Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[akallio]

Tuotahan minäkin taannoin ihmettelin. Ostin kerran paatille porokahvia ja arvelin saavani hyvää, kun ostin oikein Presidenttiä. Kahvi ei ollut ollenkaan minulle mieleen. Jotenkin se oli muistaakseni kitkerää? Olisi pitänyt tuon perusteella ostaa Juhlamokkaa?

Siinä pöydässä Juhla Mokka oli ehkä ainoa rehellinen vaaleapaahtoinen kahvi. Tämä menee nyt reilusti spekuloinnin puolelle, mutta Presidentissä on vähän sellaista tuntua, kuin olisi koitettu tehdä täyteläistä ja pehmeää kahvia, mutta kuitenkin paahtaa se vaaleaksi. Eli tavallaan tummapaahtoisia makuja vaaleasta pavusta. Toki moneen makuun ja moneen valmistustapaan se voi toimia paremmin, koska hedelmäinen hapokkuus ei välttämättä keskivertokuluttajaan kolahda.

[tirofaux]

Siitä pisteytyksestä.

Kuningaskuluttajassahan arvoalueena oli 1-5. Asteikon merkittävin osa, eli arvosana 5 olisi mielestäni voinut olla paremminkin määritelty.

Määrittelemättömänä korkein mahdollinen arvosana kuulostaa aluksi, noh, korkeimmalta mahdolliselta arvosanalta. Jos voittajakahvi saa arvosanakseen 4,8 voisi äkkiseltään luulla että parempaa suodatinkahvia on melkein turha hakea. Jos tämä kuulostaa yliampuvalta, täytyy ajatella korkeimman mahdollisen arvosanan määritelmäksi jotain muuta.

Ymmärrettävämmän kuuloinen määritelmä arvovälille 1-5 voisi olla suunnilleen seuraava: "valmisjauhetut suodatinkahvit marketista 0-x euroa/kg". Nyt voittajan arvosana 4,8 kuulostaa mielekkäämmältä. Samalla asteikon maksipistemäärän arvo lähenee... noh, sitä voittanutta tuotetta. Voitaisiinkin kysyä miksi voittajatuote ei saanut arvosanaa 5 - josta ei tosin kauas jääty. Voitaisiin myös ajatella tässä määriteltiin ensin voittaja ja muiden saamat arvosanat kuvaavat vain sitä kuinka paljon huonompia muut tuotteet ovat voittajaan verrattuna. Leikkimielellä voitaisiin ajatella että 1,001*x -hintaluokasta voisi löytyä parempi kahvi, jolloin aiemmin 4,8-arvosanalla voittanut kahvi voisikin saada huomattavasti vähemmän pisteitä.

Minun mielestäni asteikko "suodatinkahvit" ilman rajoitteita olisi ollut parempi kuin ohjelmassa ilmeisesti käytetty asteikko. Vielä parempi asteikko olisi ollut "kahvit", mutta se on mielekkäämpi vasta kun vertailukohteina on muitakin kuin suodatinkahveja, joten tässä tilanteessa pelkistä suodatinkahveista puhuminen on luontevampaa. Ohjelma käsittelee myös tuotteiden hintoja, mutta sitä ei kannattaisi sotkea tuotteen laatua (makua) kuvaavaan arvosanaan. Euroista puhuttaessa olisi parempi käyttää hinta-laatusuhdearviointia. Tällöin esimerkiksi jokin maailman huippuhin kuuluva suodatinkahvi voisi saada huippupisteet maun osalta mutta hinta voi myös olla tähtitieteellinen. Se hyvän hinta-laatusuhteen suodatinkahvi voi kuitenkin löytyä marketista.

Vertailun vuoksi: Viini-lehdellä on yksinkertainen pisteytysmalli, joka antaa pisteet ja hinta-laatusuhteen erillisinä arvosanoina.

[akallio]

Sokkomaisteltavien tuotteiden vertaaminen "yleiseen tasoon", tai mihin tahansa muuhun asiaan, jota pöydällä ei ole maisteltavana, vaatii onnistuakseen systemaattisen koulutuksen läpikäyneitä maistelijoita. Sellaisia raadissa ei ollut, eikä ollut tarkoituskaan olla, sillä kyseessä oli kuluttajille suunnattu testi.

