin alhaisena: kun paine on noussut noin 1.25 baarin on vedestä virrannut jo 60g - eli puolet tuosta 120g.
-
Aloittelevan mutteripannistin ongelmia. Mulla on tuollainen kuuden kupin alumiininen Bialetti. Saan sillä keitettyä ainoastaan moottoriöljyn näköistä ja makuista rapaa. Viimeksi kokeilin kuumentamalla ensin veden. Pavut caffi.fi:stä tilattuja, jauhatusaste "mutteripannu". Ei apua, keitin pulputtaa ja puksuttaa jo ennen kuin kahvi virtaa yläsäiliöön ja tuote on tosiaan paksua kuin terva.
Onkohan vika liian hienossa jauhatuksessa? Liian kuumassa levyssä? Liian isossa Bialettissa? Kuun asennossa? :) Hermot menee kyllä.
-
Aloittelevan mutteripannistin ongelmia. Mulla on tuollainen kuuden kupin alumiininen Bialetti. Saan sillä keitettyä ainoastaan moottoriöljyn näköistä ja makuista rapaa. Viimeksi kokeilin kuumentamalla ensin veden. Pavut caffi.fi:stä tilattuja, jauhatusaste "mutteripannu". Ei apua, keitin pulputtaa ja puksuttaa jo ennen kuin kahvi virtaa yläsäiliöön ja tuote on tosiaan paksua kuin terva.
Onkohan vika liian hienossa jauhatuksessa? Liian kuumassa levyssä? Liian isossa Bialettissa? Kuun asennossa? :) Hermot menee kyllä.
Hellasta levy kolmoselle ja kahvia annostellaan piripintaan mutta ei tamppausta. Kokeile eri kahvilaatuja, hanki kahvimylly...
-
En nyt ole kauhean paljoa käyttänyt mutteria, paatilla joskus. Mutta olen nähnyt hyväksi työtavaksi sen, että itse kahvijauhe ei olisi kuuman kanssa paljon tekemisissä (kuumaa vettä säiliöön).
Kun kahvi on noussut yläsäiliöön, ei kannata aikailla yhtään, eikä tikistää viimeisiä pisaroitakaan, vaan säiliön jäähdytys ihan samantien.
Tähän jäähdytykseen voi käyttää märkää pyyhettä, tai laittaa pannun alaosan veteen, jotta kiehuminen loppuu nopeasti.
Jos ei nytkään onnistu, on jauhetta liikaa (tampattu), tai sitten kahvi luultavasti on liian hienoa? Ehkä muuten huonoa?
O.K.
-
keitin pulputtaa ja puksuttaa jo ennen kuin kahvi virtaa yläsäiliöön ja tuote on tosiaan paksua kuin terva.
Itsellänikin Mutterin alaosassa vesi pulputtaa ennen kuin kohoaa kahviin saakka, se kuuluu asiaan, vesi vain saavuttaa kiehumispisteensä.
Purujen karkeus saattaa olla syynä makuun, ja kuvaamasi terva tuo mieleen vain liian hienon jauhatuksen.
Oletko mitannut 'bout paljon saat kahvia kokonaisuudessaan, vastaako se pannun kanssa sovittua määrää?
Tinuria myötäillen, laittaisin kanssa pannuun kylmää/viileää vettä kuuman sijaan.
Itse en tamppaa puruja ollenkaan, kaadan korin täyteen ja pyyhkäisen sormella mahd. tasaisesti ylimääräiset pois.
Tamppaako muuten joku niitä?
-
Tarkoitin kyllä, että kuumaa vettä säiliöön ja sitten valmiiksi kuumalle levylle, jotta kahvijauhe ei olisi kuuman kanssa tekemisissä kauaa.
Jotkut mestarit kuuluvat tekevän niin, että liittävät yläosan kiinni vasta sitten, kun vesi säiliössä on kuumaa.
Sitten kiehutuksen jälkeen heti viilennys.
Tarvitaan kuulemma 2 pyyhettä. Toinen kuiva, jotta saa mutterin kuumana kiinni ja toinen märkä, jolla jäähdytys saadaan heti käyntiin, kun kahvi on noussut.
O.K.
-
Aloittelevan mutteripannistin ongelmia. Mulla on tuollainen kuuden kupin alumiininen Bialetti. Saan sillä keitettyä ainoastaan moottoriöljyn näköistä ja makuista rapaa. Viimeksi kokeilin kuumentamalla ensin veden. Pavut caffi.fi:stä tilattuja, jauhatusaste "mutteripannu". Ei apua, keitin pulputtaa ja puksuttaa jo ennen kuin kahvi virtaa yläsäiliöön ja tuote on tosiaan paksua kuin terva.
Onkohan vika liian hienossa jauhatuksessa? Liian kuumassa levyssä? Liian isossa Bialettissa? Kuun asennossa? :) Hermot menee kyllä.
Tässä viestiketjussa on kuvattu hienostuneita menetelmiä mutteripannun käyttämiseksi. Kerroin niistä viime kesänä Espanjassa sikäläiselle ystävälleni (siis: veden esilämmittäminen, kylmät pyyhkeet, jne.). Ystäväni oli hetken hiljaa, sitten hymyili ystävällisesti ja sanoi: "teillä Suomessa on varmasti asiat oikein hyvin". Tulkitsin kommentin ystävälliseksi letkautukseksi...
Alumiininen mutteripannu on "oikea" mutteripannu ja minun(kin) mielestäni antaa parhaan tuloksen - tai: on helpoin käyttää. Itse käytän yleensä 3 kupin pannua, se on helpompi kuin 6 kuppinen. No-joo, 12 kupin mutteri on sitten vieläkin hankalampi. Säiliön täytän kylmällä vedellä. Kahvina käytän kaupasta ostettua valmisjauhatusta. Kussakin maassa paikallista kahvia. Suomessa olen käyttänyt S-kaupoista saatavaa Segafredon Espressoa. Se on liian kuivaa ja liian karkeaa espressokäyttöön, mutta sopivaa mutterille. Kahvia sihti täyteen, vähän sormella töpöttelen, jotta sihti täyttyy. Pannu kiinni ja sähkölevylle. Pikalevy ja täysille. Kun kahvi alkaa pulputa yläosaan, niin pannu pois levyltä. Hetken päästä kahvi on valmista. Ja joo, aika usein vesisäiliön pohjalle jää tilkkanen vettä - mutta Paavo Lipposta siteeraten: so what? Jos pitää pannua pidempään levyllä, saa vesisäiliön tyhjäksi, mutta pidän enemmän tästä omasta tavastani, joka minulle opetettiin Espanjassa asuessani. Voi muuten olla, että 6 kupin mutteria pitäisi pitää hetki (10-30 sek?) pidempään levyllä, jotta vesi jaksaisi nousta kahvin läpi. Kokeile.
Mutteripannun luonteeseen kuuluu pulputus, puhkuminen ja korina. Se on osa tunnelmaa, kuten voimakas tuoksukin. Mutta kun luen sinun kirjoitustasi, niin ensimmäisenä mieleeni tulee käyttämäsi kahvi. Aivan kuten Tinurille ja Tomallekin. Liian hieno jauhatus, liian tuoretta (rasvaista), liian tiukasti sihdissä. Kun avaan uuden kahvipaketin, en tamppaa kahvia lainkaan, muutaman päivän päästä kahvi on kuivahtanut ja silloin painelen kevyesti kahvia kasaan sormella. Mutta milloinkaan en tamppaa. Jos jauhat itse tuoreista pavuista, niin jauhatuksen saa säätää hyvinkin karkeaksi. Lähemmäksi pannukarkeutta jopa. Syynä tuoreiden papujen "rasvaisuus".
Mutteripannu on minulle "matka- ja hätäapukeitin". Käytän sitä myllyttömissä tilanteissa. Olen ollut hyvin tyytyväinen mutteriin kaupan valmiiden jauhettujen kahvien kanssa. Sellainen 250 gramman paketti toimii hyvin muutaman päivän, viimeinen neljännes on syytä heittää roskikseen vanhentumisen takia. Tai tottakai se olisi parastaa ripotella pihalle matojen herkuksi.
-
Ja tässä vielä kertauksena, miten maailmanmestari kahvinsa valmistaa mutteripannulla:
http://vimeo.com/2905947
-
Onko näissä alumiinisissa muttereissa näinkin isoja eroja rosterisiin, sillä en ole kohdannut tilannetta jossa veden kiehumisen odottelu saisi ylikuumenemisen ongelmia.
Montaa pienempää alumutteria olen hiplaillut kaupoilla, mutta kun on induktioliesi, niin ne jäävätkin vain haaveiksi.
-
Onko näissä alumiinisissa muttereissa näinkin isoja eroja rosterisiin, sillä en ole kohdannut tilannetta jossa veden kiehumisen odottelu saisi ylikuumenemisen ongelmia.
Montaa pienempää alumutteria olen hiplaillut kaupoilla, mutta kun on induktioliesi, niin ne jäävätkin vain haaveiksi.
Juuri noin minäkin ajattelin, kun katsoin tuota videota. Hyödyllinen video sinänsä, paljon hyvää tietoa. Pari asiaa jäi päällimmäisinä mieleen:
Video näytti konkreettisesti mikä ero on alumiinisella pannulla verrattuna rosteripannuun. Ei alupannulla törmää noihin ongelmiin normaalin sähkölevyn kanssa ainakaan. Ilkeästi voisi sanoa, että tässä videossa Mestari ensin kehitti itselleen ongelman ja sitten näytti miten ongelma ratkaistaan. Toinen, arkisempi tapa on jättää rosteripannu ja bunsen-poltin veks ja kahvitella normaalilla liedellä alupannulla.
Uskon, että Mestari sai aikaan maukkaan kahvin. Siltikin tämä opettavainen video menee juuri tuohon ystäväni "teillä Suomessa on varmasti asiat oikein hyvin" kategoriaan. Selkokielellä: "eikö teillä tosiaankaan ole tämän parempaa tekemistä?". Italiassa asustelee 60 miljoonaa ihmistä, Ranskassa myös 60, Espanjassa 50 ja Portugalissa 10. Lisäksi muutama sata miljoonaa Latinalaisessa Amerikassa. Voimme siten turvallisesti väittää, että useat kymmenet miljoonat ihmiset keittelevät kahvinsa päivittäin mutterilla (jollain sen variaatiolla). On aivan takuuvarmaa, että näissä kodeissa ei sähläillä aamukahvilla erillisten vesikattiloiden ja kuivien ynnä märkien pyyhkeiden kanssa! Vesi pannuun, kahvi sihtiin ja menoksi. Näinhän mutterin kuuluukin toimia. Näin kuuluu myös "sarviksen" mutterin toimia. Hyvää kahvia mutterista, ilman sen kummempaa säätämistä.
Tokihan edistynyt harrastaja saa hifistellä pannunsa kanssa vaikka kuinka paljon. Ja ehkäpä siten sieltä mutterista saadaan ulos se viimeinenkin promille hyvää aromia samalla, kun pidetään orastava kitkeryys poissa. Mutta aika kaukana tuo touhu on arkielämästä. Eikä "sarviksen" ongelma ole kiinni kylmistä tai kuumista pyyhkeistä, vaan todennäköisimmin kahvin liiasta hienoudesta. Kyllä 6 kupin mutteri toimii miljoonissa kodeissa ihan hyvin sellaisenaankin.
-
Montaa pienempää alumutteria olen hiplaillut kaupoilla, mutta kun on induktioliesi, niin ne jäävätkin vain haaveiksi.
Et ole ainoa haaveilija... Näin nimittäin kesällä Espanjassa alumiinisia mutteripannuja, jotka toimivat myös induktioliedellä. Niissä oli upotettu teräslevy pannun pohjaan. Tuotteen merkki oli muistaakseni italialainen, ei kuitenkaan Bialetti. Eivät montaa euroa maksaneet. Hyllyssä oli myös 6 euron hintainen alumiininen mutteri, jonka alaosa oli pinnoitettu sisältä jollain muovilla. Eiköhän se ollut olevinaan Teflonia tai jotain vastaavaa. Tämän pannun vesitila ei mustene, eikä kerää seinilleen epäpuhtauksia ja hajuja, kuten huonosti pesty mutteri usein tekee.
-
Selkokielellä: "eikö teillä tosiaankaan ole tämän parempaa tekemistä?". Italiassa asustelee 60 miljoonaa ihmistä, Ranskassa myös 60, Espanjassa 50 ja Portugalissa 10. Lisäksi muutama sata miljoonaa Latinalaisessa Amerikassa. Voimme siten turvallisesti väittää, että useat kymmenet miljoonat ihmiset keittelevät kahvinsa päivittäin mutterilla (jollain sen variaatiolla). On aivan takuuvarmaa, että näissä kodeissa ei sähläillä aamukahvilla erillisten vesikattiloiden ja kuivien ynnä märkien pyyhkeiden kanssa! Vesi pannuun, kahvi sihtiin ja menoksi. Näinhän mutterin kuuluukin toimia. Näin kuuluu myös "sarviksen" mutterin toimia. Hyvää kahvia mutterista, ilman sen kummempaa säätämistä.
Tokihan edistynyt harrastaja saa hifistellä pannunsa kanssa vaikka kuinka paljon. Ja ehkäpä siten sieltä mutterista saadaan ulos se viimeinenkin promille hyvää aromia samalla, kun pidetään orastava kitkeryys poissa. Mutta aika kaukana tuo touhu on arkielämästä. Eikä "sarviksen" ongelma ole kiinni kylmistä tai kuumista pyyhkeistä, vaan todennäköisimmin kahvin liiasta hienoudesta. Kyllä 6 kupin mutteri toimii miljoonissa kodeissa ihan hyvin sellaisenaankin.
No niin... jos nyt ei ihan näin suoraviivaisesti "päätellä" siitä mitä miljoonat muut ihmiset tekevät ja mikä on "oikein".
On kaksi täysin eri asiaa miten "mutterin kuuluu toimia" ja "miten mutterilla saa hyvää kahvia". Jälkimmäisessä kun tuo hyvän kahvin määritelmä ei ole ihan sama kaikille. Mestarin esittelemä tapa on sellainen, joka hänen mielestään tuo kyseisellä laitteella kahvin ominaisuudet parhaiten esille. Toisille hyvä tapa on sellainen jolla saa aikaiseksi kahvia joka ei maistu pahalle. Eli amerikkalaisittain: "älä vertaa omenoita appelsiineihin".
-
On kaksi täysin eri asiaa miten "mutterin kuuluu toimia" ja "miten mutterilla saa hyvää kahvia". Jälkimmäisessä kun tuo hyvän kahvin määritelmä ei ole ihan sama kaikille.
Näinpä se on. Veikkaisin kuitenkin että Sarvis aloittelevana mutteripannukeittelijänä ei kuulu siihen ryhmään, jolle hyvä kahvi tässä tapauksessa tarkoittaisi sitä, että mutteripannukahvia valmistetaan märkien pyyhkeiden ja täsmäjäähdytyksen kanssa. Näin ollen Cartman on mielestäni oikeassa palauttaessaan keskustelun "maan pinnalle". Nythän ongelman ydin on luultavimmin liian hienoksi jauhetussa (ja pakatussa?) kahvissa. Karkeammalla jauhatuksella ja kevyellä taputuksella päästään moottoriöljystä eroon ja saadaan hyvää (tai vähintäänkin kelvollista) mutterikahvia, mikä lieneekin tämänhetkisenä tavoitteena aloittelijalle. Sitä samaa mitä kymmente miljoonat ihmiset (olivatpa sitten oikeassa tai väärässä) tyytyväisinä juovat.
Sitten jos joskus haluaa "hifistellä" niin sitten vaan pyyhe kehään ;D
-
Näinpä se on. Veikkaisin kuitenkin että Sarvis aloittelevana mutteripannukeittelijänä ei kuulu siihen ryhmään, jolle hyvä kahvi tässä tapauksessa tarkoittaisi sitä, että mutteripannukahvia valmistetaan märkien pyyhkeiden ja täsmäjäähdytyksen kanssa.
Toki toki, mutta kuvailun sävy vain oli sellainen että ei tarvita kovinkaan paljoa rivien välistä lukemista, jotta sen voi tulkita kommentiksi: "naurettavaa pelleilyä" - ja näin ohitetaan täysin pointti siitä mistä pidemmälle viedyssä kahviharrastuksessa voi olla kyse (nähdään se vain sähläyksenä ja valmistamisen vaivana). Tämä näkökanta on aloittelijankin hyvä tiedostaa, vaikka aloittaakin vasta perusjutuista.
-
Minä en kyllä lukenut cartmanin rivien välistä kommenttia pelleilystä, vaan pääasiassa sen erittäin hyvän huomion, että teräspannulla ja alumiinipannulla on eroa. Siksi videolla esitetty tapa ei välttämättä ole hyvä ratkaisu alkuperäiselle kysyjälle.
Retkeillessä on tullut huomattua, että alumiini on mainio materiaali kun vesi pitää saada kuumaksi nopeasti. Ja kun juo pannukahvia nuotion äärellä, niin alumiinin mahdolliset terveyshaitatkin kivasti mitätöityvät muiden tekijöiden rinnalla.
-
Naisystävä hommasi injektiolieden ;-) Siis teräsmutteri. Vaan ei, se oli lian pieni -ei tajunnut infektio sitä. Ok, teräskattila, johon mutteripannu sisään ja keittämään. No, kattila on aikas kuuma ja homma alkoi arveluttaa. Helpointa oli hommata yhden levyn keittolevy mokkapannulle. Ja pannuksi Brikka, jota ei teräksisinä saakaan.
-
Mestarin esittelemä tapa on sellainen, joka hänen mielestään tuo kyseisellä laitteella kahvin ominaisuudet parhaiten esille.
Eikös se kahvi nyt parhaimmillaankin ole kuitenkin aina "good enough"? :)
-
Minä en kyllä lukenut cartmanin rivien välistä kommenttia pelleilystä, vaan pääasiassa sen erittäin hyvän huomion, että teräspannulla ja alumiinipannulla on eroa.
Varsin ymmärtäväinen olet tulkinnassasi, hatunnosto siitä - itselleni nuo kaksi viimeistä kappaletta ovat edelleen aika suoraa tykitystä. Ajatuksenahan noissa on se, että "helppo = oikea tapa", "vaikea = väärä tapa" - perusteluna käytännöllisyys arkielämässä (ja sitten ne miljoonat ihmiset). Tietysti jos käytännöllisyys on ykköskriteeri, niin sitten...
Eikös se kahvi nyt parhaimmillaankin ole kuitenkin aina "good enough"? :)
:)
-
Varsin ymmärtäväinen olet tulkinnassasi, hatunnosto siitä - itselleni nuo kaksi viimeistä kappaletta ovat edelleen aika suoraa tykitystä. Ajatuksenahan noissa on se, että "helppo = oikea tapa", "vaikea = väärä tapa" - perusteluna käytännöllisyys arkielämässä (ja sitten ne miljoonat ihmiset). Tietysti jos käytännöllisyys on ykköskriteeri, niin sitten...
Juu kyllähän tuo torvensoittamisen puolelle minustakin meni...
