Ristretto

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  

Uutiset:

Kahwiki on taas toiminnassa! Sen löydät täältä: http://www.ristretto.fi/w/

Kirjoittaja Aihe: Hifistelyä  (Luettu 130210 kertaa)

Misse

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 713
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #120 : Kesäkuu 26, 2009, 16:26:18 ip »


"Hyvä ääni" on niin valtavan subjektiivinen asia ja ihminen adaptoituu lähes mihin tahansa. Nythän meillä on varttumassa sukupolvi, jolle "hyvä ääni" tarkoittaa MP3 / 96 pakattua, kompressoitua ääntä, jossa instrumentit kuulostavat lähinnä erilaisilta repiviltä moottorisahoilta. Mutta se on "hyvä ääni", mihin muita äänentoistolaitteita verrataan. Soittimien "oikeaa" ääntä pidetään omituisena, kymppitonnien hi-end -kaluston ääni on "ihan sukka", jne. Oma poikani (10v) vaihtelee kavereittensa kanssa kännyköillä "ämppäreitä". Soittelee sitten minulle kappaleita Nokiastaan, kun "biisit ovat niin mageita". Otin kerran mösjöön aikalisälle ja soitin hänelle pari niistä kappaleista "oikeina", toisen LP:ltä ja toisen CD:ltä. Ei kelvannut, MP3:n sahalaidassa oli "parempi ääni". Jee.
   

Enemmän väittäisin, että kyseessä on enemmän ikään liittyvä ominaisuus. Itse muistan hyvin teinivuosiltani, kuinka stereoista väännettiin bassot täysille ja vielä loudness päälle, kun kuulosti niin paremmalta. JBL ja cervin wegan kaapit olivat olevinaan niin huippuja ja dynaamisia vaikka todellisuudessa niistä ei tullut kuin kova ääni ja yläbassot olivat korostuneet.

Mutta pikkuhiljaa sitä rupesi ymmärtämään ettei musiikki ole pelkkää jyminää ja jyskettä. Ensimmäinen herätys tuli hifi-lehteä lukiessa ja refleksiputkien mitoitusesimerkkejä hyväksi käyttäen pidensinkin naapurin kanssa refleksiputkea vessapaperin pahvihylsyllä. Ensi kokeilut eivät olleet täydellisiä, mutta 16vuotiaana usko omiin taitoihin oli riittävän kova, että usko parannukseen kantoi tosiasioiden yli :) Tosin olihan se parannus alkuperäiseen huomattava vaikkei äänestä kovin hifistynyt sittenkään tullut.

Enemmän olen huolissani yleisestä musiikin latistumisesta, dynamiikkaa on levyillä ~20dB vaikka helposti voisi olla moninkertaisesti enemmän. Mielestäni tästä ei päästä eroon ennenkuin siirrytään musiikkiäänitteissä dvd-leffojen kaltaiseen päätelaitteesta valittavaan dynamiikkatasonvalintaan.

-Mikko-
Kirjattu

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 896
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #121 : Kesäkuu 26, 2009, 16:59:45 ip »


Enemmän olen huolissani yleisestä musiikin latistumisesta, dynamiikkaa on levyillä ~20dB vaikka helposti voisi olla moninkertaisesti enemmän. Mielestäni tästä ei päästä eroon ennenkuin siirrytään musiikkiäänitteissä dvd-leffojen kaltaiseen päätelaitteesta valittavaan dynamiikkatasonvalintaan.

Ei riitä, että itse pääsee valitsemaan oman vahvistimensa limiitterin asennon - siitähän tuossa on kyse. Ongelmana ovat levy-yhtiöiden p...kiaiset. Nyt on käynnissä "loudness-sota". Levy-yhtiöt tuovat markkinoille klassikkolevyjen uusintapainoksia, joskus oikein hienosti "digitaalisesti uudelleenmasteroituina". Ihanaa. Se mitä on oikeasti tehty, on raiskattu alkuperäinen musiikki aivan täysin. Äänite on kompressoitu mainitsemaasi 10-20 dB:n putkeen ja sitten nostettu "punaisen rajalle". Tällä hetkellä on aikamoista hazardia ostaa uusintajulkaisuja, ellei kyseessä ole erityisesti "audiofiili-versio" jostain klassikosta.

