Myllyistä Mahlkönigit on minun makuun: Vario, ProM ja K30 Vario. Karvalakki-Vario on kieltämättä vähän sellainen härveli ja espressokäytössä se säätösysteemi on tarpeeton kilke. Jos ProM:n alkuvaiheen ongelmat on uusissa malleissa korjattu, niin sitten se aika täydellisesti korjaa Varion puutteet espressokäytössä. K30 Vario on vielä kivempi, mutta iso ja kallis.
Anfim Super Caimanon nimeen vannovat monet. Kooltaan kuin K30 Vario, hinnaltaan huokeampi, tosin ei kai nykyään enää mitenkään halpa. Mutta vaatii annostelijan klaksuttelua.
Ja jotkut taas uskovat isojen kartioteräisten myllyjen magiaan. Itselläni niistä ei ole kummempaa kokemusta, mutta yleensä en usko yliluonnollisuuksiin ja toisaalta monet vakavasti otettavat tutut eivät myöskään käytännössä tuota magiaa ole havainneet. Tonnin budjettiin ja keittiökaappien alle toki tästä luokasta ei paljon mitään löydykään.
Kahvin "paremmuutta" on mahdotonta määritellä. Erilaiset tavat uuttaa tuottavat erilaisen valikoiman ainesosia kuppiin, jonka sitten eri maistajat tulkitsevat vähän eri tavalla. Sen verran voi ehkä sanoa, että Silvian kokoisella keittimellä uuttolämpötila ei pysy sopivalla alueella yhtä hyvin kuin isommalla esim. E61:lla, joten ainakin periaatteessa maun "paremmuudessa" voi olla eroa.
Se on kuitenkin selvä, että Silvia+Rocky -komboa parempia vaihtoehtoja on toistettavuuden kannalta. Ja minusta oleellinen kysymys ei ole mitä tapahtuu sille 1/10 huippushotille, vaan miten hyviä ne 9/10 normishottia ovat. Ja miten helppoa ja kivaa keittely on. Kaikista tärkeintä ovat pavut ja kun laitteet tekevät tasaista jälkeä, niin silloin pääsee keskittymään papuihin.