Itse vain koen mielenkiintoiseksi, jos ammattitaitoinen barista esittelee jonkin uuden tai vaihtoehtoisen tavan käyttää/kokeilla kotoota löytyvää kahviaparaattia. Tässä tapauksessa mutteripannun kohdalla; itse kun en ole kovinkaan maukasta kahvia sillä saanut aikaiseksi (tosin vuosia sitten Italiassa sitä tuli paljon kotona käytettyä, kun ei muutakaan ollut). Yleensä menee joko tervan puolelle, tai sitten vetisen ja aliuuttuneen. Jokainenhan saa tehdä kahvinsa niinkuin haluaa, eikä tuo Jimin video mikään "tässä teille oikea" -tapa ollutkaan. Tuommoista ohjetta en mihinkään Pirkka-lehteen lähtisi painamaan, mutta etenkin täällä hifistelijöiden foorumilla ei erikoisempien/hankalien tapojen esittely pitäisi olla mitenkään ihmeellistä.
-
Jos joku aloittaa kysymyksensä: "Aloittelevan mutteripannistin ongelmia...", niin kyllä minusta meidän kahvinörttien pitää se sietää, että joku vastaa myös suoraan itse kysymykseen. Tällä foorumilla kuitenkin harvemmin se hifistelyosastokaan jää mainitsematta, kuten ei jäänyt tälläkään kertaa. :) Tosin epäilen, että hifistelyn osalta pannun koolla, materiaalilla ja lämmönlähteellä on suuri merkitys. Jos sille tielle lähtee, niin pitäisi sitten nuo asiat ottaa huomioon ja säätää rutiini omaan ympäristöön esim. lämpömittaria apuna käyttäen, videon esimerkkiä seuraten ei välttämättä osu ollenkaan kohdalleen. Yleensä siinä harrastuneisuuden vaiheessa onkin sitten jo hyvä keitin ja mylly hankittu...
-
Jos joku aloittaa kysymyksensä: "Aloittelevan mutteripannistin ongelmia...", niin kyllä minusta meidän kahvinörttien pitää se sietää, että joku vastaa myös suoraan itse kysymykseen.
Kuka tässä ketjussa ei olisi tuota sietänyt? Menee taas aiheen vierestä tuhatta ja sataa, mutta pakko vielä selventää koska tuntuu ettei ymmärrystä synny: ongelma ei ollut siinä että vastattiin suoraan - vastauksen "perustelut" vaan olivat mielestäni hieman (puoliprovosoivaa) sitä sun tätä (...ehkä sillä että alupannu on helpompi ja halvempi valmistaa, voi olla myös jotain tekemistä sen suosion kanssa... ja kuinka moni näistä käyttäjistä juo mokkansa kunnon tujauksella sokeria?)
Faktaahan on että alumiini ja teräs eivät ole samaa ainetta, näin myös niistä valmistetuilla pannuilla olettaisi olevan käyttäytymiseroja - varsinkin kuumennusvaiheessa. Mutta kuinka paljon? Eikö alupannukahvi todellakaan hyödy veden esilämmittämisestä? (itse ainakin totesin aikoinaan että hyötyi ja tämä oli vuosia ennen tuota mainittua videota, kun mokkapannulla vielä jaksoin näprätä). Mikä on valmistuksessa suurin ongelma - sekö, että yläosa ennättää kuumua liikaa kun vesi alhaalla lämpenee liian hitaasti, vai joku muu(*) ? Kuinka käyttäytyy teräspannu induktioliedellä tässä suhteessa?
(*)
[hupiosio Espanjalaisille]
Tässä ketjussa aiemmin mainitussa artikkelissa todetaan:
"When water level reaches the end of the funnel, the short-cut between external ambient and air–vapour mixture, which no more drives in-tank water out of the tank, causes an intense evaporation, named strombolian phase. In this phase vapour–liquid–solid extraction occurs, with consequent extraction of soluble compounds which are generally noxious for the quality of the final product. The higher the pressure and temperature, the higher the extraction of undesired components."
Tämä viittaisi myös loppuvaiheen "pulputusosioon" - mutta kuinka tämä eroaa noissa erityyppisissä pannuissa?
[/hupiosio Espanjalaisille]
-
Kiitoksia vaan kauhiast vastauksista. Pari asiaa selvennykseksi: katsoin jonkun maestron videon, jossa kehotettiin tosiaan kuumentamaan vesi ensin. Kokeilin. Ei eroa. Märkään pyyhkeeseen en sentään viitsinyt ryhtyä. Jos se auttaisi saamaan herkullista mokkaa, voisin kyllä viilentää pannua kuivajäällä sekuntikello kourassa ja lämpömittari toisessa. Optimaalista toki olisi, että pannu toimisi idioottivarmasti ilman erikoiskikkailuja. Toimisi = tuottaisi juomakelpoista kahvia.
Kahvina olen käyttänyt uskollisesti kahviliikkeiden tarjoamaa "mutteripannujauhatusta", mikä ei näemmä toimi (miksi pirussa ne sitten myy sitä mutterikahvina?). Oma myllykin löytyy, Zassenhausin Brasilia, mutta sillä en ole vielä mutteria varten jauhamista kokeillut.
Tyhmä kysymys nro jotakin: montako grammaa tuon kuuden kupin Bialettin pitäisi vetää kahvipuruja?
-
Kahvina olen käyttänyt uskollisesti kahviliikkeiden tarjoamaa "mutteripannujauhatusta", mikä ei näemmä toimi (miksi pirussa ne sitten myy sitä mutterikahvina?). Oma myllykin löytyy, Zassenhausin Brasilia, mutta sillä en ole vielä mutteria varten jauhamista kokeillut.
Tyhmä kysymys nro jotakin: montako grammaa tuon kuuden kupin Bialettin pitäisi vetää kahvipuruja?
Kipitä nyt lähimpään S-kauppaan ja osta paketti sitä Segafredon Espressoa, maksaa kai 2-3 euroa. Ei sinun tarvitse siitä tykätä, mutta sillä sinun on helppo katsoa, miten mutterisi pitäisi "teknisesti" toimia. Kun näin todennat pannusi toimivuuden, näet myös millainen kahvin karkeus on OK mutterillesi. Siten saat vertailukohdan kahviliikkeiden jauhatukselle ja vaihtoehtoiselle omalle jauhatuksellesi. Mutteri ei tykkää, jos jauhetun kahvin seassa on hienoa pölymäistä jaetta. Kaupan hyllystä ostettu teollinen, tasajakeinen ("liian karkea ja liian kuiva espressojauhatus") sopii mutterille hyvin. Sellaiseen jauhatukseen tulisi pyrkiä kotonakin, jos itse jauhaa. Kaupan puruja voit painella hieman kasaan, mutta ei varsinaista tamppaamista tai tiivistämistä! Muista myös, että vasta jauhettu kahvi on "rasvaisempaa", kuin kaupan paketin jauhatus. Siten vasta jauhettu kahvi tukkii mutterin helpommin. Se on kaadettava mutterin sihtiin löysemmin.
Oikea määrä kahvia mutterin sihtiin on yksi sihdillinen. Tämä puujalkavitsi tarkoittaa sitä, että sihti kaadetaan aina täyteen. Varmaankin joku on tutkinut asiaa puntaroimalla kahvin määrän, itse pidän asiaa vähemmän tärkeänä. "Yksi sihdillinen" on ollut minulle riittävä ohje. Luulen, että tarkka grammamäärä heittelee kahvin tuoreuden ja jauhatuksen karkeuden mukana.
-
Induktioliesien kanssa pähkäileville vihje:
Kannattaa ostaa sellainen tarkoitukseen suunniteltu "metallilätkä", joka laitetaan induktiolevylle ja joka johtaa lämpöä. Sillä saa toimimaan erilaiset pikkukattilat, mutterit ym. lempikapistukset, jotka ei induktiolla normaalisti toimi.
Ei maksa montaa euroa.
Naisystävä hommasi injektiolieden ;-) Siis teräsmutteri. Vaan ei, se oli lian pieni -ei tajunnut infektio sitä. Ok, teräskattila, johon mutteripannu sisään ja keittämään. No, kattila on aikas kuuma ja homma alkoi arveluttaa. Helpointa oli hommata yhden levyn keittolevy mokkapannulle.
-
Alumiini ja teräspannulla on kyllä ero; itse omistin bialettin perus alumiinimutterin, joka meni hetken (4 vuotta) käytön jälkeen kaameaan kuntoon. Täytyy puhdistaa käytön jälkeen, muuten tuhoutuu.
Kahvin tekeminen onnistui jotenkuten, parhaimmillaan ok. Ongelmaksi koin kahvin palaneen maun lähes millä tahansa tekniikalla; kylmät rätit ympärille tms. erikoistekniikat.
Vaihdoin halpaan teräspannuun (stockalta joku italialainen pyöreä kartion mallinen) jolla sain heti huomattavasti parempaa kahvia; tekniikka kopioitu suoraan alumiinipannun parhaaksi kokemastani tavasta; levy miedolla lämmöllä, 3 tai 4; mutta levyn on pitänyt ehtiä kuumentua valmiiksi noin 5-10 min. Vesi mahdollisimman kylmänä ja pannun yläosa myös kylmällä vedellä jäähdytettynä levylle.
Jauhatusaste on hyvä kun se on välillä espressojauhatus-suodatinjauhatus, 1-10 asteikolla ~3.5 jossa kymmenen vastaa reteää pannukahvia (lue vasaralla hakattua papua) ja 1 vastaa tomusokeria.
Kahvi tulisi laittaa sihtii sopivan tiukalle, jos sen laittaa liian tiukkaan tai liian löysään, vain puolet vedestä keittyy. Sopiva puristus on sellainen että kahvin tilavuus pienenee noin 10-20%, ja jos puristaisi lisää, se voisi vieläkin pakkautua enemmän.
Liian löysä puristus aiheuttaa sen että vesihöyry pääsee pannusta liian helposti pois eikä aiheuta tarpeeksi painetta jotta vesi nousisi ulos. Liian tiukka puristus aiheuttaa sen että ensin paine nousee korkealle ja vesi purkautuu nopeasti ulos, tämän jälkeen paine laskee radikaalisti ja vaatii pitkän uudellenmuodostusajan (jolloin kahvi myös palaa), ja jossain vaiheessa vesimäärä ei riitä tarpeeksi suuren paineen muodostumiseen jolloin vettä jää pannuun.
Koen itse että aina kuitenkin mieluummin liian löysä pakkaus kuin liian tiukka; parempaa kahvia vaikkei kaikki vesi tulisikaan.
Kansi auki! Höyryt pääsee suoraan pois eikä tuherra kahvia.
Erityisen hyvänä puolena pidän teräspannussa sitä että sen voi jättää pesemättä seuraavaan keittämiseen saakka. Myös pannun sisus, jonne kahvirasvat ja hienoin kahvijauhe tarttuu, aiheuttaa pannun sisäänajon jonka jälkeen kahvista tulee erinomaista.
Kun vein teräspannuni töihin ja ostin hieman laadukkaammaan muotoiluvoittajan Alessin Mokkapannun 2-4 kuppia kotiin, huomasin että tämä keitin on lahja kahvijumalilta! Olen tutkinut miksi niin paljon parempaa kahvia, ja huomannut pannun erikoisuuden; siinä ylä ja alaosan kiinnitys ei ole kierteellä (jossa on suuri kontaktipinta-ala) vaan eräänlainen jousiklipsisysteemi; pannun ylä ja alaosa on kontaktissa toisiinsa ainoastaan pannun alapuolisen kumitiivisteen avulla. Tarkoittaa sitä että lämmönjohtuminen runkoa pitkin kahviin on minimaalista. Ylläolevat ohjeet ja tämä keitin; kahvina olen kokeillut monia kahveja jotka kaikki hyviä, mutta itse olen mieltynyt eniten Segafredon Intermezzon papuihin jotka jauhan edullisella sähkömyllyllä joka tuottaa hieman pölyä mukaan. En ole huomannut merkittävää eroa kahvissa käyttäessäni hyvälaatuista käsimyllyllä tuotettua jauhetta.
-
(http://a8.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc6/225633_10150269623842980_650072979_7525716_4917618_n.jpg)
Ostin tänään tuollaisen (kuvassa keskellä) 4 kupin induktio-Bialetti-venuksen prismasta hintaan 35€.
Induktioliesi sanoi että Fail ja Error. Ei toiminut millään levyllä. Kokeilin maammelauluakin... ei auttanut.
Sitten kesäkeittiöön:
Pannu kierrätyskeskuksesta haetun kaksilevyisen valovirtalieden levylle. Lämpö taiteen sääntöjen mukaisesti neloselle,
ja odottelemaan. Pannu köhi keiton alusta loppuun ja sumppi oli mitä oli, kun vertailupohjana 2 kupin "alumiini-originale" ja sama papu-puru.
Onneksi säilytin pakkauksen, seuraavaksi kaivan kuitin roskiksesta. Huomenna prismaan palauttamaan/vaihtamaan
pannu parinkympin keittolevyyn ja kolmeen tupakka-askiin. Ja jatkossa tyydyn alumiiniseen 70-luvun "oikeaan"
mutteripannuun. Onneksi en mennyt ostamaan mokomaa louskua nettikupasta,
jossa siitä pyydettiin 59 +pk. Sitten olisi "ärsytänyt" jo normaalia enemmän!
......eikös se ole niin että tavaraa vaihdettaessa ei syytä vaihtoon tarvitse ilmoittaa :P
-
...eikös se ole niin että tavaraa vaihdettaessa ei syytä vaihtoon tarvitse ilmoittaa :P
Riipppu ihan kaupan omista ohjeista, tavoista ja ystävällisyydestä. Mitään lakin tai asetuksiin perustuvaa palautus- tai vaihto-oikeuttahan ei kaupasta ostavalla ole.
-
onnistunee tässä tapauksessa, lainaus kaupan sivuilta:
"Vaihto- ja palautuskäytäntö Prismoissa
Asiakas voi halutessaan vaihtaa tai palauttaa Prismasta ostamansa, käyttämättömän ja myyntikelpoisen
tuotteen 14 vrk:n sisällä ostamisesta mihin tahansa Prisma-ketjun yksikköön, mikäli kyseinen tuoteryhmä
on tämän Prisman valikoimissa.
Poikkeuksena ovat aletavarat sekä tuotteet, joita ei hygieniasyistä tai alan tavan mukaan
voida vaihtaa (esim. alusvaatteet, sävytetyt maalit).
Palautukset hoidetaan Prisman neuvonnassa. Ole hyvä ja ota kuitti mukaan."
-
onnistunee tässä tapauksessa, lainaus kaupan sivuilta:
"Vaihto- ja palautuskäytäntö Prismoissa
Asiakas voi halutessaan vaihtaa tai palauttaa Prismasta ostamansa, käyttämättömän ja myyntikelpoisen
tuotteen 14 vrk:n sisällä ostamisesta mihin tahansa Prisma-ketjun yksikköön, mikäli kyseinen tuoteryhmä
on tämän Prisman valikoimissa.
Poikkeuksena ovat aletavarat sekä tuotteet, joita ei hygieniasyistä tai alan tavan mukaan
voida vaihtaa (esim. alusvaatteet, sävytetyt maalit).
Palautukset hoidetaan Prisman neuvonnassa. Ole hyvä ja ota kuitti mukaan."
Ok.
No, ainakaan palautettava tavara ei ole enää käyttämätön ;-)
-
Hivenen outoa, sillä oma 6kpp Bialetti Venukseni taas toimii induktioliedellä, nappaa magneettiin yms.
Hyvät mokat sillä saa. Aloitan alusta loppuun täysillä tehoilla.
-
Riipppu ihan kaupan omista ohjeista, tavoista ja ystävällisyydestä. Mitään lakin tai asetuksiin perustuvaa palautus- tai vaihto-oikeuttahan ei kaupasta ostavalla ole.
Ei ole, totta puhut. Tässä tosin fiksu valittaja vetoaa "tavaran virheeseen". Kuluttajansuojalain mukaan tavarassa on virhe, mikäli se ei toimi luvatussa käyttötarkoituksessa. Siispä induktiopannu joka ei toimi induktioliedellä on virhellinen. Siten sen voi palauttaa.
Mutta miksi näin on? Oletan tuon pienen pannun olevan liian pieni kyseiselle liedelle. Toman suurempi pannu toimii Toman liedellä. Oletan, että nämä induktioliedet ovat näissä asioissa yksilöllisiä. Jotkut vaativat enemmän "rautaa" kuin toiset. Siis oletan, en tiedä. Moisiin liesiin en koske tikullakaan, kuten en keraamisiin tasoliesiin sun muihinkaan kelvottomiin tekeleisiin.
-
Aloitan alusta loppuun täysillä tehoilla.
Juuri noin. Erilaisia ohjeita tuosta lämmönkäytöstä on paljon. Pitäisi käyttää keskitehoa, tms. Itse noudatan minulle opetettua tapaa pistää levy heti täysille. Kun kahvi porisee yläosaan, niin pannu siirretään pois levyltä ja annetaan lopun hoitun "jälkilämmöllä". Näin siis alumiinisilla muttereilla. Teräspannua joutunee pitämään pidempään levyllä myös loppuvaiheessa, kuten sinä teet.
-
Ei ole, totta puhut. Tässä tosin fiksu valittaja vetoaa "tavaran virheeseen". Kuluttajansuojalain mukaan tavarassa on virhe, mikäli se ei toimi luvatussa käyttötarkoituksessa. Siispä induktiopannu joka ei toimi induktioliedellä on virhellinen. Siten sen voi palauttaa.
Mutta miksi näin on? Oletan tuon pienen pannun olevan liian pieni kyseiselle liedelle. Toman suurempi pannu toimii Toman liedellä. Oletan, että nämä induktioliedet ovat näissä asioissa yksilöllisiä. Jotkut vaativat enemmän "rautaa" kuin toiset. Siis oletan, en tiedä. Moisiin liesiin en koske tikullakaan, kuten en keraamisiin tasoliesiin sun muihinkaan kelvottomiin tekeleisiin.
Eipä toiminut meidänkään kahden kokoiset teräspannut induktioliedellä. En nyt muista kuinka suuria olivat. Sitten koitetiin teräskattilan sisällä. Ei hauskaa, kattila haisi ja inha käsitellä kuumaa tyhjää kattilaa. Nuo teräsmokkapannut ovat monet aika söpöjä, mutta minusta ainoat kunnon mokkapannut ovat alumininen Bialetti Brikka ja se iso Bialettin Mukka Express. En tiedä tehdäänkö kumpaakaan enää. Sääli ettei Brikkan suutin levinnyt kaikkiin Bialettin mokkapannuihin...
-
Saahan tuohon induktiolieteen adapterilätkän, jolloin voi käyttää vaikkapa keraamisia haudutuspatoja. Induktiota en
mihinkään vaihtaisi, mutta tuon "veenuksen" vaihdan mielelläni erilliseen keittolevyyn. En ollut siihen muutenkaan tyytyväinen.
Alkuviikosta tuli ostettua, niin ikään prismasta joku mutteripannun kopio vitosella.
Testailin sitä ja laitoin videon youtubeen: http://youtu.be/cQmYcx7KwBs (http://youtu.be/cQmYcx7KwBs)
Siinä(kin) oli ero kahvien maussa kuin yöllä ja päivällä. Bialetin hyväksi.
Huomenna saan keitettyä mokat talon keittiössä. Toki se tuolla ulkonakin menee näin
kesäaikaan, mutta talvella voisi olla vähän ankeaa.
europiccolaa odotellessa :) (saattaa olla että viikon kuluttua präsäilen kakkua jo sellaisella)
-
Alkuviikosta tuli ostettua, niin ikään prismasta joku mutteripannun kopio vitosella.