Tässä tulee uusi ulottuvuus piraattiongelmaan. Monia kevyen musiikin helmiä ei saa "kunnollisina" laillisina kopioina, ei edes rahalla. Jos haluaa "aidon", on hankittava alkuperäisestä tehty piraatti.
   
Kirjattu

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 896
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #122 : Kesäkuu 26, 2009, 17:08:42 ip »


Enemmän väittäisin, että kyseessä on enemmän ikään liittyvä ominaisuus. Itse muistan hyvin teinivuosiltani, kuinka stereoista väännettiin bassot täysille ja vielä loudness päälle, kun kuulosti niin paremmalta. JBL ja cervin wegan kaapit olivat olevinaan niin huippuja ja dynaamisia vaikka todellisuudessa niistä ei tullut kuin kova ääni ja yläbassot olivat korostuneet.

Eiköhän tuo 2*300 wattiseni anna kuitenkin enemmän "kovaa ääntä" ulos, kuin poikani kännykkä. Kyse oli sointiväristä, ei äänenpaineesta. Liiaksi kompressoituun ämpyrä-musiikkin tulee aivan oma, metallinen, riipivä sointinsa. Kun sitä kuuntelee ja siihen tottuu, niin siitä tulee standardi, mittatikku. Yleisestä tulee normi.
   
Kirjattu

Misse

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 713
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #123 : Kesäkuu 26, 2009, 17:11:06 ip »

Ei riitä, että itse pääsee valitsemaan oman vahvistimensa limiitterin asennon - siitähän tuossa on kyse. Ongelmana ovat levy-yhtiöiden p...kiaiset. Nyt on käynnissä "loudness-sota". Levy-yhtiöt tuovat markkinoille klassikkolevyjen uusintapainoksia, joskus oikein hienosti "digitaalisesti uudelleenmasteroituina".

Tarkoitin enemmän sitä tuolla päätelaitekohtaisella dynamiikka-asetuksella sitä ettei levy-yhtiöden enään tarvitsisi huolehtia kuuluuko biisi vaikkapa autossa tarpeeksi "kovaa", koska tuottaja voisi olettaa automankkarissa olevan dynamiikan säätimen olevan minimi-asennossa.

Samoin tämä aiemmin mainittu teinixlauma huonoine laitteineen jotka silti haluavat saada paljon ääntä voisi laittaa laitteen "loudnessin" eli dynamiikan rajoittimen päälle ja taas kaikki olisivat tyytyväisiä.

Harmillista kyllä ääniformaateissa ei ole tuloillaan järkeviä parannuksia aikoihin :( Jotenkin tuntuu, että levy-yhtiöt ajattelevat kuin suurin osa kahviloista, ettei kannata panostaa laatuu koska ei asiakas siitä välitä kuitenkaan.... Mutta miten voisikaan välittää kun parempaa ei juuri ole edes tarjolla.

-Mikko-
Kirjattu

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 896
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #124 : Kesäkuu 26, 2009, 17:48:30 ip »


Tarkoitin enemmän sitä tuolla päätelaitekohtaisella dynamiikka-asetuksella sitä ettei levy-yhtiöden enään tarvitsisi huolehtia kuuluuko biisi vaikkapa autossa tarpeeksi "kovaa", koska tuottaja voisi olettaa automankkarissa olevan dynamiikan säätimen olevan minimi-asennossa.

Ei se ongelma olekaan autosoittimien kohdalla. Jos soitat levyä autossa, olet jo ostanut sen... siispä sinun autosoittimesi soundi on EVVK, rahat ovat jo levy-yhtiön tilillä.

