Satakunnan Kansassa tänään melko hyvä juttu tiiliskivikahveista, lähinnä kohonneen JuhlaMokka-indeksin
järkyttämille vakiokahvittelijoille...
...Viime päivät olen koettanut päästä sinuiksi vanhan perkolaattorin kanssa:
lienee jo vanha, kirpputorilta löysin ja vitosen maksoin....
opettelua ohjelmassa tänäänkin
Hieno perkolaattoripannu sinulla. Muistuu oman lapsuuteni "pulputuspannu" mieleen. Meillä juodaan lähinnä kahden sorttista kahvia: Krupsin täysautomaatilla valmistettuja espresso-pohjaisia juomia ja sitten perkolaattorikahvia. Ei tosin noin romanttisen näköisellä vehkeellä keitettyä, vaan Stockalta ostetulla sähkökäyttöisellä "automaattisella" pannulla. Hyvää siinä Stockan rosteripannussa on, että keittoprosessia ei tarvitse vahtia, pannu hoitaa hommansa termostaattien ohjaamana ihan itse.
Perkolaattorikahvi on parhaimmillaan pehmeää ja vahvaa. Joissain viesteissä on kerrottu, että kahvin annostelu on hyvin tarkkaa. Ehkä on, en tiedä. Meillä kahvia mitataan kahvimitalla, joka on n. 5 ml suurempi, kuin yleisin kahvimitta. Hyvää tulee. Normaalilla mitalla mitattuna tulos oli mielestämme laihaa. Tummemmasta päästä olevat tavalliset kahvit toimivat parhaiten. Itse olemme pitäneen Löfbergs Lilan Skånerostista (tummempi, kuin normaali Lila). Tumma Presidentti oli no-joo, toista pakettia ei tosin tehnyt mieli ostaa. Meiran Arome Hieno Tummapaahto ripoteltiin alppiruusuille. Ja pienenä rinnastuksena sinun skannaamaasi artikkeliin: tällä hetkellä emäntä käyttää Lidlin suodatinkahvia. Ei tuota 2 euron halpiskahvia, vaan sitä Arabicaa, joka on vihreässä paketissa.
OskuK kertoi tarjonneensa kavereilleen lämmitettyä perkolaattorikahvia. Jotkut epäilivät tätä vitsiksi. Mutta, mutta, oli pakko kokeilla. Perkolaattoripannussamme (ruotsalaisen insinööritaidon mestarituote) on mahdollisuus myös kahvin lämmitykseen. Sihdit sun muut sisuskalut pannusta pois ja pannun töpseli seinään. Laite lämmittää pannuun jääneen kahvin ja sammuttaa kuumennuksen juuri sopivalla hetkellä. Merkkivalo ilmoittaa, että vanha kahvi on nyt lämmitetty ja valmis. Ja joo, kyllä se juotavaa oli. Yllättävä pehmeää. Kuuman maidon kanssa sotkettuna jopa hyvää. Parempaa, kuin suurin osa neuvotteluhuoneiden termoskannukurasta tai baarien pallokannujen seisseestä kahvista. Tästä kiitos OskuK:lle, eipä olisi tullut mieleeni muuten edes kokeilla.
Moccamaster oli kaapissa vuoden verran varalla "varmuuden vuoksi". Kun emäntä osti perkolaattorin, niin masteri myytiin 20 eurolla naapurin tyttärelle opiskelukämpän keittimeksi. Omat kahvit tehdään ensisijaisesti täysautomaatilla. Kun on tarve perinteiseen suomalaiseen kahvitteluun eli istumiseen porukalla kahvipannun ympärillä, niin silloin käytetään perkolaattoria.
