Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[koomikko]

Onko täällä keskusteltu siitä miten kahvi kehittynyt tässä viimeisen 10 vuoden aikana?

Kun aloitin kahviharrastuksen 2010 kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Pikkuhiljaa kun alkoi oppia niin alkoi myös saada ihania kahvikupillisia aikaan. Muistissa on vaikka joku hyvin mustaherukkainen Huehuetenango joka oli taivaallista. Nyt on kuitenkin ollut viime vuosina mulla tunne että kahvi ei ole yhtä hyvää kuin ennen näiden vaaleampipaahtoisten Afrikkalaisten kanssa. Niistä ei vaan enää musta löydy yhtä hienosti makuja. Onko muut panneet merkille mitään vastaavaa?

Juttelin tuossa oman vakiopaahtimoni TKP:n Juhanin kanssa ja hän vahvisti epäilyni sanoen ettei Afrikkalaiset pavut ole yhtä laadukkaita kuin ennen. Jos tämä pitää paikkaansa on se hyvin kurjaa ja syitä voidaan arvailla aina ilmastonmuutoksesta koventuneeseen menekkiin kahvibuumin myötä.

[tirofaux]

Harrar (papu, Etiopia) oli joskus mukavan mustikkaista, nykyisin vaikea enää löytää.

[Toma]

Piti ihan katsella listalta milloin viimeksi oli hyvä Afrikkalainen. Nyt viimeksi kaffeboxilta tullut kenialainen oli hyvä, mut sitten on kyllä pitkä aika (kuva). Pitääkin ihan alkaa kiinnittää huomiota.
Katselin et paljon E-Amerikan ihmeitä ja hyviä Brasseja juotuna.
Parin kahvitutun kanssa kesämmällä puhuttiin miten Indonesiasta alettu tuomaan onnistuneita kahveja.

[Joona_s]

Mukavaa että joku uskaltaa todeta sen, että keisarilla ei ole enää vaatteita. Olen myös miettinyt, että minne ovat kadonneet kahvinuoruuteni mustaherukkaiset kenialaiset kahvit. Muistikuvieni mukaan oli oikeastaan melko se ja sama, miten vaikka Gethumbwinia valmisti, oli maussa kuitenkin todella fulminantti mustaherukan maku.

Nyt vaikuttaisi myös siltä, että puhtaasti sl28- ja sl34-lajikkeista koostuvat kenialaiset ovat melkeinpä kadonneet ja myydyissä pavuissa on mukana ruirua, k7:ää ja batistaa, joita aiemmin vieroksuttiin. Käydessäni itse Keniassa vanhoihin pensaisiin jo silloin oksitettiin ruiru-lajiketta. ”Uudet” lajikkeet ovat varmasti vastustuskykyisempiä erilaisille taudeille, mutta maku ei vain ole sama. Lisäksi kenin klassinen maku oli seurausta typpipitoisesta maaperästä ja käsittääkseni myös maaperän ravinteikkuus on ehtyvä luonnonvara. Ehkä tämä osiltaan on vaikuttanut maun katoamiseen. Jos jollain on jäljellä jotain Nyeri-alueen AA-luokan kahvia ennen vuotta 2012, niin ostan pois kovalla hinnalla 

[Jari]

Mielenkiintoinen pelinavaus. En ole itse aktiivisesti asiaan kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kun se otettiin esille, niin kyllähän se siltä vaikuttaa, että ei tässä ihan vähään aikaan ole tullut varsinaisia tajunnan räjäyttäviä kahveja eteen. Seuraava kahvi, joka odottelee pakkasessa on joku kenialainen sinkku. Nyt sitä täytyykin maistella vähän uudesta näkökulmasta.

Sama havainto on kyllä tullut, mikä tirofauxillakin, että kunnolla mustikkaisia kahveja olen jo pidempään kaipaillut. Olen vaan ajatellut, että niitä ei ole vain sattunut vastaan, mutta olisiko nyt niin ikävästi, etteikö niitä vain enää pahemmin saa? No voi pahus, jos näin on.

[koomikko]

Lohduttavaa etten ole sekoamassa enkä ole yksin ajatusteni kanssa 

En ole tehnyt hakuja esim home-baristan puolelle, mutta voisi olla mielenkiintoista penkoa josko siellä olisi aiheesta keskusteltu.

[Babarista]

Kaakkois-Aasian suunnalta jopa nousussa omaan makunystyrään, muualla jyrkkä tai vähintäänkin loiva laskusuhdanne. Mietin itse että olen vanhemmiten liian vaativa tai sitten menettänyt jo makuaistin, mutta onhan täällä sentään joitain kohtalotovereita, joilla pelaa varmasti vielä makuhermot 

[migu2]

Harrar (papu, Etiopia) oli joskus mukavan mustikkaista, nykyisin vaikea enää löytää.

Tätä on kyllä kovin ikävä.
Samoin Yemenin erikoisuuksia, jotka olivat samankaltaisa, kuin Harrar.