Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Jolle]

Pikku prinssi on loistava. Jos sarjakuvista pidät niin suosittelen jyrkästi Hugo Pratt:n Saint-Exupery - Viimeinen lento. Ja sitten sen jälkeen kaikki Corto Malteset. Oikein hyvin piirrettyjä!

[Rami]

Lempikirjailijani on ehdottomasti Charles Bukowski. Niin lempeästi kirjoitettua tarinaa rujosta maailmasta. Myös kaikenlaisia matkakertomuksia on mukava lukea. Ja dekkareitakin kuluu. Sitten yritän aina ehtiä lukemaan myös klassikoita, viimeisimpänä F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu. Mainio kirja sekin.

Yleisesti pidän pokkareista enemmän kuin kovakantisista. Helpompi lukea.

[Beorn]

Jaa että mitä kirjoja sitä luetaan. Hamassa nuoruudessani luin enemmän kuin olisi ollut kohtuullista, vähintään pari kirjaa päivässä noin keskimäärin. Vieläkin luen kirjan päivässä. Joistakin kirjailijoista on tullut suosikkeja. Pieni lista kirjailijoista ja teoksista joita tulee luettua vuosittain tai jotka ovat avanneet maailmankuvaani erityisesti, ei arvottavaa järjestystä:

Kurt Vonnegut, Teurastamo 5.
Stanislav Lem, tähtipäiväkirjat ja kyberias,  parasta scifin alalla ikinä
Tolkien, loru ja muut
Dostojevski, Idiootti
Volter Kilpi, Alastalon salissa (KÄSITTÄMÄTTÖMÄN HYVÄ!)
Leena Krohn, Matemaattisia olentoja
Steinbeck, Taivaan laitumet
Slocum, Yksin maapallon ympäri
Asimov, säätiö-sarja
Wittgenstein, Tractatus ja Varmuudesta
von Wright, Tiede ja ihmisjärki
Huovinen, rauhanpiippu
van Gulik, Kiinalaiset kultamurhat
Chandler, Pitkät jäähyväiset
Westlake, Ottakaa pankki kiinni
Bulgakov, Saatana saapuu moskovaan
Hyry, Maatuuli
Kierkegaard, Pelko ja vavistus
Linkola, Johdatus 1990-luvun ajatteluun
Rooman klubi, Kasvun rajat
Hobsbawm, 1900-luvun lyhyt historia
Huizinga, Leikkivä ihminen
Tuomaala, Ihminen uhka luomakunnalle
Le Guin, Osattomien planeetta
Orwel, Eläinten vallankumous
Lönnrot, Kalevala
Prat, Corto Maltese

[Kahvikissa]

Jaa että mitä kirjoja sitä luetaan. Hamassa nuoruudessani luin enemmän kuin olisi ollut kohtuullista, vähintään pari kirjaa päivässä noin keskimäärin. Vieläkin luen kirjan päivässä. Joistakin kirjailijoista on tullut suosikkeja. Pieni lista kirjailijoista ja teoksista joita tulee luettua vuosittain tai jotka ovat avanneet maailmankuvaani erityisesti, ei arvottavaa järjestystä:

Aika nopea lukija olet! Kyllä minäkin nuorena parhaimmillaan luin varmaan kirjan päivässä - ellei ollut kauhean paksu sellainen.

Le Guin, Osattomien planeetta

Sulta varmaan unohtui Le Guinin Pimeyden vasen käsi!

Varmaan paksuin lukemani kirja on ollut: Eiji Yoshikawa'n Musashi. Verraton eepos! Sen verran hyvä että on tullut luettua kahdestikin.

[Teme]

Varmaan paksuin lukemani kirja on ollut: Eiji Yoshikawa'n Musashi. Verraton eepos! Sen verran hyvä että on tullut luettua kahdestikin.

Sain tuon aikoinaan lainattua kaverilta jo oli tosiaan loistava teos. Olisi itse asiassa mukava lukaista uudestaan tai voisi jopa ostaa hyllyyn jos löytäisi laadukkaan painoksen.

T. Teme

[Beorn]

Aika nopea lukija olet! Kyllä minäkin nuorena parhaimmillaan luin varmaan kirjan päivässä - ellei ollut kauhean paksu sellainen.

Sulta varmaan unohtui Le Guinin Pimeyden vasen käsi!

Listasta unohtui paljon muutakin. Jos kaikki hyvät kirjat olisi listannut, niin listaa näpyttelisin varmaan vieläkin. Mutta tuo Pimeyden vasen käsi, olen joko todella unohtanut kirjan tai en ole lukenutkaan. Nimi soitta jotakin kelloa kyllä. Googlasin hiukan, täytynee mennä kirjastoon huomenna... 

Varmaan paksuin lukemani kirja on ollut: Eiji Yoshikawa'n Musashi. Verraton eepos! Sen verran hyvä että on tullut luettua kahdestikin.

Musashi on tullut luettua moneen kertaan. Myös Musashin oma kirja. Kaikkinaisia tappeluskirjoja on viimeisinä aikoina tullut kahlattua enemmänkin.

[akallio]

Lönnrot, Kalevala

Minusta Kalevala ei edes tarvitse hymiötä, kannattaa kyllä lukea. Välillä erittäin tiukkaa riimittelyä, ja kauan aikaa siihen ei tuhraudu (kun juonenkin tietää jo).

