Kahvikissan molemmat vaihtoehdot ovat kauniita ja kannatettavia. Niille on myös yhteistä se, että kumpikaan niistä ei toimisi käytännössä. Sekä yhdistyksen että osuuskunnan kirous on, että kukaan ei oikeasti omista mitään, kukaan ei oikeasti vastaa mistään - eikä lopulta kukaan koskaan edes välitä mistään. Taloudellisen ja tuotannollisen toiminnan hallintamuotoina ovat hyvin huonoja. Molemmat sopivat hyvin erilaisten kukkais-aatteiden hoitamiseen. Tyyliin itse-viljellystä-pellavasta-loukutetusta-kankaasta-tehtyjä-vaatteita -osuuskunta (ei kai vaan tuollaistakin ole jo olemassa? Jos on, niin anteeksipyyntöni!).
Aika kiinnostava väite.
Itse olin opiskeluaikoina paljon mukana yhdistystoiminnassa ja vähän töissä, nykyään menee toisin päin. Motivaatio on myös siirtynyt yhdistystoiminnasta töihin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä omistamisen kanssa (koska en mitään noista omista), vaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin asian eteen käytetyistä työtunneista. Ihminen tuppaa pitämään niitä asioita tärkeinä joihin panoksensa pistää, koska muuten hän olisi pöljä ja hukkaisi aikaansa turhaan, ja kukaan ei halua ajatella olevansa pöljä. Jo ihan käytännön syistä yhdistystoiminnassa yhden ihmisen panos on pieni, ja niinpä sitoutuminenkin yleensä melko vähäinen.
Noilla edellä mainituilla yhdistyksillä (osakunnilla) on muuten ikää satoja vuosia ja hallinnassa mm. useita kivitaloja Helsingissä. Mistäs yritysmaailmasta löydät tuollaista pitkäjänteisyyttä? Omistaminenkin on loppujen lopuksi heikko motivaattori, kun kattavuutta sillä on vain yhden ihmisiän.
Jos tuollaisen uuden "tuore" -paahtimon perustaminen ei kannata kaupallisesti yrityksenä - ei se kannata muutenkaan. Ollaan politiikasta ja markkinataloudesta mitä mieltä tahansa, niin historia on osoittanut markkinatalouden ylivoimaisuuden talouselämän resurssien ohjaamisessa. Jos joku homma ei kannata, niin se ei kannata. Mutta harrastuksia voi aina olla. Ihmisillä on kimppa-purjeveneitä, kimppa-mökkejä ja kimppa-lentokoneita. Miksei sitten kimppa-paahtimo? Mutta asia kyllä edellyttää osallistujilta kohtuullista taloudellista sitoutumista, mitä aiemmin esitetyt laskelma-esimerkitkin konkretisoivat. Harrastuksen ei tarvitse "kannattaa", yleensähän se syö rahaa...
Toinen kiinnostava väite.
Sellainen konkreettinen ero ei-kaupallisella toiminnalla voisi olla, että jos hifi-paahtotoimintaa ei ole mahdollista saada kannattavaksi puhtaasti taloudellisesti, niin sitä voisi yrittää osuuskuntapohjalta. Kuluja voidaan pienentää niin, että ihmiset tekevät osan työstä itse - osallistuvat paahtotalkoisiin tms. Kaupalliselta pohjalta tuo ei varmasti toimisi, koska on aika vaikea motivoitua talkootyöllä tukemaan jonkun toisen liiketoimintaa.
Analogiana mieleen tulee avoimen lähdekoodin ohjelmistot. Yksi liiketoiminnallinen piirre niissä on (tai on väitetty olevan), että avoimen lähdekoodin bisnestä on mahdollista tehdä markkinoilla joilla ei muuten ole mahdollisuutta kannattavaan toimintaan. MySQL:ää pidetään esimerkkinä tästä: low-end tietokantojen markkinat ovat niin "kypsät", että perinteiselle ohjelmistobisnekselle ei ole enää tilaa.
En ole siis paahto-osuuskuntaa perustamassa, mutta jos jostain löytyisi riittävän hullu henkilö jotain sen suuntaista puuhaamaan niin en sitä alas ampuisi ainakaan tähän asti esitetyillä argumenteilla.