Ongelmana on ensiksikin kaupallinen radiotoiminta, jota me kaikki haluamme sananvapauden ja demokratian nimissä. Radioasemat kompressoivat musiikkinsa hirveäksi mömmöksi. Syy on yksinkertainen, ns. testivirhe. Kun surffaa automaattisella virittimellä radiokanavia, niin se "kovaa" soittava tuntuu monen mielestä paremmalta. Siispä kompressoidaan musiikki kapeaan putkeen ja ajetaan sitä mittarit "punaisella". Ja kun asemaa kuunnellaan, sen soittamia biisejä kuunnellaan ja sitten käydään ostamassa se "hyvä levy" kaupasta tai nettilataamosta. Kaikki ovat tyytyväisiä: levy-yhtiö myy ja radioasema saa kuuntelijoita. Niitähän tarvitaan, kun myydään aikaa mainostajille.

Tuo testi-virhe näkyy samalla tapaa myös cola-juomen maistelutesteissä, mitä on tehty pitkin maailmaa. Maistaja valitsee useimmiten suosikikseen makeimman vaihtoehdon. Ei hän sitä juoda halua, ainakaan koko pullollista. Mutta yhtä-kahta suullista makustelemalla se makein useimmiten voittaa. Radiokanavia surffaamalla, se äänekkäin voittaa, jne...

Loudness-näppylähän ei ole dynamiikan rajoitin. Se korostaa kuuloalueen korkeimpia ja matalimpia taajuuksia alhaisilla äänenpaineilla. Kompensoi korvan epäherkyyttä. Puhutaan vissiin Fletcher-Munson-käyristä. Oikein käytettynä loudness-piirillä saadaan "oikea" äänenlaatu aikaiseksi. Fiksu loudness-piiri rajoittaa itseään korkeammilla äänentasoilla. Kökkö loudness-piiri toimii korkeilla voimakkuuksilla ainoastaan basso ja diskanttikorostuksen lisääjänä. Suurin osa niistä on näitä kökköjä. Dynamiikkaa tuollaisen kökkö-version käyttö kyllä rajoittaa, mutta silloin on syynä kaiuttimien ja niiden jakareiden saturoituminen liian kovan kuorman alla, ei se loudness-piiri "an sich". Dynamiikkaa rajoittavassa nappulassa lukee "limiter".
     
Kirjattu

Misse

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 713
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #125 : Kesäkuu 26, 2009, 18:09:44 ip »


Ongelmana on ensiksikin kaupallinen radiotoiminta, jota me kaikki haluamme sananvapauden ja demokratian nimissä. Radioasemat kompressoivat musiikkinsa hirveäksi mömmöksi. Syy on yksinkertainen, ns. testivirhe. Kun surffaa automaattisella virittimellä radiokanavia, niin se "kovaa" soittava tuntuu monen mielestä paremmalta. Siispä kompressoidaan musiikki kapeaan putkeen ja ajetaan sitä mittarit "punaisella". Ja kun asemaa kuunnellaan, sen soittamia biisejä kuunnellaan ja sitten käydään ostamassa se "hyvä levy" kaupasta tai nettilataamosta. Kaikki ovat tyytyväisiä: levy-yhtiö myy ja radioasema saa kuuntelijoita. Niitähän tarvitaan, kun myydään aikaa mainostajille.

Sinällään tuon ei pitäisi vaikuttaa levyjen kompressioon pätkän vertaan. Huonoimmallakin radioasemalla on räkillinen kamaa jolla voi tehokkaasti pilata dynamiikan musapötköksi. Siis ihan riippumatta lähtöaineiston dynamiikkatasosta.