Toki olen minäkin harrastanut esimerkiksi viskien pisteyttämistä universaalilla asteikolla. Yhteismitallisten tulosten saavuttamisessa vaan auttaa kummasti kun tietää tuotteen nimen ja muut tärkeimmät piirteet...

Jos pisteytystä pitäisi parantaa, niin minä parantaisin sen kykyä heijastaa maistelijoiden mielipiteitä pöydällä olevien kahvien eroista, enkä pyrkisi tekemään siitä universaalia - koska se ei kuitenkaan onnistuisi kovinkaan hyvin.

[Teme]

Täältä lakinnosto maisteluun osallistuneille Ja mukavaa että Yle lähestyi meitä aiheesta!

Vaikka se ei liene tällä hetkellä kuningaskuluttaja -ohjelman prioriteeteissa kovin korkealla, voisi jossain vaiheessa olla kiinnostavaa nähdä (ja vaikka osallistua) vastaavaan vertailuun myös laadukkaammista kahveista - esim (etelä)suomalaisten pienpaahtimoiden kahvien vertailu pressokahvina?

Toivottavasti laajemmalle yleisölle ei jäänyt ohjelmasta käsitystä että Juhla Mokka on nyt sitten sitä parasta kahvia mitä rahalla saa

T. Teme

[akallio]

Selvästi revanssi Juhla Mokan ja Presidentin välillä pitänee joskus järjestää, niin moni "siihen parempaan kahviin" uskova sukulainen on jo asiaa kauhistellut...

Ja sellainen revanssi on nyt järjestetty.

Mukana oli kolme kahvia: vasta-avattu Juhla Mokka, vasta-avattu Presidentti ja vanha Juhla Mokka. Vanha kahvi avattiin reilu viikko sitten ja laitettiin ilmatiiviiseen astiaan, jota avattiin tässä välissä muutamia kertoja. Eli tarkoitus oli simuloida tiiliskivikahvia siinä vaiheessa kun pussi alkaa olla lopuillaan.

Menetelmä oli perinteinen cupping sokkona, maistelijoita yksi eli minä. Avustaja sekoitti kupit, purut olivat samannäköisiä ja käyttäytyivät samalla tavalla, joten maistelu oli ihan aidosti sokko.

Koska puruissa ei ollut yhtään hiilidioksidia ja ne eivät kelluneet ollenkaan vaan vajuivat pohjaan, niin pöyhäisin niitä kerran veden lisäämisen jälkeen. "Break the crust" oli myös varsin nimellinen vaihe, koska "crust" oli vain kainoa vaahtoa kupin reunoilla. Jotta aromeja irtoaisi nuuhkittavaksi, niin sekoitin hieman pinnalta tuossa vaiheessa.

Seuraavaksi muistiinpanot. Järjestys oli: 1. tuore Presidentti, 2. tuore Juhla Mokka ja 3. vanha Juhla Mokka.

Purujen aromit:

1. hedelmäinen, metallinen/messinkinen
2. kukkaisa
3. selvä messingin aromi

Kahvin ensiaromi ("break the crust"):

1. vanilja
2. makea, mausteinen, paahteinen
3. pahvinen, mustaherukkainen

Kahvin ensimaku (n. 4 min):

1. mauton
2. hento hedelmäisyys
3. pahvinen

Kahvin maku (jäähtynyt sopivaksi):

1. käynyt marjamehu, kevyt sitruunaisuus, outo hapokkuus
2. leipämäinen, aprikoosimainen hapokkuus, hyvä kokonaisuus
3. messinkinen, pahvinen

Maistoin oikein mikä kahvi oli mikäkin. Vanha kahvi oli helppo erottaa ja Presidenttikin erottui, kunhan kahvi sai vähän jäähtyä. Jos näille pitäisi antaa arvosanat 1-5, niin Presidentti olisi ehkä 2, Juhla Mokka 4 ja vanha kahvi 0.

