Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Tappari]

Tulipa sitten hankittua La Spazialen Mini Vivaldi (Mk1) Has Beanista. Toimitus sieltä oli nopea mutta silti ensimmäinen takaisku tuli jo ennen sen saapumista rotaviruksen muodossa. Siinä sitten uusi keitin komeili paikallaan mutta kukaan perheessä ei voinut edes ajatella kahvinjuontia...

Kun sitten alettiin toipua, niin ryhdyin testaamaan keitintä tehtävällä, joka osoittautui mahdottomaksi - ainakin toistaiseksi. Rupesin nimittäin tekemään singlejä, ja eihän niistä ole kunnollista juotavaa syntynyt. Lopullisesti en kyllä vielä ole luovuttanut mutta aloin silti uskoa, että parempi tehdä tuplia...

Tuplat alkoivatkin sitten onnistua aivan heittämällä, kunhan ei yrittänyt pakata suodattimeen liikaa kahvia (sopiva annos on todellakin vain 13,5 - 15 g tarkalla kolikkovaa'alla punnittuna). Tamppauksena yksi kunnollinen keskelle (käytössä Espron naksahtava tampperi) eikä kanavointia näy kakussa uuton jälkeen (nakusuodatinta ei ole, joten aivan tarkkaan analyysiin ei ole tässä suhteessa ollut mahdollisuuksia). Crema on tuplissa tumma ja vahva. Mokkamestaajien Superissa ei tunnu kitkeryyttä ollenkaan. Edellisen koneen (15 v. Braunin pumppukone) kanssa kitkeryys oli jonkin verran ongelmana mutta Mini Vivaldissa käyttämäni 93 C:n uuttolämpö tuntuu olevan Superille sopiva. Saman pajan Ray, joka on vaaleampaa paahdoltaan, tuntuu kaipaavan pari astetta enemmän. Mutta voi olla, että tämä parin asteen optimiuuttolämmön ero on vain lumetta - täytyy tehdä jonakin viikonloppuna tarkempia maisteluita eri lämmöissä uutettujen Ray-shottien kanssa.

[akallio]

Mikäli lämpötilat vastaavat todellisia uuttolämpöjä, niin kannattaa kokeilla vähän matalampiakin (88C-90C). Yleensä nuo reilun ysikympin lämmöt toimii parhaiten, mutta jotkut kahvit kestää vähemmän ja silloin lopputulokset on aika herkullisen maukkaita.

Singlet kannattaa kyllä melkein unohtaa...

[Tappari]

Testeissähän nuo (Mini) Vivaldin lämpötilat ovat yleensä osoittautuneet aika paikkansa pitäviksi (esim. Home-Baristan arvostelu), joten luottanen koneen ilmoituksiin.

Lämpötilaa on niin helppo säätää, että vähän pelkään, että sitä tulee viilattua turhan takia ihan säätämisen ilosta. Joka tapauksessa aioin tehdä maistelutestejä eri kahveilla eri uuttolämmöissä. Vakiokahvinihan ovat kaikki MM:sta (Super, Ray, Bahia) mutta nyt tilasin Steveltä Has Beanista muutamaa hänen suosittelemaansa. Katsotaan sitten miten eri lämmöt vaikuttavat eri kahveihin.

[nasse]

Kyllä itselläni ainakin normi S1 antoi 100'C asetuksella saman tuloksen kuin kiehuva vesikin. Ilmeisesti se koneen lämpötila melko hyvin paikkansa pitää.

[Tappari]

Viikonloppuna sitten hiukan kokeiltiin lämpotilan muutoksen vaihtelua tuohon MM:n superiin. 89 C:n lämmössä oli kyllä positiivistakin lisämakua mutta vaikea sanoa menikö muutos pelkästään hyvään suuntaan, ainakin aika rajalla se oli. Mutta selvä on, että kannatti kokeilla - ja tullaan jatkossa eri kahveilla varmasti kokeilemaan, mikä lämpö toimii parhaiten.

Tuplashoteista tulee kerta toisensa jälkeen varsin tasalaatuisen hyviä. Eli espresson suhteen kaikki on kunnossa. Mutta nyt varsinainen harjoittelun kohde on maidon vaahdotus. Ja harjoiteltavaa riittää vielä: hyvää pienikuplaista vaahtoa kyllä syntyy reilusti mutta se vaahdotusvaihetta seuraava maidon ja vaahdon sekoittaminen keskenään on vielä jokseenkin hakusessa. Lisähaasteen antaa, että itse en juurikaan juo maitojuomia, joten suurin osa vaahdotusharjoittelusta on tapahtunut pikkukannulla, jossa on 1,2 dl maitoa. Vaahdotus vie noin 3 sekuntia ja sekoitus/kuumennus sen päälle noin 5 sekuntia. (Täytyy sanoa, että Mini Vivaldin kaksiasentoinen höyryvipu on kyllä sinällään näppärä - nopea avata ja sulkea.) Vaimoni on kyllä ollut varsin otettu saamistaan Capuccinoista...


