Tuo sisään jäänyt kahvimäärä oli siis mitattu siis tänään aamulla, kun myllyllä oli jo jauhettu kahtena edellisenä päivänä kahvia. Kone ei siis ollut tyhjä, myllyn sisälläkin näkyi pari papua kun kurkistin säiliön pohjalle ennen uusien papujen lisäämistä. Myllyä en sen kummemmin ole vielä putsaillut, kenties tässä olisi aihetta siihen.
En tiedä kyseisen myllyn sielunelämästä sen tarkemmin, mutta yleensä siihen, että myllyt keräävät jokaisen mahdollisen pikkurakosensa- ja välinsä kylläiseksi, menee vähintään useampi päivä, todennäköisesti paljon pidempäänkin. Purut siis pikkuhiljaa tunkeutuvat ja pakkautuvat rakoihin. Jossain vaiheessa raja tulee kuitenkin vastaan ja sen jälkeen jäämä alkaa olla vakio.
Se on hyvä muistaa, että aina kun myllyn putsaa läpikotaisin, sama homma alkaa taas alusta. Siksi en itse pura teriä turhan usein.
WDT-työkalu on jo käytössä, mutta tamppauskokemusta on n. 10 espresson verran. Virheet tulevat siis hyvin todennäköisesti siinä. WDT:n suositeltuun käyttötapaan tuli tutustuttua parin videon avulla, joten veikkaisin sen suhteen työprosessin olevan ok. Nuo 25s ja 50s olivat ääripäät, tyypillisesti jäädään 30-40s väliin. Kokeilen seuraavien kupposten kanssa aavistuksen karkeampaa jauhatusta ja katson lähteekö keskiarvo laskuun. Aika lähellä jauhatuksen suhteen varmaan kuitenkin ollaan, kun maku on jo pääpiirteittäin hyvä.
30-40s on jo ihan hyvä uuttoaika - ainakin niillä pavuilla, joillaisia itse käytän (siis ei tummapaahtoisia papuja). Uuttoaika pitäisi kuitenkin saada vakioitua. Jos teet kolme identtistä uuttoa peräkkäin, niin onko niissäkin tuo sama ajallinen vaihtelu, vai erottuuko esim. ensimmäinen selkeästi erilaisena?
Kyllähän tamppauksellakin kai vaikutusta on, mutta käsittääkseni sen merkitystä on usein liioiteltu. Kunhan tamppaa riittävällä voimalla (mikä on yllättävän pieni) suoraan (siis ei vinoon) ja suht huolellisesti, niin tamppauksen tulisi olla riittävä shotin vakiomiseksi. Huolelliseen tamppaukseen kuuluu toki se, että ei kolauta filsun reunaan, tai muuallekaan pois nostettaessa ja varoo samalla alipainetta, joka voi myös rikkoa kakun (se nyt on pieni riski, jos ei ole tarkkuustampperia. Siinäkin on syytä olla kieli keskellä suuta, kun kiinnittää kahvan gruppoon, ettei mikään kolahdus, tai täräys aiheuta vauroita tampatulle kakulle.
Olen itse tehnyt kahvin 1:2-suhteen ehdoilla ja säätänyt jauhatusta siten, että olen päässyt lähemmäs tuota "optimaalista" uuttoaikaa. Onko tämä huono tapa lähestyä hyvää kahvia kuin se, että standardoi ajan ja sisäänlaitetun kahvinannoksen ja säädetään ulostuleva määrä oikeaksi säätämällä jauhatusta? Olen ainakin itse kokenut, että vaa'an kanssa tällä pääsee aika loogisesti eteenpäin.
Jos oikein ymmärsin, mitä jälkimmäisellä tavalla tarkoitit, niin ei kai niissä loppujen lopuksi suurta eroa ole. Itselleni on luontevinta pitää uuttosuhde vakiona (useimmiten 1:2, ellei kyseessä ole poikkeuksellisen kinkkinen papu) ja säätää jauhatus siten, että shotti valuu tavoiteajassa.
Näin siis periaatteessa, täytyy kyllä tunnustaa, että useimmiten teen pientä hienosäätöä myös papujen määrällä. Mutta sitä ei kannata harrastaa alkuvaiheessa, muuten tekee hommasta turhan vaikeaa itselleen.
Nakusihdin pohjaa tuijottamalla kahvi näyttäisi pääpiirteittäin siten, miten sen kuuluisikin.
No sehän antaisi aihetta oletukseen, että kanavointia ei ole ja sekä preparointi että tamppaus olisivat kunnossa. Ongelma saattaa pesiä siis toisaalla. Oikeastaan siksi kysyinkin kolmesta (huom! erikseen jauhetusta) peräkkäisestä shotista identtisin speksein, koska ensimmäisessä shotissa voi olla vanhoja puruja, jotka vaikuttavat uuttoon (ellet sitten aina heitä paria ensimmäistä grammaa pois ja sitten vasta jauha filtteriin) tai sitten syynä voi olla joku keittimen 'ominaisuus'. Muistelen, että joissain keittimissä on ollut joitain laitekohtaisia pikkujippoja, jotka vaan pitää tietää osatakseen kiertää ne jollain konstilla.
Juurikin tuota hienon hienoa purua tarkoitan, jota löytyy kupin pohjalta. Tein koneelle tänään backflushauksen ja pesaisin grupon ja kyllä se ihan puhtaaksi mielestäni lähti. Kyselinkin jo ostaessa myyjältä tietoa, että onko grupon tiivistettä vaihdettu ja ei ollut käsitystä. En tuota vanhaa viitsinyt siis vielä edes irrottaa, kun sitä ei välttämättä ehjänä saa irti, jos sattuisi olemaan se alkuperäinen tehtaan jäljiltä. Uusi grupon tiiviste on postissa matkalla ja vaihtelen sen jahka saapuu. Jäädään siis seuraamaan muutoksia sakan määrässä.
Jos grupon tiiviste vuotaa, niin kyllä sen varmaan silmälläkin huomaa. On se kuitenkin syytä aina ajoissa vaihtaa.