Lainaus
Loudness-näppylähän ei ole dynamiikan rajoitin. Se korostaa kuuloalueen korkeimpia ja matalimpia taajuuksia alhaisilla äänenpaineilla. Kompensoi korvan epäherkyyttä. Puhutaan vissiin Fletcher-Munson-käyristä. Oikein käytettynä loudness-piirillä saadaan "oikea" äänenlaatu aikaiseksi. Fiksu loudness-piiri rajoittaa itseään korkeammilla äänentasoilla. Kökkö loudness-piiri toimii korkeilla voimakkuuksilla ainoastaan basso ja diskanttikorostuksen lisääjänä. Suurin osa niistä on näitä kökköjä. Dynamiikkaa tuollaisen kökkö-version käyttö kyllä rajoittaa, mutta silloin on syynä kaiuttimien ja niiden jakareiden saturoituminen liian kovan kuorman alla, ei se loudness-piiri "an sich". Dynamiikkaa rajoittavassa nappulassa lukee "limiter".
     

Tiedän kyllä tuon, sen vuoksi laitoinkin loudness-sanan lainausmerkkeihin. Esimerkiksi yamahan vahvistimissa on säädettävä loudness ja siitä on ihan oikeasti hyötyä toisin kuin yksi-asentoisesta loudness-nappuloista joita löytyy niin autoradioista kuin minihifisarjoista.

Joka tapauksessa säädettävä dynamiikka vahvistimessa/cd-soittimessa mahdollistaisi palvella kaikkia osapuolia tasapuolisesti, niin niitä jotka haluavat "kovaa soivan" kuin niitä jotka haluavat dynaamisen esityksen kotonaan jossa keskimääräinen volume-taso on matalampi, mutta huiput hyvinkin paljon kovempia.

-Mikko-
Kirjattu

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 896
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #126 : Kesäkuu 27, 2009, 00:16:13 ap »

Sinällään tuon ei pitäisi vaikuttaa levyjen kompressioon pätkän vertaan. Huonoimmallakin radioasemalla on räkillinen kamaa jolla voi tehokkaasti pilata dynamiikan musapötköksi. Siis ihan riippumatta lähtöaineiston dynamiikkatasosta.

Halpaa elektroniikkaa niissä varmasti on aivan tarpeeksi. Mutta samaa logiikkaa käyttävät myös levy-yhtiöt ja herrat taiteilijat itsekin: Pitää soida kovaa. Siis se sama juttu, kuin cola-juomien maistamisessa. Pitää soida kovaa. Jopa hyvyyden ja puhtauden ylistetty ylipappi, Paul Simon, on sortunut samaan loudness-soopaan. Kuunnelkaa vaikka "Surprice" vuodelta 2006. Kompressoitua ja liian rajusti ekvalisoitua töttöröötä.

Lainaus
Esimerkiksi yamahan vahvistimissa on säädettävä loudness ja siitä on ihan oikeasti hyötyä toisin kuin yksi-asentoisesta loudness-nappuloista joita löytyy niin autoradioista kuin minihifisarjoista.

Uskon tässä asiassa täysin sinua. Itselläni ei ole ole ollut loudness-nappuloita laitteissani, paitsi jossain Alpinen autosoittimessa vuosia sitten.

Lainaus
Joka tapauksessa säädettävä dynamiikka vahvistimessa/cd-soittimessa mahdollistaisi palvella kaikkia osapuolia tasapuolisesti, niin niitä jotka haluavat "kovaa soivan" kuin niitä jotka haluavat dynaamisen esityksen kotonaan jossa keskimääräinen volume-taso on matalampi, mutta huiput hyvinkin paljon kovempia.

Haluaisin myös, että sodat ja rikollisuus loppuisivat. Toiveesi on mitä paras ja kannatettavin. Sääli, että se ei koskaan toteudu. Ei senkään takia, että maailman miljooniin toistolaitteisiin ei synny limiittereitä yhdessä yössä, ei yhdessä vuosikymmenessäkään. Eikä levy-yhtiöitä kiinnosta pätkääkään, mitä me haluamme. Nehän ovat harkiten ja suunnitellusti pilanneet uusintajulkaisut. Tuskin ihan piruuttaan, vaan sen tähden, että ovat kokeneet sellaisen olevan hyväksi myynnille.

