Ristretto

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  

Uutiset:

Kahwiki on taas toiminnassa! Sen löydät täältä: http://www.ristretto.fi/w/

Kirjoittaja Aihe: Hifistelyä  (Luettu 97214 kertaa)

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 891
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #15 : Marraskuu 22, 2008, 13:01:45 ip »


Eivätkä ne op-ampit nyt niin kamalia ole, vaikka putkivahvistimen äänestä itsekin pidän eivät ne täydellisiä ole.

Ne op.ampit ovat tasan tarkkaan hirveintä, mitä äänentoistolle on pitkään aikaan tapahtunut. Kun halvat, yleiskäyttöiset op.ampit, ensin m709 ja sitten "yleiskone" m741, tulivat massamarkkinoille, niitä tungettiin joka paikkaan. Ne oli suunniteltu signaaliprosessointiin ja siihen ne sopivatkin. Äänetoiston kannalta niihin oli jo suunnitteluvaiheessa "sisäänrakennettu" suurin osa niistä suunnitteluvirheistä, joita audiopuolen suunnittelijat yrittivät omissa piirikytkennöissään välttää. Nämä ns. yleiskivet tulivat myös kuuntelulaitteisiin, mutta poistuivat niistä melko pian. (Taisinpa itsekin rakentaa yhden etusen m741:llä, olin silloin hyvin ylpeä siitä!) Op.ampit ehtivät kuitenkin valloittaa studiot. Kunnon studion laadukas äänipöytä- ja miksauslaitteisto on kallis investointi. Kun sellainen tehdään, laitteistoa käytetään pitkään. Kun nuo op.ampit pääsivät "saastuttamaan" studioiden laitteistot, niin saimme siten "nauttia" niiden virheistä kymmenisen vuotta. Ei ole turhaan sanottu, että 70/80-luvun massamusiikki edustaa studiotyön äänenlaadun pahinta pohjamutaa.

Studioiden digitalisointi on parantanut tilannetta, koska ykkösten ja nollien käsittelyyn löytyy paljon laitteita. Ongelmatonta ei sekään ole, kuten olemme huomanneet.
Kirjattu

joni

  • Macchiato
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 155
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #16 : Marraskuu 23, 2008, 12:05:50 ip »

Itselläni on ollut liuta elektrostaattisia, magnetostaattisia ja aktiivimonitoreja+vahvistimia tietysti...ja joutunut muuttamaan aika monta kertaa. Kun vanhat tutut laitteet pystyttää uuteen asuntoon on pettymys yleensä valtava. Huone joko kumisee, kaikuu tai kärsii muuten vain kuolleesta soundista. Välittömästi tulee tunne, että koko systeemi menee vaihtoon(ehkä kämppäkin). Pienellä "sisäänajolla" huomaa, että korva tottuu aika hyvin virheisiin, mutta samalla tulee ajatus: milloin tietää että soundi on kohdillaan? Noh, itse huomaa asian kun kuulee jossain muualla huippulaitteistoa ja vaipuu sellaiseen tunnepitoiseen tilaan jossa mieli täyttyy jollakin mukavalla. Magneplanarit ovat äärettömän tarkkoja sijoituksestaan ja vaativat paljon tilaa ympärilleen. Omalla kohdallani putkivahvistin "pyöristää" mukavasti Maggien hiukan terävää yläpäätä ja miellyttää täten korvaani. Eli: huoneella ja paikalla, ulkoilmalla ja korvien puhtaudella on monesti paljon suurempi vaikutus kun kaiuttimien vaihdolla.

Kun ääni on sitten paikoillaan, tulee kaveri kylään ja tokaisee, etteihän näistä lähde mitään bassoja...

Itse olen myös tehnyt musiikkia -80luvun lopulta asti. Tämän päivän tekniikalla on helppo huomata ero eri bittisyyksien ja taajuuksien välillä. Ongelmana on, että suurin osa hienosta dynamiikasta ja tilantunnusta häviää kun kappale puristetaan lopulliseksi stereoraidaksi koneella. Sitä helposti hukkuu teknologian uumeniin ja unohtaa sen soittopuolen. Kun kuuntelen vanhoja äänitteitäni, tulee ikävä sitä energiaa jolla silloin painoin menemään.