Maistelun lopputulema oli juuri se, mitä olin mielessäni spekuloinut ja mitä tv-raadissakin maisteltiin. Presidentti on ehkä hieman monivivahtaisempi kahvi, mutta sitä vaivaa luonnoton hapokkuus. Hapokkuus menee vähän kemiallisen puolelle, konetiskiaine on ainoa nimi jonka sille osaan antaa. Niinpä kokonaisuus ei ole niin erityisen hyvä: erilaisia hentoja kivoja aromeja, ja konetiskiainetta. Voisi spekuloida että onko Presidentistä yritetty sekoittaa pehmeämpi ja vähähappoisempi kahvi, mutta koska se pitää kuitenkin paahtaa hyvin vaaleaksi niin lopputulos on vähän outo.

Juhla Mokka sen sijaan on selkeämpi ja suoraviivaisempi. Hapokkuus on kivasti hedelmäisyyteen kallellaan, aprikoosi tai vastaava sitruunaa makeampi (appelsiini?) hapokas maku kuvaa sitä hyvin. Tässäkin tapauksessa näytekupissa oli minusta kokonaisuus hyvin kohdalleen ja voisin väittää, että siinä oli kupillinen varsin mainiota kahvia, jota hörpiskeli ilokseen.

Minun aikaisempi käsitys Juhla Mokasta on ollut aikamoisen huono, ja selitys sille löytynee tästä maistelusta myös. Harvoin kun saa Juhla Mokkaa, joka on avattu juuri ennen keittämistä ja keitettykin vielä oikein. Viikon vanha on mennyt jo aivan piloille. Kun tiiliskiven avaa, niin se imaisee ilmat sisäänsä ja siitä alkaakin sitten kello käymään. Kiinnostava aihe olisikin kokeilla, että kauanko purut säilyvät suunnilleen tuoreen veroisina. Valmispurujen tapauksessa kyse voi olla vain parista tunnista.

Vanhojen purujen makua kuvasin yllä messingillä. En tiedä kuinka ymmärrettävä kuvaus se on, mutta varmaan aika lähelle pääsee jos seisottaa messinkipannussa vettä. Aromiin olen törmännyt esimerkiksi kun nuuhkii messinkisen turkkilaisen käsimyllyn pesässä olevia puruja. Kahvipuruihin aromi tulee hapettumisen seurauksena, ja ilmeisesti jotain hapettumista tapahtuu messingin ympärillä myös?

[akallio]

Tässä vielä vähän räpsyjä.

[akallio]

Ja vielä.

[razzatta]

Hyvä Aleksi!

Hienoa että jaksat paneutua vielä markettikahvienkin ihmeelliseen maailmaan.

Tästä kirjoituksesta tulikin mieleeni vaiheet, kun hommasimme vanhaan työpaikkaani toimistotilojen remontin yhteydessä myös uudet kahvivehkeet.

Huomioiden resurssit ja prosessin helppous päädyttiin hankkimaan vesijohtoliitäntäinen kahden pannun Metoksen laite. Sellainen joka syö niitä n. 100-125 g annospakattuja kahvipuruja ja jossa näppärästi näin ollen välttää pahimmat handicapit kuten annostelumäärät, veden kaatamisen kannulla laitteeseen sekä kahvin riittävyyden kun yhtäkkiä tuleekin ryhmä vieraita tai koko työporukka kerralla kahvitunnille.

Itsehän en "markettikahviin" normaalisti koske pitkällä tikullakaan - tai ainakaan tunnusta. Olin kuitenkin kompromissiin tyytyväinen ja porukka oppi äkkiä käyttämään uutta laitetta. Virittelin vielä vähän ohjekirjan suositusten mukaan laitetta esim. niin että purut ensin esikostuivat, sitten tuli pieni tauko ennen varsinaista uuttoa. Hidasti prosessia ehkä 30 sekuntia, mutta oletin että näin saataisiin parempaa ja tasaisempaa laatua.