Ihan perus markkinatalouttahan tämä. Sama on kahvinkin kanssa. Miksi valmistaa hyvälaatuisia papusekoituksia, jotta muutama snobi voisi ryystää niitä pikkurilli pystyssä. Tehdään mieluummin paljon halpaa bulkkia. Saadaan 1000 "tavallista" asiakasta sen yhden snobin asemesta. Arvaa kummasta vaihtoehdosta tulee enemmän kassavirtaa?  Kahvipuolella syntyy sentään pienpaahtimoita, kunhan kahvinystävien määrää kasvaa. Levypuolella tilanne on toinen. Suuret yhtiöt omistavat artistien ja kappaleiden oikeudet. "Pienpaahtimolla" ei CD-levyjen paahtamisessa ole tilaa. Tokihan löytyy erikoistuneita, hyvää laatua tekeviä pieniä levyfirmoja, kuten Chesky. Mutta näiden on tyydyttävä filttiketjun artisteihin, suuret nimet ovat suurilla levy-yhtiöillä. Toinen tapa on erikoistua pieneen segmenttiin, kuten vaikkapa Varese-Sarabande, joka ostaa julkaisuoikeuksia suoraan elokuvayhtiöiltä ja julkaisee huippulaatuista elokuvamusiikkia. Ei tietenkään hittielokuvista, mutta laadukkaampien elokuvien musiikkia kylläkin.
       

Kirjattu

Kahvikissa

  • Americano
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 422
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #127 : Kesäkuu 27, 2009, 01:19:47 ap »

... ja PC:n äänikortin D/A-muuntimet ovat niitä 1-2 euron muuntimia, joissa on 1-2 euron äänenlaatu. Useat PC:tä poppikoneena käyttävät ottavat signaalin ulos digitaalisena, vievän sen eriiliselle D/A-muuntimelle ja sieltä sitten audiovahvistimelle.

Ja nuo erilliset D/A-muuntimet sitten maksanevat mansikoita? Luulisi että nuo muuntimet voisi siellä PC:n sisällä suojata metallikotelolla, eikö se auttaisi häiriöihin?

Eihän ne CD-pyörittäjät mitään kestä... Minulla Marantz CD94 hajosi jo 14 vuoden käytön jälkeen, hihnat olivat kovettuneet, piti vaihtaa. Eiköhän toimi taas seuraavat 14 vuotta...  Kaverin Philips on ollut jo 5 vuotta kovalla käytöllä, hyvin pelaa.

Niin, oliskohan Philips hyvä/halpa! Minulla on ollut aikoinaan ekan soittimen, Sonyn,  jälkeen Philips. Tykkäsin myös sen nappula-logiikasta kun <<-nappulalla pääsi suoraan edelliseen biisiin ja soiton aikana PLAY:llä pääsi soitettavan biisin alkuun. Paljon parempi logiikka kuin useimmissa laitteissa on nykyään.

Onko tuo Sonysi tosiaankin rikki, vai onko vaan niin, että se ei suostu soittamaan nykyisiä levyjä? Suostuuko se toimimimaan ikivanhoilla CD-levyillä? CD:n pakkaamista on muutettu ajan mukana 650 -> 700 -> 800 MB. Sitten vielä nämä "super-CD:t" sekä SACD:t. Joskus törmää soittimiin, jotka eivät pärjää kaikkien formattien kanssa.

En harrasta super- enkä SACD:eitä ja kyllä tämä soitin on ennen soittanut hyvin vanhoja ja uusia levyjä. Kun viimeksi pätki niin soitettavana oli Klezmaticsin Shvaygn = Toyt levy ja se soi nytkin ja äsken taas pätki kerran. Ei tämäkään levy ihan uusi ole, jos ei ikivanhakaan. Mieleen on tullut jos olisi joku mekaaninen vika tai kuluma mekanismissa joka siirtää lukupäätä levyllä...

