Eikös pressopannulla kahvin tekeminen ole periaatteessa ihan sama kuin cupping-tyylissä? Pressopannulla saa vain puristettua ne purut sinne pohjalle. Joskus aikoinaan olen juonut kupillisen hirveen makuista pressokahvia, mutta nyt olisi tietenkin kiinnostusta kokeilla uudestaan.
Presson ja cuppingin eroista on käyty jonkinlaista keskustelua aiemmin
täällä. Eli jossain mielessä presson ja cuppingin ero on juuri tuo purujen puristus pohjalle kahvin
läpi joka myös ilmeisesti aiheuttaa suurimman eron lopputulokseen. Kokeilin tuota vaihtoehtoista menetelmää tänään ja siinä kyllä siirrytään jossain mielessä astetta lähemmäksi cuppingia - ainakin itselläni parin lusikalla kaavinnan jälkeen pinnassa oli jäljellä suhteellisen vähän puruja ja kaikki vaahto yms. oli siirtynyt pinnalta pois - männän alaspainaminen oli tämänjälkeen melkein näennäinen toimenpide. En sanoisi että tuolla menetelmällä tuli mitenkään huikeaa paranemista maussa ja muussa (normaaleihin pressotuotoksiini), mutta kyllä siinä pieni ero parempaan oli havaittavissa. Vaatii lisäkokeiluita.
Pressokahvista saa ihan samalla tavalla hirveää, kuten suodatinkahvista tai espressosta, jos sen valmistukseen ei riittävästi syvenny (käyttää huonoja papuja, jauhaa miten sattuu huonolla myllyllä, purujen suhde veteen väärä, liian pitkä tai lyhyt uuttoaika, jne...jne...). Mutta kyllä siitä hyvääkin saa!
Kirjoittaja
Aihe: Hieman modifioitu tapa valmistaa pressokahvia. (Luettu 13472 kertaa)