No, tämä ei nyt sitten mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Tai saattoi mennäkin, koska lopputulos oli, että terät saatiin kohdilleen - ja välissä olleet kohdat voi aina napsia leikkaamon lattialle.
Siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa sama modaus, niin tässä koko opettavainen tarina. Hommasin siis
Baratzan verkkokaupasta metalliterät Varion (
metal burr set).
Ensimmäinen ongelma oli, että Varion terien yläpidike ei lähtenyt paikaltaan. Huoltoväli oli ilmeisesti päässyt venähtämään turhan pitkäksi ja pidikkeen kiinnityksiin oli jynttäytynyt kahvipölyä niin, että se oli ennennäkemättömän tiukassa. Sormet olivat ainoa keksimäni työkalu, joilla pidikettä sai väännettyä. Kovin ponnistuksin se liikahtikin aina pikku nykäyksen kerralleen. Koska puristus oli todella kova, niin kovin kauan kerrallaan sitä ei voinut liikuttaa ennen kuin kipu kävi liian kovaksi. Kolmekohan iltaa nytkyttelyn parissa kului, jonka jälkeen pidike oli irti ja yhdestä sormenpäästä oli hävinnyt tunto. Melkein harkitsisin sopivan työkalun valmistamista, jos joutuu vastaavan tilanteen eteen, vaikka se tunto kyllä palasikin viikon tai parin päästä.
Seuraava ongelma sitten oli, että metalliterä oli halkaisijaltaan hieman liian iso yläpidikkeeseen. Olin lukenut vastaavista ongelmista ja että pidiketta pikkuisen hiomalla ongelma ratkeaa. Eli sitten ruvettiin dremelöimään pidikettä. Teriä siinä hommassa kului ihan jokunen, en tiedä oliko vika tekniikassa vai pidikkeen materiaalissa, vai onko niiden pikkuterien vaan tarkoitus olla lyhytikäisiä. Kuitenkin vähän kerrassaan terä upposi syvemmälle, ja välillä käytiin Bauhausissa terätäydennyksellä, sitten hiottiin, pistäydyttiin kesälomat lomailemassa ja reissut tekemässä, ja vielä hiottiin, kunnes lopulta tuli stoppi. Väliä jäi vielä 1,5 - 2 mm.
Kun lisähionta ei enää auttanut, niin totesin, että noilla vehkeillä ei vaan saanut kunnolla hiottua pidikkeen reunaa ihan pohjalle asti. Tässä vaiheessa sitten joutui nöyrtymään ja kysymään apua myyjäliikkeeltä. Joku toinen olisi saattanut kysyä jo ihan aluksikin, mutta olisipa hän kävellyt tästäkin projektista montaa kokemusta köyhempänä, kuin minä.
Myyjä oli sitä mieltä, että pitäisi terän kyllä mahtua ja ehdotti, että voisi lähettää varmasti toimivan yläpidikkeen, jos ei muu auta. Päätin pistää valokuvat, että katso nyt, ei ne sinne paikalleen asetu. Huonossa valossa sitten konttailin lattialla ja koitin saada valot ja salamat niin, että kuvista näkyisi hyvin se parin millin välys. Siinä sitten teriä pyöritellessä ja asetellessa tulin katsoneeksi niiden taustapuoltakin ja huomasin asian, jonka olin jo unohtanut. Terien ulkoreunat olivat pohjassa koholla, niin että ne eivät edes voineet tulla sisäreunasta kiinni pidikkeeseen. Siinä siis selitys, miksi viimeiset millit pistivät vastaan kovasta hiomisesta huolimatta! En tiedä paljonko liikaa sitä pidikettä tuli hiottua - ehkäpä siihen menisi jo Übergrinderin terätkin?
No, nyt on terät kiinni ja ekat "vetäisyt" kokeiltu. Kuulostaa kuin mylly pyörisi hitaammin, tosin on jo ihan kohtuullisen pitkä tovi kulunut siitä, kun viimeksi olen Varion kuullut pyörivän. Ääni ei ole minusta kovempi, niinkuin jossakin sanottiin, mutta kylläkin kumeampi. Jauhatusnopeus tuntuu kyllä olevan hitaampi, kuten sanotaan.
Tein presson Afrika Bunasta, pitkälle vakioituneella rutiinilla. Kahvista tuli miellyttävä, mutta selvästi laiha, joten säädöt joutuu hakemaan uusiksi, kuten pitäisikin olla. Toivottavasti kyse ei ole pelkästään säätöjen muutoksesta, vaan myös siitä, että myllyn saa säädettyä tiukemmalle ilman häiritsevää mutaisuutta.
Tässä tämänkertainen jaksomme. Ensi jaksossa Aleksi kalibroi myllyä, testailee eri uuttomenetelmiä uusilla terillä ja koittaa löytää vertailupariksi modaamattoman Varion, kun taas Niklas askartelee lakritsista linnunpöntön.
Kirjoittaja
Aihe: Baratza/Mahlkönig Vario (Luettu 190799 kertaa)