Vietin viime toukokuussa aikaani espanjassa. Kuinka upeaa oli katsella terassilta laaksoon jossa viiniä viljeltiin, samalla lasissa alueen huippuviiniä siemaillen. Sitten kotosuomessa sama viini oli kuin kalpea varjo. Samahan pätee myös kahviin. Meillä suomessa on kuitenkin kohtuullisen arktiset ja kuivat olot, joka sitten vaikuttaa kielen ja nenän toimintaan. Tehkääpäs joskus hyvä voileipä. Aloittakaa syöminen sisällä ja kesken leivän kävelette pihalle samalla mutustellen. Ero on todella iso. Ja samaa voi kokeilla hyvän kahvikupillisen kanssa.

Tulipas pitkää hifistelyä. Pointtina kuitenkin se, että keho pyrkii aina mukautumaan tilanteisiin ja ympäristön vaihtelut saattavat vaikuttaa kokemuksiimme hyvinkin merkittävästi.

Eikä ole kovin harvinaista, että vieraille tarjottu espresso onkin hirveää tervaa ja mieluummin sitten keittelee sitä juhla-mokkaa. Kaikkeen tottuu.
Kirjattu
La Pavoni Professional + Demoka Minimoka M207

JP

  • Caffè Latte
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 23
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #17 : Marraskuu 23, 2008, 12:06:48 ip »

Ne op.ampit ovat tasan tarkkaan hirveintä, mitä äänentoistolle on pitkään aikaan tapahtunut. Kun halvat, yleiskäyttöiset op.ampit, ensin m709 ja sitten "yleiskone" m741, tulivat massamarkkinoille, niitä tungettiin joka paikkaan. Ne oli suunniteltu signaaliprosessointiin ja siihen ne sopivatkin. Äänetoiston kannalta niihin oli jo suunnitteluvaiheessa "sisäänrakennettu" suurin osa niistä suunnitteluvirheistä, joita audiopuolen suunnittelijat yrittivät omissa piirikytkennöissään välttää. Nämä ns. yleiskivet tulivat myös kuuntelulaitteisiin, mutta poistuivat niistä melko pian. (Taisinpa itsekin rakentaa yhden etusen m741:llä, olin silloin hyvin ylpeä siitä!) Op.ampit ehtivät kuitenkin valloittaa studiot. Kunnon studion laadukas äänipöytä- ja miksauslaitteisto on kallis investointi. Kun sellainen tehdään, laitteistoa käytetään pitkään. Kun nuo op.ampit pääsivät "saastuttamaan" studioiden laitteistot, niin saimme siten "nauttia" niiden virheistä kymmenisen vuotta. Ei ole turhaan sanottu, että 70/80-luvun massamusiikki edustaa studiotyön äänenlaadun pahinta pohjamutaa.

Studioiden digitalisointi on parantanut tilannetta, koska ykkösten ja nollien käsittelyyn löytyy paljon laitteita. Ongelmatonta ei sekään ole, kuten olemme huomanneet.

Nyt kyllä tahallasi tuot 741:n ja signaaliprosesoinnin yhteen. Ko. oppari ei todellakaan ollut sunniteltu mihinkään äänentoiston tarpeisiin. Tiedät sen itsekin. Signaalinprosessointia on monenlaista ja joihinkin voi jopa tuo oppari sopia. Olen hyvinkin monta laitetta suunnitellut ja rakentanut ja kyllä TLO-sarja ja NE olivat ne peruskamat joita käytettiin. Enpä laittaisi huonoa laatua yhden komponentin syyksi, pikemminkin syynä oli ahneus, tietämättömyys ja vielä kerran ahneus.

En itsekään niin kovin innostunut ole noista oppareista, aktiivisuotimissa käytän edelleen, jos käytän ja silloinkin puhutaan jostain muusta kuin hifistä. Itselleni myöskin vinyylit ovat rakkaita, mutta laiskuuttani kuuntelen myös hyviä digiäänitteitä muoviin poltettuna. Laitteisto linjalla passiivietunen, Tanbergpääte ja Gradient sähkö/ilma muunnin.
Kirjattu

vemuli

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 612
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #18 : Joulukuu 01, 2008, 00:32:59 ap »

Olen osallistunut sokkotesteihin, joissa muutama henkilö pystyi erottamaan verkkovirran vaiheen. Siis missä asennossa töpseli on seinässä. Varmuuden vuoksi samat tulokset eri paikkakunnalla, eri päivänä. Impressive! Minä en pysty sellaiseen, eikä moni muukaan.