Testailin sitä ja laitoin videon youtubeen: http://youtu.be/cQmYcx7KwBs (http://youtu.be/cQmYcx7KwBs)
Siinä(kin) oli ero kahvien maussa kuin yöllä ja päivällä. Bialetin hyväksi.
Niin, "Bialetti voitti vertailun". Vai voittiko? Kävikö sittenkin niin, että 2-3 kupin mutteri voitti 6 kupin mutterin? Entä jos molemmat olisivat olleet Bialetteja - veikkaan, että silloinkin pienempi pannu olisi voittanut. Omat mutterikokemukseni kertovat, että parasta kahvia tekee 3 kupin mutteri (joka tuottaa suomalaisittain 2 kupillista). En silti millään tapaa epäile sinun johtopäätöksiäsi, sen verran heppoiselta se vitosen kloonipannu vaikutti kuvauksesi perusteella. Jengojen mittatarkkuus vaikuttaa lähinnä käyttömukavuuteen, mutta materiaalin vahvuus on tärkeää. Tässäkin asiassa paksupohjainen pannu on ohutpohjaista parempi. Olen käyttänyt halpispannuja, jotka ovat olleet tukevia ja painavia - hyvin ovat toimineet. Olen myös nähnyt kloonipannuja, jotka ovat kieroutuneet vänkkäröiksi jo parin käytön jälkeen.
-
Niin, "Bialetti voitti vertailun". Vai voittiko? Kävikö sittenkin niin, että 2-3 kupin mutteri voitti 6 kupin mutterin? Entä jos molemmat olisivat olleet Bialetteja - veikkaan, että silloinkin pienempi pannu olisi voittanut..........
Noin tuossa varmaankin kävi. Mietin jo eilen illalla, että taisin laukoa turhan hätäisiä johtopäätöksiä bialetin hyväksi. Pieni pannu voitti ison, pieni alumiininen voitti isomman rosterisen.
Kirjoitin blogiini että pieni bialetti vaikuttaa koostaan huolimatta painavammalta kuin tuo kuuden kupin klooni. Otin mutterit puntariin:
3(2) kupin bialetti, kokonaispaino ilman suodatinta 420 grammaa: yläosa 250g, alaosa 165g.
6 kupin "pepita", kokonaispaino 350 grammaa: yläosa 180, ja alaosa 170g.
Olin vääntää tuon kloonin yläosan solmuun, kun ruuvasin sen ensimmäisen kerran kiinni, ja jenka "leikkasi kiinni". En mielestäni
käyttänyt kohtuutonta voimaa. Syy vetelyyteen saattaa olla miltei millimetrin ainevahvuuden ohuemmuuden lisäksi siinä että
tuossa isossa on enemmän kulmia.
Palautin tänään venuksen prismaan, ja sain rahat takaisin kun ilmoitin syyksi induktion toimimattomuuden.
Tutkivat pannun käyttämättömyyden, olin putsannut hyvin testaukseni jälkeen.
Sijoitin palautetut rahat keittolevyyn, ja eotuksella ostin kaksi askia Marlboroa.
(http://a3.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash4/229705_10150270362237980_650072979_7531818_5209416_n.jpg)
Menee kahvista keräilyesineiden puolelle, mutta kiinnostaa vielä tuossa pienessä bialetin 1985 mutteripannun sileässä osassa
oleva teksti: "Portorico". Muistan nähneeni netissä jossain kuvassa, vastaavassa pannussa jonkun muun paikan-nimen.
Ovatkohan nuo jossain vaiheessa nimenneet pannujaan eri nimillä, eri valmistusvuosina...
-
Niin saattaahan tuo olla, (pienet vs. isot) makuasioita, sanoi se kuuluisa koirakin joka...
Itse olen kuitenkin onnistunut oman makuni mukaan saamaan tuolla "järkäleellä" hyvät aamumokat, eikä ole ollut sen kanssa ongelmia.
Itseasiassa en aluksi pitänyt muttereista, kunnes kaverilla sain pienestä alumiinisesta mokat ja eukko tuttocremasta vielä vaahdot omansa päälle. Hyvää oli, jopa niin hyvää että seuraavan kerran kaupoilla ollessani nappasin tuon mukaani (ja Venuksen ihan sen imo tyylikkään ulkonäön perusteella sekä lieden vuoksi).
Alkuun keittelin paljonkin, sitten innostus lopahti ja siirtyi muihin valmistustapoihin. Nyt tämän ketjun noston innostamana otetaan taas Venus kaapista esiin, ja eikun kokeilemaan erilaisia papuja siihen.
-
Oma Venukseni pölyttyy myös kaapissa (sekä isompi alumiininen pannu myös), pitäisi varmaan taas testailla tämän ketjun innoittamana :). Venuksen ostin Bialetti Outletistä Italista jokunen vuosi sitten, oli aikamoisen edullinen (jotain 10 euroa) ;D
-
Palautin tänään venuksen prismaan, ja sain rahat takaisin kun ilmoitin syyksi induktion toimimattomuuden.
Tutkivat pannun käyttämättömyyden, olin putsannut hyvin testaukseni jälkeen.
Juu, valehtele -se kannattaa! ;-)
Vanha totuus, ja myös Velipuolikuusta tuttu ;-D
-
Löysin Citymarketin tarjoushyllystä oheisen mokkapannun, ja se oli elämäni helpoimpia ostopäätöksiä. En ole koskaan omistanut mokkapannua enkä tiennyt tarvitsemani sellaista, mutta miten tällaiselle voi sanoa ei? Värivaihtoehdot olivat violetti ja pinkki, ja hintaa oli noin yhdeksän euroa. Ystäväni keitti Kaffan Barista Blendiä (70/30) tällä ja omalla vastaavankokoisella Bialettillaan, ja sokkotestissä en saanut juomien välille mitään eroa.
Juon enimmäkseen suodatettua kahvia, joten toistaiseksi olen käyttänyt tähän vain valmiiksi jauhettua papua, tarkkaan ottaen em. Barista Blend -sarjan 100 % Arabicaa. Pyysin kauppiasta jauhamaan mutteripannulle, mutta karkeampaa olisi ilmeisesti saanut olla, sillä ensimmäiset kokeilut tuottivat juomakelvottoman kitkeriä kupillisia. Kun täytin korin vain 2/3 koko tilavuudesta, maku tasaantui huomattavasti. Kuumennan pannua keraamisella liesitasolla keskilämmöllä, kunnes kahvi alkaa valua, ja otan lämmöt sitten pois. Pyrin siihen, että kahvi valuu yläosaan noin neljässä minuutissa, ja mitä rauhallisempi ja tasaisempi noro on, sitä paremmalta kahvi tuntuu maistuvan. Tyypillisesti kaadan koko tuotoksen mukiin ja täytän loput mukista kuumalla vedellä. Tuskinpa saan tällä menetelmällä irti pavun omimpia aromeja, mutta lopputulos on suklainen, täyteläinen ja yllättävän makea.
-
Hehe mikä pannu ;D Tuo on varmaan ainoa Hello Kitty -juttu, mitä meidän kolmevuotias ei ole vielä keksinyt mankua ;)
Harmi, että äiteellä on jo mokkapannu, muutenhan tuon vois ostaa ihan sympatiasta, jos se vielä toimiikin :)
-
saludos calientes desde España :)
Systeemisi kuulosti aika samantyyppiseltä kuin meillä täällä espanjassa kotona. Jotakuinkin menee näin: (tosin meillä paljon pienempi mutteri, kun kahdestaan juodaan) Eli ensin laitan suodatetun veden vedenkeittimeen ja sen kiehumista odotellessa jauhan pavut aika karkeaksi, olemme päätyneet jopa suodatinjauhatuksesta asteen karkeampaan, mutta makunsa kullakin. Kiehunutta vettä menee mutteriin silmämääräisesti, ja filtteri täytetään puruilla täyteen ja tasataan sormella. Sitten vain hellalle n.keskilämmöllä, ja heti kun alkaa "porista" niin pois hellalta ja kylmä rätti alaosan ympärille, jotta kiehuminen lakkaa. Kahvina toimii milloin mikäkin, aika usein hasbeanin pavut. Jos valmista jauhatusta käytetään, niin on vain yksi ja ainoa vaihtoehto, saimaza natural, mutta valitettavasti ei taida suomen markkinoilta löytyä... Pues eso, espreso q te ha ayudado ;)
Aloittelevana mutteristina eniten ihmetystä on aiheuttanut jauhatuskarkeus ja "yleiset ohjeet". Käytännössä joka paikassa neuvotaan käyttäään hieman suodatinjauhatuksesta hienompaa jauhatusta ja tämä vanha teksti jota laiansin, on ainut joka neuvoo käyttämään nimenomaan hieman jopa karkeampaa jauhatusta. Tämän lisäksi jossain luki, että "yllättävän karkeaa" mutta siinä ei verrattu sen enempää muihin jauhatuksiin.
Olemmeko käyttäjän "hipis" kanssa ainoita, jotka ovat todenneet hyväksi jauhatukseksi käytännössä täysin erilaisen kuin yleiset suositukset ovat?
Varsinkin tuoreista pavuista (aika tummaa paahtoa molemmat pavut joita olen käyttänyt) tuntuu, että heti jos on suodatinkeittimelle hyväksi toteamaani jauhatusta, tulee mutterin tuotoksesta varsin "pistävän" makuista ja pykälänkin vielä hienompaan ruuvaamalla kahvi alkaa näyttää moottoriöljyltä ja maku on järkyttävä.
Muuten käytän samaa konstia kuin lainattu käyttäjä neuvoo, mutta märällä pyyhkeellä en touhua, vaan kaadan heti kahvin mukiin pannusta kun homma on valmista (eli esikeitetty vesi, keskilämpö, karkea jauhatus).
Pannuna minulla on Moka Alessi (AAM33/3), materiaaliltaan alumiinia ja kooltaan 3 kuppia.
http://www.alessi.com/en/2/5067/coffee-machines/aam333-moka-alessi-espresso-coffee-maker
(linkki vie Alessin www-sivuille, josta löytyy kyseinen mutteri)
-
(http://cdn.memegenerator.net/instances/400x/21706095.jpg)
Ehkä en vain osaa, mutta itse en saa hienosta jauhatuksesta juomakelpoista muuten kuin annostamalla ali. Empiiriset kokeet eri jauhatuskarkeuksilla kuitenkin vielä puuttuvat.
-
I do my own moka, nobody's fault but mine.
-
Kukas tuo geezeri on?
-
Kukas tuo geezeri on?
The Most Interesting Man In The World (http://memegenerator.net/The-Most-Interesting-Man-In-The-World)
-
Aa.. meemejä, enpä olekaan näihin tutustunut.
(http://cdn.invitemedia.net/uploaded_creatives/7872ca42f15022744cc4b0995362eaa86de37a5a.jpg)
Käsittääkseni tuokin on meemi.
-
lisään nyt tänkin, kun kerran menin tuonne linkkiin ja repeilin tälle aikani.
(http://cdn.memegenerator.net/instances/250x250/13747028.jpg)
Mut aiheeseen, tää foorumi on kumma paikka, kun lukee näitä uusia viestejä, niin huomaakin kiinnostuvansa jälleen eri uuttotavoista.
Nyt siis pitää kaivaa mutteri esiin, ja kokeilla noita karkeuksia, ensin hieman tahkon V60:lla lisää (en saa oikein kunnon kuppia aikaiseksi, pavusta riippumatta. Tekniikka jotenkin hakusessa).
-
Multa löytyy Bialetin 3 kupin Moka Express ja sillä kahvi valmistuu yksinkertaisesti näin: vettä pohjalle venttiilin alapäähän saakka. Päälle siivilä johon kahvit (en painele kahvia mutta tasoitan hiukan lusikalla+ pyyhin murut laidoilta pois). Sitten ruuvaan yläosan kiinni ja isken pannun hellalle. Kaasuhella ja pienin kohta, liekki täysille. Kun alkaa kuulua porinaa nostan kannen auki ja laitan liekkiä hieman pienemmälle. Heti kun porina hiljenee/loppuu suljin kannen ja liekin. Annan olla hetken ennen kuin kaadan kuppiin. Pohjalle jää vettä noin puoli teelusikallista tai hieman enemmän/vähemmän.
Tuo jauhatinkarkeus mua mietityttää. Mitä oon lukenut niin mutteriin kuuluu laittaa kovin hienoksi jauhettua kahvia, kun taasen pressoon karkeaa (ei ihan niin karkeaa kuin normikahvinkeittimeen). Mutta sitten taas tuntuu että kun kahvi on todella hienoa niin tulos on tervaa (tämä siis ennen kuin ostin oman myllyn, vielä en oo mutteriin jauhanu omaa kahvia) Tai sitten oon vaan laittanu kahvia liikaa/ tai kahvi itsessään ollut liian vahvaa mun makuun.
-
Keiteltiin pari vuotta sitten mutterilla kahveja. Espressokoneen oston jälkeen ei ole tullut keitettyä. Pitäisiköhän joskus taas kokeilla... mielestäni mutterilla keittäminen on hauskaa. Meillä on kuuden kupin mutteri sekä kolmen kupin Brikka. Tuolla kuuden kupin keittimellä ainakin minulle on huomattavan vaikeaa keittää. Sensijaan kolmen kupin Brikkalla keitokset onnistuivat melkein aina. Kerroin tästä työkaverille jolla on myös mutteri ja hän sanoi samaa. Pienellä onnistuu isolla ei. Kumma juttu
-
Noh, eihän normimutteria ja Brikkaa voi tietenkään verrata sellaisenaan. Ovat eri vehkeitä, tuottavat erilaiset veden paineet ja erilaisen kahvin.
Mutta muutoin ovat omat kokemukseni saman suuntaisia. Itselläni on useita muttereita. Kokemuksieni mukaan näitä henkimaailman totuuksia ovat mm:
- 3-kupin mutteri on kooltaan "optimi"
- alumiinimutteri tekee parempaa kahvia, kuin rosterinen
- paksupohjainen alumiinimutteri tekee parempaa kahvia, kuin ohutpohjainen
- "raaka" alumiinimutteri tekee parempaa kahvia, kuin teflonoidulla vesisäiliöllä varustettu
- jne.
Mihin näistä löytyy järkevä selitys, mitkä ovat silkkaa taikauskoa - en tiedä. Niin, en ole vielä havainnut, miten mutterin viisteiden lukumäärä vaikuttaa lopputulokseen...
-
Oma markettikeitin alkaa vedelle viimeisiään ja mieli alkaa palata elullisempaan kahvin keittelyyn. Uutta Krupsia en osta ja paremmat keittimet tuntuu periaatteessa turhan hintavilta. Eli pohdin kuluttamistani, helppoutta, nopeutta ja sen kaltaisia asioita.
No, kesällä Italiassa tuli keiteltyä välillä mokkaa kaasuliedellä, jos ei jaksanut kulman taakse kahvilaan kävellä. Kahvi oli hyvää ja tuumailin miten homma toimii induktiolla. Siispä kauppaan ostamaan pieni Bialetti "Venus". Kahvia myllystä ja testikiehautus. Homma meni niinkuin oletinkin. Hyvää Mokkaa tuli. Induktio kiehauttaa veden nopeasti kuten kaasukin, joten pannu ei ehdi kuumua yläosastaan eikä polta kahvia.
Eihän tuo espressoa ole, mutta hyvää on. Tässä muutamia vuosia sitten on joillakin ollut liian pieni liedelle tuo Venuksen pohja. Induktiosta kannattaa tarkastaa minkä kokoisen pohjan liesi tunnistaa. Itselläni pienin levy on halkaisijaltaan 14 cm ja ohjeen mukaan se tunnistaa 12 cm kattilan. Huomasin, että pienin kattilamme, joka liedellä toimii on pohjan halkaisijalta 8,3 cm. Pieni Venus on hieman isompi. Nyt kun löytäisi vielä sopivan kokoisen ibrikin. 6 cm on liian pieni....
Mutta siis Induktiolle mutteripannu sopii mielestäni hyvin. Ei tarvitse esikeitellä vettä tms., mihin netistä ohjeita löytyy.
-
Nyt kun löytäisi vielä sopivan kokoisen ibrikin. 6 cm on liian pieni....
Oma kirppikseltä löydetty 2 desiä nestetä + kahvit vetävä ibrikki on 9,5 cm leveä pohjaltaan. eBaystä ostamani ihan aavistuksen pienempi taas 8 cm. Ihan silleen vertailuksi. Molempia käytän induktiolla adapterilevyn kanssa.
-
Onko toivoakaan saada hyvää kahvia jos ostan tuollaisen Bialetti 3 Moka Express espressopannun ja käytän espressojauhatusta sen kanssa?
Minulla ei ole pieneen keittiöön mahdollista laittaa toista kahvimyllyä. Tekisi mieli kuitenkin tutustua tuohon mokkapannumaailmaan myös.
-
Meillä on ehkä 8 erilaista mokkapannua, ja minusta Bialetti Brikka paras tummaan mokkaan ja maitokahveihin Mukka Express -tekee valmiin juoman. Sympaattisin on Valira Clara, joka tekee kahvin suoraan söpöön kannuun...
-
Mites sen jauhatuksen kanssa on. Saako millään pannulla espressojauhatuksella kunnon mokkaa vai onko pakko käyttää karkeampaa jauhatusta.
-
On melkein pakko: ei tule läpi kuin pienellä kuohkealla annoksella.
-
Kumpihan noista olis paree. Pieni Brikka vai se perinteisempi Moka. En ole ennen keitellyt millään mutteripannuun viittaavallakaan.
Edit. Tuo Brikka näyttää vaan olevan suomessa taas kerran ihan hullusti hinnoiteltu. Olen kyllä valmis maksamaan suomesta ostetusta hieman enempi, mutta jos hinnat on yli kaksin kertaiset, niin kannattaisi kyllä kauppiaiden hieman miettiä näin internet aikakautena. Ei ihmiset ihan tyhmiä kuitenkaan ole.
-
Laitoin sen Brikkan tilaukseen. Purut pitää ostaa valmiiksi jauhettuina, mutta eiköhän senkin kanssa pärjää. Ei vaan mitenkään saa tilaa uudelle myllylle.
-
Tai jauhat espressomylylläsi muutaman päivän tarpeet kerralla pakkaseen?
-
Ei tuolla rocket mazzer mini electronic type a myllyllä saa tehtyä kun noita espressojauhatuksia. En ole kyllä aivain karkeimmalla kokeillut mutta aika pölyä on ollut nekin kokeilut, mitä olen sitä joskus karkealle laittanut kun Aeropressiin olen sillä joskus testailuja tehnyt.
-
Nyt olen pari päivää testaillut tuot Brikkaa. Minulla ei ollut mutteripannuista juurikaan kokemusta ennen tuon ostamista. Nyt parin päivän testailun jälkeen sanoisin, että kyllä sillä ihan juotavan mokan saa aikaiseksi, mutta en usko, että minusta ihan kovin kovaa mutteripannufania tulee.
Näillä kokeiluilla saan kyllä paremmin vastetta papuihin käytetyillä rahoilla kun pysyn espressoissa ja Aeropress kahveissa.
Kyllä tuolla varmaan jatkossakin tulee kahveja tehtyä. Pitää hieman testailla muillakin pavuilla ja jauhatuksilla ennen kuin antaa lopullista arviota.
