No niin. Keraaminen V60 ja Buono eksyivät meillekin, matkatakseen edelleen työpaikkakahvittimikseni toistaiseksi.
Koeponnistin vappuaattona paahdetulla Turun kahvipaahtimon yirgalla, olisikohan parametrit olleet 15 g / 254 g ja santsiin vähän hienommalla jauhatuksella loput kahvit 12 g (luulin alkujaan että on enää 10 g) ja jotain 210 g hujakoilla vettä, joka oli kaadettu kylmään Buonoon kiehuvana. Aluksi lämmitys- ja paperinhuuhtelut noin litralla kiehuvaa vettä, uuttoajat 30 s kukitus ja 2 min 30 s valuttelu. Vettä lisäsin hieman katkonaisesti tuntuman puuttuessa.
Maku oli kirkas, tutun mustikkainen ja korostetun makea, sitruselementtejä tuli kyytiin ehkä enemmän kuin espressona juodessa oli tuntunut. Erityispiirteenä oli mielestäni makeus, jollaista en luontaisena ole monessakaan kahvissa tavannut.
Vaimon luonnehdinta oli, että maistuu "vähän laihalta ja sokeroidulta". Käy yksiin omien havaintojeni kanssa siitä, että hyvä suodatinkahvi tuntuu aluksi laihalta perussumppiin tottuneelle, kun kaikki ylimääräiset kitkeryydet loistavat poissaolollaan. Tuntuu, että tästä tulee vielä pitkä ja miellyttävä ystävyyssuhde näiden japanilaisesineiden kanssa. Huomenna aloitetaan harjoitukset Kaffan Harrarilla, eli mustikkaisissa sfääreissä jatketaan.
Mulla on muuten vanha Arabian keraaminen dripperi, identtisehkön kokoinen 2-kuppisen V60:n kanssa. Tulee olemaan jossain kohtaa melko helppo ponnistaa niitä rinnakkain.