Olen jopa taipuvainen uskomaan tämän, koska pistotulpan asennolla on oikeasti merkitystä laitteiden ja rakennuksen sähköverkon maadoitusten / nollausten kesken.

Mutta kaiutinkaapeleiden suhteen olen skeptisempi (vaikka Greenit onkin). Liittimien materiaali / liitoksien johtavuus ovat toki olennaisia asioita signaalikululle. Muistelen joskus proffan maininneen luennolla, että vasta radiotaajuuksilla esim. välijohtojen kapasitiivisuus saattaa nousta merkittäväksi signaalin laadun suhteen.

Laitetelineiden merkitys musiikille tai niiden sisääajo on jo kyllä sellaista diipadaapaa ettei paremmasta väliä.
Kirjattu
*Brasilia Portofino, Rancilio MD 50 ST*

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 891
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #19 : Joulukuu 03, 2008, 11:20:49 ap »


Muistelen joskus proffan maininneen luennolla, että vasta radiotaajuuksilla esim. välijohtojen kapasitiivisuus saattaa nousta merkittäväksi signaalin laadun suhteen.

Kun tekussa puhutaan "signaalin laadusta", niin useimmiten se signaali on pulssi, jonka kulkua seurataan. Ei analogista signaalia, jossa on vaihteleva ja "mielivaltainen" aaltomuoto, kuten musiikissa. Pulssi heikkenee (=tulee virhettä) varmasti juuri, kuten Proffa sanoi. Sittenhän sinne väliin pannaan Schmitt-triggeri, ja taas pulssi kulkee ja Proffa on tyytyväinen.

Proffan kannalta myös kaapeli on useimmiten ideaalinen kaapeli. Käytännössä kaiutinpiuhatkin ovat monisäikeisiä kaapeleita, kaukana teoreettisesta ideaalista. Kun säikeet alkavat hapettua, hapettunut pinta muodostaa eristeen. Kaapeli alkaakin pikkuhiljaa muistuttaa johtavakerros/eriste/johtavakerros/eriste/johtavakerros/eriste... -nippua. Mikäs tuo tuollainen on, joo - se on kondensaattori. Missäs niitä konkkia on? Esimerkiksi jakosuotimessa...

Proffakin opettaa, että matalat taajuudet kulkevat piuhan "sisällä" ja korkeat taajuudet kulkevat piuhan ulkopintaa pitkin. Vaikka piuhan ulkopinta onkin "sileä", on se mikroskoopilla katsottuna hyvinkin röpöriäinen. Kun matala taajuus kulkee esim. 4 metriä suoraan piuhan sisällä, korkea taajuus mutkittelee ulkopintaa pitkin vaikkapa jonkun 80 metriä! "Sähkö" on sen verran nopeaa ja kaiutinelementti sen verran hidas (jopa Maggie), että noin pieni ero ei maailmaa kaada, mutta sitä hifistien kammoamaa vaihevirhettä se jo aiheuttaa. Parempien kaapeleiden pinnat on "kiillotettu" juuri sen takia, että eri taajuuksien väliset aikaviiveet tasoittuisivat. Tietoliikennepuolella tämä virhe olisi niin suuri, että esim. lähiverkkojen kanssa olisi ongelmia.

En ole itse ollut koskaan niin hirveän innostunut noista ämyrikaapeleista, olen yleensä panostanut toistoketjun alkupäähän enemmän. Myös välikaapeleihin.
Kirjattu

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 891
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #20 : Joulukuu 03, 2008, 11:45:10 ap »

Itselläni on ollut liuta elektrostaattisia, magnetostaattisia ja aktiivimonitoreja+vahvistimia tietysti...ja joutunut muuttamaan aika monta kertaa. Kun vanhat tutut laitteet pystyttää uuteen asuntoon on pettymys yleensä valtava. Huone joko kumisee, kaikuu tai kärsii muuten vain kuolleesta soundista. Välittömästi tulee tunne, että koko systeemi menee vaihtoon(ehkä kämppäkin). Pienellä "sisäänajolla" huomaa, että korva tottuu aika hyvin virheisiin, mutta samalla tulee ajatus: milloin tietää että soundi on kohdillaan? Noh, itse huomaa asian kun kuulee jossain muualla huippulaitteistoa ja vaipuu sellaiseen tunnepitoiseen tilaan jossa mieli täyttyy jollakin mukavalla. Magneplanarit ovat äärettömän tarkkoja sijoituksestaan ja vaativat paljon tilaa ympärilleen. Omalla kohdallani putkivahvistin "pyöristää" mukavasti Maggien hiukan terävää yläpäätä ja miellyttää täten korvaani. Eli: huoneella ja paikalla, ulkoilmalla ja korvien puhtaudella on monesti paljon suurempi vaikutus kun kaiuttimien vaihdolla.