Youtubessa muuten törmäsin heppuun joka vetäs filtteriin ihan espressojauhon näköistä purua ja sitten laittoi filtterin päälle Aeropress paperifiltterin. Sillä se pyöräytti ihan juotavan näköisen mokan. Onko kukaan täällä moista testannut?
-
Brikka-virittelyvinkki: Valmistuksen aikana voi yläosan painoa joko nostaa tai painaa, riippuen siitä haluaako enemmän vai vähemmän painetta. Työkaluksi tähän riittää esimerkiksi haarukka.
En kyllä muista oliko tuosta hyötyä mihinkään suuntaan, sen verran on kokeiluistani aikaa.
-
Tänään tein Brikkakahvit Lidlin ranskalaisesta paahdosta. Tuo jauhatus taisi olla aavistuksen tiukkaa tälle Brikkapannulle koska osa paineesta purkautui sen vesisäiliön ylipaineventtiilistä. Purukakku taas oli sellainen vetinen mutakakku.
Niin tai näin itse kahvi oli kyllä ehdottomasti paras tähän mennessä. Aikaisemmin olen tuolla kokkaillit Hasbeansin El Salvadoria, Costa Ricaa ja Etiopiaa. Kaikki nuo Has Beanin pavut oli isoja pettymyksiä hintaansa nähden. Ihan pelkkää juhlamokkalaatua olivat. Ei todellakaan hintalaatusuhde kohtaa noissa Has Beanssin pavuissa, ainakaan siitä suosituinten listalta tilattuna.
Tuo Lidlin Ranskis vei kyllä Brikkakahvit ihan uudelle tasolle. Tuo jauhatus saattaa vain osoittautua ongelmaksi. Pitää kokeilla,mjos ei ihan piripintaan laittaisi purua ensikerralla, vaikka tuskin siitä kyllä mitään haittaa on, että painetta purkautuu myös varaventtiilistä.
-
Tänään tein Brikkakahvit Lidlin ranskalaisesta paahdosta. Tuo jauhatus taisi olla aavistuksen tiukkaa tälle Brikkapannulle koska osa paineesta purkautui sen vesisäiliön ylipaineventtiilistä. Purukakku taas oli sellainen vetinen mutakakku.
Eikös se ole melko karheata se ranskapaahto? Kun sitä suositellaan pressopannulle siinä paketissa?
-
Kaikki nuo Has Beanin pavut oli isoja pettymyksiä hintaansa nähden. Ihan pelkkää juhlamokkalaatua olivat. Ei todellakaan hintalaatusuhde kohtaa noissa Has Beanssin pavuissa, ainakaan siitä suosituinten listalta tilattuna.
Itse olen pitänyt häsän IMM -pavuista melkoisesti. Mielestäni otollisin valmistusmenetelmä on ollut Aeropress metallifiltterillä ja veden lämpötila reilusti alle kiehuvan. Käytän papuja myös espressolaitteessa. Mutteri/brikka taas keittää kahvia omaan makuuni liian kovaa ja korkealta (lämpötila) jolloin pavun ominaismaku tuntuu katoavan. Häsän paahdot vaikuttavat hieman vaaleahkoilta. Tummempia jos joskus tulee niin käytän niitä lähinnä maitokahvin pohjana, jolloin muutoinkin paahto tuntuu hallitsevan makua. Jos oikein tummaksi paahdetaan niin tuntuu että kaikki pavut maistuvat samoilta.
-
Itse en myöskään välitä mutteripannukahvista, ainakaan paremmilla pavuilla tehtynä. Ne tuntuvat menevän siinä kyllä hukkaan. Tuntuu hassulta mutta jotenkin mutterissa vain toimii parhaiten nuo halvat ja valmiiksi jauhetut espressopurut mitä marketeista löytää. Maitoa sitten vain päälle niin karski maku tasoittuu. Mutteria tulee käytettyä lähinnä mökillä tai jossain muualla reissussa.
-
Itse en myöskään välitä mutteripannukahvista, ainakaan paremmilla pavuilla tehtynä.
En ole onnistunut paremmilla pavuilla, enkä jauheilla. Maidolla niistä saa huonoja maitokahveja.
Oma onnistumattomuus voi johtua sekä taitojen puutteesta että makutottumuksista.
Mutteria tulee käytettyä lähinnä mökillä tai jossain muualla reissussa.
Aeropress + Porlex joka menee sen sisään on korvannut itsellä ton.
-
Se Lidlin jauhatus on hieman hienompaa kun normaali suodatinkahvijauhatus. Sen verran tiukka kakku se näyttää olevan tuolle Brikalle, että varoventtiili laulaa. Parhaat kahvit siitä kyllä tuli Brikalla tähän mennessä.
Edit. On tuo aika paljonkin hienompaa kun suodatinkahvi. Nyt jätin ihan millin verta vajaaksi tuon sihdin, mutta silti varoventtiili viheltää. Kahvi on kuitenkinvarsin hyvää maultaan.
-
Itse olen pitänyt häsän IMM -pavuista melkoisesti. Mielestäni otollisin valmistusmenetelmä on ollut Aeropress metallifiltterillä ja veden lämpötila reilusti alle kiehuvan. Käytän papuja myös espressolaitteessa. Mutteri/brikka taas keittää kahvia omaan makuuni liian kovaa ja korkealta (lämpötila) jolloin pavun ominaismaku tuntuu katoavan. Häsän paahdot vaikuttavat hieman vaaleahkoilta. Tummempia jos joskus tulee niin käytän niitä lähinnä maitokahvin pohjana, jolloin muutoinkin paahto tuntuu hallitsevan makua. Jos oikein tummaksi paahdetaan niin tuntuu että kaikki pavut maistuvat samoilta.
Tein osan noista Hasbeanssin pavuista myös Aeropressillä. Ne ei kyllä säväyttänyt millään lailla myöskään sillä tehtynä. Ihan perus Juhlamokka laatua tuli myös sillä. Itse kyllä otin veden espressokeittimen hanasta joten se on varmaan paljon kuumempaa kun sinun käyttämäsi vesi. Aikaisemmin olen noita Hasbeanseja yrittänyt myös espressokeittimellä ja siinä ne on toimineet vielä huonommin kuin Brikassa tai Aeropressissä.
Omien kokeilujen perusteella nuo .hasbeanssin lajikkeet eivät ole kyllä lähelläkään sitä laatua mitä hinnan perusteella voisi odottaa saavansa. Tummapaahto Presidentistä saa mielestäni parempaa kahvia. Juhlamokasta suunnilleen saman tasoisoista.
Tuohon kilohintaan saa omaan suuhuni kyllä ihan erlailla euroille vastetta jos tilaan vaikka Cremalta sitä heidän Jawalaista tai Tampereen pojilta sitä monsuunia jonka nimeä en nyt tarkemmin muista. Toimivat sekä Aeroperrinä, että espressona. Tuossa nyt vain pari esimerkkiä, mutta lähes kaikki tilaamani pavut ovat olleet joillain lailla kyllä mielestäni parempia kun noi Hasbeanin pavut. Mitään muuta erikoiskahvia juodessa ei ole ikinä käynyt mielessä, että parempaa olisi saanut kun olisi tiputtanut Juhlamokat Moccamasterilla.
-
Tarvitsee pitää mielessä, että laatu on mitattavavissa ja ei tarkoita samaa kuin yksilölliset makutottumukset.
Hasbeanin materiaali on ihan varmasti laadukkaampaa kuin pauligin.
Jos hyvä asteikolta löytyy monsoon malabar, jawa tai tumma pressa/ ranskalaispaahto niin hasbeanin costarikat ja etiopiat kannattaa jättää väliin ihan kinastelematta...
-
Makuasioita, jep. Itsekin pidin pitkään paahtuneesta mausta. Sitten mieltymys muuttui vaaleampaan suuntaan, jossa pavun ominaisuus vaikuttaa tulevan paremmin esille. Näiltä pohjilta - jos joku kokee olevansa samassa tilanteessa - suosittelisin kokeilemaan mutterin/brikan sijaan suodatinmenetelmää Has Beanin pavuille jos ei ole vielä näin tehnyt.
-
Joo makuasioitahan nämä. Kyllä noita Hasbeaneja varmaan jatkossakin tulee silloin tällöin testailtua. Tässä vaiheessa vaan tuntuu, että saan niin paljon parempaa samalla rahalla muualta.
-
Hyvä jos rahalle saa vastinetta.
Pieni tarina tähän väliin: Itse pidän monista trappistioluista. Niitä on vähän vaikea saada ja hintakin on korkeahko. Kaverini mielestä taas parasta-olutta-ikinä on Karhu III. Sitä saa lähikaupasta ja hintakin on edullinen. Kateeksi käy.
-
Oman kokemukseni pohjalta väittäisin, että etenkin Häsän vaaleammat single-origin paahdot (kuten yleensä muidenkin vaaleat paahdot) vaativat kotibaristalta espressokäytössä jonkin verran osaamista ja uuttoprosessin ymmärrystä, että niistä saa irti olennaisen, siinä missä joku tummemman paahdon valutus onnistuu jo lähes ensikertalaiseltakin.
Tummat vaan ovat helpompia, joskaan ei niistä pahemmin nyansseja irtoa. Mielestäni ne eivät juuri haasta sen enempää keittäjää kuin maistajaakaan.
Toki jos makupalettiin muutenkin istuu paremmin tummat paahdot, niin Häsältä niitä ei kovin paljon tule vastaan. Sitä on sinänsä turha spekuloida kumpi on parempaa. Maku on henkilökohtainen, mutta kahviharrastajan onneksi sekin voi kehittyä (suuntaan tai toiseen). ;)
-
Juuri tuo paahdon vaaleus varmaan noissa Hasbeanin pavuissa on se miksi en saa niistä mitään kiksejä. En vain pidä noitten vaaleitten juhlamokkapaahtojen mausta. Ne ei anna minulle mitään.
Siihen väitteeseen, että tummissa paahdoissa taas ei ole eroja tai vivahteita, niin höpö höpö. On niissä ja todella paljon.
Se että tummat paahdot on helpompia espressona on oikein hyvä asia. En halua tehdä sen takia espressoja, että niitä on vaikea tehdä. Teen niitä espressoja ainoastaan sen takia, että pidän niiden mausta. Yleensä pidän vielä juuri sellaisista espressoista missä on osa sellaista halpis robustaa. Se maku on juuri se asia miksi noista kahveista tykkään ja haluan niitä tehdä. Ei valmistusprosessin taikatemput.
-
Juuri tuo paahdon vaaleus varmaan noissa Hasbeanin pavuissa on se miksi en saa niistä mitään kiksejä. En vain pidä noitten vaaleitten juhlamokkapaahtojen mausta. Ne ei anna minulle mitään.
Siihen väitteeseen, että tummissa paahdoissa taas ei ole eroja tai vivahteita, niin höpö höpö. On niissä ja todella paljon.
Se että tummat paahdot on helpompia espressona on oikein hyvä asia. En halua tehdä sen takia espressoja, että niitä on vaikea tehdä. Teen niitä espressoja ainoastaan sen takia, että pidän niiden mausta. Yleensä pidän vielä juuri sellaisista espressoista missä on osa sellaista halpis robustaa. Se maku on juuri se asia miksi noista kahveista tykkään ja haluan niitä tehdä. Ei valmistusprosessin taikatemput.
En ainakaan minä ole väittänyt, että tummissa paahdoissa ei olisi eroja (kun kirjoitin että niistä ei juuri irtoa nyansseja), mutta kun verrataan tummia ja vaaleampia paahtoja keskenään, niin yleensä vaaleissa (jätän suosiolla juhlamokka-laatutason huomioimatta ja keskityn tässä yhteydessä laatupapuihin) on huomattavasti enemmän vivahteita ja makujen kirjoa.
Kun toteat, että vaaleat paahdot eivät anna sinulle mitään, voiko todellisuudessa olla kyse siitä ettet osaa ottaa niiden potentiaalia käyttöön? Itse en pääsääntöisesti pidä niitä juurikaan vaikeampana uuttaa, mutta toki se vaatii pienen ahaa-elämyksen, joka mielestäni kuuluu kotibaristan luonnolliseen kehitykseen. Ei silti, kyllä toisinaan tulee vastaan papuja joita ei aina saa toimimaan espressona. Osa niistä on vaaleita ja osa tummia (niitä tummia en kyllä sitten pysty juomaan mitenkään muutenkaan uutettuina). Ihan hiljattain oli eräs SqM:n etiopialainen, joka maistui essona lähinnä brittialelta (aivan, häh???) ja cappuna teeltä.
Pidän yhä turhana väittelyä siitä, kumpi on parempaa tumma vai vaalea, mutta ei kannata heti syyttää papuja tai paahtoa siitä, jos kahvi ei maistu hyvältä. ;)
Vähän kuten eräs kaverini aikoinaan soitti ja valitti, että joku Häsän Yirgacheffeistä maistuu ihan hirveälle. Sovittiin että ottaa pussin mukaan ja tulee käymään. Hän totesi sitten, että vika ei ollut ainakaan pavuissa. :)
Se, että verrataan Häsän paahtoja Juhlamokkaan kertoo selkeästi, että jotain on pielessä. Ainahan vika toki voi olla niissä pavuissakin. Pääasia lienee kuitenkin että jotenkin saa kahvia, josta itse pitää.
-
Joillekin nyt vain tummemmat sopii paremmin suuhun. Ei kait siinä mitään ihmeellistä ole. Tuskin minun luonnollinen kotibarista kehitys niihin vaaleisiin johtaa koska olen nyt jo noin 30 vuotta tykännyt mieluummin juoda tummia paahtoja. Sen perusteella en usko, että minulla on mitään hirveitä ahaaelämyksiä tulossa sieltä vaaleiden paahtojen maailmasta. No aika näyttää. Toki avoimin mielin. Jos tulee vastaan hyvä vaalea, niin en minä sitä sen takia hylkää, että se on vaalea.
-
Joillekin nyt vain tummemmat sopii paremmin suuhun. Ei kait siinä mitään ihmeellistä ole.
No, ei.
Mutta siinä on paljonkin ihmeellistä, jos Häsän pavut maistuvat juhlamokalta. ;)
Silloin on jossain jotain vikaa...
Tuskin minun luonnollinen kotibarista kehitys niihin vaaleisiin johtaa koska olen nyt jo noin 30 vuotta tykännyt mieluummin juoda tummia paahtoja. Sen perusteella en usko, että minulla on mitään hirveitä ahaaelämyksiä tulossa sieltä vaaleiden paahtojen maailmasta.
En oikeastaan tarkoittanut mitään makuhermoissa tapahtuvaa ahaa-elämystä, vaan enempikin tekniikassa.
Itse hiffasin jossain vaiheessa esim, että se ns. 25 sekunnin nyrkkisääntö joutaa roskikseen vaaleiden "ongelmapapujen" kanssa.
Ihan pirkuleen tiukka jauhatus, pienempi annostus (itselläni yleensä 18g VST-koppaan n.16g) ja vähintään 35-40s uutto (lopputuloksena n. 30-35g:n esso) saavat monet pavut laulamaan ihan toisenlaista säveltä. Tässä toki myllyn rajoitukset voivat tulla vastaan?
No aika näyttää. Toki avoimin mielin. Jos tulee vastaan hyvä vaalea, niin en minä sitä sen takia hylkää, että se on vaalea.
Hyvä näin.
Mutta kuten taannoin totesin eräälle ystävällenikin, että jos Starbucksin kahvit maistuvat paremmin kuin Freesen, niin sitten peli on menetetty. ;D
-
Tarvitsee pitää mielessä, että laatu on mitattavavissa ja ei tarkoita samaa kuin yksilölliset makutottumukset.
Hasbeanin materiaali on ihan varmasti laadukkaampaa kuin pauligin.
Jos hyvä asteikolta löytyy monsoon malabar, jawa tai tumma pressa/ ranskalaispaahto niin hasbeanin costarikat ja etiopiat kannattaa jättää väliin ihan kinastelematta...
(http://tapatalk.imageshack.com/v2/14/12/30/25e78529d650e8d916971a3125d149ad.jpg)
-
Maku on henkilökohtainen, mutta kahviharrastajan onneksi sekin voi kehittyä (suuntaan tai toiseen).
Mihin se sitte kehittyy jos tykkää silleen molemmista, että ei tahtos luooua kummistkaan? Vähä ku pakotettais kuuntelevaan vaan pelkästään klassista, mutta ei koskaan rokkia?
-
Mihin se sitte kehittyy jos tykkää silleen molemmista, että ei tahtos luooua kummistkaan?
Kahveista löytyy onneksi muitakin ominaisuuksia kuin vain tumma ja vaalea. Ei tarvitse huolehtia, kyllä se kehitysprosessi on elämän mittainen (jos vaan itse antaa sille mahdollisuuden). :)
Tuohon olisi helppo vastata mikäli kaikki ihmiset olisivat täysin samanlaisia, mutta tilanteen ollessa se mikä se on, on tyydyttävä siihen, että jokainen kehittyy (tai sitten ei) omalla tavallaan.
Vähän kuten edellämainitut musiikkityylit ovat mielestäni ihan ok, mutta enemmän diggaan jazzia...
-
Vähän kuten edellämainitut musiikkityylit ovat mielestäni ihan ok, mutta enemmän diggaan jazzia...
Ok. Minusta kahvia ei saa polttaa niin karrelle, että maistuu enemmän hiileltä, mutta ehkä sinäkin vielä kehität makuaistiasi.
-
Jos hiukan kärjistetään niin tässä on kaksi koulukuntaa: mutteripannulla ei saa hyvää/ hasbeanista ei saa hyvää -jengit ;-)
-
Ok. Minusta kahvia ei saa polttaa niin karrelle, että maistuu enemmän hiileltä, mutta ehkä sinäkin vielä kehität makuaistiasi.
No nyt pistit kyllä analogian, joka ei ihan heti aukea (tai sitten se vaan on yhtä höhlä kuin miltä se vaikuttaa ;)), mutta kuten edellä totesinkin: kehitysprosessi on elämän mittainen. Olen vielä elossa.
-
En oikein tykkää mutterimokasta, jokin siinä vain ei kolise.
Häsästä tuli aikoinaan tilattua lähes kaikki kahvit, sit ne alkoi vähän jo tökkimään. Ei ne silti huonoja ole, mut ehkä (vahva ehkä) nykyinen suunta hieman tylsempi. Kyllä niistä suurimmasta osasta sai espressoa väännettyä, jotkin olivat hieman hankalampia papuja kuin toiset.
Juon molempia, tummia ja vaaleita. Aika kausiluontoista kumpi parempi, nyt on se aika kuusta, kun tuollainen keskitumma uppoaa hyvin.
Mut onhan se, et en mä kesälläkään noita joululauluja kuuntele, tai en ainakaan tunnusta.
IMM on varmaan monelle aika helpottava, ja mielenkiintoinen (voi katsoa Steven jorinat kahvista).
Itsellä on niin ailahteleva tuo mitä ja mistä, niin ei sovi mulle.
OT: olis joskus hyvä ottaa jamit, ap:t ja ehkä mutterit, sit jtn arttia vois prot opettaa kädestä pitäen jne. Se mitä itse muiden kanssa oon kahvia tehnyt, ni on se avartanut maailmaa.
Et -ping- paahtimot ;)
-
En oikein tykkää mutterimokasta, jokin siinä vain ei kolise.
Kun tämä on kerran aiheena, niin pakko kysyä tykkääkö siitä joku oikeasti? Niiku silleen, että vaikka ois muitaki vaihtoehtoja rinnalla niin tahtos nimeomaan sillä useinkin tehdä?
