Minä olen itse asiassa maistanut rännärillä paahdettua sikurikahvia (tai pula-ajan kahvina sitä myytiin, saattoipa siinä olla sokerijuurikastakin seassa) joillain itäsuomalaisella torimarkkinoilla joskus kauan sitten, silloin kun kahvit vielä maksettiin markoilla. Eipä silloin jäänyt sellaista vaikutelmaa, että siitä ainakaan sinfoniaa kannattaisi säveltää - edes runon aineksia ei mieleen jäänyt.
Toisaalta, eivät odotuksetkaan korkealla olleet. Eihän pula-aikanakaan kahviin olisi sikuria lisätty, jos itse kahvi ei olisi ollut kortilla... Kuriositeettina se toki puolustaa paikkaansa, mutta itse en ostaisi sitä kotiin, koska juomatta suurin osa jäisi kuitenkin. Tämä toki on yksittäinen kokemus eikä siitä ole syytä vetää sen suurempia johtopäätöksiä, jos on joka tapauksessa päättänyt, että sikurikahvia haluaa maistaa.
En silloin ollut mitenkään harrastunut kahvin suhteen, mutta silloin komentoitiin, että kyllä se suomalaisen bulkkikahvin jalkoihin jää.
Perinteisesti Ranskasta (kun siinä linkitetyssä kahvissa mainittiin se perinteinen ranskalainen, tjsp) on ollut todella vaikeaa löytää oikeasti hyvää kahvia (joskin ainakin Pariisissa se nykyisin onnistuu). Jännä juttu, ruoanvalmistuksesta siellä tiedetään yhtä jos toista, mutta kahvin ranskalaiset osaavat pilata ihan kunnolla.
