Mutta siis kuvantunlaiset ihmiset ovat minusta appelsiinimehuharrastajia, mutta OskuK ei ole. Hän on vain kahviharrastaja myönsi sitä itselleen tai ei.
Minä kyllä edelleenkin ymmärrän Oskun haluttomuutta lukea tätä kahvi hommaa harrastukseksi. Mikä kaikki pohjimmiltaan luetaan harrastusten joukkoon? Kahvissahan on myös kyse riippuvuuden tyydyttämisestä. Tosin kofeiini riippuvuudesta pääsee helposti irti jos haluaa.
Mutta miten tätä asiaa lähestyisin? Tämä nimittäin koskee hifistelyäkin.
Tunnustan, että olen intohimoinen ruoanlaittaja. Paljon intohimoisempi kuin "kahviharrastukseni" suhteen. Silti en missään nimessä sanoisi, että harrastan kokkausta tai ruoanlaittoa. Esimerkiksi stressaantuneenakin, pitkien työpäivien lomassa saan suurta tyydytystä siitä, että saan kokata kotona ruokatauolla nopeasti jonkin perinteisen pasta-annoksen, yksinkertaisen risoton, kiinalaista kasvisruokaa tms.
Minulla on useampi hyllymetri keittokirjoja, joista suurimman osa olen oikeasti lukenut. Vaikka olisin juuri syönyt saatan jo miettiä seuraavaa ateriaa ja sen valmistamisesta saatavaa nautintoa. En siis ole ahmija ja painoindeksini on vain lievästi ylipainon puolella ja pysynyt vakiona yli 20 vuotta.
Kokatessa en käytä koskaan eineksiä enkä valmismarinadeja. Leipää leivon itse, mutta ajanpuutteen vuoksi en säännöllisesti. Ostelen keittiötarvikkeita ja käytän tuoreita raaka-aineita sekä teen kaiken mielelläni alusta alkaen itse. Silti mielestäni yksinkertaisesti pidän vain ruoanlaitosta enkä harrasta sitä.
Yhteisöllisyys on toki tärkeä asia, koska tykkään tehdä ruokaa ystäville ja vaimoni kanssa kutsumme mahdollisimman usein ystäviä syömään. Mikä ei ole tarpeeksi usein, koska olemme kumpikin varsin työorientoituneita tällä hetkellä. Oikeastaan tämä kahvihomma on ehkä yksi osa tätä kokonaisuutta.
No miten tämä liittyy hifismiin? Tämän kautta on pakko pohtia seuraavaa: Voiko olla hifisti vaikkei olisi harrastaja? Nimittäin voisin ehkä pitää itseäni hifistinä ruoan suhteen, mikä taas ei tarkoita pröystäilyä, ja voi olla hyvin yksinkertaista ja edullistakin, mutta aina laadukasta ja huolella valmistettua. Ruokaa laittaessa usein mitaan myös asioita, vaikka toki vuosikymmenten kuluessa on silmämääräinenkin mitta aika tarkka.
Nyt sitten seuraava pohdinta omalta osaltani. Äänestinkö väärin? Jos olen ruokahifisti ja jos tuo kahvi on osa ruokahifismiäni, asuuko minussa siis sittenkin pieni kahvihifisti?
Mutta en missään nimessä koe harrastavani ruoanlaittoa. Harrastan kyllä kalastusta ja uintia sekä musisointia erilaisilla akustisilla kielisoittimilla, mutta ruoanlaittoa en. Olen myös harrastanut urheilumiekkailua ja lenkkeilyä, kunnes polvet pettivät ja tulivat noille esteeksi. Kahvin voisin katsoa harrastukseksi, mutta ruoanlaittoa en, koska se on kaiken intohimon ohessa päivittäinen välttämättömyys. En myöskään harrasta lukemista, vaikka luen jatkuvasti, koska lukeminenkin on minulle välttämättömyys. Kahvi ei ole välttämättömyys. Siksi se voisi olla harrastus. Mutta tuo hifismi. Ruoan suhteen olen sitä. Jos olen makuhifisti olen toki myös kahvihifisti.
Oliko tässä kaapista astumisessa ja pohdinnassa mitään järkeä? Tai sitten voisin kysyä kysymyksen, jonka voisin olettaa Oskunkin esittävän: tarvitseeko näitä niin monimutkaisesti pohtia tai määritellä?
Äänestys
6 (22.2%)