-
Itselläni kyllä ns. viimeinen vaihtoehto jos pitää kahvia juoda. Aeropress ja mylly on niin kova kombo ettei sitä oikein päihitä mikään (ainakin reissussa).
-
Itselläni kyllä ns. viimeinen vaihtoehto jos pitää kahvia juoda. Aeropress ja mylly on niin kova kombo ettei sitä oikein päihitä mikään (ainakin reissussa).
Sama tilanne täällä. Tosin paatilta löytyy myös pikakahvia (jota vaimo ei suostu juomaan). Se on vielä mutteristakin kehnompaa.
-
Omistin vielä jokunen vuosi sitten mutterin ja Brikkapannun. Annoin molemmat pois kun muilla menetelmillä tuntui saavan parempaa, helpommalla tai molempia.
-
Itselläni kyllä ns. viimeinen vaihtoehto jos pitää kahvia juoda.
Sama. Edelle menevät heittämällä joka tilanteessa ja joka pavulla mm. espressokone, pannukahvi (vaikka tavallisessa kattilassa), Aeropress ja turkkilainen kahvi.
-
Ei tuosta Brikasta taida minunkaan parasta kaveria tulla. Sen verran parempia saan kyllä aeropressillä ja espressokeittimellä aikaiseksi.
Voisi sitä joskus vielä perinteisen mutterinkin kyllä ostaa. Uskoisin, että se keittää hieman erilaista kun tuo Brikka. Brikka sylkäisee koko vesimassaa noin 2-4 sekunnissa sen purufiltterin läpi. Perinteisessä taas kuuma vesi valuu vähän järkevämmän oloisesti sen filtterin läpi. Täytyy se varmaan vielä joskus testailla.
-
Kun tämä on kerran aiheena, niin pakko kysyä tykkääkö siitä joku oikeasti? Niiku silleen, että vaikka ois muitaki vaihtoehtoja rinnalla niin tahtos nimeomaan sillä useinkin tehdä?
Pakko vastata: Kyllä tykkään ja en kyllä tykkää.
Riippuu nimittäin kokemukseni mukaan ihan siitä millä mutterinsa lämmittää. Tavallisella sähköliedellä ja keraamisella liedellä, jotka kuumenee hitaasti, lopputulos on ollut aika karmivaa, kitkerää ja ylikuumaa mokkaa, jota en ole pystynyt parantamaan veden esikeittämisellä tai räteillä pannua jäähdyttämällä. Niillä käytettynä en missään nimessä tykkää.
Mutta, kokemukseni mukaan induktioliedellä ja kaasuliedellä käytettynä mutteripannulla saa helposti ja ilman sen kummempia temppuja erittäin hyvää kahvia. Tai ainakin se maistuu minulle erittäin hyvin. Lisäksi väitän, että näillä liesityypeillä mutteri sopii hyvin myös alkuperämaapapujen valmistukseen. Ainakin itse löydän sieltä rikkaan makumaailman ja eri papujen sekä paahtoasteiden vivahteet ja tyypit tulevat erinomaisesti esille. Mutta en usko, että tämä onnistuu induktiolla, jos joutuu käyttämää sitä metallista sovitinlevyä, koska uskon sen hidastavan keittoprosessia.
Niin ja lopuksi, olen mielestäni juonut riittävän paljon eri kahveja ja eri menetelmillä valmistetuna, että pystyn seisomaan mielipiteeni takana. Useista vaihtoehdoista valitsen usein mokan sen nopeuden, helppouden ja sopivan annoskoon vuoksi. Toki on monia parempiakin menetelmiä, mutta edellä mainituin ehdoin en näe mokassa mitään erityistä vikaa. Itse toki ihailen hyvin keitettyä espressoa ja taitoa tehdä vaaleista ja vaikeista paahdoista mielenkiintoisen makuisia kahveja, mutta itse en halua sijoittaa niin paljoa rahaa keittemeen, että saisin itse niitä aikaiseksi. Näin ollen mutteri on minusta mainettaan parempi keitin kunhan liesi on sille sopiva, eli kaasu tai induktio ja kaverina on kahvimylly tuoretta jauhatusta varten.
Lopuksi mielestäni on ristiriitaista väittää, että valmiiksi jauhettu ja pakattu kahvi olisi jollekin keittimelle parempaa kuin tuore jauhatus. Johan kaiken kahviharrastuksen alku on siinä, että pääsee kiinni itse jauhettuun kahviin. Jos keitin tuottaa paremman tuloksen pakettijauheella, olisi yksinkertaisempaa sanoa, että keittometodi tuottaa kyseisillä valineillä tai välineyhdistelmillä pilalle menneen kahvin.... toki ymmärrän sen, että jos hakee tietynlaista robustaista makumaailmaa ja suu on siihen tottunut, niin toki massatuotettu pariisilaispaahto on sitä lähempänä kuin joku etiopialainen hedelmäinen liki teemäinen puhdas arabica. Ja uskon että näin voi käydä jos polttaa kahvin mutterilla tavan sähköliedellä, mutta silloin on kyse juuri huonosti keitetystä kahvista - ei välttämättä huonosta kahvista.
Sama tapahtui muuten omalla kaappiin piilotetulla markettiespressokeittimellä monesti, kun ostin pienpaahtimon vaaleita espressopapuja, jotka olivat paahtimon kahvilassa ihanaa herkkua, mutta kotona huonolla keittimellä aika heikkoa juomaa. Ei vika ollut pavuissa, vaan keittimessä. Ei mutterikaan minusta kaikille pavuille valttämättä sovi, mutta induktiolla sitä kotona käytän ja Italiassa sukuloidessa kaasulla ja hyvää on - minusta.
-
Mutta en usko, että tämä onnistuu induktiolla, jos joutuu käyttämää sitä metallista sovitinlevyä, koska uskon sen hidastavan keittoprosessia.
Minulla on sellainen ja vastaa tosiaan ihan tavallista levyä jos sitä käyttää. Eli hidastuu kyllä. Hyvät turkkilaiset sillä kyllä tulee, vaikka kaasun nimeen siinä tunnutaankin vannovan yleensä.
-
Tarvitsee pitää mielessä, että laatu on mitattavavissa ja ei tarkoita samaa kuin yksilölliset makutottumukset.
Mites hyvä kahvi mitataan?
-
Mites hyvä kahvi mitataan?
Tämä olisi ihan omakin keskustelunsa ja melkoista offtopikkia, mutta "Zen ja moottoripyörän kunnossapito"-kirja yrittää pureutua laadun käsitteeseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Zen_ja_moottoripy%C3%B6r%C3%A4n_kunnossapito
Kirja itsessään on toki ihan hakoteilla laadun käsitteestä, mutta kuvasta hyvin sitä metafyysistä ulottuvuutta joka sitten käsittelee tavataan yleisemminkin virheellisesti antaa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Joseph Juranin määritelmä ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Laatu (http://fi.wikipedia.org/wiki/Laatu) ) esineen funktiosta on ainoa järjellinen laadun mittari. Kaikki muut ovat joko metafysiikka tai sen johdannaisia.
-
Minä en siis epäile, etteikö kahvista pysty mittaamaan monenlaisia asioita, mutta niiden kytkeminen laatuun kiinnostaa.
Itse kahvin laadun voi mitata yksinkertaisimmillaan tietenkin kyselynä: oliko hyvää? Esim 6 vastausta "kyllä"...se on tutkimustulos.
-
Itse kahvin laadun voi mitata yksinkertaisimmillaan tietenkin kyselynä: oliko hyvää? Esim 6 vastausta "kyllä"...se on tutkimustulos.
Tutkimustulos, joka perustuu makuasioihin. :)
Mutta jos palataan lähtökohtaan, eli esim. Häsän ja Pauligin väliseen laatueroon, niin sitten on kyse lähinnä papujen laadusta eikä valmiin juoman.
Papujen laatua onkin helpompi määritellä ja onhan niille olemassa jo valmiita laatuluokituksia ainakin tuottajamaissa. Kaiketi ostajillakin?
Bulkkikahveissa käytetään huolettomamman laadunvalvonnan seurauksena mm. raakoja, ylikypsiä ja pahimmillaan jo hitusen homeisiakin papuja. Ei niitä paahdon jälkeen enää toisistaan erota.
Kun joku ihmettelee artesaanikahvien kovia kilohintoja, on hyvä muistaa että sitä saa, mistä maksaa. Jos marketista ostaa kuuden euron kahvikilon, niin voi olla aika varma että tuotantoketjussa ei ole paljon perustettu siitä, minkälaisia papuja juuttisäkkiin päätyy.
Sellaiset laatuerot ovat aika selkeitä.
Muttereista sen verran, että kun kymmenkunta vuotta sitten viimeksi keittelin (kaasulla, itse jauhetuista Häsän pavuista) sellaisella mokkaa, niin kyllä se pieksi maullaan vanhan (ja huonon) thermoblock-masiinani. Sitten kun tilalle saatiin kunnon boilerikeitin, niin mutterilla sai heittää vesilintua (ei osunut).
Edit: kyllähän kahvijuomaakin arvotetaan säännöllisesti esim WBC:n kisoissa.
Säännöistä kohta 'Sensory evaluation procedure' antanee suuntaa siihen, miten sen voi tehdä:
http://worldbaristachampionship.com/wordpress/wp-content/uploads/2014/01/2014-WBC-RULES-AND-REGULATIONS.pdf
-
Bulkkikahveissa käytetään huolettomamman laadunvalvonnan seurauksena mm. raakoja, ylikypsiä ja pahimmillaan jo hitusen homeisiakin papuja. Ei niitä paahdon jälkeen enää toisistaan erota.
Sellaiset laatuerot ovat aika selkeitä.
Selkeitä mutta subjektiivisesti valittuja. Se mikä on sopiva raakuus tai ylikypsyys on subjektiivista. Se saako juustossa tai pavussa olla hometta on subjektiivista jne.. Sekin kuinka tasalaatuista tuotteen pitää olla on subjektiivista.
Edit: kyllähän kahvijuomaakin arvotetaan säännöllisesti esim WBC:n kisoissa.
Säännöistä kohta 'Sensory evaluation procedure' antanee suuntaa siihen, miten sen voi tehdä:
http://worldbaristachampionship.com/wordpress/wp-content/uploads/2014/01/2014-WBC-RULES-AND-REGULATIONS.pdf
Toki. Joko a) subjektiivisilla mittareilla b) subjektiivisesti valituilla mittareilla.
-
veren sokeripitoisuuskin on sitten subjektiivinen juttu vai? anyway olkoonkin subjektiivista niin kahvin laatuluokituksessa määritelty tietty taso ja tietyt defektit ja subjektiiviseen makuevaluaatioonkin on hyvinkin tarkat määritteet sekä kalibroidut ja tiettyjen protokollien mukaan sertifioidut maistajat jne. subjektiivisuuteen ja kahvin homeen juuston homeisiin sokeasti vertaaminen kuulostaa vain saivartelulta saivartelun ilosta. Onko se home siellä kylppärissäkin hyvä juttu?
-
Selkeitä mutta subjektiivisesti valittuja. Se mikä on sopiva raakuus tai ylikypsyys on subjektiivista. Se saako juustossa tai pavussa olla hometta on subjektiivista jne.. Sekin kuinka tasalaatuista tuotteen pitää olla on subjektiivista.
Vai onko se sitten kollektiivisesti hyväksi todettua? Sinänsä mielestäni on täysin toissijaista näin harrastelijapohjalta spekuloida sitä, mihin ammattilaiset päätöksensä perustavat. Minä luotan laatutilojen ammattitaitoon.
Noin yleensä raaka on raaka ja ylikypsä on ylikypsä. Ja home on hometta. Ei se mitään rakettitiedettä ole, mutta voihan tästä saivarrella vaikka maailman tappiin saakka. :)
Se että juustossa voi olla hometta ei tarkoita sitä että kahvipavussa voi olla hometta, vai syötkä leivätkin mieluiten sinihomeisena? Voi hyvänen aika sentään... ;)
Toki. Joko a) subjektiivisilla mittareilla b) subjektiivisesti valituilla mittareilla.
Se nyt lienee itsestään selvää, kun aistinvaraisista havainnoista on kyse??? Kukaan tuskin on muuta väittänytkään, tai edes kuvitellut... joskus vaan insinööriluonteisen henkilönkin tulee hyväksyä se paheksuttava tosiasia, että kaikkea ei voi mitata mittareilla.
Toki tuomareiksi valikoiduilla henkilöillä on arvatenkin jossain määrin uskottavuutta tehdä subjektiivisia päätöksiä asiasta.
-
Tämmöistä se on, itse en väittänyt kahvin makua mitattavaksi. Voihan naisen kauneuttakin mitata, ja sitä mittailua voi myös kritisoida. Onhan usein lehdistössäkin todettu että rikasta voi motivoida rahalla, mutta köyhää ainoastaan rahattomuudella: köyhää raha passivoi ja rikas taas ei pelkällä palkalla tee mitään ;-)
-
veren sokeripitoisuuskin on sitten subjektiivinen juttu vai?
Ei jos otetaan funktioksi ihmisen terveys. Kahvissa funktio pohjautuu makuun ja on subjektiivisempi käsitys kuin terveys.
anyway olkoonkin subjektiivista niin kahvin laatuluokituksessa määritelty tietty taso ja tietyt defektit ja subjektiiviseen makuevaluaatioonkin on hyvinkin tarkat määritteet sekä kalibroidut ja tiettyjen protokollien mukaan sertifioidut maistajat jne.
Ehdottomasti, mutta kun mentiin filosofiselle tasolle esitän asian täsmällisesti. Minusta sitä subjektiivista taustavirettä ei kuitenkaan kanata unohtaa siellä.
subjektiivisuuteen ja kahvin homeen juuston homeisiin sokeasti vertaaminen kuulostaa vain saivartelulta saivartelun ilosta.
Jos mennään filosofisella tasolla, niin ei. Käytännön tasolla taas voidaan väitellä maailman tappiin Rio-y papujen laadusta.
Onko se home siellä kylppärissäkin hyvä juttu?
Kylppärissä se home aiheuttaa terveyshaittoja. Ne on paljon helpompi mitata, jos otetaan kylppärin homeessa funtioksi se asumisen terveellisyys kuten yleensä tehdään.
Lisätään, että jos kahvipavun home on tervgeydelle vaarallista, niin toki terveyden funtio yleensä nousee makufuntionaalisuuden ohi ja terveyden funktiota on helpompi jo mitata.
-
Vai onko se sitten kollektiivisesti hyväksi todettua?
Subjektioiden summa on subjektiota. Enkä siis väheksy kollektiivisten näkemysten voimaa käytännössä-
Sinänsä mielestäni on täysin toissijaista näin harrastelijapohjalta spekuloida sitä, mihin ammattilaiset päätöksensä perustavat. Minä luotan laatutilojen ammattitaitoon.
En minä ole sanonut etten luota tai etteikö niitä subhjektiota kannattaisi mitata. Minusta vaan on filosofisesti tärkeää tunnustaa se tosiasia, että kyseessä ovat subjektiot.
Noin yleensä raaka on raaka ja ylikypsä on ylikypsä. Ja home on hometta.
Tietysti. Puhuinkin siitä mikä on hyvä.
Se että juustossa voi olla hometta ei tarkoita sitä että kahvipavussa voi olla hometta
En ole väittänytkään. Sen sijaan väitän, että on mahdollista tehdä homeinen papu josta joku tykkää.
Se nyt lienee itsestään selvää, kun aistinvaraisista havainnoista on kyse??? Kukaan tuskin on muuta väittänytkään, tai edes kuvitellut... joskus vaan insinööriluonteisen henkilönkin tulee hyväksyä se paheksuttava tosiasia, että kaikkea ei voi mitata mittareilla.
Olen mittailun suuri ystävä. Sekä objektiivisten, että sybjektiivisten asioiden mittailun. Tykkään erottaa nämä toisistaan.
Toki tuomareiksi valikoiduilla henkilöillä on arvatenkin jossain määrin uskottavuutta tehdä subjektiivisia päätöksiä asiasta.
En näe miten tämä liittyy varnaisesti tuohon laatu ja subjektio objektio juttuun, mutta kukin toki antaa auktoriteeteille sen arvon kuin antaa. Itse luotan enemmän kuin Laitilan Maijaan näisä jutuissa joo.
-
Tämmöistä se on, itse en väittänyt kahvin makua mitattavaksi.
Minä väitän. Subjektiivisesti pavun ja kahvien hyvyyttä voi mitata.
Voihan naisen kauneuttakin mitata, ja sitä mittailua voi myös kritisoida.
Näin. Hyvä vertaus! Sitten voidaan vielä tieteellisesti tutkia, että miten eri ihmisryhmät kokevat (naisen kauneuden/kahvin maun) tai kuinka miltei kaikki pitävät (symmetrisistä ihmiskasvoista/homeettomista pavuista). Se että joku asia on subjektio ei tarkoita etteikö lainalaisuuksia ihmsiten keskuudessa olisi, kun suunnilleen samantyyppiset aivot/makuhermot meillä kuitenkin kaikilla on.
-
Tästähän tulee ihan klassikkomateriaalia... ;D
Hyvää uutta vuotta muuten kaikille!
-
Tästähän tulee ihan klassikkomateriaalia...
En edes usko, että tässä suurta erimielisyyttä on asiasta. Kuhan käsitteitä selvennellään.
Hyvää uutta vuotta muuten kaikille!
(http://www.en.kolobok.us/smiles/artists/laie/cava.gif)
-
Aivan, ja sitä miten asiat muuttuvat -mitä voidaan kutsua kehitykseksi, tai vain muuttumiseksi. Kuten kauneuskäsitys- onhan tunnettua että halutaan sitä mikä maksaa. Aikoinaan vaaleus oli kaunista, koska köyhällä ei ollut varaa olla kalpea, ja myöhemmin asia kääntyi päinvastoin, kun vain varakkailla oli varaa olla päivettyneitä. Aikoinaan oli kaunista olla pullea, koska se kerrtoi varakkuudesta, ja nykyisin päinvastoin jne. Mutta ehkä on hienostuneempaa, mitä kalliimpaa kahvia juo? Helposti tutkittava juttu ;-)
-
Mutta ehkä on hienostuneempaa, mitä kalliimpaa kahvia juo?
Onhan se tuhanteen kertaa testattu, että kahdesta veden hajuisesta parfyymistä ihmiset valitsevan sen kalliimman. Tummanruskeaksi maalatuissa kauttimissa oli parempi bassotoisto kuin taas samoissa valkoiseksi maalatuissa taas selkeämmät diskantit ja sama limu maistui paremmalta kokis kuin pepsipullossa.
-
Mutta ehkä on hienostuneempaa, mitä kalliimpaa kahvia juo? Helposti tutkittava juttu ;-)
Se on kyllä helppo testata. Pistetään samaa kahvia myyntiin kahdella eri hinnalla, ja katsotaan kumman ihmiset ostavat. ;)
Hiljattain Venäjällä ihmiset ryntäsivät ostamaan metrolippuja ennakkoon, vaikka vuodenvaihteen jälkeen olisivat saaneet kallimmalla... Ihme porukkaa... ;)
-
Se on kyllä helppo testata. Pistetään samaa kahvia myyntiin kahdella eri hinnalla, ja katsotaan kumman ihmiset ostavat.
