Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Carlo]

Eihän se. Mutta espresson kotimaassakin kahvi on yleensä sen tasoista että sokerille on tarvetta.

Tosi on. Harvassa on ne kerrat kun Italiassa olen kunnon kahvia saanut. Sokerikahvi on silti mun mielestä vielä pahempaa. Eräässä fudismatsissa Etelä-Italiassa päätettiin puoliajalla juoda kahvit. Kundilla oli sellainen kärry, josta se myi styrox-mukeissa kahvia. En muista millainen valmistuslaitteisto oli, mutta sen muistan ikuisesti, että sokeri oli juomassa valmiina. Ja sitä ei ollut ihan vähän. Huh!

[Bule]

Jenkeissä otin Dunkin' Donutsista "Latten" ja donitsin. Kysyi tuleeko sokeria, ja pyysin vähän. Parin ruokalusikallisen jälkeen kysyi riittääkö. Eipä ole tullut ko putiikissa enää käytyä.

[Iletys]

Jos nyt lähtisi vähän perspektiiviä hakemaan omille uutoksille, niin onko se Helsingin Kaffecentralen se paikka mistä hyvän esson saa? (asun siis pääkaupunkiseudulla)

[nasse]

Jos nyt lähtisi vähän perspektiiviä hakemaan omille uutoksille, niin onko se Helsingin Kaffecentralen se paikka mistä hyvän esson saa? (asun siis pääkaupunkiseudulla)

La Torrefazione voisi olla hyvä paikka aloittaa. KC ei ainakaan erityisemmin säväytä, ei siellä pahaa kahvia saa, mutta ei se erityisen loistavaakaan ole. Töölön (?) KC:ssa kerran käytyäni en voi sitä kyllä suuremmin suositella, kauemmasta konttorista olen parempaa kahvia saanut.

[kari]

Itselläni espresso on varsin arkisessa käytössä ruokailuun kuuluvana pisteenä i:in päälle. Pidän italialaisesta tyylisuunnasta, jossa kahviin lisätään sokeria, otetaan lisäksi pieni pala suklaata ja ehkä tujaus Avernaa tai Ramazzottia. Perfetto.
Tiedän, että nykyisin on yhä enenevässä määrin ihmisiä, jotka pystyvät juomaan jopa muutaman tunnin vanhaa baarikahvia ilman sokeria, sillä jostain syystä sokeri on saanut syntisen leiman.

Löysin Kenneth Davidsin kirjasta 'Espresso Ultimate Coffee' seuraavan kohdan: " Don't feel reluctant to add sugar to straighten espresso for reasons of sophistication, by the way. Italians almost universally sweeten espresso, and the prejudice against adding sugar to coffee is one of those Puritan tics peculiar to some North Americans."
Samassa teoksessa kerrotaan kuubalaisesta tavasta laskea shotti suoraan kupissa olevan sokerin päälle.

Olenkin vähän haeskellut italialaisen nopeasti sulavan kahvilapussisokerin tyyppistä sokeria Suomesta, mutta onnistumatta. Löytyisikö apuja?

[tirofaux]

Olenkin vähän haeskellut italialaisen nopeasti sulavan kahvilapussisokerin tyyppistä sokeria Suomesta, mutta onnistumatta. Löytyisikö apuja?

Itse olen tykästynyt ruokokidesokeriin. Olemus on samankaltainen kuin espressokahviloiden sokeripussukoissa.

http://www.dansukker.com/Default.aspx?ID=273&ProductPage=1&ProductID=7623&GroupID=503

[Tuomas]

Kyllä ruokokidesokeri on minusta sopiva.

Itse en tosiaankaan sokeria espressossa käytä. Se ei johdu mistään oikeaoppisuus-näkemyksestä, vaan omasta mieltymyksestä. Suklaassakin pidän mahdollisimman tummasta lajista.

Italiassa ollessa italialainen ystävä laittoi kaksikin pussia sokeria shottiinsa. Ja taisipa lisätä sokeria Sambucalla korjattuun espressoon myös. Ja juoma meni alas kerta hotkaisulla. Ei sitä ilmeisesti paljoa maistamaan ehtinyt.

Ibrik-kahviin sen sijaan tykkään sokeria laittaa - mutta en aina siihenkään.

[jiitee]

Entä onko jotain teknisiä tapoja tai oikeanlaisia papuja, jotta saisi espressoon tätä makeutta?

Olet annoskokoa/jauhatusta koettanut säätä? Eli käy läpi "ääritapaukset" - maksimissaan 14g ja hieno jauhatus taikka sitten +18g ja karkeammalle.

Tuohon sokeriin liittyen: tietysti ei ole mitään väärää laittaa juomaan sokeria, mikäli näin siitä pitää enemmän. Tämä on siis subjektiivista - jos itse sekoitan esim. suodatinkahvin joukkoon vähänkin ruokosokeria, niin tuloksena on mielestäni epämiellyttävän makuinen juoma. Kummallista on, että mikäli otan sokeripalan hampaiden väliin "vanhan kansan tapaan" ja juon kahvin sen läpi, niin aistimus on paljon miellyttävämpi. Syynä varmaankin on sokerin erilainen leviäminen suussa (juomaan lionneena sitä päätyy kaikkialle). Mutta sokeria en siis kahvissa käytä - varsinkin laatupavuista tehty suodatinkahvi on (välillä hyvinkin) makeaa jo itsessään - mikäli näin ei ole niin valmistaja (=minä) saa tuomion sähläyksestä jossain vaiheessa valmistusta. Toisaalta pidän myös hapokkuudesta ja tavoitteena onkin saada hapokkuus/makeus juomassa tasapainoon.