Näin jälkikäteen ajateltuna käyttökokemukset oli mielenkiintoisia. Minähän silloin aikanaan tilasin ensitöikseni tukusta uuteen laitteeseen noita annospusseja. En nyt muista grammamääriä/kannun tilavuutta, mutta siis tie kulki suurinpiirtein Presidentti tumma 125 --> Presidentti vaalea 125 --> presidentti vaalea ja jengi annosteli vähän vajaita pusseja tai lisäsi vesihanasta tipan vettä --> juhlamokka 125 (ja sama juttu annostelussa) --> juhlamokka 100 g --> sitten olivat suurinpiirtein tyytyväisiä, osa edelleen lisäsi vähän vettä tai jätti osan pussista käyttämättä..

Raati oli varsin laaja ja mielipiteet vahvoja. Itse en kauheasti ottanut kantaa, koska kaikki versiot oli pienpaahtimopapuihin tottuneelle sen verran kamalia, että ei ollut paljon väliä.

Ensimmäisen kerran varmaan tuli kunnolla rinnakkain ja ajatuksen kanssa maistettua näitä kahveja juuri tuolla Kuningaskuluttajassa ja olihan se aika järkytys kun Juhlis ihan sokkonakin vei muita kahveja mennentullen...

[jiitee]

Mukavan näköistä puuhastelua.

Menetelmä oli perinteinen cupping sokkona, maistelijoita yksi eli minä. Avustaja sekoitti kupit, purut olivat samannäköisiä ja käyttäytyivät samalla tavalla, joten maistelu oli ihan aidosti sokko.

Koska puruissa ei ollut yhtään hiilidioksidia ja ne eivät kelluneet ollenkaan vaan vajuivat pohjaan, niin pöyhäisin niitä kerran veden lisäämisen jälkeen. "Break the crust" oli myös varsin nimellinen vaihe, koska "crust" oli vain kainoa vaahtoa kupin reunoilla. Jotta aromeja irtoaisi nuuhkittavaksi, niin sekoitin hieman pinnalta tuossa vaiheessa.

Testasitko valmistaa kahveja perinteisimmillä menetelmillä ja maistella näin? Uuttomenetelmänä cupping voi olla melkoisen haastava (saada kohdilleen) varsinkin jos kuvaamaasi purujen pohjaanpainumista tapahtuu voimakkaasti. Eli jos vaikka testaat presidenttiä Cleverillä (esim. 25g/375g - sekoittelu vettä kaataessa ja kolmen minuutin kuluttua uusi sekoitus valumaan laitettaessa) - niin pysyvätkö ominaisuudet samanlaisina?

[akallio]

Testasitko valmistaa kahveja perinteisimmillä menetelmillä ja maistella näin? Uuttomenetelmänä cupping voi olla melkoisen haastava (saada kohdilleen) varsinkin jos kuvaamaasi purujen pohjaanpainumista tapahtuu voimakkaasti.

Cupping siksi, että saadaan helposti identtiset uutot usealle eri näytteelle. Toki samanlaisia suodatinsuppiloita olisi voinut hommata useampia, mutta niillä uuttojen toistaminen ei ole niin idioottivarmaa. Varsinkin kun piti kaikki yksin tehdä. Clever olisi ollut kätevä, mutta niitä minulla on vain yksi.

En osaa sanoa miltä kahvit maistuisivat muilla menetelmillä, ne kun ovat jo vanhentuneita tätä kirjoittaessa. Ja ei enää viitsisi ostaa isoa satsia kahveja joita ei ole aikomuskaan juoda.

[jiitee]

Cupping siksi, että saadaan helposti identtiset uutot usealle eri näytteelle.

Lähinnä hain takaa sitä, että uutto ei välttämättä ole näin (lähelläkään) optimaalista ja sivumaut voivat korostua voimakkastikin.

Tom selittää cuppingiin liittyvää problematiikkaa hyvin täällä:

<a href="http://www.youtube.com/watch?v=oQob6lbmTDI" target="_blank">http://www.youtube.com/watch?v=oQob6lbmTDI</a>

Jos ne vasta avatut näytteet eivät ole vielä kovin vanhettuneita, niin voisit tietysti lahjoittaa ne "tieteelle" - nimittäin Kalliosta (siitä kaupunginosasta) löytyy kuulemma myös MoJoa tätä nykyä. Voisitte yrittää toisintaa uuttotapahtumaa ja katsoa jääkö aliuutteiseksi miten helposti.

