Onhan mutteripannukin kultainen standardi
Mutta ihan vakavissaan Roburissa on monia hyviä puolia: se on nopea, hiljainen, kestää kuumuutta, helppo käyttää jne. mutta mitä enemmän tuon kanssa viettää aikaa, niin kyllä Anfimilla silti on mielestäni helpompi säätää se espresso maistumaan hyvältä. Robur alkaa olemaan myös aika vanha mylly jo, ja luulisin että iso osa tuosta standardiudesta johtuu siitä, mihin sitä aikoinaan on verrattu.
Tämä ehkä vie pohjaa "omalta mielipiteeltäni", mutta en suinkaan ole ainoa, joka asiasta on samaa mieltä. Olin toukokuussa Prufrockissa harjoittelemassa (
) ja kehiteltiin erään espresson reseptiä. Roburilla kahvi jäi jatkuvasti suolaisen makuiseksi mutta kun vaihdettiin K30:n, parani maku aivan selkeästi. Paikallisillakin oli selkeä näkemys siitä, että Anfim (tai yleensä levyterät) määräävät.
Mietin tässä muutamia päiviä sitten muutenkin jakauma-asioita liittyen espressoon. Kun nyt suodatinkahvien parissa on viimeistään Matt Pergerin Brewer's cup-voiton myötä todettu, että tasainen jakauma on toivottavampi myös ihan kokemuksen tasolla,niin miksei asia myös espressossa olisi näin? Tietenkin espresson perkolaatioon itseensä vaaditaan vähän tuota hienojakoista muhjua, mutta saattaisiko myös espressossa tasainen jakauma olla yhteydessä tasaisempaan uuttumiseen ja sitä kautta parempaan kahviin?
Konikaalisten terien (tai roburin ja k10:n) eduiksihan on perinteisesti aina mainittu jakaumasta johtunut parempi maku. Nyt kun tarkkemin tutkii esim. David Schomeria, Home-Baristan jengiä yms. niin ilmeisesti paremmalla maulla tarkoitetaan tässä tapauksessa paksumpaa suutuntumaa. Itse ainakin haen espressolta muita asioita. Lisäksi samalta tekijätiimiltä on peräisin myös vanhat 30 paunan maagiset tamppaukset, joten pieni lähdekritiikki lienee paikallaan.
Ehkä tämä "kultainen standardi" ja hienojakoisen muhjun vaikutus olisi syytä ottaa uudelleen spekuloinnin kohteeksi.