Kyllä kaupat noita tutkivat hyvin tarkasti. Tuotteiden hinnat eivät muodostu sen mukaan mitä ne maksavat kaupalle vaan mitä ihmiset niistä ovat valmiita maksamaan. Sipsejä myydään reippailla katteilla ja peruskahvit tarjouksessa minimikatteilla tai jopa tappiolla.
Mutta tuo sinun esimerkkisi, niin jos paketoidan eri paketteihin samaa papua eri hinnoilla, niin varmasti menisivät molemmat kaupaksi ja sille kalliimallekkin saattaisi muodostua ostajakunta.
-
Edellisessä lamassa matkailuautojenkin hinnat laskivat asuntojen ohella. Samalla niistä katosi myös arvostus: matkailuautot alkoivat vaikuttaa ihmisistä ongelmajätteiltä. Ei siis halvoilta huipputarjouksilta.
-
Aika mielenkiintoista ettei kukaan vertaa kahvin testailua viinimaailmaan ja viininmaistajiin. Itse olen saanut edullisesti hyvää viiniä kun olen luottanut Viinista viiniin kirjan hintalaatusuhteeltaan parhaisiin löytöihin. Kahvin laatu lienee mitattavissa asiantuntijoiden kautta, mutta kuten viinissäkin persoonallinen makutottumus vaikuttaa siihen onko heidän kanssaan samaa mieltä. Jokaisella on omanlaisensa makunystyrät tuolla kielen päällä, mikä vaikuttaa makuaistimukseen.
Mitä tulee homeeseen kahvissa, niin Ibrik kahviin tuo maku, mikä kahvimarjan homehtumisesta papuun siirtyy, kuuluu. Ei siis papu ole homeessa vaan marja sen pavun ympärillä. Viinimaailmassa on myös arvostettuja jalohomeiden jalostamistä rypäleistä tehtyjä huippuviinejä. No rio-y pavuissa ei ole pelkästään jalohomeita, mutta siis marjat ovat homeessa eivät pavut. Ainakin olen näin kahvikirjallisuudesta ymmärtänyt.
Mitä tulee mutteripannuhuin, niin eilinen papukokeilu vahvisti sen ettei sillekään kaikki pavut sovi. Eilen kokeilin espressosekoitusta, jossa on hieman robustaa seassa. Oli ihan helevetin pahaa. Sekoitus toimi ihan hyvin thermoblock keittimessä. En ymmärrä miksi harhauduin sitä edes kokeilemaan, koska ei mutterilla saa espressoa vaan mokkaa. Parempi jättää sekoitukset hyllylle ja pysyä noissa sinkku kahveissa. Jos sekoitus on tarkoitettu kovassa paineessa uutetuksi ei voi odottaa, että muut metodit toisivat oikeat maut esille. Tämän olettaisin itse aiheutetun pettymyksen syyksi....
Tosiaan hyvää kahvivuotta 2015
-
Aika mielenkiintoista ettei kukaan vertaa kahvin testailua viinimaailmaan ja viininmaistajiin.
Sinällään se analogia ei ole enää varsinaisesti analogia, kun kyse on melkopitkälti samasta asiasta tuon laadun näkökulmasta.
Itse olen saanut edullisesti hyvää viiniä kun olen luottanut Viinista viiniin kirjan hintalaatusuhteeltaan parhaisiin löytöihin.
Juu. Olisi itseasiassa kiintoisaa verrata noiden asiantuntijoiden makumieltymyksiä suuren joukon "ei-asiantuntjoita" makumieltymyksiin. Otataan sadan hengen satunnaisotos ja pisteytetään sokkotestillä kasa viinejä ja verrataan niitä jokusen asintuntijan sokkotestin näkemyksiin. Siinä missä on kiintoisaa se kuinka paljon asiantuntijoiden näkemykset eroavat "kansan" näkemyksistä, niin yhtälailla on kiintoisaa kuinka paljon asiantuntijoiden näkemykset enimmillään eroavat ja kuinka paljon hajontaa on "kansan" näkemyksissä.
Aiemmasta tälläisestä voidaan jo päätellä, että joissakin viineissä on kovaakin hajontaa "kansan" keskuudessa ja toisissa taas tulos voi olla tasaisen hyvä tai tasaisen huono. Joissakin asiatuntijaraadin näkemykset eroavat enemmän "kansan" näkemyksistä ja joissain vähemmän. Asiantuntijoiden näkemyksissä suuret erot olivat harvinaisempia.
Olettaisin että samat tulokset pätevät kahviinkin.
Kahvin laatu lienee mitattavissa asiantuntijoiden kautta, mutta kuten viinissäkin persoonallinen makutottumus vaikuttaa siihen onko heidän kanssaan samaa mieltä. Jokaisella on omanlaisensa makunystyrät tuolla kielen päällä, mikä vaikuttaa makuaistimukseen.
Joo ja siihen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin makunystyrät. Lopulta se makuaisti syntyy kuitenkin siellä korvien välissä ja siihenkin vaikuttaa vaikka mikä.
-
Heitetäänpä haaste myös tänne: Kuvaile suodatinkahvinkeittimellä valmistettu juhlamokka käyttäen coffee taster's flavor wheel -työkalua. Tai papu X mutterilla.
-
Pakko vastata yhteen tässä kohtaa jo mahdollisesti unohtuneen kysymykseen. Eli juoko kukaan mutteri kaffee, jos on mahdollisuus valita jotain muita metodeita? Meillä juodaan säännöllisen epäsäännöllisesti mutteri keitetttyä kahvia. Viimeksi eilen, kun olin saanut itselle uutta papua lahjaksi (en nyt kuolemaksenikaan muista nimeä, afrikan suunnalta kuitenkin). Tapananani on kokeilla uudelle pavulla erilaisilla vempaimilla valmistusta ja yllättäen tämän testailun tulokseni maistuvin kuppi tuli juurikin mutterilla. Jos siis täytyisi juuri nyt sanoa millä tuota papua valmistaisin olisi vastaukseni mutteri. Ajattelin silti kokeilla vielä muutamaa juttua, lähinnä valmistus speksejä muuttaen ;)
-
Toivottavasti tää ei o liikaa aka en tiedä miten tällaisiin suhtaudutaan täällä. Jos ei vastaavaa ole jatkossa syytä harjoittaa niin sanokaa toki :)
https://www.youtube.com/watch?v=sGQ_3mYQAyQ
(Video sisältää musiikillista tarjontaa kahviin ja mutteripannuun liittyen, suomalaisen artistin esittämänä. Arvo siis lähinnä viihteellinen ;) )
-
Toivottavasti tää ei o liikaa aka en tiedä miten tällaisiin suhtaudutaan täällä. Jos ei vastaavaa ole jatkossa syytä harjoittaa niin sanokaa toki :)
https://www.youtube.com/watch?v=sGQ_3mYQAyQ
En edusta mielipiteelläni kuin itseäni, mutta nykyään jos internetissä linkkaa videon niin tapana on aina kertoa mitä siinä on ja miten se liittyy asiaan.
-
En edusta mielipiteelläni kuin itseäni, mutta nykyään jos internetissä linkkaa videon niin tapana on aina kertoa mitä siinä on ja miten se liittyy asiaan.
Valid point.
-
jo mahdollisesti unohtuneen kysymykseen: juoko kukaan mutterikaffee, jos on mahdollisuus valita jotain muita metodeita?
Mökillä juon mutterikahvia, vaikka suodatinkeitin seisoo nurkassa ja kahvipannuja on kaapissa. Kotona valittavissa on vielä perkolaattori- ja aeropresskahvit -ja kotona valintani on espressokoneen tuotos.
-
Mökillä juon mutterikahvia, vaikka suodatinkeitin seisoo nurkassa ja kahvipannuja on kaapissa.
Moccamaster jää itellä kakkoseksi. Pannukahvi menee edelle.
-
Lopulta se makuaisti syntyy kuitenkin siellä korvien välissä ja siihenkin vaikuttaa vaikka mikä.
Juurikin näin. Kahvimaailmassa se näkyy oivallisesti siinä, että ihmiset usein juovat sitä mihin ovat tottuneet ja se on heille hyvää kahvia, oli laatu tai hinta mitä tahansa. Ja oikeastaan tämä pätee kaikkeen mihin makuaistimus liittyy, niin viiniin kuin ruokaankin. Uskoisin, että sellainen, joka on tottunut maistelemaan erilaisia makuja niin ruuan kuin viinienkin tai oluiden kanssa, on alttiimpi kokeilemaan myös erilaisia kahveja - tai ehkä tämä on ihan itsestään selvyys.
Itselleni on usein käynyt niin, että kun olen omia lempikahvejani - yleensä sinkku etiopialaisia - tarjonnut bulkkikahveissa pitäytyville tutuille, en ole paljoa kehuja saanut. Heistä se ei maistu kahville, kun se ei ole agressiivista ja kitkerää pannussa seisonutta nestettä. Lähimmät ystävät on sitten enempi samanhenkisiä ja tykkäävät tarjota erilaisia ärsykkeitä makunystyröilleen ja haastaa makutottumuksia.
Tässä mielessä olen ihan samaa mieltä erään ketjuun kirjoitelleen kanssa siitä, että makuaan voi jalostaa tai kehittää. Toki robustainen ja tumma pariisilaispaahto on hyvää oikealla hetkellä, mutta on monia muitakin hyviä kahvimakuja. Ja jos puhutaan kahvin, viinin tai oluen harrastamisesta, niin ei viinin harrastamista ole esim. se että juo pullon Tollo Rossoa joka perjantai, vaan se, että maistelee erilaisia makuja ja oppii tunnistamaan rypäleitä. Samoin oluen harrastamista ei ole kaljakorillinen viikossa koffia, eikä kahvin harrastamista ole se, että juo yhtä ja samaa espressolaatua 1500 euron keitin-mylly yhdistelmällä valmistettuna. Se on yksinkertaisesti espresson juomista.
Toki Koffille, Tollo Rossolle ja perus espressollekin on hetkensä, eikä niissä siinä hetkessä ole mitään vikaa. Kysehän on siitä mikä kiinnostaa ja mihin haluaa paneutua. Itse pitäydyn kahviharrastukseni puolella edullisemmissa laitteissa, mutta valmistusmenetelmiä minulla on käytössä useita ja maistelen erilaisia papuja. Toiset panostavat eri papujen lisäksi laitteisiin. Ja lopulta toiset tavoittelevat yhtä tuttua makua - enkä minä voi ketään moittia. Mutta siitä ei mielestäni pidä pahastua, jos toteaa sen tosiasian, että makuaan voi kehittää ja siten harrastuksesta saa laajemman ja antoisamman, jos kahvia haluaa harrastaa. Ja jos ei harrasta, niin vielä vähemmän siitä on syytä loukkaantua, se nyt vain on niin.
Ja lopulta, minusta kaikkein paras menetelmä maistella kahveja, on valmistaa se kuppiin ammattimaistelijoiden menetelmällä. Grammalleen tarkka määrä juuri jauhettua kahvia kuppiin ja oikean lämpöinen vesi päälle. sekoittelu lusikalla ja maistelu eri lämpötiloissa. Ei tarvitse kalliita välineitä, mutta hyvää on. Jokus valmistan samalla metodilla kahvin itselleni muutenkin, vaikka en niin tarkaten kahvia joisikaan. Se on hyvä tapa tehdä pieni annos kahvia yhdelle henkilölle.
Tänään join kyläreissulla erinomaisen mokkapannulla valmistetun Caffetorian Gran Palomar-kupillisen. Pavut isäntä jauhoi Skertonin käsimyllyllä.
-
Ja oikeastaan tämä pätee kaikkeen mihin makuaistimus liittyy, niin viiniin kuin ruokaankin. Uskoisin, että sellainen, joka on tottunut maistelemaan erilaisia makuja niin ruuan kuin viinienkin tai oluiden kanssa, on alttiimpi kokeilemaan myös erilaisia kahveja - tai ehkä tämä on ihan itsestään selvyys.
Omalla kohdalla en edes juonut kahvia ennekuin sain hyvää sellaista. Olen aina ollut jossainmäärin "hifistelijä" ruokien ja juomien suhteen. Maulla vain on väliä ja tykkään maistella, kokeilla ja parantaa. Kahvista käsitykseni oli, että sitä juodaan kofeiinin takia ja on kaikista pahaa jos siihen ei totuttele. No sisällään olen edelleen samaa mieltä mitä tulee kahviin mitä yleensä kodeissa juodaan. Koko vitsi vain on, että kahvin ei ole pakko olla sellaista.
-
Kahvimaailmassa se näkyy oivallisesti siinä, että ihmiset usein juovat sitä mihin ovat tottuneet ja se on heille hyvää kahvia, oli laatu tai hinta mitä tahansa. Ja oikeastaan tämä pätee kaikkeen mihin makuaistimus liittyy, niin viiniin kuin ruokaankin.
Niin, jotkut sukulaisenikin ovat todenneet vastajauhetuista n. 40€/kg tuorepaahdoista, että "vähän oudon makuista kahvia, ei sellaista kun pitäisi olla."
Niinhän omat vanhempanikin aluksi totesivat, mutta onneksi jo toiset kupilliset käänsivät kelkan (mielestäni) oikeaan suuntaan.
Ja takavuosina, kun menin duunikaverin kanssa päivän jälkeen olutravintolaan ja ostin meille real-alet, niin tämän bulkkilager-kuluttajan ensimmäinen kommentti oli: "onks tässä bissessä jotain vikaa?". ;D Itse mutisin jotain kaikenmaailman moukista...
Tavallaan olen kateellinen. Kahviharrastuskin on halvempaa, jos "parasta kahvia" saa n. 34€ halvemmalla per kilo.
Mutta toisaalta käy myös sääliksi...
-
Oli juuri tapaamassa ystävääni joka on hankkinut espressokeittimen kotiin saadakseen parempaa kahvia (Ascason keitin en muista mallia). Hän haluaa kuitenkin pidättäytyä juomassa markettien espressojauhettuja kahveja, koska on pihi eikä halua maksaa kahvista. Teoria on, että kun tämäkin tuote on ihan ok voi sillä jatkaa, parempi on kuitenkin kalliimpaa (Qualita Rossaa ostaa säännöölisesti). Ajattelin sotkea hänen elämäänsä ostamalla hänelle joskus lahjaksi myllyn verukkeella "voi sitten ostaa ko kahvia papuna niin säilyy paremmin". Hän on jo siis huomannut säilyvyys ongelman. Seuraava vaihe on mennä "säännöllisesti" kylää ja tuoda mukana joitan omaa papua maistettavaksi.
Tutkimuksen hypoteesi. H_0: kaveri ei muuta juontitottumuksiaan. H_1: kaveri pikkuhiljaa ajautuu juomaan kalliimpaa kahvia. ;)
-
bulkkilager-kuluttajan ensimmäinen kommentti oli: "onks tässä bissessä jotain vikaa?". ;D Itse mutisin jotain kaikenmaailman moukista...
No, ei minusta olutkulttuuria harrastamaton vielä ansaitse sivistymättömästi käyttäytyvän nimeä. Itsekin hämmästelin ensi kertaa hana real alea juodessa sen matalaa hiilihappopitoisuutta. Suussa se tuntui pitkään tuopissa väljähtyneeltä oluelta. Mutta pian ymmärsi sen mistä oli kyse.
Tavallaan olen kateellinen. Kahviharrastuskin on halvempaa, jos "parasta kahvia" saa n. 34€ halvemmalla per kilo.
Mutta toisaalta käy myös sääliksi...
Mitäs tuota kadehtimaan. Harratukset yleensä maksavat. Toiset sijoittavat muihin harrastuksiin ja tuskinpa kovin moni kahviharrastaja kaataa pannuun jääneitä kahveja lavuaariin. Eli hävikki on pienempi.
Minuakin säälii varmaan moni autoharrastaja. Jokainen katsoo maailmaa omasta vinkkelistään, mutta suvaitsevaisuuden nimissä pitäisi sitä näkökulmaa oppia laajentamaan. Sitä kai voisi kutsua oikeaksi sivistykseksi.
Moukkamaisutta on minusta se, minkä koittaa naamioida sivistyksen kaapuun. Esim, kalliin varastointia kaipaavan vuosikerta viinin juominen liian varhain ja kehuminen sillä kuinka kallista viiniä nyt juodaan. En tiedä pystyisiko Jamaican blue mountain kahvilla ja mutteripannulla samaan törttöilyyn. Vaikea keksiä vastaavaa kähvitörttöilyä, kuim mihin olen viinien kanssa törmännyt. Vaikka en kyllä itse mikään oikea viiniharrastaja ole.
Tervalle veikkaan jälkimmäisen hypoteesin toteutumista. Aika moni ystäväni on ajatunut meillä kyläiltyä ja tuliaisia saatua sille tielle. Ei enää saludo tai segafredo maistu. Velikin lopetti pressokahvissaan maidon ja sokerin käytön, kun huomasi niiden haittaavan eri papujen maistelua... tosin kyllä nekin joihinkin kahveihin kuuluvat.
-
Mitäs tuota kadehtimaan. Harratukset yleensä maksavat.
Näin. Lisäksi ei kahviharastus ole mitenkän övereimmästä päästä. Jos juo kaksi tuplaespressoa päivässä, niin se on euron päivä ne kahvipavut noin ihan hyvilläkin pavuilla. Jos ostaa silvian ja rockyn (n.800 eur) aina uutena 3 vuoden välein (ja ei laske vanhoille myyntiarvoa), niin laitteiden hinnaksi tulee 73 senttiä per päivä. 52 euroa kuussa tai 630 euroa vuodessa. Vaikka en laskenut pikkutilpehöörejä, niin tuskin vievät konkurssiin.
Toki taivas tulee rajana kuinka paljon voi rahaa tuhlata halutessaan, mutta kyllä niitä kalliimpia harrustuksia löytyy ja paljon. Toki halvempiakin en minä sitä.
-
En minä kyllä kahvinjuomistani harrasteena pidä. Kuten en lapsena jäätelönsyöntiänikään. Jos juo yhden hikisen espresson päivässä, niin sitä käy vessassakin useammin, ja sitä tuskin myöskään pidetään harrastena ;-)
-
Et toisaalta myöskään kuluta aikaasi keskustelemalla vessakäynneistäsi asiaan vihkiytyneellä foorumilla, päivitä vessavälineistöäsi, valokuvaa tuotoksiasi tahi mieti, mitä vessapaperia haluaisi kokea tällä kertaa.
EDIT:tai hitostako minä tiedän, vaikka tekisitkin kaikkea tuota..
-
En minä kyllä kahvinjuomistani harrasteena pidä. Kuten en lapsena jäätelönsyöntiänikään. Jos juo yhden hikisen espresson päivässä, niin sitä käy vessassakin useammin, ja sitä tuskin myöskään pidetään harrastena
Eivät nuo olekkaan yksistään harrasteen mittareista.
"Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, ei rahallinen palkkio." - wikipedia
Jos ihminen juo vailla mielenkiintoa neljä tuplaespressoa päivässä ihan mistä lystää pavuista jollain marketti keittimellä kofeiinin takia, niin ei hän minusta "harrasta kahveja".
Sen sijaan minä juon yhden tuplaespresson päivässä. Kokeilen eri papuja ja olen kiinnostunut mausta, jauhatuksista paahdoista ja muusta sellaisesta. Olen selkeästi enemmän kahviharrastaja kuin se joka juo neljäkertaa enemmän niitä espressoja.
Sitä en toki väitä että olet kahviharrastaja. Ihan itse saat määritellä kuuluuko kahvi harrastuksiisi.
