Olen käyttänyt parisen kuukautta sekä ACR:a että Kenwood ES 471:stä about päivittäin.
Tässä viestiketjussa annettuja ohjeita noudattaen olen saanut kahvista omasta mielestäni hyvää, paikkapaikoin erinomaista. Kunhan Retron käyttöä vähän viitsii opetella, pystyy sillä saamaan osumatarkkuuden selvästi tuossa ketjussa cartmanin esittämää 1:10:tä (karrikoitu tulkinta) paremmaksi, ainakin omasta mielestäni. Kaikkihan on tietysti suhteellista: mikä on sitä hyvää kahvia. Olen kuitenkin saanut tuplacappujen tasoa nostettua Arietella selvästi annettuja ohjeita noudattamalla.
Retro on aikamoinen lämpöblokki, useamman espresson pystyy tekemään peräkkäin, kun jaksaa lämpötilan kanssa taiteilla. Maitoa ei voi höyryttää espressojen välissä, se on jätettävä ihan viimeiseksi. Koneen saavutettua höyrytyslämpötilan jäähtyy boileri yhtä hitaasti kuin saunankiuas, näin siis ilman hektisiä jäähdytyshuuhteluita. Tämä on ymmärtääkseni yksiboilerisen keittimen perusongelma.
Kone on myös aika äänekäs. Tässä kohtaa nostan taas kädet pystyyn, sillä laajaa vertailupohjaa minulla ei ole muihin koneisiin. Kenwood on kyllä selvästi hiljaisempi.
Minulla vaihtui painefiltteri paineistamattomaan, ja se oli omien kokemusten perusteella pelkästään hyvä asia. Suosituksia paineistuksen luopimisesta löytyy tälläkin foorumilla useasta viestiketjusta. Filttereitä pystyy ostamaan huoltoliikkeistä, ehkä jopa Stockalta. Itse tilasin maahatuojan huoltoliikkeestä (Honkoliini Oy), hinta oli muistaakseni jotain 12 euroa.
Asialliset puhdistusvälineet ovat tarpeen. Retron gruppoa on joissain arvioissa moitittu hankalaksi puhdistaa. Minä olen kuitenkin pystynyt puhdistamaan kahvimöhnät grupposta ilman suurempia ongelmia, joten ei se minusta mitenkään ihmeellisen vaikea ole ollut pitää puhtaana.
Ja siitä höyrytyspäätä moititaan, varmaan ihan ensiksi puhtaasti ulkonäön takia, mutta sillä saa mielestäni varsin hyvää vaahtoa.
Tällaista ...hmmm... tavaraa en valitettavasti ole pystynyt loihtimaan. Luulenpa Arieten markkinointiosaston ampuvan tuolla mainoskuvalla omaan jalkaansa.
Mukana tullut tampperiksi nimetty muovilärpäke on yksinkertaisen toivoton värkki, eli kunnon tampperiin kannattaa sijoittaa.
Ja sit vielä kun hommaat joka paikassa toitotetun myllyn (tähän minä suosittelisin panostamaan rahallisesti enemmän kuin Krupsin verran) ja oman maun mukaisia papuja, on kahvi petraantunutkin monta askelta. Ihan kohtuullisilla perusmuutoksilla ja espresson tekemisessä tarvittavilla asioilla Retrosta saa siis ulos varsin hyvää kahvia, mutta espresson tekemiseen joutuu tutustumaan perusteita myöten. Nämä asiat ovat yleispäteviä kalliimpienkin koneiden kohdalla, väittäisin ilman kokemusta asian olevan näin myös esim. FF:n keittimien kohdalla.
Ja loppuun lyhyesti Kenwoodista, kun sitäkin tässä ketjussa linkattiin. Olen saanut Retrolla parempaa kahvia aikaiseksi. Piste. Kenwood tuntuu hieman heppoisemmalta keittimeltä, siitä ei irtoa sellaista boilerpotkua esim. höyrytyksessä kuin Retrosta. Kenwoodissa lämpötaloutta seurataan vilkkuvaloilla, Retrossa on varsin oivalliseksi toteamani lämpömittari. Eniten Kenwoodissa kuitenkin jurppii paineistettu filtteri, jota ei saa vaihdettua paineistamattomaan, en ainakaan ole löytänyt p-filtterin korvaajaa. Sen venttiilin, josta tuossa Konebox-ketjussa mainitaan, saa purettua, mutta kahvi kulkee silti kumi- ja muovileyjen välistä sen sortin puristuksessa, että mielestäni se on yhä painefiltteri. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Kirjoittaja
Aihe: Ariete Cafe Retro (Luettu 30917 kertaa)