Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[PaljonMaitoa+VahvaaKahvia]

Mistä kahviharrastuksesi alkoi? Kuinka aloit kiinnostua kahvista enemmän, kuin vain saatko päivittäisen kofeiiniannoksesi? Mikä kaikki on johtanut tähän pisteeseen missä nyt olet?

[Joona_s]

Sain lahjaksi french pressin ja googletin miten kapistusta olisi tarkoitus käyttää  Toinen virstanpylväs oli varmaan kun kahvin tekemisestä alettiin maksaa. Kolmantena varmaan kisaaminen ja siihen liittyvä reissaaminen. Harmittavaista että nykyään "oikeat työt" vähän haittaavat harrastusta ja jää kahvittelu lähinnä viikonloppuihin.

[elias s]

Kaverilla oli mutteripannu. Siinä linuxsäädön ohessahan siitä tuli kahvia vedettyä aikatavalla. En koskaan ollut tykännyt kahvista. Mielestäni ns normaali keitettykahvi oli aina pahaa. Kitkerää. Tai muuten ei juotavaa. Kahvia vedettiin vain kofeinin takia. Kaveri käytti muistaakseni mutteripannussa kaupan espressosekoituksia, Ja huomasin että kahvihan voi olla oikeasti todella hyvää. No mentiin 3 vuotta eteenpäin, Ja eksyin ristrettoon. Tuli luettua silviasta ja rockysta, Ja eipä mennyt aikaakaan kun tuli jo ne hommattua. Niillä opeteltiin sitten kolmisen vuotta, Ja voin sanoa että hyviä laitteita juuri opettelemiseen. NO nälkä alkoi kasvaa kun luin duettosta. Tämä siis kolmisen vuotta sitten. Kuitenkin en duettoa vielä silloin hankkinut vaan silvialla mentiin edelleen. Lämpösurffailu ja se ettei tiennyt missä lämpötilassa shotti uutetaan alkoi suoraan sanoen vituttaa. Myös höyrytyslämpöön siirtymisen odottelu. Kun olin maitopohjaisia juomia alkanut juomaan. Vaihtoehto olisi ollut tietenkin asentaa masiinaan pid. Mutta päätin että helvetti repäistään oikein kunnolla, Ja hankitaan duetto. Tammikuussa hankin duetton, Ja voin rehellisesti sanoa että ei ole yksiboileriseen paluuta. Se tuplaboilerin helppous, ja käytön mukavuus. Voi vaan naputella että nyt halutaan vaikkapa 92 asteista vettä. Voi vaahdottaa maitoa, ja duunata essoa samaan aikaan. Siinä allekirjoittaneen kahvihistoria tiivistetysti. Onhan noita kahvisysteemejä kertynyt aeropressistä hario v60 suodattimeen. Että pelkästään espressossa ei olla pysytty.

[opheinonen]

Espanjaa hallitseva henkilö kehotti opettelemaan sanat "menu del dia" ja "cortado". Sen jälkeen en ole enää hallunnut käydä turistikapakoissa tai kahviloissa. Tämä vuonna 1999.

[PaljonMaitoa+VahvaaKahvia]

Mistä kahviharrastuksesi alkoi?

En juonut kahvia. En pitänyt kahvista. Tai siis luulin että en pitänyt kahvista, koska kosketukseni kahviin oli väärinuutettu juhla-mokka.

Ensin ulkomaan matkalla join seuraksi capuccinon ja se oli ihan ok. Ei paha, eikä erityisen hyvä. Myöhemmin join toisen ja se oli vetistä ja pahaa. Sama toistui ja toistui ja jäi vaivaamaan. Sitten eksyin Ristrettoon ja hetken epäröinnin jälkeen lähdin kokeilemaan itse, kun maut ja itsetekeminen kinnostavat muutenkin.

Kuinka aloit kiinnostua kahvista enemmän, kuin vain saatko päivittäisen kofeiiniannoksesi?

Kofeiini ei ole merkitysellinen vieläkään. Jos en saa hyvää kahvia, niin olen ilman. Kyllä niin säännöllisesti juon, että kyllä selkeästi jonkintasoisen riippuvuuden olen kehittänyt kofeiiniin.

