Sinänsä ei tämä kahviteknologia mitään erityistä hi-techia ole, kun viiveellä käynnistyvä pumppu on kovinta paineensäätelyssä vuonna 2009. 
Paineensäätely ja profiilien rakentelu ylipäänsä on toki vaikea juttu, mutta ei siksi että itse säätely olisi vaikeaa, vaan todellinen hankaluus on käyttöliittymä. On kohtuullisen helppoa rakentaa mielivaltaisen paineprofiilin tuottava tietokoneohjattu pumppu, mutta kuinka sitä sitten ohjelmoitaisiin? Ja miten profiili reagoi erilaisiin kakkuihin?
Ja unohtamatta sitä seikkaa, että suuntauksena on selvästi luoda kahvialaan käsityön leimaa. Slayerin kone jossa painetta säädetään täysin mekaanisella ratkaisulla on täysin linjassa yleisen trendin kanssa. Liika automatiikka saattaisi asiakkaan silmin näyttää liian napinpainajan hommalta. Sinällään käsityön korostaminen on hyvä asia, varsinkin jos se lisää kahvilaadun yleistä paranemista.
Laadunvalvontaa, jota espresson tekeminen pääasiallisesti on, ihminen soveltuu tekemään hyvin, varsinkin jos työntekijä on edes jonkin verran motivoitunut ja hyvin koulutettu tehtävään. Harvoinhan espresso valuu täydellisesti, mutta ihmisaivojen sumea logiikka pystyy nopeasti tekemään päätöksiä kumpi on tärkeämpi valutusaika vaiko määrä sekä tekemään näiden välillä kompromisseja ja tarvittaessa hylkäämään liian huonon lopputuloksen.
Toisaalta muistaakseni Scott Raon kirjassa todettiin, että volumetrisellä annostelulla saa yleisesti tasalaatuisempia kahveja kuin semiautolla. Tosin taas automaatikan kanssa shotin valvonta jää hyvinkin puutteelliseksi ja se taas voi heikentää yleistä laatua pitkällä tähtäimellä. Sama juttu paineprofiloinnin kanssa, luultavasti muuttuvalla paineella varustettu kone olisi entistä herkempi kahvikakun distribuutiolle (ei nyt tähän hätään tule suomenkielistä termiä mieleen) ja jauhatukselle yleisesti muutenkin. Eli sinällään hyvä kone joka olisi säädetty vaikkapa tehtaalla tai paahtimon toimesta "hyväksi", muuttuisi huonoksi jos muita parametrejä ei osattaisi säätää sopiviksi.
Siltikin itse valitsisin kahvilaan volumetrisellä annostelulla varustetun koneen, se antaa mahdollisuuden tarkkailla shotin valumisen herkimmän hetken, eli alun, mutta sen jälkeen voikin siirtyä täysin maidon vaahdotukseen ilman, että tarvitsee keskittyä oikean pituisen shotin valutukseen. Ja sama juttu paineprofiilien säädön kanssa, vaikka videolla slayerillä tehdään hyvinkin näppärän oloisesti cappucinoja, epäilen käytännön toteutusta aika paljon.
Kyllähän tuollainen paineprofiloitava kone on selvästi tulevaisuutta, vaikka ei olisikaan kuin pari erillistä painetasoa, lämpötilastabiilius on jo monissa koneissa niin hyvä, että se tie on kaluttu loppuun laadun parantamisessa. Tietysti ainahan voidaan lähteä lämpötilaprofiloinnin tielle, eli onko sittenkään tuplaboilerin täysin tasainen lämpötilakäyrä parempi kuin hx-koneen hitusen piikikäs...
Eihän e-61:sen esiuutto tee muuta kuin hidasta paineen nousua ja silti monet vannovat sellaisen nimeen. Loppupeleissä lämpötila on mielestäni paljon tärkeämmässä roolissa kuin uuttopaineet, tietysti haettaessa parasta mahdollista tulosta myös muilla seikoilla on merkitystä. Tosin en ole koskaan maistanut esim. Slayerilla tehtyä kahvia, voihan olla että sen jälkeen muuttaisin mieleni paineprofiloinnin tärkeysasteesta.
Eihän tämä kyllä mitenkään kotioloissa tapahtuvaan baristaleikkimiseen kuulu, mutta eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
-Mikko-
ps. tulipahan näin perjantai-illasta aikamoista ajatuksen virtaa
