Mutsi lahjoitti viimeiset levynsä minulle. Toinen oli joku virolainen kuoro, ja toinen Vaavin ensilevy - Neljä nolattua neroa.
Aika harvalla 92-vuotialla moista on. Pakkohan se oli soimaan pistää. Mihin lie pistänyt sen ilmais-ep:n tuosta. Hiukan oli pölyä, mutta muuten mikäs tässä... kannessa noita ruotsalaisia hintakooditarroja, tässä keltainen -montakohan kruunua lie Tukholmassa maksanut ;-D
Levyä on nyt varmuudella kuunnneltu kerran, mutta 40 vuoden pölyä on kyllä, ties missä säilytetty. Että alussakin kuului selvää pölykihinää ja sipsuttelua vaikka hyvin harjasin. Ei toki tämmöisen vauhkoilun seasta kuulu pohjaäänet, ainakaan mun laitteilla ;-)
Miksi mutsi on ostanut tämän? No, koska iso osa valokuvista on mun ottamia ja itsekin kissoineni esiinnyn,
niin toki se oli mutsin mielestä ollut riittävä krediitti ;-)