Asiasta toiseen, kahvissa on kafestolia ja kahveolia, jotka valitettavasti estävät kolesteroli synteesin säätelyä ja nostavat näin haitallisen LDL-kolesterlin määrää veressä. Jostain syystä tämä ilmiö esiintyy lähinnä miehillä. Suodatinpaperi estää näiden haitallisten diterpeenien pääsyn kahviin, ainakin tavallista suodatinkahvia valmistettaessa. Pannukahvissa ja Aeropress-tyyppisillä kannuilla valmistetussa kahvissa näitä oli eniten, espressossa hieman vähemmän. Kokeilin huvikseni pyöreätä suodatinpaperia sihdin pohjalla ja tulos oli oikein hyvä maun osalta, mutta yllättävää kyllä se edellytti jauhatuksen säätämistä selvästi hienommalle. Tämä johtunee siitä, että kahvinpurut eivät pääse tukkimaan sihdin reikiä ja vastus on näin tavallista pienempi. Youtubesta löytyy useampikin video aiheesta kiinnostuneille.
Harmi, etten itse ole juurikaan ihastunut paperilla suodatettuihin kahveihin. Vaimo tuli onneksi hankkineeksi Chemexin, jonka maku on yllättävän pehmeä ja miellyttävä tällaiselle kaikenmaailman suodatinkahveille vähän nokkaansa nypristelevälle espresson ystävällekin. Siihenhän voisi alkaa suhtautua terveyskahvina, vaikka yleensä kyllä tykkään juuri niistä kahvin rasvoista. Ne tuovat kivaa bodia makuun sekä runsaampaa suutuntumaa.
Noista 'paperifilsuista sihdin pohjalle' -kokeiluista olen kuullutkin, mutten vielä ole innostunut testaamaan. Ehkä, kun kolesteroliarvot seuraavan kerran mitataan, innostus siihenkin voi kasvaa.

Duodecim toisaalta näyttää kertovan myös diterpeenien mahdollisista hyödyistä:
https://www.duodecimlehti.fi/duo95329"Jos diterpeenien edulliset vaikutukset maksan toimintaan ja maksasairauksien riskiin voidaan varmistaa, käynee niin, että espressokahvi osoittautuu optimaaliseksi juomaksi pyrkiessämme luovimaan turvallisesti hyperkolesterolemian ja maksakirroosin riskien välillä."Tiedä sitten tuosta. Ainahan tuokin on jo voinut vanhentua. Vaikka tutkimus, johon tuossa viitataan kumosikin aiemman 1990-luvun lopun tutkimuksen, on tuostakin jo kulunut kohta parikymmentä vuotta. Duodecimin terveyskirjasto antaa tänä vuonna toistaiseksi ymmärtää, että kahvin haittavaikutukset ovat lieviä ja että asiaa yhä tutkitaan vielä.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01000 Grupon lämpömittarista vielä sen verran, että en sitä millään lailla dissaa. Sehän tuo varsinkin harrastuksen alkutaipaleella mukavaa mielenrauhaa siihen, että kuinka hyvin osaa uuton lämpötilan pitää toistettavana. Numeerinen arvo on hyvin selkeästi tulkittavissa olevaa informaatiota. Onhan toki sekin, että maistuuko shotti kerrasta toiseen samalta vai ei selkeästi tulkittava, mutta jos maku heittelee kerta toisensa jälkeen suuntaan tai toiseen, niin syy siihen voi olla monenmoinen ja jopa useamman tekijän summa. Silloin mielenrauha on helpommin hallittavissa, jos edes samana pysyvästä lämpötilasta voi olla varma. Sen sai pidaamattoman yksiboilerin (jossa termostaatin sykli oli aika laaja) kanssa opetella kantapään kautta. Onneksi ameriikan foorumeilta löytyi ainakin silloin vajaat 20 vuotta sitten paljon tietoa lämpötilasurffaamisesta. Silvian omistajathan joutuivat silloin painiskelemaan sen saman asian kanssa, kunnes joku keksi, että näihinhän voisi asentaa PID:in helpottamaan asiaa.
Osku kirjoitti kartasta ja appista, että kumpi on vaikeampi... no kartta on toki parempi ja toimintavarmempi (jos se on ajantasalla ja osaa lukea sitä ja käyttää kompassia, siis osaa suunnistaa - ihan hyvä perustaito sinänsä, jos metsään haluaa mennä) kuin appi, mutta toisaalta kokemattomalle luonnossa liikkujalle se, että appi näyttää maastokartalta, missä kohdassa nyt ollaan tuo kivasti sitä kaivattua mielenrauhaa, jos helposti tunnistettavia maamerkkejä (tai opastetta) ei ole näkyvissä. Kyllä se kartta+kompassi on silti hyvä olla mukana, jos/kun tuntemattomaan umpimetsään lähtee. Mutta eipä juurikaan enää pääkaupunkiseudun metsissä tule kanniskeltua karttaa mukana. Täyteen ladattu puhelin riittää hyvin päiväretkille. Ja ainahan se täällä jossain päin humisee joku moottoritie.