Käytän hyvin raakaa ja suoraviivaista tekniikkaa. Vesisäiliöön vettä miltei poistoaukon reunaan. Suodatinosaan kahvia jotakuinkin täyteen, mutta löyhästi. Kannu päälle. Kun vettä alkaa tulla ulos käännän pannun välitömästi ylösalaisin. Odottelen kahvin suodattumista pari kolme minuuttia ja kahvi kuppiin.
En minä mutterillakaan konstaile sen kummemmin.
Ehkäpä olet tottunut Silvialla juuri espressoon. Eri keittimet antavat erilaisen tuloksen. Ei mutterilla tai Napolilaisella voi espressoa odottaakaan.
Itse en pidä lainkaan perinteisestä suodatinkahvista. Pressokahvikin menee vain paremman puutteessa. Espressosta kyllä pidän. Samoin näistä arkaaisimmista menetelmistä ja niiden tuotoksista (paitsi mutterihan on kehitetty espresson kotijäljittelyyn - on siis menetelmänä nuorempi). Nuotiokahvi on ehkä kuitenkin parasta - etenkin jos on ensin paahtanut pavut nuotion tulella ja jauhanut ne käsin morttelissa.
Minusta tämä napolilainen sopii hyvin lämmitetyn maidon kanssa nautittavaksi. Ja Sambucan kanssa myös... Mutta kilpailee siltään ihan mutteripannun tuotostenkin kanssa. Tunnustan, että en omista Espressokeitintä. Olen koettanut pitää harrastuksen pienellä budjetilla. Soliksen sl 70:stä haaveilin joku aika sitten, mutta keskustelujen perusteella siinä on turhan paljon modattavaa, paineet, kahvat ja suodattimet jne... Jos keittimestä maksaa lähes 300 € tai yli, sen olisi oltava kerralla hyvä ilman käsitöitä. Ymmärrän toki harrastuksen "tuunailu" puolen, mutta ei ehkä minun luonteella.
Kirjoittaja
Aihe: NAPOLILAINEN KEITIN (Luettu 8514 kertaa)