Ehkäpä nyt pääsiäisenä ehtii harjoitella vaahdotusta myös isommilla kannuilla ja maitomäärillä, jospa taito siitä sitten kehittyisi.

[jiitee]

Ja harjoiteltavaa riittää vielä: hyvää pienikuplaista vaahtoa kyllä syntyy reilusti mutta se vaahdotusvaihetta seuraava maidon ja vaahdon sekoittaminen keskenään on vielä jokseenkin hakusessa. Lisähaasteen antaa, että itse en juurikaan juo maitojuomia, joten suurin osa vaahdotusharjoittelusta on tapahtunut pikkukannulla, jossa on 1,2 dl maitoa. Vaahdotus vie noin 3 sekuntia ja sekoitus/kuumennus sen päälle noin 5 sekuntia.

Kannatta tutkailla ihan pelkän veden avulla millä tavalla koneellaan saa nesteen siinä kannussa liikkeelle. Tämä säästä maitoa (käytännössä todettua).

Kokeile saada jo tuossa vaahdotusvaiheessa aikaan siihen kannuun pyörre tms. jolla maito liikkuu kannussa nätisti ja syntyvä vaahto alkaa jo tuossa vaiheessa sotkeutua maitoon (tuolla vesikikalla saat suurinpiirteisen käsityksen oikeasta kohdasta/asennosta). Mikäli siihen maidon pinnalle pääsee muodostumaan semmoinen "kelluva vaahtokerros" siinä vaahdotusvaiheessa niin sen sekaisinsaaminen siihen maitoon voi mennä hankalaksi jos koneesta löytyy tehoja kuten omastasi ja käytössä on pieni kannu. Iisimmällä koneella tuommoisesta tilanteesta selviää ehkä vielä voiton puolella kun on vielä reilusti aikaa sitä maitoa lämmitellä ja sotkea sekaisin.

Silloin kun itselläni kaikki menee nappiin, niin näyttää lähinnä vain siltä että maidon pinta nousee kannussa ja missään vaiheessa en oikeastaan erota siellä mitään vaahtoon viittaavaa (maidon tilavuus vain kasvaa). Vaahdotusvaiheessa kuuluu silloin tällöin semmoista rauhallista suhahtelua (ei semmoisia "hörps" tai "ryyst" -ääniä) ja sitten loppuvaiheessa prosessi on suhteellisen hiljaista. Lisäksi maidon pinta tekee kokoajan semmoista rauhallista pyörteistä "aaltoliikettä". Lopputuloksessa ei sitten erota kuplia eikä heti vaahdotuksen jälkeen kannua pyöritellessä siihen pinnalle muodostu semmoista "vaahtokönttiä" joka irtoaa kannun reunoista vaan koko seos pyörii notkeana kannua pyöritellessä. Espressoon kaataessa maitovaahto sitten holahtaa nätisti creman läpi - ilman että sitä tarvitsee kaataa kovin korkealta.

Lisäys: Ja niin, jos maito pääsee loppuvaiheessa liian kuumaksi niin myös tässä tilanteessa itselläni muodostuu siihen pinnalla se "köntti" vaikka alku meni mallikkaasti. Jos käyttää "mekaanista" viisarimittaria niin kannattaa ottaa huomioon niiden viive. Itselläni kannusta ei voi pitää enää oikein kiinni siinä vaiheessa kun mittarini viisari näyttää 120+ fahrenheittia (mittarissani ei siis celsiusasteikkoa) - mikä olisi siis "näppituntuman" mukaan oikea vaihea lopettaa lämmitys - vaikka mittari näyttää vihreää vielä 150 asti. Tuon 120 fahrenheitin jälkeen kun lopettaa vaahdotuksen, niin mittari sitten vielä kiipeää sinne 140 tuntumaan/yli.

[akallio]

jiiteen erinomaiseen selostukseen lisäisin vielä sen, että useimmiten kannun asentoa joutuu muuttamaan vaahdotuksen aikana, jotta pyörre pysyy yllä. Eli pitää vaan vaahdotella niin kauan, että oppii kannun toiminnan. Mikäli pyörrettä ei synny, niin kannattaa kokeilla melko radikaalisti erilaista asentoa, välillä nimittäin tuntuu että maidon liikkeet noudattelevat aika kummallisia luonnonlakeja.