Toit esille hyvin tärkeän asian. Kaiuttimilla on suunnattoman vaikea tehtävä. Niiden on sovittava sekä vahvistimeen, että huoneeseen. Ne ovat siinä puun ja kuoren välissä. Siksi kaiken maailman kaiutintestit "testivoittajineen" ovat lähinnä viihdelukemistoa, tosin huonoa sellaista. Moni "hyvä" kaiutin ei sovi yhteen juuri sinun vahvistimesi kanssa. Ja jos sopiikin, niin ei "soi" sinun kuunteluhuoneessasi.

Tein tuossa 80-luvulla hauskan testin silloisessa asunnossani. Kotona oli Oraclen pyörittäjä Koetsun rasialla, RIAAn hoiti Swiss Phono Amp ja päätteinä putkipäätteet, tuplamonona tietenkin. Etusena vaihdeltiin tuon Swiss Phono Ampin kanssa putkikoneita Air Tightia ja Croftia. No, ei noihin kannata takertua, todetaan vain, että "ihan hyviä" olivat. Mutta se yllätys tulikin niissä ämyreissä: Kokeilimme  hintaluokaltaan 12.000 mk, 8.000 mk, 3.000 mk ja 1.500 mk ämyreitä. Ja heps-kukkuu. Parhaimmat ämyrit noissa olosuhteissa olivat nuo 8.000 mk:n purkit, mutta yllätyksenä hyvänä kakkosena tulivat ne 1.500 mk:n "pahvipöntöt"! "Parhaimmalla" tarkoitan ämyreitä, joiden kanssa oli miellyttävin kuuntelukokemus, oskilloskooppia emme käyttäneet...

Silloin sain konkreettisen opetuksen:

1) Kannattaa panostaa toistoketjun alkupäähän. Joidenkin lehtien suositus, "puolet budjetista ämyreihin", alkoi vaikuttaa aivan absurdilta.

2) Kaiuttimien sovittaminen huonetilaan (ja vahvistimeen) on henkimaailman asia, joka selviää vain ennakkoluulottomalla kokeilulla.

Kirjattu

joni

  • Macchiato
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 155
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #21 : Joulukuu 03, 2008, 20:01:23 ip »

Naulan kantaan!

Ja aivan alkujen alussahan on äänittäjä jolla yleensä on valtava kasa erityyppisiä ja laatuisia etusia+mikkejä ja piuhoja+huone ja monitorit. Elikkäs aivan valtava vastuu lopputuloksessa on äänittäjän osaamisella ja "moraalilla". Yritäppäs äänittää edes tavallinen piano niin, että se sitten siellä stereoraitana on lähelläkään sitä pianon sointia mitä haluttiin. Aika hankalaa se on ja helposti alkaa kaiuttimet kuulostamaan ohuilta, purkkimaisilta ja vailla sointia. Todella monet äänitteet on tehty periaatteella: näillä geneleceillä millä se levy miksattiin, soi tosi hyvin...
Kirjattu
La Pavoni Professional + Demoka Minimoka M207

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 891
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #22 : Joulukuu 05, 2008, 16:53:48 ip »


Olet aivan oikeassa. Joskus oikein huvittaa, kun vannoutuneet Hi-End -miehet kuuntelevat 500 euron ja 700 euron hintaisten kaapeleiden eroja ja virittelevät pitkään ziljoonan euron laittoistojaan. Sitten kuunnellaan äänitettä, joka on pahimmillaan äänitetty 100 euron mikeillä, ajettu muutamaan kertaan 200 euron miksereiden, limiittereiden, ekvalisaattoreiden, jne. läpi. Lopullinen tuotos sitten kompressoidaan "matkaradio-yhteensopivaksi". Tällaista on ilo kuunnella kunnon laitteilla...

Mutta, mutta. Kansa saa mitä kansa tilaa. Sen huomaa aina konkreettisesti, kun kadulla ajaa ohi joku ammis-tuunattu teini-escortti. Poppikoneesta kuuluu tonk-tonk-tonk -jyske sadan metrin päähän. Täytyy olla 300 watin subbari niin "on hyvät bassot".  Niillä on soma soitella uusinta Hittiparaatia.

