Keittimen veden lorottaminen purujen läpi. Tässä viive ja veden lämpötila ratkaisevat tekijät onnistuneelle suodatinkahvin keittämiselle "marketti rimpulalla", olenko oikeassa?
Aivan kuten espressossa, on suodatinkeittelyssäkin ideana saada se kahvimassa uuttumaan tasaisesti ja niin että oikea määrä "tavaraa" irtoaa veden mukana kuppiin. Yhtälö toimii suurinpiirtein niin, että ensimmäiseen tekijään tarvitaan oikenlainen vedensyöttö puruille ja jälkimmäiseen oikea veden lämpötila, jauhatuskarkeus, uuttoaika, jne.
Käsin suodattaessa (kunnon kannulla) tuo vedensyöttö onnistuu helposti. Ensin siis kostutetaan purut pienellä vesimäärällä ja varsinkin tuoreen kahvin kanssa tällä on erittäin suuri merkitys. Kun purut saavat kotvan rauhassa imeä itseensä vettä/turvota ja hiilidioksidia poistuu, niin varsinaisen uuton aikana kahvipeti pysyy nätisti kerroksena. Jos suoraan aloittaa uuton (tuoreella kahvilla) niin se kuplii ja pulputtaa ja kanavoi. Varsinaisen uuton aikana vettä pyritään antamaan suhteellisen tasaisella tahdilla ja sopivalla nopeudella, painottaen suodatinsuppilon keskikohtaa kaatamisessa (siitä alaspäin on isoin kahvimassa). Mikäli vielä haluaa parantaa tasaista uuttoa, niin puolessa välissä voi nopeasti pyöräyttää purut ympäri lusikalla (yläosa kun uuttuu voimakkaimmin).
Se, että edelläkuvattu prosessi onnistuu automaattikeittimellä hyvin, vaatii keittimeltä jo varsin paljon (esim. Moccamaster ei tähän vielä pysty). Sen sijaan oikeasta vedenlämmöstä vähänkin laadukkaammat keittimet suoriutuvat yleensä hyvin.
Harvemmin tulee nykyään juotua, silloin kun juojia on parin pannullisen verran, niin silloin.
Välillä kun on joutunut keittämään puolikkaita pannuja, niin huomaa kevyehkön makueron.
Keittimet on periaatteessa suunniteltu käytettäväksi täydellä kapasiteetilla ja tietyllä jauhatuskarkeudella - tällöin ns. "tähdet kohtaavat". Vajaan pannullisen keittämisen ongelma tulee yleensä siitä, että uuttoaika jää liian lyhyeksi ja kahvi aliuuttuu. Tätä voi yrittää kompensoida (ja onnistuukin tiettyyn rajaan saakka) säätämällä jauhatuskarkeutta hienommaksi. Mutta esimerkiksi jos standardikokoisella 1x4 keittimellä keittää kaksi kupillista, niin johtuen isokokoisesta suodatinsuppilosta ja sen aiheuttamasta matalasta kahvipedistä tämä tarkoittaa yleensä niin hienoa jauhatusta että siinä kahvin pinnalla lilluu suurimman osan aikaa iso vesikerros kun keitin on sylkenyt kaikki vedet ulos ensimmäisen puolen minuutin jälkeen. Lopputulos ei ole hyvä (tällöin kahvia - lähinnä pintaosia - haudutetaan kuten pressossa ja jauhatuskarkeuden pitäisi olla karkeampi).
Jos haluaa keittää kaksi kupillista, niin pitää olla pienempi suodatinsuppilo joka takaa että pienelläkin jauhemäärällä siihen saadan riittävän paksu kerros jauhetta. Lisäksi tulevan veden virtausnopeutta pitäisi saada hitaammaksi.