Kun kirjoitin että ei ole kaupoissa näkynyt kiintolevyltä musiikkia soittavia laitteita, niin mielessäni oli enemmänkin laajennettu CD-soitin jossa olisi kiintolevy tai pari ja osaisi kopsata musiikin levyltä kovalle ja soittaa sitä sieltä. Jos itse rakentelee niin käytännön syistä se pitää rakentaa PC pohjaiseksi.
Kirjattu
Aina on aikaa juoda vielä kuppi kahvia!

comanche

  • Cappuccino
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 33
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #128 : Kesäkuu 27, 2009, 01:23:08 ap »


Eikä levy-yhtiöitä kiinnosta pätkääkään, mitä me haluamme. Nehän ovat harkiten ja suunnitellusti pilanneet uusintajulkaisut. Tuskin ihan piruuttaan, vaan sen tähden, että ovat kokeneet sellaisen olevan hyväksi myynnille.

Olen kyllä täysin toista mieltä vai puhutko vain isoista major-yhtiöistä. Nykyään saa todella upeita remastereita, joista kymmenen-, kaksikymmentä vuotta sitten ei osannut edes unelmoida.
Kirjattu

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 896
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #129 : Kesäkuu 27, 2009, 12:38:17 ip »


Olen kyllä täysin toista mieltä vai puhutko vain isoista major-yhtiöistä. Nykyään saa todella upeita remastereita, joista kymmenen-, kaksikymmentä vuotta sitten ei osannut edes unelmoida.

Puhun nimenomaan siitä 80% suurista nimistä, jotka ovat käytännössä niiden suurten levy-yhtiöiden tallissa. Löytyy paljon pieniä firmoja, joista taisin mainita pari esimerkkiäkin, jotka tuottavat hyvälaatuisia uusintapainoksia. Eri osa-alueilta, esim. jazzin puolelta, löytyy hyviä uusintajulkaisuja, vaikkapa Miles Davisilta. Jotkut suuret yhtiöt "lainaavat" nauhojaan saman konsernin pienille tytäryhtiöille. Nämä voivat sitten tehdä hyvälaatuisia uusintajulkaisuja, jotka eivät "häiritse" sen major-yhtiön omaa liiketoimintaa (=pilattujen roskauusintojen myyntiä).

Siltikin, suurin osa meistä haluaisi valita levynsä artistin mukaan, ei levymerkin mukaan. Ei paljoa lohduta vaikkapa Elviksen ystävää, jos huonon Elvis-äänitteen asemesta saisi loistavan levyn Humppamestareiden Parhaita.  Oma surullinen lukunsa on tietenkin nämä "parannetut" versiot. Niissähän insinööri on muokannut CD:n, joka on "parempi" kuin alkuperäinen äänite...

Mutta makuasioita nämä ovat. Eihän suurinta osaa uudelleenjulkaisuista kompressoitaisi ja muokattaisi piloille, ellei joku niitä ostaisi. Moni ostaja saa tällaisen tekeleen käteensä ja soittelee sitä onnellisena, kun omasta suosikista saa "vihdoinkin kunnon version". Sitä tuubaa myydään mitä asiakkaat ostavat, asiakkaat ostavat sitä tuubaa mitä myydään.

Hyvistä poikkeuksista huolimatta suurinta osaa tämän päivän uusintajulkaisuiden ostajaa kohtaa tämän sorttinen äänisaaste, missä alkuperäisestä teoksesta on hyvin vähän jäljellä.

http://www.tung.me/2008/10/ugly-scars-from-loudness-war.html
       
Kirjattu

Kahvikissa

  • Americano
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 422
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #130 : Kesäkuu 28, 2009, 02:32:16 ap »

Jopas oli karmean näköinen tuo esimerkki! Kumma juttu, eikö Genesis ole laittanut yhtään hanttiin tästä!?!
Kirjattu
Aina on aikaa juoda vielä kuppi kahvia!

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 896
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #131 : Kesäkuu 29, 2009, 19:43:53 ip »


Jopas oli karmean näköinen tuo esimerkki! Kumma juttu, eikö Genesis ole laittanut yhtään hanttiin tästä!?!

Joo, karmea oli. Alkuperäinen musiikki oli pilattu.

