Damastiterät nyt vaan on hyviä keittiössäkin, kova terä ja sitkeä runko.
Itseläni on yksi tällainen:
Häälahjaksi saatiin kavereilta.
Ihan selittelemättömän hyvä.
Toki se on mustaa, eli pestään hellävaroin ja öljytään käytön jälkeen.
Damastiterä nyt puoltaa paikkansa niin köökissä kun muuallakin ihan siksi että leikkaavan terän voi karkaista paljon kovemmaksi kuin yhtä terästä olevan terän. Eli terävämpi ja pitää teränsä.
Toki on ns. larppausveitsi eli oikeasti käytännön syillä ei ole mitään merkitystä
Kaunista käsityötä ja loistava leikkuuhommissa.
Isot pojat myös kertoivat, että useampisatakerroksinen terä, jossa siis mellompaa ja runsashiilisempää terästä parina, leikkaa esmes tomaatteja yliluonnollisen hyvin ihan siksi, että kovan ja pehmeän teräksen vaihtelut muodostavat ikäänkuin mikroskooppisen sahalaidan. Tuo meidän (MUN!) veitsi on kuitenkin ihan perus san mai- rakenteinen, eli siinä on sikakovaa keskellä ja parina meltoa ja niukkahiilistä tukemassa ja tuomassa sitä sitkeyttä. Leikkaa sekin ihan hyvin.
Sikakovien terien teroittaminen on myös varsin terapeuttista hommaa, vesikiviä ja semmoista. Larppausta.
On mulla sitten noita perusfiskarsseja ja pari vanhaa sorsakoskea ja fiskarssia, puukahvaisia. Victorionoxeja joku kehui, niitä olen harkinnut arkikäyttöön. Paha vaan kun mikään ei tunnu riittävän terävältä tuon japsiterän jälkeen, vaikka kyllähän nuo rosteriterätkin saa ihan riittävän teräväksi, ei vaan silti yhtä hyvään terään
Wok- ja paistinpannuja on jotain muovisia jammu oliver-pannuja. Ihan hanurista, etsiskelen huokeaa perus valurautapannua enkä aio ostaa yhtään teflonpinnoitettua enää koskaan ikinä milloinkaan. Kattilat on hackmanneja, osa niistäkin pinnoitettuja.
Meilläkin on pastakone, manuaalinen, en muista merkkiä, sitten tuollainen Kenwood Major- yleiskone. Makkarasuppilo siihen kiinnostaisi hankkia.
Kattaus on Arabian 24H valkoista eli ei sitä karheaa pintaa. Sitten on Egoa ja jotain Tonfiskilta. Peruskauraa.
Opiskelevan omaisuusrajoitteisuutta.
