Tuolla ketjun alkupäässä oli huoli aliuutosta. Viime talvena hankin refraktometrin ja tulokset kertovat muuta. Esimerkkinä
13g kahvia
32g juomaa
9,4% juoman vahvuus (TDS)
24,5% uutto (extraction yield)
Papuina 4/5 paahdettua etiopialaista. Oikein miellyttävä maku, hieman paahteinen jälkimaku. Ei jälkeäkään aliuutosta, yliuuton rajoilla tässä pikemmin mennään noin korkealla uuttoprosentilla.
15g kahvimäärällä on helppo päästä 18-20% uuttoon, mutta tällöin maun kokonaiskirjo viittaa siihen, että isoimmat partikkelit vielä aliuuttuvat ja pienimmät alkavat jo yliuuttua. Maitokahveissa tuollainen maku voi olla toivottavakin, miksei espressonakin, jos tykkää monivivahteisesta tujauksesta. Pehmeyttä kaipaavalle taas tuollainen 24% uutettu espresso on oikein mukava ja helppo juotava.
Miten Roburin kartioterillä tämä voi olla mahdollista vastoin yleistä kokemusta (Mm. Perger ja Kaminsky)? Terien nopeudella on tutkitusti vaikutusta kahvipartikkelien kokojakaumaan ja oletan tämän olevan keskeisin syy käsimyllyllä saatuihin, odottamattoman hyviin tuloksiin. Vaikuttaa siltä että hienommalla jauhatuksella jauhetun kahvin partikkelien kokojakaumassa on vähemmän variaatiota. Koneena Londinium I, sihtinä VST 15g, VST refraktometri ja uuttoprosentin laskenta VST:n sovelluksen oletusparametreilla.
Tulosten numeerisesta tarkkuudesta en osaa sanoa, mutta hyvin johdonmukaisesti tulokset ovat seuranneet shotin säätöjen muutoksia. Ilman laajempaa vertailutestausta en voi luvata että nuo tulokset ovat absoluuttisen oikein, mutta kyllä näillä aliuuttumisen huolet voi unohtaa ja pääasia tietysti on se, että myllyllä saa sekä pehmeitä, että terävämpiä espressoja ihan mieltymysten mukaan. Kokeilut jatkuvat.
