Minusta La Torrefazione on oikein kiva kahvila - ainakin, jos aikoo viedä tytön kahville. Sisustus on tyylikäs ja sijainnin takia tunnelma on melkein kuin suuressa metropolissa. Ja jos tyttö on mukava, niin pienet makuvirheet kahvissa unohtuvat.
Mutta mikäli keskitymme tarkastelemaan vain kahvia, niin on totta, että jo useaan otteeseen mainittu tasalaatuisuuden puute on ongelma. Kaikki La Torrefazionessa juomani kahvit ovat olleet vähintään kelvollisia, vaikkakin hyvin vaihtelevia. Etenkin maitovaahdon koostumuksessa on paljon hajontaa. Lisäksi olen tuuminut, että La Torrefazionessa taidetaan käyttää maitoa, joka ei ole luonnostaan yhtä makeaa kuin esimerkiksi Kaffecentralenissa. Ensiksi mainitussa paikka edes mikrovaahdoksi vaahdotettu maito ei ole maistunut suloisen makealta.
Eilen tein tutustumiskäynnin alan uutukaiseen, Caneliin; sympaattinen pikkupaikka, jonka barista oli ainakin näin uran alkumetreillä hyvin innokas ja keskittynyt. Kertomansa mukaan hän on puuhastellut kahvi-/espressomaailman parissa vasta kaksi kuukautta, ja siihen nähden tietämys vaikutti hyvältä. Saamani espresso oli oikein maukas pienestä aliuuttumisesta huolimatta. Baristakin huomasi saman asian ja kertoi sen johtuvan juuri vaihtuneesta kahvista, mylly kaipasi pientä säätöä. Ystäväni nauttima cappuccino puolestaan oli oikein maukas, hieman samanlainen kuin La Torrefazionessa parhaimpina päivinä. Tosin Canelissakin cappuccino tehtiin mielestäni tuplaristretolla, mikä ei ole oma suosikkiratkaisuni.
Toivottavasti Caneli saa vauhdin päälle ja tarjoaa jatkossakin kahveja, joita ei muualta tietääkseni saa. Monipuolisuus on mukava juttu.
Helsingin kahviloista keskusteltaessa on muuten mainittava Café Succès Korkeavuorenkadulla. Espressoa en siellä ole koskaan uskaltanut maistaa, vain tavallista suodatinkahvia. Mutta Café Succèsiin ei mennäkään juomaan kahvia, vaan syömään kaupungin - ehkä jopa universumin - isoimpia ja maukkaimpia korvapuusteja sekä pelaamaan shakkia.