[Tuomas]

Minäkään en ole koskaan tykännyt suodatinkahvista, jota peruskoneella markettien paketeista keitetään. Enkä sitä pahemmin juonutkaan.

Itselläni harrastus alkoi ulkomaantuliaisina Ibrikillä keitellen. Kun kotikaupungista ei saanut kreikkalaista tai turkkilaista kahvia, aloin tilaamaan papuja paahdettuna toiveiden mukaan paahtimolta ja sitten raakapapuina ja paahtamaan itse. Tätä kautta tutustuin tuorepaahtoihin ja siitä alkoi keittely laajenemaan myös muihin metodeihin. Huomasin, että suodatinkahvikin on hyvää, kun on hyvät pavut. Espresso kiinnostaa nykyisin eniten makumaailmaltaan - vaikkei se enää ole niin muodikasta. Työpaikalla keittelen edelleen ibrikillä libanonilaista kahvia. Sitä kun saa nykyisin täältäkin. Ehkä ibrik ja espresso kiinnostavat eniten siksi, että en ole koskaan pitänyt isoista kahviannoksista. Pieni tilkka riitää, kunhan on hyvä ja intensiivinen maku.

Kofeiinina en ole kahvia koskaan ajatellut. Nuoruudessa nautittiin kofeiinia tabletteina, että jaksoi viettää viikonloppua. Mutta siitä hölmöilystä on aikaa, olin nuori 1980-luvulla. Silloin ei ollut energiajuomia, joita en ole kertakokeilua enempää juonut. Joskus entisessä ammatissa kokeilin Batterya yövuorossa, kun se tuli markkinoille. Ei sopinut, ei saanut nukuttua sitten yövuoron jälkeenkään.

Luulen, etten ole kofeiinista riippuvainen. Ei tule päänsäkyä vaikka jäisi aamukahvi juomatta.

[PaljonMaitoa+VahvaaKahvia]

Itselläni harrastus alkoi ulkomaantuliaisina Ibrikillä keitellen.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen aloitus kahviharrastukselle. Edelleen tuo turkkilainen on yksi omista suosikeistani, vaikka espresso kiinnostaakin. En tosin ole koskaan juonut sitä kuin itse valmistamana.

Luulen, etten ole kofeiinista riippuvainen. Ei tule päänsäkyä vaikka jäisi aamukahvi juomatta.

Niin. Riippuvuus ei tietysti ole mikään "on/off"-tila. Aiempaan sanomiseeni rippuvuudesta voisin tämentää, että jos pitäisi vetää selkeä raja itselläni olenko riippuvainen vaiko en, niin kai sitten en olisi. Olen silloin tälläin päivän tai joskus jopa kaksi juomatta kahvia ja kyullä sitä silloin tekee mieli ja väsymyksen tunnekkin voi iskeä (johtui se nyt sitten kahvista tai ei) jos päiväkahvi jää myöhäiseksi, mutta mitään päänsärkyjä ei toki tuplaespresso per päivä tahdilla ole toki saanut aikaiseksi.

Mutta lähinnä, että minusta riippuvuudessa on olemassa kaikki välimuodot sillan-alus alkoholistin ja täysin aineesta kiinnostumattoman välillä. Ei ole mitään selkeitä portaita.

[OskuK]

Olisipa hauska tavata tyyppi, joka juo kahvia vain kofeiinin vuoksi. Tosin, kuka joisi alkoholitonta kossua? ;-)

[PaljonMaitoa+VahvaaKahvia]

Olisipa hauska tavata tyyppi, joka juo kahvia vain kofeiinin vuoksi.

Kyllä minä tunnen. Siis ainakin yhden, joka sanoo että ei pidä kahvin mausta, mutta että kyllä sitä juo. Voihan toki valehdellakkin.

Tosin, kuka joisi alkoholitonta kossua?

Voin muuten ihan aikuisten oikeasti väittää, että joisin joskus jos se olisi samanmakuista.