[akallio]

Lähinnä hain takaa sitä, että uutto ei välttämättä ole näin (lähelläkään) optimaalista ja sivumaut voivat korostua voimakkastikin.

Ilman mittalaitteistoa on aika mahdoton varmistaa optimaalinen uutto ja vertailun objektiivisuus yhtä aikaa. Kotikäyttäjä voi luottaa vain makuaistiinsa uuton tuunamisessa, ja sillä tavoin tippuu kyllä pohja pois objektiiviselta sokkomaistelulta.

Jos ne vasta avatut näytteet eivät ole vielä kovin vanhettuneita, niin voisit tietysti lahjoittaa ne "tieteelle" - nimittäin Kalliosta (siitä kaupunginosasta) löytyy kuulemma myös MoJoa tätä nykyä. Voisitte yrittää toisintaa uuttotapahtumaa ja katsoa jääkö aliuutteiseksi miten helposti.

Keitin huvikseen aamukahvit Cleverillä 1,5 vrk sitten avatusta Juhla Mokasta. Maku oli aikalailla puolessa välissä, jos vertaa muistikuvaan tuoreesta ja reilun viikon vanhennnetusta näytteestä. Sitä outoa messinkistä makua ei vielä juurikaan maistunut, mutta muuten oli valjua ja pahvista. Tästä kupposesta ei enää minusta ole järkevää päätellä mitään siitä, miltä ko. kahvi varsinaisesti maistuu.

[jiitee]

Ilman mittalaitteistoa on aika mahdoton varmistaa optimaalinen uutto ja vertailun objektiivisuus yhtä aikaa. Kotikäyttäjä voi luottaa vain makuaistiinsa uuton tuunamisessa, ja sillä tavoin tippuu kyllä pohja pois objektiiviselta sokkomaistelulta.

Ajatukseni oli siis: koska cupping ei ole mikään optimaalinen uuttotapa (varsinkaan valmisjauheelle), niin reilun "tuomion" antamisessa olisi ollut jossain mielessä hyvä yrittää tehdä niistä kahvia ihan normaalein menetelmin, niin hyvin kuin vain osaa. Ja mieluummin 60g annoksilla kuin 14g - jos esim. suodatinmenelmää olisi käyttänyt (yhden kupin valmistaminen on itseasiassa aika "kirurgintarkaa" toimintaa toistettavuuden kannalta).

Arviointisi on täysin validia kontekstissaan - eli juuri kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa ne esittäytyivät näin - mutta siitä ei voi mielestäni yleistä luonnehdintaa ihan näin suoraviivaisesti:

Presidentti on ehkä hieman monivivahtaisempi kahvi, mutta sitä vaivaa luonnoton hapokkuus. Hapokkuus menee vähän kemiallisen puolelle, konetiskiaine on ainoa nimi jonka sille osaan antaa. Niinpä kokonaisuus ei ole niin erityisen hyvä: erilaisia hentoja kivoja aromeja, ja konetiskiainetta. Voisi spekuloida että onko Presidentistä yritetty sekoittaa pehmeämpi ja vähähappoisempi kahvi, mutta koska se pitää kuitenkin paahtaa hyvin vaaleaksi niin lopputulos on vähän outo.

Oma äskettäinen kokemukseni Presidentistä on kuvattu tuolla toisessa ketjussa, siellä oli tosin käytössä pavut jotka jauhoin itse. Tilanne ei siellä ollut sokkotestin kaltaisesti objektiivinen - mutta lopputulos oli kuitenkin ennakko-odotusteni vastainen, olin siis jossain mielessä positiivisesti yllättynyt.

Laitetaan loppuun suora lainaus täältä (kyseessä espressoartikkeli, mutta samat periaatteet uuttumisessa pätevät muihinkin kahveihin).

