No siis blyray levyllä äänen saa pakkamattomanakin.
Tuo on tosiaan totta (vaikka ainakin TrueHD ja DTS-HD ovat kompressoituja formaatteja) - vähintäänkin klassista musiikkia julkaistaan blurayna pakkamattomana. Toki kotikäytössä ja teatterikäytössä saattaa herzimäärissä ja bittisyvyyksissä olla silti eroja. En suoraan sanoen edes tiedä missä bluray-levyillä tänä päivänä mennään. Jokunen vuosi sitten 48kHz oli melko pitkälle käytännön standardi. Esityikopioissa taas 192kHz ei ole ollut mikään ongelma - toki ei kai siihen mitään syytä ole, miksi blurayn äänestä tarvitsisi tinkiä, paitsi jos kuva tarvitsee paljon tilaa.
Noilla herzeillä ja biteillä ei teoriassa muuten ole merkitystä kuin, että sähköisesti toistettua ääntä täytyy aina miettiä myös signaaliketjuna. Jokainen laatua heikentävä lenkki korostaa muiden lenkkien ongelmia.
Sen lisäksi käytetyt bitratet ja pakkausalgorytmit ovat käytänössä niin hyviä, että menee kyllä totaaliseksi uskomushifistelyksi niiden vaikutus ääneen. Hyvissä olosuteissa ja sopivilla näytteillä kaksois-sokkokokella toki jotkut ihmiset erottavat.
Uskomushifiä, jotka jotkut kyllä erottavat ?
Nojoo, on mulla useampi hifistä kiinnostunut kaveri, jotka eivät kaikkia nyansseja äänestä erota. Varmaankin lähinnä siksi etteivät edes osaa kuunnella. Se on toki selvä, että erot huomaa vain siihen riittävällä laitteistolla. Mummon vanhan 70-luvun mökkitelkkarin kaiuttimista DTS-leffat kuullostaa melkein samalta kuin 30-luvun King Kong
Mutta kyllä jokaikinen kollegani aivan varmasti erottaa yllättävän paljon minimaalisen pieniäkin eroja äänessä.
Dynamiikka ei kuitenkaan kärsi siitä pakkauksesta yhtään. Harmoonisten säröjen menettäminen riippuu vähän pakkausalgorytmistä tai erityisesti siitä filtteröidäänkö materiaalia tahallaan ennen pakkausta, koska korkat äänet syövät turhia bittejä suhteettoman paljon joissakin pakkausalgorytmeissä. Käytännössä pakkausalgorytmit kuulee yleensä tietynlaisista "artifakteista" joita voi opetella kuuntelmaankin. Tietynlaisissa näytteissä ovat pahempia ja toisissa taas olemattomia.
Aina toki mainosmiehet puhuvat häviöttömästä pakkauksesta, mutta eihän sellaista ole olemassakaan. Jos mitään ei häviä, niin ei mikään pienenekään. Jos nyt vaikka vertaa RAW-kuvaa JPG (tmv)-kuvaan, niin kyllähän siitä häviää ja paljon. Se että missä olosuhteissa kukin asioita huomaa, riippuu tietysti yksilöstä. Mutta se, että suurin osa ei eroja huomaa, ei tarkoita, että niitä ei ole. Kuvan ja äänen pakkaaminen eivät ole mitenkään erilaisia. Molemmissa poistetaan informaatiota, jonka katsotaan olevan tarpeetonta. Bluray-leffat ovat kuvan puolesta kaukana täydellisestä. Sama pätee usein ääneen - vaikka en nyt tietenkään sitä paskaksikaan menisi haukkumaan
mutta ponttini olikin, että se ei ole sama kuin mitä leffateattereissa toistetaan.
Dynamiikkaa en ainakaan mikään minun tuntemani pakkausalgorytmi vähennä. Joskaan en nyt mene sanomaan etteikö sellaistakin voisi olla olemassa. Sen sijaan dynamiikkaa vähentävät erilliset DVD/Bluray miksaukset jotka on suunniteltu kotikäyttöön pienemmille äänenvoimakkuuksille. Niissä puhe on käytännössä miksattu kovemmalle kuin elokuvaversiossa ja usein kompressoitu.
Kaikki pakkaus vähentää dynammiikka jossain määrin. MP3 on hyvä esimerkki, josta jokaisen säännöllisesti korvien pesusta huolehtivan
tulisi kuulla ero. Tosin maallikolle se dynamiikka ei ole ehkä yhtä helppoa huomata kuin vaikkapa diskattien vaimeneminen/yläpään kihinän korostuminen. (se on hyvä esimerkki sikäli, että monien mielestä MP3 kuulostaa ihan hyvältä, kun siihen -ja Spotifyihin- on tottunut). Kuulo on kuitenkin ihmisen aisteista kaikkein mukautuvaisin - näin ainakin vielä opiskeluaikoinani väitettiin). Käytännössähän dynamiikka-alueen pieneneminen tarkoittaa pohjakohinan voimistumista (jos huiput pyritään pitämään suurinpiirtein samassa).
Joo siis käytännössä erilisten TV-miksausten johdosta asia on noin. Mikä on kyllä pertti-perus tallaajan näkökulmasta oikein hyvä asia TV-kaiuttimilla ja kohtuullisilla äänenvoimakkuuksilla. Puheträkki on myös yleensä miksattuna elokuvateattereia kovemmalle.
TV-mix on taas ihan eri asia kuin DTS ym. mixit. Suuresti epäilen, että jos leffalle tehdään esityskopioita varten jokunen erilainen digimixaus eri teattereita varten, niin ei niihin kosketa muuten kuin tarvittaessa pakkaammalla, jos sitäkään. Ne on kuitenkin tarkoitettu niille, jotka tykkäävät jytinästä ja miksaaminen ei ole yhtään halpaa puuhaa. TV-mixaus taas tehdään televisiolevitystä ja mummoja varten (ja niille levyjen pyörittelijöille, joiden kotilaitteissa ei ole dekoodereita. Ei kyllä taida olla kauhean yleistä nykyisin).
Aika erikoinen väite? Mistä tämä muka johtuisi? Jos DVD:n tai Blurayn miksaus on sama kuin teatterissa, niin noin ei pitäisi olla. Ei etenkään, kun pakkausalgorytmit eivät ymmärtääkseni kompressoi.
Jos mixaus on sama, niin se ei tarkoita että masterointi olisi sama. Digiääntähän voi kompressoida kahdella eri teknologialla
