Pavuista riippuen vaadittava jauhatuskarkeus voi tosiaan heitellä paljonkin.
Suurimmillaan ero on ns. markettikahvien ja tuoreiden paahtojen välillä. Jos olet käyttänyt markettien hyllyiltä löytyviä papuja, niin ne ovat yleensä jo varsin vanhoja paahtoja - paahtamisajankohdasta saattaa helpostikin olla kulunut puolisen vuotta, joskus huomattavasti pidempäänkin.
Sen sijaan, jos hankkii artesaanipaahtimoista ns. tuorepaahtoa, eli korkeintaan viikko-pari sitten paahdettua kahvia, niin vaadittavan jauhatuksen ero perusmarketin valikoimiin on merkittävä. Markettipavut hulahtavat kahvikakun läpi sellaisilla asetuksilla, joilla tuorepaahto valuu ihan nätisti. Tuorepaahtojenkin välillä voi olla suht isojakin eroja riippuen esim. paahtoprofiilista ja tietenkin pavusta itsestään.
Hyvin varustetuista marketeista saattaa toki tuurilla löytää tuoreitakin paahtoja. Monet kotimaiset paahtimot kertovat paahtopäivän, jolloin ainakin tietää mitä on ostamassa - tai mikä kannattaa suosiolla jättää hyllylle. Italialaiset taas kertovat vain parasta ennen -päivän, joka on yleensä puolentoista vuoden - joskus kahdenkin - jälkeen. Espressokäytössä pavun parasta ennen -päiväys alkaa tulla vastaan jo kuukauden, korkeintaan parin jälkeen. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö niitä voisi niin halutessaan ihan hyvin käyttää espressokeittimessä, mutta parasta se ei enää ole.
Yleensä tosin todetaan, että tummat paahdot kestävät aikaa vaaleita ja keskipaahtoja paremmin. Kyllä nekin vanhettuaan silti lurahtavat nopeasti läpi, jos jauhatuskarkeutta ei säädä todella hienoksi.