Tervehdys foorumille!
...ja kiitokset avartavasta keskustelusta. Jokusen tovin foorumia seuranneena tyrkkään minäkin lusikkani kahviin.
Jokunen kuukausi sitten marketista tarttui puolittaisena heräteostoksena mukaan Krups XP4000 ja purkillinen Nordquist Espressoa. Mieli lapsenomaista uteliaisuutta ja luottavaisuutta uhkuen olin päättänyt ryhtyä tekemään itselleni kahvia suuren maailman tapaan. No, kuten arvata saattaa, ensimmäinen (ja toinen, ja kolmas jne.) kupillinen herättivät hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Ehkä hieman kitkerähköä. Vähemmän hienotunteinen voisi jopa kuvailla makua sappinesteen ja tervan risteytykseksi. Mutta eipä siitä sen enempää. Myönnän kokemattomuuteni enkä suinkaan syytä laitetta lopputuloksesta -- vaikka uskallankin henkilökohtaisten kokemusten perusteella esittää valistuneen arvauksen tällaisten koneiden tyypillisestä elinkaaresta: Väitän, että 72 % markettien espressokeittimistä löytää muutaman käyttökerran jälkeen vakituisen säilytyspaikkansa keittiön kaapin perältä ja 27 % jää käyttämättömänä apupöydälle statusesineeksi. 1 % konekannasta on aktiivisessa käytössä.
Omankin krupsini olisin voinut loppusijoittaa kulmakaapin perälle, mutta päätin kuitenkin ottaa lusikan kauniiseen(?) käteen ja etsiytyä tiedon lähteille. Lyhyesti sanottuna opin, että kahvin oikeaoppisessa valmistuksessa on verraten paljon muuttujia, joiden hallinta vaatii joltisenkin verran harjaantuneisuutta ja että optimaalinen lopputulos voidaan saavuttaa kerran kahdeksassa vuodessa kolmenkymmenen vuoden harjoittelun jälkeen. Tästä rohkaistuneena päätin käydä tuumasta toimeen.
Dilemmaani palatakseni: tavoitteena on siis valmistaa Krups XP4000 -laitteella vähemmän sappinesteeltä maistuvaa juomaa. Asiaa tutkittuani päädyin tilaamaan paineistettujen filttereiden korvaajiksi alun perin Vivo-laitteeseen tarkoitetut paineistamattomat filtterit, jotka istuvat XP4000-mallin portafiltteriin. (Toista ketjua sivuten voin todeta, että n. 15 g parisen viikkoa väljähtynyttä Nordquist Espressoa valuu kuin valuukin paineistamattoman tuplafiltterin läpi noin 25 sekunnissa, ja tuloksena on noin 60 ml sappinestettä ilman kremaa. Käytetty kahvikiekko irtoaa yhtenä kuivana klönttinä portafiltteristä biosankon kylkeen kopsauttamalla kuin Krupsin dokumentaatiossa konsanaan).
Mutta maku ei siis edelleenkään tyydyttänyt (ja ymmärsin, että näistä lähtökohdista ei liene odotettavissa parempaa), joten hetken tarinoita lueskeltuani ja tyhjyyteen tuijotettuani päädyin tilaamaan saapasmaasta annostelijattoman Rancilio Rocky -myllyn, ja sitten Lidliin, tuohon baristojen mekkaan, harjoituspapuja noutamaan. Ostin kolme pussillista.
Toki aloittelevan kotibaristan tie on pitkä ja karikkoinen, ja luonnonvoimatkin ovat häntä vastaan, joten ymmärrettävästi tulivuori purkautuu ja myllyni seisoo tuhkan vaivuttamien kuriirien käsissä jossain päin Tanskaa. Vaan antaapa olla, ei tässä mikään hoppu ole.
Joka tapauksessa tilanne on se, että en edes tiedä, miltä hyvän espresson kuuluisi maistua, mutta lukemani perusteella se on jotain tavoittelemisen arvoista (ja parempaa kuin sappinesteen ja tervan risteytys). En siis tarkalleen tiedä mitä olen hakemassa, mutta olen joka tapauksessa tilannut myllyn, joka maksaa kolmatta sataa. Ja jos oikein ymmärsin, kyseessä on laite, jolla pitäisi juuri ja juuri saada aikaan hyvä jauhatus. Nyt suunnitelmani on jauhaa Lidlin papuja niin pitkään, kunnes uuttoprosessi on edes jollain tapaa hyppysissä. Tässä kohtaa laadukas boilerikeitin voisi jopa olla vähemmän temperamenttinen tapaus, mutta yritän nyt kuitenkin kesyttää tämän Krupsin. Jos Lidlin pavuilla syntyy edelleen sappinestettä (papujen parim enne näyttäisi olevan 2/2012), tilaan tuoreita papuja hyväksi kehutulta paahtajalta. Jos tämäkään ei harjoittelusta huolimatta tyydytä, pyrin lyöttäytymään edistyneemmän baristan seuraan laitteineni ja pyydän nöyrimmin valmistamaan itselleni kupposen hyvää espressoa.
Jos sekään ei maistu, tarjoan myytäväksi vähän käytettyä Rockya ja hyvin toimivan Krupsin keittimen paineistamattomilla filttereillä.
