Josko sitä sitten vihdoinkin osallistuisi täällä keskusteluunkin, kun aihe on näin mainio.

Voisinkin oikeastaan aloittaa olemalla eri mieltä ketjun lähtökohdan kanssa

Eli lähdetään siitä millä on pienin kynnys alkaa parantaa makuelämyksiä:
- osta kahvimylly
- osta papuja
- keitä kahvia vastajauhetuista pavuista samalla menetelmällä kuin ennenkin
Suomalainen markettikahvi ei nimittäin ole tosiaan ollenkaan huonoa. Tarjoiltuna se kuitenkin jostakin syystä on aina kerrassaan hirvittävää sumppia. Omat kaksi senttiäni ensimmäisistä toimenpiteistä:
- pidä keitin puhtaana
- tarjoile kahvi tuoreena
On suorastaan hämmentävää miten hyvää vaatimaton juhlamokkakin voi olla kymmenen euron tarjoustalon keittimellä, kunhan keitin vain on puhdas, eikä kahvi ehdi kummempia seisomaan

Oma lähtökohtani kahvin maisteluun oli juurikin tuo - vanha halpiskeitin täynnä pinttynyttä rasvaa sekä kaupan halvinta tiiliskivikahvia, joka saattoi joskus seisoa pannussa helposti puolikin tuntia. Kokeilin aina välillä marketin kalliimpiakin tiiliskiviä, ja tuloksena oli enimmäkseen vielä hirvittävämpää kuraa

Aloinpa sitten oikusta aina huuhtelemaan pannun ja suodatinsuppilon ennen käyttöä. Ja juomaan kahvin tuoreena. Ero oli aivan käsittämätön - ei sitä vain voinut uskoa, että kyseessä oli sama kahvi samasta laitteesta.
Hankinpa sitten mokkamasterin käytettynä ja petyin pahasti. Kahvi ei ollutkaan yhtään parempaa. Purin sitten koko häkyyrän varaosiksi ja ei kiesus kaikkea sitä sontaa mitä sinne oli kertynyt. Kuvia ei tullut paha kyllä otettua...
Kunnon puhdistuksen jälkeen kahvi oli sitten taas kertaluokan parempaa. Mistä päädyin siihen tulokseen, että mokkamasterista tekee hyvän keittimen nimen omaan se, että se on kohtuu helppo purkaa osiin

Aikanaan taloon tuli sitten juurikin samainen Hario Skerton -käsimylly, jolla veivattiin kahden hengen kahvit useamman kertaa päivässä milloin mistäkin markettipavuista, ja talossa nautittiin jonkin aikaa maukkaasta ja
halvasta kahviharrastuksesta.
Eräänä aamuna sitten kuitenkin turhautuminen jatkuvaan jumppaamiseen vei googlen pariin, ja eipä aikaakaan, kun pöydällä koreili puolittaisena heräteostoksena KitchenAidin 200e maksanut mylly. Vaimon reaktiota ei tarvinne kuvailla tarkemmin.

Tarina jatkuu kaikille tuttuun malliin: nyt alkoi tietysti poltella tarve päästä tekemään maukasta espressoa, eikä mikään marketin vimpula tietysti tullut kysymykseenkään. Sattumalta luin jostakin vipukoneista, ja eikös sellainen ollut sitten ihan pakko saada. Niinpä taloon tuli sitten La Pavoni Pro, ja illuusio vapaasta tilasta keittiön pöydällä meni sen myötä

Aika lailla välittömästi tuli myös todettua, että marketin espressopavut ovat jokseenkin sielutonta tavaraa, joten eipä siinä sitten auttanut kuin siirtyä tuoretuotteisiin. Onneksi valikoima Helsingissä on oikein menevä.
Meni myös muutama viikko, ennen kuin tajusin, että Cafiza on ihan oikeasti välttämätöntä