[Tuomas]

Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia ovat sieltä mielenkiintoisimmasta päästä

Tuo on varsin mainio kirja. Ajan suhteellisuus on mielenkiintoinen juttu. Oletkos Esa itse tähystellyt taivaalle?

Minä olen jonkin verran liittänyt tuohon lueskeluun kiikarointia ja tähtitaivaan oppaiden selailua. Hauskimpia hetkiä vietin tuossa eräänä talviaamuna seuratessani maapallon pyörimistä ikkunasta tähyillen. Viisi minuuttia kului mukavasti kuuta tuijotellessa ja miettiessä, ettei näe kuun liikettä vaan oman alustansa pyörimisen. Kannattaa kokeilla, jos kuu on jonkin paikoillaan pysyvän kohteen, kuten puun latvuksen takana. Kuu näyttää liikkuvan parissa minuutissa oman leveytensä verran maan pyörimisen vuoksi.

Yllä mainittiin myös proosasta tuo Eiji Yoshikawan Musashi. Kiikutin sen kirjastosta teini-ikäiselle pojalleni. Mielellään hän sitä lukee. Vaikuttaa lienee se, että harrastamme molemmat miekkailua - länsimaista urheilumiekkailua tosin. Itsekin olen sen pari kertaa lukenut. Hankin kirjan pohjalta tehdyn Samurai Trilogia-elokuvankin. Toshiro Mifune on pääosassa.

Nyt on luvussa Benedictus XVI:sta Jeesus Nasaretilainen 

ja proosana Khaleid Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Tässä on mielenkiintoista se, että afgaani-peräinen kirjailija kirjoittaa naisten asemasta Afganistanissa ja on kuitenkin itse mies. Tulee mieleen se etteikö naisella ole mahdollisuus aiheesta kirjoittaa. Hieno kirja joka tapauksessa.

[Kahvikissa]

Parhaiten mieleen painunut scifi-lukukokemus oli Hyperion. Olin lukenut muistaakseni n. ensimmäiset 80 sivua, kun tajusin että kyseessä on loistava teos. Vielä paremmalta tuntui kun huomasin, että teoksesta oli lukematta vielä n. 600 sivua. Myöhemminkin löysin ilon aihetta kolmen yhtä pitkän jatko-osan olemassaolosta.

Pistetääs taas tänne vähän eloa :-)

tuo Hyperion ja jatko-osansa on minulta vielä lukematta, vaikka hyllyssä ovatkin. Nyt kun useampaan vuoteen enää ole saanut viettää poikamieselämää, on lukeminen jäänyt vähemmälle. Ja myönnän että olen jäänyt koukkuun moneen tv-ohjelmaan... Mutta ehkä minä vielä joskus nuo luen.

[Esa]

Tuo on varsin mainio kirja. Ajan suhteellisuus on mielenkiintoinen juttu. Oletkos Esa itse tähystellyt taivaalle?

Tuleehan sitä tähyiltyä silmillä ja kiikareilla, mutta ei mitenkään järjestelmällisesti eikä isompien tötteröiden läpi. Mukavahan se on aina välillä katsoa, löytyykö se Andromedan galaksi vielä tai ihan vaan ihailla Plejadien, Orionin sumujen tai Saturnuksen renkaiden kauneutta kiikareilla nähtynä. Aika jännä on myös katsoa kun Kuu liukuu jonkun tähden eteen pimeä reuna edellä. Se kun pimenee kuin katkaisijasta napsauttaen. Mielenkiintoinen taivaan ilmiö on myös Iridium-satelliitin välähdys. Kannattaa bongata, ne on uskomattoman kirkkaita parhaimmillaan.

[tirofaux]

tuo Hyperion ja jatko-osansa on minulta vielä lukematta, vaikka hyllyssä ovatkin. Nyt kun useampaan vuoteen enää ole saanut viettää poikamieselämää, on lukeminen jäänyt vähemmälle. Ja myönnän että olen jäänyt koukkuun moneen tv-ohjelmaan... Mutta ehkä minä vielä joskus nuo luen.

Itse löysin juuri Hyperionin osalta aikaa lukemiselle työmatkalta (bussi, metro ja metroasemien pitkät liukuportaat).

[Beorn]

Minusta Kalevala ei edes tarvitse hymiötä, kannattaa kyllä lukea. Välillä erittäin tiukkaa riimittelyä, ja kauan aikaa siihen ei tuhraudu (kun juonenkin tietää jo).

Hymiö viittasi Kalevalan tekijään. Kalevala on tavattoman mieltä kiinnittävää luettavaa, tarinat ovat upeita ja runomuodon ilmaisuvoima on Waltava! Tolkienhan (juutas) kopioi Kullervon tarinan lähes sellaisenaan TurinTurambarin tarinaan, mitä nyt laittoi louhikärmeksiä ja kaikkinaista larppausta sinne&tänne.

http://en.wikipedia.org/wiki/T%C3%BArin_Turambar#Inspiration

[akallio]

Tolkienhan (juutas) kopioi Kullervon tarinan lähes sellaisenaan TurinTurambarin tarinaan, mitä nyt laittoi louhikärmeksiä ja kaikkinaista larppausta sinne&tänne.

Tolkienia ei tosin varmaan kovin paljon voi syyttää fantasiakliseiden viljelystä, kun hän itse ne kehitti ja sen jälkeen kliseiksi muodostuivat.