Surullista on tietenkin se, että Genesiksellä itsellään tuskin on sananvaltaa asiassa. Taiteilijat siirtävät tekijänoikeutensa yhtiöille, joita usein kyllä hallitsevat itse, ainakin osittain. Tämä takaa taiteilijoille osan esitystuloista, rojalteista. Levy-yhtiön sopimuksen mukaan taiteilijalla ei yleensä ole mitään oikeuksia tehdyn levytyksen suhteen - muuta, kuin saada niistä rojalteja. Jos levy-yhtiö haluaa tehdä kuvatun esimerkin kaltaisen hirveän remasteroinnin, niin levy-yhtiö tekee sellaisen.

Muistetaan nyt, että monet ostavat niitä pilattuja levyjä. Osa kehuu, miten hienosti ne on remasteroitu. Vihdoinkin soi kunnolla... 

Pidän todennäköisenä, että jossain vaiheessa markkinoille alkaa tulla "autenttisesti masteroituja" uudelleenjulkaisuja. Siis sellaisia, missä soundi on alkuperäisen laatuinen. Pelkään tosin, että monesti  näiden "digitally remastered" versioiden yhteydessä kärrätään alkuperäiset sessionauhat roskikseen. Kaameinta olisi, jos meille ei jäisi muuta jäljelle, kuin loudness-pilatut remasterit.

Tunnettu esimerkki taiteilijoiden mahdollisuudesta vaikuttaa levytystensä käsittelyyn on Simon & Garfunkel -duo. Se oli vain yksi monista folk-duoista, ei siinä mitään eritystä ollut, paitsi tietenkin Art Garfunkelin ohut ja hauras mutta kaunis ääni. Tuottaja lisäsi jälkeenpäin, edes kertomatta taiteilijoille, valmiiden nauhoitusten taustalle sähköisen säestyksen ja komppiryhmän. Myöhemmin lisäkuorrutukseksi tulivat imelät jousitaustat. Tämä kaikki oli hyvin ei-folkmaista ja vastoin Simonin ja Garfunkelin taiteellista näkemystä. Pojat suuttuivat ja uhkasivat vetää levy-yhtiönsä oikeuteen (eivät olisi pärjänneet...). Mutta kun uusitut kipaleet nousivat listoille yksi toisensa jälkeen, niin taiteilijoidenkin näkemys muuttui. He itse asiassa halusivatkin "kehittää folkia eteenpäin", minkä tulosta heidän uusi taiteellinen suuntansa oli. Ja sitten saimmekin kuunnella kauniista laulettua, siirappista laulelmapoppia monta vuotta...
     
Kirjattu

yrjömäki

  • Pikakahvi
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #132 : Heinäkuu 26, 2009, 02:06:22 ap »

Tämäpä hienoa  ;D Uusi foorumi ja hifiaiheista keskustelua  ;D Taidanpa pistää lusikkani soppaan vaikka en kovin usein kahvia juokaan paitsi taikajuoman kyytipoikana  ;D

Kyllähän näissä hifeissä juttu on niin että vain putkivahvistin voi olla takuumusikaalinen  ;D Tuolla aiemminhan se jo selitettiin miksi on näin joten en viitsi tässä enää toistaa itsestäänselvyyksiä TIM säröstä yms. triviaaleista seikoista jotka lienevät jokaiselle  takuumusikaalisuuden harrastajille tuttua kauraa kuten kanadanmajavat meikäläiselle  ;D

Kaiuttimet kuuluu luonnollisesti hakea jätelavalta  ;D Kyseessähän on takuumusikaalisen laitteiston vähiten tärkeä osa  ;D Laitetelineen voi kätevästi rakentaa itse dyykatusta vanerilevystä ja lecaharkon paloista (en nyt viitsi tässä julkisesti kertoa mistä lecaharkkoja saa kätevimmin ilmaiseksi)  ;D ;D ;D

« Viimeksi muokattu: Helmikuu 12, 2010, 21:21:56 ip kirjoittanut Teme »
Kirjattu

Teme

  • Administrator
  • Ristretto
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1497
    • ristretto.fi
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #133 : Helmikuu 13, 2010, 13:23:10 ip »

Nostetaanpas tätä vanhaa keskustelua taas esille :)

Viimeisen vuoden aikana on tullut hiottua settiä valmiimmaksi. Kuuntelutila on hankala ja asiaa on paranneltu kevyellä akustoinnilla. Moni komponentti on vaihtunut, mutta nyt olen saundiin tyytyväinen (tilan rajoitukset huomioon ottaen). Vielä toki löytyy pientä hiomista, mutta isot linjat on mielestäni kunnossa.