Jos kyse on sellaisesta hienosta 'mujusta', niin sellaista voi tulla kuppiin, kun mylly ei ole lähelläkään unimodaalista (kuten i-Steel ei varmastikaan ole), vaan sen partikkelijakauma on laajahko. Jauhatuksen joukossa on siis erikokoisia partikkeleita, joista pienimmät ovat aivan hitusia (engl 'fines'). Niitä voi päätyä filtteristä kuppiin saakka. Itselläni mujun määrä on käytännössä lähes olematon, vaikka ei Niche Zerokaan unimodaalinen ole. Ehkä se on sitä kuitenkin riittävästi, tai sitten siihen auttaa myös käyttämäni 18g VST-filtteri (jossa on selvästi pienemmät reiät kuin bulkkifilttereissä yleensä on).
Grupon filtteri (jos sitä tarkoitit?) on varmaan alkuperäinen, mutta hyväkuntoinen. Valoa vasten vilkaisin ja tukossa se ei ainakaan ole, pinnassa ei myöskään ole havaittavissa mainittavaa pinttymää.
Joo, olisi tätä pitänyt hieman tarkentaa. En siis epäile etteikö I-Steel riittäisi jauhatuksen suhteen, mutta sen käyttö on melko ikävää. Melu on tolkuton ja jauhatus on hidasta. Pelkästään tuo melu alkaa olla jo dealbreaker. Tekee oikeasti mieli laittaa peltorit päähän kahvia tehdessä. Tottakai se mylly aina ääntä pitää, mutta tämä alkaa olla jo aika kohtuuton. Mennään tällä nyt toistaiseksi, mutta katselen uusia myös sivusilmällä.
Tamppaustekniikka on varmasti yksi oleellinen kipukohta. Kahvin laatu paranee varmasti melko paljon kun tekniikka alkaa löytyä, mutta toivottavasti tuo Normcore auttaa standardoimaan hommaa lihasmuistin muodostumista nopeammin.
Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että myllyn vaihto on edessä.

Toisaalta, sinulla on jo mylly, joten nyt ei ole pakko hätiköidä vaan voit miettiä rauhassa. Ehkä vähän säästääkin sitä varten, niin tulee ostettua seuraavaksi myllyksi sellainen, jota ei tarvitse heti päivittää, jos (tai sanotaan suoraan
kun) keittimen päivityskuume iskee.
Tampereen Paahtimon kahvi käytössä, paahtopäivä oli heinäkuun alkupäästä. Lienee riittävän tuoretta tähän tarkoitukseen?
Niche olisi minullakin listalla korkealla, mutta saatavuus ja hinta tänne toimitettuna alkaa olla vähän kova. Periaatteessa ajastettu jauhatus kiinnostaisi, jotta olisi vaihtoehto testata kahvin tekoa ilman papujen punnitsemista. Tuo olisi myös helpompi, jos joskus avovaimokin haluaisi kahvia tehdä itselleen. Tosin, eipä tuo mikään kovin suuri asia ole ja single dosing ei nyt ainakaan vielä työläältä tunnu tai ole vaikea asia opettaa. Kyttäilen nyt kuitenkin myös käytettyjä ja katsellaan kaikessa rauhassa. Siihen asti sitten tarpeen vaatiessa peltorit päähän keittiössä
.
Ei alle kuukauden vanhan kahvin pitäisi aiheuttaa ongelmia uuton säätämisen suhteen.
Ajastettu jauhatus ei oikein toimi ihan niin hyvin kuin toivoisi. Pavuissa on isoja eroja ja jokainen uusi pussi pitää säätää erikseen. Sen lisäksi papujen ikääntyminenkin voi tuoda muutoksia ajastuksen toimivuuteen. Itselläni on ollut vain yksi mylly, jossa oli ajastin ja hylkäsin sen ajastimen käytön todella nopeasti epäluotettavuuden vuoksi. Vaa'alla varustetussa Settessä on hyvä idea, mutta enpä tuotteesta lopulta itsekään innostunut alun lastentautien vuoksi.
Myllyä hankkiessa kannattaa miettiä myös kartio- ja lattaterien eroavaisuuksia. Makuprofiileissa on toki jonkin verran eroa ja se on makuasia kumpaan kallistuu, mutta itse pidän suurissa kartioterissä myös siitä, että niiden säätäminen on paljon helpompaa kuin (ainakin keskikokoisten) lattateräisten. Papujen ikääntyessä en välttämättä koske lainkaan jauhatukseen, vaan hienosäädän - mikäli nyt edes tarvitsee - papujen määrää (max. 0.5g). Se tekee elämästä ja kahvin nauttimisesta (jos niitä nyt edes voi erottaa toisistaan) helpompaa.
Videota en nyt ihan vielä jaksa ottaa, kun tuntuu että pääsen vielä hyvin eteenpäin. Nyt vaan pari asiaa jäi vähän ihmetyttämään (lähinnä ne purut kupissa).
Videota minäkin meinasin ehdottaa, mutta kokeile nyt vielä rauhassa. Alkuhan tässä harrastuksessa on se hankala vaihe. Sitten kun tähdet osuvat kohdilleen, niin loppu on silkkaa lasten leikkiä (ja rahan menoa

).
Onnea matkaan - ja intoa!