Ihmettelen vain miksi esimerkiksi valokuvauskerho lasketaan yhdistykseksi vaikka sen melkeinpä ainut anti jäsenistölleen voi olla yhdistyksen pimiölaitteisto?
Valokuvauskerho voi anoa pääsyä yhdistysrekisteriin, mikäli sen toimintasuunnitelma kattaa lain asettamat vaatimukset. Kameraseurat järjestävät monenlaista toimintaa, josta joutuvat tekemään tarvittavat toimintakertomukset, sun muut. Siinä olet oikeassa, että moni liittyy seuraan ainoastaan käyttääkseen seuran pimiötä. Silloin puhutaankin yksittäisen jäsenen motiiveista. Itse seuran hallinto joutuu joka tapauksessa noudattamaan lain kirjainta ja byrokratiaa, oli yksittäisen jäsenen motivaatio mikä tahansa. Kameraseurat varovat kaikkea osto- ja myyntitoimintaa, tosin henkilöiden tietoisuus siitä mitä saa tehdä, mitä ei, vaihtelee suuresti. Miksi sitten kameraseurat hyväksyvät tällaisia "parasiittijäseniä", jotka vain haluavat käyttää pimiötä, mutta jotka eivät muutoin toteuta seuran toiminta-ajatusta? Yksinkertaista. Helkkarin suuri joukko seuroista (kuten muistakin yhdistyksistä) saa jonkinlaista avustusta ja tukea, sekä rahana että hyvin yleisesti myös tilojen käyttöoikeuden muodossa. Mitä enemmän yhdistyksessä on jäseniä, sen varmemmin yhdistys saa avustuksia ja tiloja käyttöönsä. Mainitsemasi valokuvauskerhot (r.y.) kokoustelevat yleensä ilmaiseksi kuntien osoittamissa tiloissa, esim. kouluissa. Yhdistysten jäsenrekistereissä on usein runsaasti "pro-forma" jäseniä. Urheiluseurojen harjoituksissa käy parhaimmilaan 30-40% näkymättömiä kummituksia, jne.
Tätä viestiketjua lukiessani tulee mieleen, että taitaa toi kaffee olla täysin sivuasia. Yhdistys on pääasia, sellainen pitää nyt perustaa vaikka väkisin. Tämä on tunnettu suomalainen kansantauti, meillä lienee maailmanennätys yhdistysten määrässä per capita. Onhan siitä se vanha sanontakin: "Mikä on yksi suomalainen? Yksilö. Mikä on kaksi suomalaista? Yhdistys".
Mutta miten vain vaikeammaksi käy. Yhdistys kun tuo mukanaan aimo annoksen lakisääteistä, pakollista byrokratiaa. Pidetään pakollisia kokouksia, laaditaan pöytäkirjoja, rustataan toimintakertomuksia, pidetään määrämuotoista kirjanpitoa, hoidetaan pakolliset tilintarkastukset, jne. Moni ehkä pitää tällaisesta, harrastuksena. Mutta jos tarkoituksena on hankkia kimppa-paahdin, sille tilat, raakapapuja ja kenties "myydä" papuja tutuille about omakustannushintaan, niin asian voi tehdä helpommallakin tavalla. Sitäpaitsi se raakapapujen ostaminen ja paahdettujen "myyminen" pudottaa yhdistys-vaihtoehdon pois muutenkin.
Akallio käsitteli tätä aihetta viestissään 23.4. sen verran hyvin, että turha tästä on enempää jaaritella.