-
Et toisaalta myöskään kuluta aikaasi keskustelemalla vessakäynneistäsi asiaan vihkiytyneellä foorumilla, päivitä vessavälineistöäsi, valokuvaa tuotoksiasi tahi mieti, mitä vessapaperia haluaisi kokea tällä kertaa.
Tämä kuullostaa jo vessaharrastajalta. Vaikka paskantaisi ja kusisi puolet vähemmän kertoja kuin joku joka tekee sitä paljon enemmän ilman ajatusta.
-
Jos pitäisin harrasteena kaikkea mistä keskustelen netissä, olisi lista aika pitkä, ja ehkä se kahvikin sieltä jostain sijalta 67 tulisi eteen. Ja totta on että pönttöjen ominaisuuksistakin on tullut juteltua, kuten se että niiden rakenne on nykyään kovin matala, ja monienkiinnitys on vaihdettu romahtavaan seinäkiinnitykseen jne. Ja jos itse et ole keskustellut ollenkaan vw-papereista kenenkään kanssa, voisin sanoa että se taitaa olla tabu? ;-)
-
Jos pitäisin harrasteena kaikkea mistä keskustelen netissä, olisi lista aika pitkä
Luonnollisestikkaan kyse ei ollut vain netissä keskustelusta, vaan kokonaisuudesta josta selitin. Ei sillä että edelleenkään väittäisin sinun olevan kahviharrastaja.
-
Tuosta Brikkan nupin nostosta tuli mieleen että itse taisin varrota kunnon painetta ja sitten nostin nupin pikkulusikalla jottei mennä kovin poltetuksi. Voisikin huvikseen koittaa nyt tuoreella Malabarilla mitä brikka sanoo...
-
n. suodatinjauhatus, kippo täyteen, kiehautetulla vedellä täyttö, lämmitys kunnes arvauksena painetta, ei ollut, uusi arvaus ja kahvi tuli ylös, ja päästeli hieman vaajtoakin, mutta se katosi samantein -ei siis "kremmaa". Hieman aliuuttuneen tapainen, aika hyvä silti, pieni karvaus jäi kieleen jälkimauksi. Kylmän lisämaidon kanssa vierestä kuvailtiin sanoilla "aika nannaa!"
-
Tuossa vielä kokeilusta surkeahko video (http://www.youtube.com/watch?v=EmwZz6OYf7Y)
-
No, ei minusta olutkulttuuria harrastamaton vielä ansaitse sivistymättömästi käyttäytyvän nimeä.
No kun et todennäköisesti ollut paikalla ravintolassa, johon hän itse varta vasten halusi, ja nähnyt tilannetta, en näkisi että olet myöskään pätevä arvioimaan sitä. ;)
Mitäs tuota kadehtimaan. Harratukset yleensä maksavat. Toiset sijoittavat muihin harrastuksiin ja tuskinpa kovin moni kahviharrastaja kaataa pannuun jääneitä kahveja lavuaariin. Eli hävikki on pienempi.
Jos nyt ihan vakavissaan puhutaan, niin kahviharrastuksen kalleudesta valittaminen on typerää.
Saahan toki keittimeen ja myllyyn kulumaan tonneja, mutta halutessaan voi vaikka ostaa reilulla viidellä kympillä aeropress/käsimylly -kombon. Nämähän ovat omia valintoja.
Laatupapujen kilohinta pyörii siellä neljänkympin tienoilla, joka ei ole kovin paljoa kupillista kohden, varsinkaan jos verrataan siihen, mitä kaikkea muuta ihmiset laseistaan hörppivät.
Lisäksi, kun puhutaan kahvista, niin sitähän ei edes ole pakko juoda. Se on nautintoaine. Parhaimmillaan. Halvan kahvin juojat saattavat kokea asian toisin.
-
Lisäksi, kun puhutaan kahvista, niin sitähän ei edes ole pakko juoda. Se on nautintoaine. Parhaimmillaan. Halvan kahvin juojat saattavat kokea asian toisin.
Olen puolivakavissani muuten yrittänyt ehdotella muutamalle ihmselle jotka sanovat välittävänsä kahvissa vain kofeiinista eivätkä lainkaan mausta, että vaihtyaisivat kofeiinitabletteihin. Ostavat aina tasan halvinta kahvia ja joilla on halvimmat rasvoittuneet kahvinkeittimet.
Eivät ole kyllä vaihtaneet.
-
No kun et todennäköisesti ollut paikalla ravintolassa, johon hän itse varta vasten halusi, ja nähnyt tilannetta, en näkisi että olet myöskään pätevä arvioimaan sitä. ;)
Jos nyt ihan vakavissaan puhutaan
Niin ei kai tässä kukaan ryppyotsassa kahvista filosofoi. Kunhan yritän selitellä pois sisäistä ääntäni olla kahvia ymmärtämättömiä ylempänä varoittelemalla muita asenteesta, joka itsessäni piilee. ;D
Näin se usein menee.
Tänään ei tullut juotua kuin yksi annos kahvia ja ihan onettomasti laihana lattena kahvilassa, jossa on huono kahvi. Ihan hirveetä hommaa, mutta joskus seura on kahvia tärkeämpää, tai kaiketi ja toivottavasti ihmiset ovat tärkeämpiä kuin kahvi.
Nyt on tullut ajauduttua siihen tilanteeseen, että kotona on turhan useaa kahvia eikä jaksaisi niitä pakastaa. Pitäisi juoda ahkeraan. Jotta päästään takaisin mutteri aiheeseen, niin tässä luettelo kahveista ja siitä mitkä sopii mutterille.
Etiopian Wote, tosi hyvää mutterilla.
Caffetorian Gran Palomar, varsin hyvä mutterilla, pieni takakireys loppumaussa.
Mokkamestareiden Espresso Rey, ihan hirveää, mutta pitäisi se kai juoda pois.
Kurukahvesi Mehmet Efendi, turkkilainen kahvi, ibrikiä varten. Ostettu suoraan paahtimolta Istanbulissa, ei siis bulkkitavaraa, vaan vähän laadukkaampaa kuin pussiin pakattu tavara samalta paahtimolta.
Nordqvistin Columbia Mancali, paras bulkkikahvi markkinoilla. Ainakin toimii hyvin Moccamaster keittimellä. Vaimon juo tätä aamuisin ja joskus hänen seuranaan minäkin.
Työpaikalla on lisäksi somalialaista kahvia ja Mokkamestareiden brsassipavuista tekemää turkkilaistyylistä. Molemmat ibrikiä varten.
Tuo turkkilaisen kahvin osto Istanbulissa oli mukava kokemus. Paahtimon paikan pystyn neuvomaan, jos joku on matkalla Istanbuliin. Pojat pakkaa paahtimon kioskissa kahvia paperipusseihin tai paketteihin pyydetyn grammamäärän mukaan. Jonottamaan joutuu, koska osa paikallisista ostaa kahvinsa vain tuolta. Paahtimo löytyy läheltä Egyptiläistä basaaria, joka tunnetaan myös maustebasaarina. Lähellä on myös toinen paahtimo, jossa oli iso valikoima eri kahvilaatuja. Istiklal kadulta löytyi yksi pienpaahtimo, jossa oli sekä turkkilaista kahvia brassipavuista, lue rio y, sekä nykymuodin mukaista hyvin vaaleaa espressoa columbialaisista pavuista. Molemmat olivat erinomaisia. Espressoa join paikanpäällä ja turkkilaista toin kotiin.
Jokainen toki määrittelee itse sen mitä harrastaa. Itse koen harrastavani kahvia, koska se esim ohjaa ulkomaanmatkojeni vierailukohteita. Etsin aina paikallisia pienpaahtimoita ja kahviloita, joissa saa niiden tuotteita. Kokeilen eri metodeja ja eri papuja. Keräilen edullisia kahvinvalmistusvälineitä. Ostelen kirjallisuutta ja olen paahtanutkin. Tämä on myös ainoa keskustelupalsta, johon kuulun ja johon kirjoittelen. Tätä täällä tekevät kaiketi useimmat. Mutta jostain syystä, en esim. Pidä oluen juontia harrastuksena, vaikka juon sitä miltei päivittäin ja maistelen ilolla eri pienpanimoiden tuotteita. Joskus olen ajatellut, että alkaisin pitämään olutpäiväkirjaa ja lähtisin lomalla kiertomatkalle, siis ympäri kotomaan ja vierailisin kaikissa pienpanimoissa. Toisaalta olen ajatellut, että tulisi melkoinen reissu, jos joka paikassa maistelisi vielä kaikkia tarjolla olevia tuotteita. Ehkä tiedostan oluen olevan sen verran epäterveellistä, etten tohdi antaa sille periksi harrastuksena. Lievä ylipaino ja verenpainelääkitys ovat osin seurausta tuosta oluesta, tai eivät ainakaan helpota niistä eroon pääsemistä. Kahvia juon niin vähän päivässä, etten sitä koe muuta kuin hyväksi. Ehkä pitäisi ajatella sitä oluttakin harrastuksena. Jos päättäisikin juoda vain yhden oluen viikossa. Kirjaisi analyysin päiväkirjaan. Vähenisi huomattavsti oluen juonti ja silti saisi maisteltua 52 eri olutta vuoden aikana. Voisi olla hyvä päätös terveydelle. Näin näitä juttuja voi mielestäni ajatella....
-
kun puhutaan kahvista, niin sitähän ei edes ole pakko juoda. Se on nautintoaine. Parhaimmillaan. Halvan kahvin juojat saattavat kokea asian toisin.
;-D
Joo, mä en harrasta gourmetia, joten syön pahaa. Kuuntelen huonoa musaa ja katson huonoo elokuvaa, ihan kauheeta. Järkkyä kun joku niljakas vähemmistö tykkää hyvästä. Mä ostan aina bändin huonommman levyn ja syön pahinta mitä vaan on tarjolla. ;-)
-
Joo, mä en harrasta gourmetia, joten syön pahaa. Kuuntelen huonoa musaa ja katson huonoo elokuvaa, ihan kauheeta. Järkkyä kun joku niljakas vähemmistö tykkää hyvästä. Mä ostan aina bändin huonommman levyn ja syön pahinta mitä vaan on tarjolla. ;-)
;D Asenne kohdallaan. 8)
Mutta eipä sellaista pari tuntia lämpimänä pidettyä huoltoasema-tason liejua oikein voi nautintoaineeksi kutsua. Eivätköhän rekkakuskitkin juo sitä lähinnä hereillä pysyäkseen?
Eräs tuttuni kyllä väittää, että hän pitää nimenomaan pahasta kahvista. :)
-
Joo, mä en harrasta gourmetia, joten syön pahaa. Kuuntelen huonoa musaa ja katson huonoo elokuvaa, ihan kauheeta. Järkkyä kun joku niljakas vähemmistö tykkää hyvästä. Mä ostan aina bändin huonommman levyn ja syön pahinta mitä vaan on tarjolla.
Kyllä minä tunnen useammankin ihmiset joille ruoka on oikeasti polttoainetta. Siis niiku aidosti. Ihan sama mitä vetävät, kunhan on helppoa, halpaa ja ravintoaineet tulee ees vähän sinnepäin. Ääritapauksena yksi tuttu ei käytä edes suolaa ruuanlaitossa koska ei sillä ole mitään väliä miltä se maistuu. Vähemmän (ja normaalimpana) tapauksena on sitten se, että se asteikko loppuu siihen "ihan ok"-kohalle. Sen parempaa ei ole mikään. Ruoka voi olla pahaa, mutta kun saavutetaan "ihan ok"-taso, niin sen jälkeen enempää nautintoa ei saa.
-
Päinvastoin. Heistä se on hyvää. Mulla on kaveri joka ei todellakaan erota einestä kotonatehdystä. Ei ole koskaan tehnyt ruokaa, koska hyvää saa valmiina kaupasta. Ja suolan käyttöä on vähennetty laitoksissa, lastentarha, koulut, muut...niin paljon, että täysin suolaton on monien mielestä ainoaa oikeaa. Se, että väittäisi suolaista hyväksi alkaa olla erikoista. Vaikka mikäs minä olen moittimaan, laitettiinhan suolaa kahviinkin. ;-)
-
Päinvastoin. Heistä se on hyvää.
Ei ole. Siis näistä joista puhun. Jos puut joistain muista, niin heitä saatat tietää paremmin toki heistä. Näiden tottumuksista olen tarkkaan kysellyt. Nimenomaan tämän suolaa käyttämättömän mielestä on yhdentekevää onko sitä suolaa kuin saksalaisessa ravintolaruuassa vai onko ruoka suolatonta.
-
Se, että väittäisi suolaista hyväksi alkaa olla erikoista.
Riippuu mitä suolaisella tarkoitetaan. Toistaiseksi on puhuttu vain suolattomasta ruoasta. Ei kukaan ainakaan tässä keskustelussa ole väittänyt suolaista hyväksi. Mitä yleensä tarkoitetaan kun puhutaan "suolaisesta" ruoasta, ei ole ainoa vaihtoehto suolattomalle. Väliin jää melkoinen skaala variaatioita.
Järkeäkin voi käyttää... suolankäytössä siis. :)
-
Riippuu mitä suolaisella tarkoitetaan. Toistaiseksi on puhuttu vain suolattomasta ruoasta. Ei kukaan ainakaan tässä keskustelussa ole väittänyt suolaista hyväksi. Mitä yleensä tarkoitetaan kun puhutaan "suolaisesta" ruoasta, ei ole ainoa vaihtoehto suolattomalle. Väliin jää melkoinen skaala variaatioita.
Järkeäkin voi käyttää... suolankäytössä siis. :)
Suolaton muuttuu suolaiseksi kun suolattomaan laitetaan suolaa ;-)
Koita, jäätelössäkin sen huomaa heti! ;-D
-
Suolaton muuttuu suolaiseksi kun suolattomaan laitetaan suolaa ;-)
Koita, jäätelössäkin sen huomaa heti! ;-D
Tässä valossa väitteesi siitä, että "suolaisen väittäminen hyväksi alkaa olla erikoista", alkaa olla mielestäni hyvin erikoista. ;D
(itse muotoilisin kyllä mieluummin suolallisen, silloin kun ei ole kyse varsinaisesti suolaisen makuisesta pöperöstä)
Mulla itseasiassa jossain pitäisi olla eräs italialainen suklaa-gelaton resepti, johon tulee hyppysellinen suolaa. Se kyllä korostaa mukavasti suklaan aromeja, mutta ei sitä kukaan täysipäinen vielä suolaiseksi haukkuisi. Makeaa se on. Ja mielestäni suolasta huolimatta, tai kenties juuri sen vuoksi, petollisen hyvää... :)
-
mutta ei sitä kukaan täysipäinen vielä suolaiseksi haukkuisi. Makeaa se on.
Nehän eivät ole mitään varsinaisia vastakohta, vaan ruoka voi olla sekä suolaista että makeaa. Ja siis maistua molemmilta yhtäaikaa.
-
Nehän eivät ole mitään varsinaisia vastakohta, vaan ruoka voi olla sekä suolaista että makeaa. Ja siis maistua molemmilta yhtäaikaa.
Niin, toki näin on (ettei taas mentäisi itsestäänselvyyksiin, vaikka eipä se välttämättä ole kaikille niin selvää, mistäpä minä sen tiedän?). ;)
Itse tietysti viittasin ja pyrin antamaan käsityksen vain ja ainoastaan siitä käytetyn suolan määrästä.
Väitän yhä, että sitä kyseistä suklaa-gelatoa ei kukaan täysipäinen kutsuisi suolaiseksi. :)
-
Mitenkäs tuota, onko täällä ollut aiemmin juttua vanhan jauhetun kahvin "pelastamisesta" mutteripannulla?
Ajauduin tuossa taannoin melko epätoivoiseen tilanteeseen, jossa talon ainoaa kahvilaatua oli liki kuukauden päivät avattuna (joskin ilmatiiviisti pussinsulkijalla suljettuna ja jääkaapissa) lojunutta valmiiksi suodatinjauhettua vaaleaa Juhlamokkaa. Kaupatkin olivat kiinni, joten rupesin sitten tylsyyksissäni kokeilemaan mitä siitä saisi irti. Eipä tuossa kohtaa mitään hävittävääkään ollut.
Suodattamalla ja pressopannulla tuloksena on ollut, kuten arvata saattaa, hyvin latteaa pahvisen karvasta litkua, joten jotain muuta piti keksiä. Laitoin tuota sitten piruuttani mutteripannuun, vaikka siinä on yleensä ollut tapana käyttää huomattavasti tummempaa ja "vähän" tuoreempaa tavaraa. Välillä tuon kanssa on vaikeuksia saada tuoreestakin kahvista muita makuja, kuin paahteisuutta ja mausteita esille kun ylitäyteläinen runko meinaa jyrätä kaiken muun alleen. En siis asettanut kokeilulle kovin suuria ennakko-odotuksia.
Yllätys olikin varsin suuri ja mieluisa, kun tuosta viikkokausia kuivettuneesta purusta irtosikin suorastaan hämmentävän voimakkaita hapokkuuden ja mausteisuuden sävyjä, jotka erottuivat mielestäni jopa paremmin kuin pavuista jauhetuista markettikahveista yleensä on tapana. Ja nyt oli siis kyseessä tiiliskivi, jonka parhaatkin päivät olivat jääneet kauas taakse.
Juhlamokka on kuitenkin juhlamokkaa, joten ei tuossa nyt mistään ilotulituksesta ollut kyse. Väitän kuitenkin, että en ole tuosta laadusta saanut noin kahvilta maistuvaa juomaa ennen muulla tavoin aikaiseksi. Hämmentävää tässä on se, että tuohan on todella vaaleaa, ja olen ymmärtänyt ettei mutteripannuun kannattaisi sellaista lainkaan tunkea.
Osaatteko viisaammat selittää, mikä tuossa valmistustavassa voi olla sellaista, että vanha, vaalea, ja kuiva puru heräsi aivan eri tavalla henkiin kuin muilla valmistustavoilla ja maistui jopa juotavalta? Jos kiinnostaa tai selkeyttää, niin käytin esikuumennettua vettä, keskilämpöä (4/6) ja nappasin pannun liedeltä ennen kuin höyryt tulivat läpi.
-
Osaatteko viisaammat selittää, mikä tuossa valmistustavassa voi olla sellaista, että vanha, vaalea, ja kuiva puru heräsi aivan eri tavalla henkiin kuin muilla valmistustavoilla ja maistui jopa juotavalta?
Suurikokoinen jauhatus? Onko sinulla myllyä? Oletko kokeillut jauhaa kahvia vähän karheammaksi? Yksi kiintoisa tähän olisi kokeilla ostaa tuoreehkoa juhlamokkaa papuina ja jauhaa se tuoreeltaan suodatinkarkeudeksi ja tehdä samaan tapaan kahvia mutterilla?
Toki ihan ylipäänsä tietyt pavut vaan toimii tietyillä metodeilla paremmin. Loistava suodatinkahvi ei ole välttämättä hyvää espressoa eikä toisinpäin.
Itse en ole mutteria aikoinaan saanut toimimaan millään. Tosin vika oli varmasti käyttäjässäkin.
-
Suurikokoinen jauhatus? Onko sinulla myllyä? Oletko kokeillut jauhaa kahvia vähän karheammaksi? Yksi kiintoisa tähän olisi kokeilla ostaa tuoreehkoa juhlamokkaa papuina ja jauhaa se tuoreeltaan suodatinkarkeudeksi ja tehdä samaan tapaan kahvia mutterilla?
