Minusta tämäntyyppiseen "eksploratiivisessa" kokeilussa kiinnostavampaa voisi olla mitata myös sen eron suuruutta.
Esimerkiksi jos myllyparin sijasta maistaa kolmea näytettä joista kaksi ovat samoja ja pisteyttää kaikki, niin silloin saadaan selville millaisia eroja ihmiset maistavat kun näytteet ovat samat (mukana toki myös baristan yms. tuoma vaihtelu). Tästä voi sitten laskea vaikka nollajakauman kahden näytteen väliselle piste-erotukselle per maistaja tai yleisesti. Se kertoo kuinka todennäköisesti kahden myllyn välillä maistettu ero on sattumaa ja myös ainakin jossain määrin kuinka iso ero on, jos sellainen on.
Mitenkään väheksymättä mittalaitteiden tarkkuutta (=maistajia) absoluuttisten pisteiden antamista tulisi välttää näillä testimäärillä viimeiseen asti. WBC kisoissa shotit pisteytetään makutuomareiden toimesta, mutta se on aika kova koulu että kyseiseen pisteyttäjän asemaan pääsee. Meidän tilanteessa ei olisi (mielestäni) toivoakaan että eri maistajien pisteet saataisiin vähänkään vertailukelpoisiksi (edes saman maistajan eri maistelukertojen välillä) vaikka touhua harjoiteltaisiin viikko etukäteen.
mutta koska pohjimmainen tarkoitus on kuitenkin lähinnä leikkimielisesti vertailla myllyjä, niin minusta jäykkä hypoteesitestaus ei ole se paras lähestymistapa - olisi hyvä että koejärjestely auttaisi tulosten tulkitsemisessa.
Tietysti vertailun varsinaikseksi "tieteelliseksi" osuudeksi voi jättää jakaumanäytteiden ottamisen ja sitten tosiaan vain rennosti yhdessä maistella eri myllyjen tuotteita. Jos tässä maistelun aikana sitten ilmenisi jotain yleisiä mielipiteitä, niin asiasta voisi järjestää siinä samalla nopean testin. Esim. jos toisen myllyn tuotosta pidettäisiin makeampana - niin katsottaisiin erottuuko kyseinen mylly nopeassa sokkotestissä kahden, kolmen maistajan toimesta, tms.
En tiedä miksi hypoteesitestaus koetaan jäykäksi, sen perusideahan on lähinnä asettaa etukäteen selkeä mittaustavoite ja suunnitella toteutus niin että loppujen lopuksi mitataan mitä aiotaan. Ja lopputulokseksi
pitää hyväksyä että mitään ei saatu selville (=testijärjestely/ongelman asettelu oli huono). Jos taas ensin mitataan ja sitten tulkitaan - niin tässä annetaan helposti tulosten johdatella päätelmiä.
Mutta edelleen, maistelu voidaan järjestää myös em. rentona tapahtumana (mikä on ihan yhtä ok) - mutta silloin siihen ei kannata mitään "tieteellisyyttä" ryhtyä sotkemaan.
Titan grinder -projektin tuloksista jäi vähän sellainen fiilis, että tulkinta menee hiusten halkomiseksi kun niitä vähäisiä vertailuja per myllypari katseltiin ja koitetiin nähdä niissä enemmän kuin mitä ehkä luvut oikeasti sisältävät.
Mutta tämähän on tulkitsijoiden ongelma, eikä niinkään testijärjestelyn?
Tämä olisi myös hyvä menetelmä ja pikaisesti miettien varmaan paras jos lähdetään pareittain maistelusta. Pelkään kuitenkin, että lopputulos on joukko ristiriitaisia parien lopputuloksia, joista voi tulkita vain että mitään eroa ei ole tai näytteitä on liian vähän.