Keitin on Giotto ja varustettu Ericin mittarilla. Eli lämpötiloja näkee, mutta vielä kun osaisi arvioida todellisen uuttolämpötilan kun mittari sijaitsee kuitenkin sen verran ylempänä (onko se pari astetta alempi?).

Riippuu miten huuhtelet. Eli jos huuhtelet juuri ennen uuttoa esim. 92 asteeseen - odotat pienen hetken ja uutat, niin tällöin mittari näyttää todellista alempaa lämpötilaa (grupon loppuosa lämmittää vettä vielä mittarin jälkeen). Jos taas huuhtelet jonnekin 85 asteeseen, jolloin huuhtelun jälkeen lukemat pomppaavat tyyliin 92 asteeseen, josta alkavat sitten laskemaan (lämpöä siirtyy takaisinpäin lämmönvaihtimessa olevaan viileämpään veteen). Kun tämän jälkeen odottelet niin kauan että lukema alkaa nousta takaisin ylöspäin ja aloitat uuton 92 asteen kohdilla, niin tällöin mittari näyttää todellista ylempää lämpötilaa (grupon loppuosa viilentää vettä mittarin jälkeen). Täältä löytyy hyvä kuvaus kuinka vaikka tuon ensimmäisen menetelmän kanssa toimitaan.

[Iletys]

Olet annoskokoa/jauhatusta koettanut säätä? Eli käy läpi "ääritapaukset" - maksimissaan 14g ja hieno jauhatus taikka sitten +18g ja karkeammalle.

Olikos se niin, että pienemmällä määrällä sai makeampaa vai onko tuo ihan riippuvainen pavusta?

Riippuu miten huuhtelet. Eli jos huuhtelet juuri ennen uuttoa esim. 92 asteeseen - odotat pienen hetken ja uutat, niin tällöin mittari näyttää todellista alempaa lämpötilaa (grupon loppuosa lämmittää vettä vielä mittarin jälkeen). Jos taas huuhtelet jonnekin 85 asteeseen, jolloin huuhtelun jälkeen lukemat pomppaavat tyyliin 92 asteeseen, josta alkavat sitten laskemaan (lämpöä siirtyy takaisinpäin lämmönvaihtimessa olevaan viileämpään veteen). Kun tämän jälkeen odottelet niin kauan että lukema alkaa nousta takaisin ylöspäin ja aloitat uuton 92 asteen kohdilla, niin tällöin mittari näyttää todellista ylempää lämpötilaa (grupon loppuosa viilentää vettä mittarin jälkeen). Täältä löytyy hyvä kuvaus kuinka vaikka tuon ensimmäisen menetelmän kanssa toimitaan.

Eli vaikea tuota todellista uuttolämpötilaa on arvioida jos ei ole tehnyt omasta koneestaan "profiilia" mittaamalla eri menetelmillä todellisia uuttolämpötiloja. Jos tätä "profilointia" ei ole tehnyt, niin mittaria voi käyttää ainoastaan siihen, että voi varmistaa että on tullut huuhdeltua kiehuva vesi pois ja se, että voi omia itselleen jonkun tavan huuhdella johonkin tiettyyn lämpötilaan ennen uuttoa. Eli vähentää sähläilyä.

[jiitee]

Eli vaikea tuota todellista uuttolämpötilaa on arvioida jos ei ole tehnyt omasta koneestaan "profiilia" mittaamalla eri menetelmillä todellisia uuttolämpötiloja. Jos tätä "profilointia" ei ole tehnyt, niin mittaria voi käyttää ainoastaan siihen, että voi varmistaa että on tullut huuhdeltua kiehuva vesi pois ja se, että voi omia itselleen jonkun tavan huuhdella johonkin tiettyyn lämpötilaan ennen uuttoa. Eli vähentää sähläilyä.

Vaikket tiedäkkään mikä tuo lämpötilaero on, niin adapteria voi käyttää nimenoman toistettavuuteen. Jos kahvi maistui hyvältä tiettyyn lämpötilaan huuhtelemalla, niin toimit seuraavalla kerralla täsmälleen samoin, jolloin lämpötilan pitäisi olla sama (jos kone on yhtään stabiili tässä suhteessa). Mikäli maku vihjaa, että lämpötilaa pitäisi saada ylös, niin lopetat huuhtelun asteen pari aiemmin kuin tuolla pieleenmenneellä kerralla ja saat näin uutettua korkeammassa lämmössä. Tieto siitä mikä todellinen lämpötila on, on tarpeetonta - aina sen joutuu maistamalla kuitenkin toteamaan onko uusi papu kohdillaan vaiko ei.