There are two light weight, fast dissolving, families that are fully present even in under-extracted coffee.
Fruit acids have fruity or floral aromas and flavors, crisp tastes in sweeter brews, and sour tastes in less sweet ones. These dissolve the fastest
Maillard compounds have the aromas and flavors of toasted grain, wood, tannins, or nuts; and tastes which are sharply bitter in less sweet brews, and warm, round, and malty in sweeter ones. These dissolve more slowly than the fruit acids, but will still all get into even the most under-extracted cup or shot

There are also two heavy weight, slow dissolving families which require high solubles yields to reach their full strength.
Caramels have caramel, vanilla or chocolate flavors and a sweet taste. Since almost all sugars in green coffee are caramelized during the roast, these are the primary source of sweetness in coffee. Dark caramels, which taste bitter-sweet, dissolve more slowly than light caramels, which taste more sugary. Some light caramels will get into even lower extractions, but require higher extraction rates to be completely dissolved.
Dry distillates are reduced (burnt) caramels and maillard compounds that become dominant in dark roasts. They have the aromas and flavors of clove, tobacco, peat, or turpeny, a dully bitter, ashen taste in less sweet brews, and a bitter-sweet molasses taste in sweeter brews. These dissolve very slowly, but are tasteable at very low concentrations. Their presence is usually a good reason to keep extraction levels fairly low.

Kuvauksesi presidentistä käy aika lailla yksiin kahden ensimmäisen kohdan kanssa - hentoja makuja ja hapokkuus hapanta/pistävää. Kahvin pitää uuttua tarpeeksi hyvin jotta sinne saadaan mukaan noita makeita yhdisteitä tasapainoittamaan.

Voipi olla että Mikko joutuu varautumaan Presidenttituliaisiin seuraavan visiitin yhteydessä. Alkoi kiinnostamaan asian tarkempi analyysi 

[tirofaux]

Niin, hyvä asia tämä markettikahvien tutkimus, jos vaikka saisi kavennettua kuilua tavallisten kahvittelijoiden ja hifistelijöiden välillä - tai jopa tarjottua välineitä markettikahvittelijoille tämän kuilun ylittämiseksi.

[akallio]

Ajatukseni oli siis: koska cupping ei ole mikään optimaalinen uuttotapa (varsinkaan valmisjauheelle), niin reilun "tuomion" antamisessa olisi ollut jossain mielessä hyvä yrittää tehdä niistä kahvia ihan normaalein menetelmin, niin hyvin kuin vain osaa.

"Niin hyvin kuin vain osaa" tarkoittaisi erilaisten parametrien kokeilua, joka puolestaan romuttaisi maistelijan objektiivisuuden - varsinkin kun lähestyin asiaa vahvojen ennakko-oletusten kanssa. Tilanne on aika sama kuin titaanimyllymaistelussa, jossa myös pyrittiin objektiivisuuteen ja todettiin että välttämättä ei saatu kahveista parasta irti. Yksi ratkaisu olisi pari baristaa, jotka optimoivat yhden kahvin kohdilleen ja tarjoavat raadille. Ja sitten vaihdetaan kahvit keskenään ja optimoidaan uudelleen. Kaikkeen tähän tarvitaan kuitenkin ihmisiä enemmän kuin yksi.

Arviointisi on täysin validia kontekstissaan - eli juuri kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa ne esittäytyivät näin - mutta siitä ei voi mielestäni yleistä luonnehdintaa ihan näin suoraviivaisesti:

Yhden ihmisen arvioita ei ylipäänsä voi kovin paljon yleistää. Omassa luonnehdinnassani on takana sekä tämä kokeilu että meidän raadin yhtenevät havainnot suodatinkahvimaistelusta. Jos joku vaan jaksaa kokeilla lisää niin se olisi toki hyvä.

Kuvauksesi presidentistä käy aika lailla yksiin kahden ensimmäisen kohdan kanssa - hentoja makuja ja hapokkuus hapanta/pistävää. Kahvin pitää uuttua tarpeeksi hyvin jotta sinne saadaan mukaan noita makeita yhdisteitä tasapainoittamaan.

Tämä on hyvin perusteltu kritiikki, voi olla että cupping kuvatulla tavalla tehtyna suosi Juhla Mokkaa Presidentin kustannuksella (ja sama tapahtui suodatinkahvimaistelussa).