Juu käyttämäni jauhatus on yleensä aika lähellä suodatinjauhatusta. Korkeintaan vähän hienompaa, mutta ei lähelläkään espressokarkeutta. Olen kokeillut kaikkia karkeuksia pressosta espressoon ja päätynyt tuohon jauhatukseen normaalistikin.
Olen saanut paremmista ja tuoreemmista kahveista aikaiseksi myös paljon parempaa tavaraa kuin tämä Juhlamokkakokeilu, mutta niistä kahveista olen saanut vielä paljon enemmän nyansseja esim. pressopannulla.
Pohdinkin nyt enemmän sitä, miksi tuo mutteripannu sietää paremmin vanhaa kahvia, ts. miksi vaalea markettipuru toimi rutikuivaksi hapettuneena mutterissa yhtä "hyvin" kuin juuri avattuna muilla vermeillä.
Hyvä idea testata jossain kohtaa markettipapua ja vastaavaa tiiliskiveä rinnakkain mutterissa.
-
Pohdinkin nyt enemmän sitä, miksi tuo mutteripannu sietää paremmin vanhaa kahvia, ts. miksi vaalea markettipuru toimi rutikuivaksi hapettuneena mutterissa yhtä "hyvin" kuin juuri avattuna muilla vermeillä.
Aivan. Oletko hifistellyt sen pressomenetelmän loppuun rutikuivan osalta? Tarkoitan, että se optimaalinen aika ja määrä voivat vanhentuneella valmisjauhatuksella olla jotain ihan muuta kuin tuoreemmilla laatupavuilla?
Juhla Mokka on tietysti eri vuodenaikoina hieman erilaista koska se blendataan aina eri satokauden pavuista pyrkien lopulta kohti samaa makua. Silti noin kahvimaailman näkökulmasta varmaan lopulta hyvinkin tasainen vuodesta toiseen, koska nimenomaan se tasalaatuisuus on Pauligin pääprioriteetti siinä.
-
Pohdinkin nyt enemmän sitä, miksi tuo mutteripannu sietää paremmin vanhaa kahvia, ts. miksi vaalea markettipuru toimi rutikuivaksi hapettuneena mutterissa yhtä "hyvin" kuin juuri avattuna muilla vermeillä.
Ehkä kyseessä on kattoefektiin verrattava tilanne, jossa krouvi valmistustapa sekoittaa papujen välisiä eroja niin paljon, ettei todellista eroa löydy verrattuna esim. pressopannuun, jolla tehty kahvi on suotuisampi erojen maistamiselle?
-
Jokunen hetki on siitä kun olen vanhaa tiiliskivikahvia pressoon laittanut mutta muistaakseni kokeilin aikanaan kyllä melkolailla kaikkea aina alle minuutin shokkiuutosta liki kiehuvalla vedellä lähes vartin seisotukseen maltillisemmalla lämpötilalla. Eikä siitä ikinä kovin hyvää tullut. Ihan perus 3-4min ja 90-95c on sittemmin tuottanut parhaat tulokset kahvin laadusta tai iästä riippumatta.
Tuossa kattoefektissä voi olla hyvinkin perää. Mietin myös kun tuo kahvi nyt ei tuoreenakaan erityisen voimakkaita makuelämyksiä herätä, niin normaalisti hyvin mauttoman rungon ylikorostuminen saattaisi jo aiheuttaa aiemmin kuvailtuja kokemuksia hapokkuudesta.
Järkeilin, että tuossa ei karkean ja tasalaatuisen jauhatuksen vuoksi muodostu kovin voimakasta painetta kakkuun. Vesi tulee näin läpi nopeasti, mutta kuitenkin hyvin kuumana, mitkä kai jotenkin tasapainottavat toisiaan. Samaten mahdollinen aliuuttuminen voisi osittain hukkua immersio/suodatinmenetelmiä vahvempaan lopputuotteeseen. Eli lopulta tuossa ei maistuisi hirveästi muu kuin aivan pohjimmainen maku normaalia huomattavasti korostuneempana.
En osaa täysin tulkita kaikkia kahvin makuja ja mistä ne ovat peräisin joten siksi ajattelen täällä ääneen, jotta ymmärtäisin miten homma suunnilleen toimii ja osaisin ennustaa tuloksia vähän paremmin. Joten sanokaa ihmeessä jos olen ihan hakoteillä teorioineni. Lopultahan ei varmaan ole väliä muulla kuin sillä että juoma maistuu omaan suuhun hyvältä ja/tai kiinnostavalta, mutta olisi hauska myös vähän tajuta mitkä kaikki asiat johtavat esim. tässä kyseisessä tapauksessa niin ennalta arvaamattomaan lopputulokseen.
Sent from my GT-I8190 using Tapatalk
-
Järkeilin, että tuossa ei karkean ja tasalaatuisen jauhatuksen vuoksi muodostu kovin voimakasta painetta kakkuun. Vesi tulee näin läpi nopeasti, mutta kuitenkin hyvin kuumana, mitkä kai jotenkin tasapainottavat toisiaan. Samaten mahdollinen aliuuttuminen voisi osittain hukkua immersio/suodatinmenetelmiä vahvempaan lopputuotteeseen. Eli lopulta tuossa ei maistuisi hirveästi muu kuin aivan pohjimmainen maku normaalia huomattavasti korostuneempana.
Lämpötila ja kontaktiaika korreloivat positiivisesti uuton kanssa joten siinä mielessä ne kyllä tasapainottavat toisiaan. Koska uuttumisen kinetiikka taitaa olla kuitenkin suuri mysteeri - ja vaikka esim. 2 3-butaanidionin osalta tunnettaisinkiin - on vaikea sanoa tarkasti miten muuttujat makuun vaikuttavat vaikka yhteys uuttumiseen olisikin selkeä. Kokemus kuitenkin kertoo, että mitä enemmän virtausta kakun läpi, sitä pienempi lämpötila riittää. Lisäksi vanha myrkkisääntö opettaa nostamaan uuttumista jos kahvi maistuu kuivalta (dry, ei-makea) ja happamalta/pelkästään hapokkaalta. Jos maussa tulee kuivuutta (astringency, fyysinen tuntemus)/palamisen merkkejä on taas aika uuttaa vähemmän.
En osaa täysin tulkita kaikkia kahvin makuja ja mistä ne ovat peräisin joten siksi ajattelen täällä ääneen, jotta ymmärtäisin miten homma suunnilleen toimii ja osaisin ennustaa tuloksia vähän paremmin. Joten sanokaa ihmeessä jos olen ihan hakoteillä teorioineni. Lopultahan ei varmaan ole väliä muulla kuin sillä että juoma maistuu omaan suuhun hyvältä ja/tai kiinnostavalta, mutta olisi hauska myös vähän tajuta mitkä kaikki asiat johtavat esim. tässä kyseisessä tapauksessa niin ennalta arvaamattomaan lopputulokseen.
Hommahan voidaan esittää Flick'n lakien avulla. Toinen vaihtoehto on todeta vaan että: "This here is a hand" ja nauttia lopputuloksesta mikä se onkaan :)
-
Mielenkiintoista, pitääkin perehtyä tarkemmin tuohon uuttumisen magiikkaan. Samoin pitää kokeilla heikompia vaaleita mutterissa myös jatkossa ja katsoa mitä tapahtuu.
Sent from my GT-I8190 using Tapatalk
-
Itse kokeilin eri tapoja valmistaa kahvia pannulla, parhaimmaksi totesin alaosaan kuumaa vettä, keskelle vastajauhettua arabica-robusta 1:1 sekoitusta. Maistuu.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yEis.jpg)
Olen nyt tapellut tämän bialetin mutteripannun kanssa. Paska laite. Kaikki keinot vaikka käyttää siihen, että kahvi ei palaisi niin kyllähän siinä lämpötilan ylärajoilla aina mennään ja sellainen palaminen/tietynlainen yliuuttuminen tulee aina. Melko suodatinjauhtusta tai vähän hienompaa pavusta riippuen. Eri ongelmat sitten esiin, jos karhentaa liikaa. Selvästi parhaaseen tulokseen pääsee, kun tosiaan kaataa vedenkeittimestä ne vedet sinne pohjaosaan. Tuleekin muuten nopeasti se kahvi pihalle silloin, ihan sekunttipeliä, että koko uutto on ohi. SIlti se kuumuus tekee jotain yliuuton tapaista. Aina se sama vivahde tulee siihen kahviin.
Päädyin siihen oikeastaan joka pavulla, että turha saada pavun hienouksia tuolla esiin. Tietyllä tavalla juurikin hyvin tehtynä tuolla saa tietyllä tapaa toimivia cappuccinoja tai café au lait:teja. Keskipaahtoisilla ja ei-turhan kaliillla pavuilla kannattaa mennä.
(https://goodbarleyblogs.files.wordpress.com/2012/06/th_star_emoticon.gif)(https://goodbarleyblogs.files.wordpress.com/2012/06/th_star_emoticon.gif)(http://blog.capitollium.com.br/wp-content/themes/capitollium/images/star/star-off-big.png)(http://blog.capitollium.com.br/wp-content/themes/capitollium/images/star/star-off-big.png)(http://blog.capitollium.com.br/wp-content/themes/capitollium/images/star/star-off-big.png)
-
Onko täällä kellään kokemuksia suurista, kokoluokaltaan 18 kupin mutteripannuista? Hommasin tällaisen Bialettin mallin kesällä, ajatuksena että on laite jolla voi keittää kahvit helposti jos on enemmän kahvin juojia kerralla. Ongelma tässä on itsellä se että kahvin valmistus on todella hidasta. Induktiolevy + Bialettin adapteri on aivan toivoton ja ainoa jolla olen saanut kahvin ulos pannusta on kaasulla toimiva retkikeitin. Tässäkin kahvi alkaa valmistumaan todella hitaasti kun veden on saanut kiehumaa. Pannu alkaa alusta alkaen räkimään kahvia muutama tippa kerrallaan ja valmistuminen kestää tuulen suunnasta riippuen n. 15min. Jauhatuksena olen käyttänyt samaa kuin puolet pienemmässä pannussa jossa kahvi valmistuu ihan normaalisti.
-
Vanha kikka on, että lämmittää veden etukäteen. Se myös vähentää mutterikeittimelle ominaista kitkeryyttä.
-
Vanha kikka on, että lämmittää veden etukäteen. Se myös vähentää mutterikeittimelle ominaista kitkeryyttä.
Näin olen tehnyt jo pienemmilläkin pannuilla, mutta tässä isossa pannussa saa vesi kiehua pitkään että kahvi alkaa tulla läpi.
-
Tutun kuuloiset oireet vaikka itselläni suurin mutteri on vain 6-8 kupin keitin. Pienemmällä mutterilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Videon mukainen korjaussarja auttoi itselläni huomattavasti.
https://www.youtube.com/watch?v=4yGinq5NaCA
-
Tutun kuuloiset oireet vaikka itselläni suurin mutteri on vain 6-8 kupin keitin. Pienemmällä mutterilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Videon mukainen korjaussarja auttoi itselläni huomattavasti.
https://www.youtube.com/watch?v=4yGinq5NaCA
Täytyy kokeilla tuota putkitiivistettä jos auttaisi, juuri tuolla tavalla kahvi roiskuu kuin videon alussa. Tiivistehän tuossa pannussa on uusi joten siitä ei vielä havaintojeni mukaan ainakaan vuoda. Taitaa isommissa pannuissa korostua nämä ongelmat.
-
Nuo Bialettit eivät ole mitään koneistettuja, joten varmastikin tuontasoisia mittaheittoja on. Ja varmastikin isompi on rakenteeltaan löysempi, kun ei tuon suppilo-osan materiaali taida olla yhtään sen paksumpaa noissa isommissa. Varmaan voisi ptfe-teipin sijasta käyttää myös ohutta O-rengasta.
-
Näin olen tehnyt jo pienemmilläkin pannuilla, mutta tässä isossa pannussa saa vesi kiehua pitkään että kahvi alkaa tulla läpi.
Hmm, onko se retkikeitin jotenkin supertehokas? Perinteisten kaasuliesien tehojen muistan joskus kuulleni jäävän alle tehokkaimpien induktioliesien. Sillä oletuksella tietysti, että talossa on vedetty modernit sähköt. Vanhassa talossa, jossa on vanhan talon sähkötekniikka, induktion tehot luonnollisesti jäävät siitä, mihin se pystyisi. Jotenkin näin ainakin eräs ex-sähkäri tuttuni asian muotoili.
Toinen potentiaalinen heikko lenkki lienee se adapteri. Ei se ainakaan prosessia nopeuta. Bialetti itse joskus kehuskeli alumiinia sen lämmönjohto-ominaisuuksien vuoksi. Se kuulemma on huomattavasti parempi kuin teräs. Nythän siinä välissä on adapteri, joka ei ainakaan pelkkää alumiinia ole. Jostain webin syövereistä pikaisesti vilkaisemalla löytyi tieto, jonka mukaan alumiinin lämmönjohtavuus on 210 W/Km ja raudan 80 W/Km.
En keksi, miten muuten ongelman kiertäisi kuin jatkaa retkikeittimen kanssa. Kai siitäkin jonkinlaisen ohjelmanumeron voi tehdä... ;)
Ainahan voi toki kokeilla sitä, että pikapikaa kaataa valmiiksi kiehuvan veden Bialettiin ja kokeilee karkeampaa jauhatusta. Eihän siinä menetä kuin korkeintaan vähän kahvia.
-
Nuo adapterithan on kehnoja, tehohäviöt on melkoisia. Ja mitä alumiiniin tulee, niin siinä on myös hävikki seinien kautta suurempaa. Teräs, mutta modernilla pohjalla olisi todennäköisesti parempi.
Tuo tiivistyskikka on kyllä niin nerokas, että lähtisin itse siitä liikkeelle.
-
Kymmenkunta vuotta vanhassa Bialettissa on siististi sorvattu ura
sihtiä varten ja sihti asettuu siihen siististi. Laite on tehty Italiassa.
Lieneekö nykyiset tehty Kiinassa?
Jos sovitus on muuten hyvä mutta sihti on vähän väärällä korkeudella, asian
voinee korjata hiomapaperilla. Hiomapaperi tasaiselle pöydälle ja siinä
päällä pyörittelee kannua, jossa on sihti paikallaan.
-
Kymmenkunta vuotta vanhassa Bialettissa on siististi sorvattu ura
sihtiä varten ja sihti asettuu siihen siististi. Laite on tehty Italiassa.
Wikimediasta löytyy kuva "Made in Italy" mokkapannusta (https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a6/Bialetti_moka_express-made-in-italy.jpg), samoin New York Timesiltä (https://cdn.thewirecutter.com/wp-content/media/2021/01/mokapot-2048px-2891.jpg?auto=webp&quality=75&width=1024&dpr=2), eikä minusta noissa kuvissa oleva ura ole koneistettu (l. sorvattu), vaan vain hyvälaatuista valua. Toki kuva on vähän huonolaatuinen, eikä tämä ole mikään kovin luotettava analyysi. Siitä, kun itsellä oli Bialetti on aikaa (reilusti yli 10 v.), enkä kyllä muista, että siinäkään olisi ollut yhtään mitään sorvattua. Käsityöläistaustaisena ihmisenä tuppaan kiinnittämään tuommoisiin huomiota.
Asia on sinänsä yhdentekevä, koska vaikka ura olisikin koneistettu, se ei takaa kovinkaan kummoista tiiviyttä, vallankaan silloin kun vekottimen koko kasvaa. Kun nähdäkseni tuo suppilo on tehty aina samasta materiaalista, se taipuu paineen alla sitä helpommin, mitä isompi suppilo on. Ongelma ei ole tuossa rungossa, vaan ennemmin suppilossa, sen pitäisi olla jäykempi. Kun oireena on juurikin "räkiminen" ja hidas ja huono toiminta, on jopa todennäköistä, että rungon ja suppilon välistä pääsee vesihöyry falskaamaan läpi. Onneksi tuota on helppo ja edullinen testata, PTFE-teippi ei ole kamalan kallista.
-
Hmm, onko se retkikeitin jotenkin supertehokas? Perinteisten kaasuliesien tehojen muistan joskus kuulleni jäävän alle tehokkaimpien induktioliesien.
Nykyään tehokkaat induktiot pikesevät jopa kaasu.
Sillä oletuksella tietysti, että talossa on vedetty modernit sähköt. Vanhassa talossa, jossa on vanhan talon sähkötekniikka, induktion tehot luonnollisesti jäävät siitä, mihin se pystyisi. Jotenkin näin ainakin eräs ex-sähkäri tuttuni asian muotoili.
Jos liedelle tulee kolme vaihetta 16A sulakkeilla, niin tehoja riittää. Itseasiassa yksikin 16A antaisi varmasti tarpeeksi virtaa, mutta se on varmaan sisäisesdti jaettu uunille ja muille levyille myös, joten koko hönkää ei käytetä. 16A kuitenkin tuottaa yli yli 3500W lämpöä, niin induktiohäviöillä se on aivan järkyttävän paljon.
Toinen potentiaalinen heikko lenkki lienee se adapteri. Ei se ainakaan prosessia nopeuta.
Tekee levystä jopa tehottomamman kuin perinteisestä liedestä. Perinteisen lieden ongelma on juuri se lämpöä hohkaava levy. Induktiolieden lämmittäessä sitä saadaan mukaan vielä induktiohäviöt.
Teoriassahan nopein suhteessa kätettyyn virtaan olisi lämpövastus suoraan siinä pannussa. Tyyliin vedenkeitin.
No joo... Ite en ole saanu mutterilla kuin "poltettua" kahvia. Kaikki kikat olen yrittänyt. Jos tykkää tumista pavuista ja poltettu maku ei haittaa, niin säätämällä pääsee varmaan jotenkin siedettävään tulokseen. Omaan makuuni kuitenkaan ei.
Ohan tää kallis, mutta ehkä ostasin tän:
https://www.youtube.com/watch?v=ZcZMGx15QBU (https://www.youtube.com/watch?v=ZcZMGx15QBU)
-
Wikimediasta löytyy kuva "Made in Italy" mokkapannusta (https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a6/Bialetti_moka_express-made-in-italy.jpg), samoin New York Timesiltä (https://cdn.thewirecutter.com/wp-content/media/2021/01/mokapot-2048px-2891.jpg?auto=webp&quality=75&width=1024&dpr=2), eikä minusta noissa kuvissa oleva ura ole koneistettu (l. sorvattu), vaan vain hyvälaatuista valua.
Sorvattu on. Ehkä näissä on eri rakenteita. Tämän nimi on Bialetti Brikka.
-
Luulen että tuo adapteri on yksi iso osa ongelmaa. Täytyy tuota teippiä testata ja mahdollisesti jatkaa retkikeittimen käyttöä jos tämä ei pelkästään auta. Tulee onneksi tätä pannua käytettyä melko harvoin, niin ei maailmaa kaada vaikka vähän hitaaksi jäisikin. Kysyin tätä asiaa Creman asiakaspalvelusta ennen tilausta, kun ajattelin että iso pannu saattaa toimia vähän eri tavalla kuin pienempi, mutta silloin vastaus oli että toimii ihan samalla periaatteella kuin pienetkin eikä sen käyttö poikkea millään tavalla. Nyt jälkikäteen ongelmien ilmaantuessa heiltä vastattiin että tämä on isompien pannujen ominaisuus.