Ainut järkevältä kuulostavata selitys jonka näille laitteille olen kuullut on sellainen, että kun verkkojohdoissa kulkee korkeataajuisesta häiriöstä vapaata sähköä. Niin silloin sitä ei myöskään indusoidu välipiuhojen kautta muuhun äänentoistojärjestelmään. Silti hyvin skeptisesti suhtaudun asiaan, mielestäni järkevästi toteutettu virtakaapeli riittää oikein hyvin.

Myös kaapelirumbaa tuli harrastettua. Olin itsekin todella skeptinen kaapelien suhteen - voiko niillä muka oikeasti olla vaikutusta saundiin? Mutta kun nyt kaapelit ovat kunnolla häiriösuojattuja ja ne on järjestelty hiukan fiksummin siellä laitteiden takana, niin olen kyllä kuulevinani jopa selkeitä eroja. Ja tuntuisi nimenomaan että häiriösuojauksella on se isoin vaikutus (etenkin. virta- ja välipiuhoissa).

T. Teme
Kirjattu

vemuli

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 632
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #134 : Helmikuu 17, 2010, 23:24:03 ip »

Viimeisen vuoden aikana on tullut hiottua settiä valmiimmaksi. Kuuntelutila on hankala ja asiaa on paranneltu kevyellä akustoinnilla. Moni komponentti on vaihtunut, mutta nyt olen saundiin tyytyväinen (tilan rajoitukset huomioon ottaen). Vielä toki löytyy pientä hiomista, mutta isot linjat on mielestäni kunnossa.

Myös kaapelirumbaa tuli harrastettua. Olin itsekin todella skeptinen kaapelien suhteen - voiko niillä muka oikeasti olla vaikutusta saundiin? Mutta kun nyt kaapelit ovat kunnolla häiriösuojattuja ja ne on järjestelty hiukan fiksummin siellä laitteiden takana, niin olen kyllä kuulevinani jopa selkeitä eroja. Ja tuntuisi nimenomaan että häiriösuojauksella on se isoin vaikutus (etenkin. virta- ja välipiuhoissa).
T. Teme

Kerrohan hieman tarkemmin millaisen setin kera säestät nykyisiä kahvihetkiäsi? Akustointi on melko usein se "viimeinen" lenkki siinä äänentoistoketjussa, valitettavasti, jollei satu sitten olemaan keskiverto- tai peräti himoharrastaja musiikin suhteen.

Kaapelit, varsinkin kaiutin -sellaiset ovat menettäneet minun kohdaltani uskottavuuden täysin (OT: olisi myynissä AudioQuest Greenit Ensemblen kullatuilla holkeilla (2x3m)). Samoin naurettavan kalliit "mustat laatikot" olivat ne sitten missä kohtaa äänentoistoketjua huvänsä.

Olen itsekin ajatellut pieniä muutoksia laitteiston suhteen. Joko siirryn takaisin Maggieihin tai sitten uskaltaudun näin muutaman vuoden kestäneen kypsyttelyvaiheen jälkeen päivittämään perinteisemmät kapineet laajakaistaiseen toistimeen putkivahvistimen säestämänä. Olen kerran päässyt kuuntelemaan laajakaistabaffelia / single ended putkaria ja kyllä esitys vei täysin mennessään.
Kirjattu
*Brasilia Portofino, Rancilio MD 50 ST, LaPavoni Europiccola, 1zpresso JX Pro, Wilfa WSCG-2*