Edelleen, ristiriitaisuus pitää hyväksyä - se kertoo että eroa ei täällä maistelumäärällä/maistelijoilla/myllyillä saatu aikaan (koska ehkä sitä ei oikeasti olekaan). Ja onhan siinä vielä maistajakohtaisten tulosten tarkastelumahdollisuus.
Olisi varmaan hyvä selvittää vähän reunaehtoja: kuinka monta shottia voidaan järkevästi maistaa kerrallaan? Kuinka monta shottia yksi ihminen voi maistella illan aikana ilman että turtuu?
Tästä syystä ehdotin tuota shotin sekoittelua, jonka jälkeen pieni maistelu - ei juoda kokonaan.
Eli voitaisiin esim. valita pavuksi joku maistajille kohtalaisen tuttu ja tyypillinen espresso(sekoitus) jonka maku ja ominaisuudet ovat yhteisesti tuttuja. Samoin yrittää vakioida kaikki muut uuttoon vaikuttavat tekijät.
Maistajille testiä edeltäväksi viikoksi sovittu sekoitus kotikäyttöön? Temen ei tuota kannata käyttää, ettei tule liikaa hioneeksi sitä roburin ja gs3:sen kanssa.
Esimerkiksi jos myllyparin sijasta maistaa kolmea näytettä
Sen jälkeen yksi simppeli lähestymistapa voisi olla tehdä esimerkiksi kolmitestejä: maistetaan aina kolme sinkkukuppia espressoa, joista kaksi on tehty samalla myllyllä ja yksi eri myllyllä. Tulos olisi selkeä pienelläkin otannalla: sokkoraati joko löytää eroja myllyjen väliltä tai ei löydä --> tämä olisi selkeää infoa harrastelijalle onko näiden huippumyllyjen jauhatuksessa aistein havaittavaa eroa makuun vai ei. Kannattaako ostopäätöstä tehdessä miettiä maku-eroja vai vain muita tekjöitä.
Tämä voisi periaatteessa toimia, mutta silloin jokainen sinkkushotti pitäisi valmistaa erikseen. Jos saman myllyn shotit otetaan samasta uutosta, niin tällöin ne ovat jo oletusarvoisesti lähempänä toisiaan kuin eri uuttotapahtuman tuottama kolmas shotti. Tai sitten sekaan pitäisi laittaa kontrollishotteja joissa kaikki kolme ovat samasta myllystä.
Saman testin yhteydessä saisi myös kirjattua avoimet maistokommentit, joista selviää - jos siis eroja ylipäänsä löytyy - korostaako joku mylly enemmän cremaa, hedelmää, happoa, makeutta, tms...
Varsinkin jos shotteja vertaillaan tyyliin "kummasta pidin enemmän" - niin jotain kommentteja olisi hyvä antaa siitä "miksi".
sellainen tuli vielä mieleen, että maistelua ei ilman testaajien todella tehokkaita kuulosuojaimia pysty tekemään sokkotestiksi. Ainakin itse väittäisin tunnistuvani myllyt ihan äänen perusteella. Varsinkin tässä testissä jossa on kuitenkin neljä aika erilaista myllyä.
Eikös Temeltä löydy kunnon äänentoistolaitteet? Raati lähelle kaiuttimia erilliseen huoneeseen ja musiikkia kuulumaan (bailando soimaan repeatilla
).
Makua ajattelin. Esim pehmeyttä ja makeutta joita joidenkin mukaan kartioteräisissä olisi ehkä keskimäärin levyteräisiä enemmän. Tämäkin tietysti paha yleistys...
Miten olisi arviointisysteemi (arviointikohdat nopeasti keksittyjä):
Makeus : A X B
Body : A X B
Aromi : A X B
Tasapaino : A X B
noissa siis vaihtoehtoehdot shoteille (kumpi parempi - A vai B) ja kolmas vaihtoehto X - en osaa sanoa. Noista voi sitten laskea lopuksi kokonaistuloksen shottien välille (mutta antaa mahdollisuuden vertailla yksittäisiä tekijöitäkin).