No kun et todennäköisesti ollut paikalla ravintolassa, johon hän itse varta vasten halusi, ja nähnyt tilannetta, en näkisi että olet myöskään pätevä arvioimaan sitä. 
Jos nyt ihan vakavissaan puhutaan
Niin ei kai tässä kukaan ryppyotsassa kahvista filosofoi. Kunhan yritän selitellä pois sisäistä ääntäni olla kahvia ymmärtämättömiä ylempänä varoittelemalla muita asenteesta, joka itsessäni piilee.
Näin se usein menee.
Tänään ei tullut juotua kuin yksi annos kahvia ja ihan onettomasti laihana lattena kahvilassa, jossa on huono kahvi. Ihan hirveetä hommaa, mutta joskus seura on kahvia tärkeämpää, tai kaiketi ja toivottavasti ihmiset ovat tärkeämpiä kuin kahvi.
Nyt on tullut ajauduttua siihen tilanteeseen, että kotona on turhan useaa kahvia eikä jaksaisi niitä pakastaa. Pitäisi juoda ahkeraan. Jotta päästään takaisin mutteri aiheeseen, niin tässä luettelo kahveista ja siitä mitkä sopii mutterille.
Etiopian Wote, tosi hyvää mutterilla.
Caffetorian Gran Palomar, varsin hyvä mutterilla, pieni takakireys loppumaussa.
Mokkamestareiden Espresso Rey, ihan hirveää, mutta pitäisi se kai juoda pois.
Kurukahvesi Mehmet Efendi, turkkilainen kahvi, ibrikiä varten. Ostettu suoraan paahtimolta Istanbulissa, ei siis bulkkitavaraa, vaan vähän laadukkaampaa kuin pussiin pakattu tavara samalta paahtimolta.
Nordqvistin Columbia Mancali, paras bulkkikahvi markkinoilla. Ainakin toimii hyvin Moccamaster keittimellä. Vaimon juo tätä aamuisin ja joskus hänen seuranaan minäkin.
Työpaikalla on lisäksi somalialaista kahvia ja Mokkamestareiden brsassipavuista tekemää turkkilaistyylistä. Molemmat ibrikiä varten.
Tuo turkkilaisen kahvin osto Istanbulissa oli mukava kokemus. Paahtimon paikan pystyn neuvomaan, jos joku on matkalla Istanbuliin. Pojat pakkaa paahtimon kioskissa kahvia paperipusseihin tai paketteihin pyydetyn grammamäärän mukaan. Jonottamaan joutuu, koska osa paikallisista ostaa kahvinsa vain tuolta. Paahtimo löytyy läheltä Egyptiläistä basaaria, joka tunnetaan myös maustebasaarina. Lähellä on myös toinen paahtimo, jossa oli iso valikoima eri kahvilaatuja. Istiklal kadulta löytyi yksi pienpaahtimo, jossa oli sekä turkkilaista kahvia brassipavuista, lue rio y, sekä nykymuodin mukaista hyvin vaaleaa espressoa columbialaisista pavuista. Molemmat olivat erinomaisia. Espressoa join paikanpäällä ja turkkilaista toin kotiin.
Jokainen toki määrittelee itse sen mitä harrastaa. Itse koen harrastavani kahvia, koska se esim ohjaa ulkomaanmatkojeni vierailukohteita. Etsin aina paikallisia pienpaahtimoita ja kahviloita, joissa saa niiden tuotteita. Kokeilen eri metodeja ja eri papuja. Keräilen edullisia kahvinvalmistusvälineitä. Ostelen kirjallisuutta ja olen paahtanutkin. Tämä on myös ainoa keskustelupalsta, johon kuulun ja johon kirjoittelen. Tätä täällä tekevät kaiketi useimmat. Mutta jostain syystä, en esim. Pidä oluen juontia harrastuksena, vaikka juon sitä miltei päivittäin ja maistelen ilolla eri pienpanimoiden tuotteita. Joskus olen ajatellut, että alkaisin pitämään olutpäiväkirjaa ja lähtisin lomalla kiertomatkalle, siis ympäri kotomaan ja vierailisin kaikissa pienpanimoissa. Toisaalta olen ajatellut, että tulisi melkoinen reissu, jos joka paikassa maistelisi vielä kaikkia tarjolla olevia tuotteita. Ehkä tiedostan oluen olevan sen verran epäterveellistä, etten tohdi antaa sille periksi harrastuksena. Lievä ylipaino ja verenpainelääkitys ovat osin seurausta tuosta oluesta, tai eivät ainakaan helpota niistä eroon pääsemistä. Kahvia juon niin vähän päivässä, etten sitä koe muuta kuin hyväksi. Ehkä pitäisi ajatella sitä oluttakin harrastuksena. Jos päättäisikin juoda vain yhden oluen viikossa. Kirjaisi analyysin päiväkirjaan. Vähenisi huomattavsti oluen juonti ja silti saisi maisteltua 52 eri olutta vuoden aikana. Voisi olla hyvä päätös terveydelle. Näin näitä juttuja voi mielestäni ajatella....