Tuli noista aiemmin kertomistasi "huonoista bassoista" mieleen 80-luvulla Hi-End -piireissä liikkunut anekdootti: Alalla hyvin tunnettu kotimainen guru ja laitefakiiri eksyi ihan oikeaan konserttiin kuulemaan ihan oikeaa ääntä. Mies lähti väliajalla pois, koska "bassot olivat huonot". Oli vissiin niin järkyttynyt, että ei ehtinyt edes valittaa "puutteellisista sibilansseista"...
Kirjattu

joni

  • Macchiato
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 155
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #23 : Joulukuu 06, 2008, 10:35:15 ap »

Joku viisas on sanonut: älä koskaan aliarvioi suuren yleisön huona makua.

Tuo pitää mielestäni yllättävän monesti paikkansa. En sano, että minulla olisi hyvä maku, mutta sitä on aina ilo kehittää. Ja tuossa lauseessa kiteytyy myös hienosti se, että itsekin sortuu aika ajoin ylisuorittamiseen ja turhan suuriin panostuksiin asioissa, joissa lopputulos on "helmiä sioille".

No, eipä sitä tiedä kuka on kuuro, kenen kieli ja mieli kultaa, kenen silmä näkee todellisen taiteen...

Tapasin kerran klassikko autojen keräilijän ja hänellä oli iso teollisuushalli täynnä hienoja autoja useampi jaguaari ja rolls-royce. Kysyin, että miltä se Rolls tuntuu ajella, niin tyyppi totesi että siinähän se kulkee missä hänen arkiautonsa Nissan, paikasta toiseen.

Ja onhan se niin, että kyllä vain vahvistimen putkirivistön hehku tummuvassa illassa on sitten kaunis näky!
Kirjattu
La Pavoni Professional + Demoka Minimoka M207

Tinuri

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 831
  • mai pen rai
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #24 : Joulukuu 06, 2008, 15:14:55 ip »

Kyllä,

Sattuneesta syystä olen saanut huomata, että hyvinkin suuri osa meidän merkittävitä musiikintekijöistämme joutuu ottamaan huomioon suuren yleisön huonon maun. Äänityksiä tehdään olohuoneessa vahvistinta tyynyillä dempaten... Saadaan juuri telkkarissa sopivasti toimiva soundi.

Niinhän se on, että suuri osa musiikista kulutetaan MP3 soittimissa ja taustamusiikkina radiossa. Siinä sen musan on tarkoitus toimia, jos siitä meinaa soittaja saada pennit irti.

Itsekin olen ollut nuorempana vannoutunut hifisti. Nyttemmin on tullut senverran rintakarvoja, että osaan jo luottaa omiin korviini, enkä enää tarvitse muuta kun kunnolla soivan kokonaisuuden. Tänään on hyllyssä Yamaha vahvistin, Yamaha Digi eq, ämyreinä tosi iäkkäät Sonab OA-14 ja pienet B&O rautaämyrit. Nurkkaan on pantu hienot Otalan mukaan valmistetut täysdifferentiaalit ym "hifikama". Itsevalmistetut putkipäätteet on jo kompostoitu vuosia sitten...

Jos minulta kysytään, niin putket kyllä hehkuu kauniisti, mutta niitä ei ihan aikuisten oikeesti tarvita muuhun, kun kitaravahvistimeen ja joskus ehkä myös bassoon, jos ei muuten synny riittävää katu-uskottavuutta ja basistin budjetti kestää uusia 6-10 kpl KT88 putkia aina sillointällöin.

Tuollakin kitara ym. ammatti ja -harrastaja osastolla on havaittavissa selkeä malli: Ammattilaiset soittavat luotettavilla ja riittävän hyvin toimivilla vehkeillä joka ilta.
Sitten on harrastelija-insinööriosasto, joille mikään soundi ei riitä, rahaa pannaan palamaan ihan tolkuttomasti ja kierre jatkuu loputtomiin... Tämä johtuu useimmiten siitä, että "aina tarvii kaverilta (netistä) kysellä" ja omaan korvaan ei voi luottaa, kuten ammattimies, joka tietää mitä tahtoo.

Noh, tällaisia ajatuksia tuli mieleen hifistelystä, nyt kahvin keittoon...

O.K.
Kirjattu
Izzo Alex Duetto II, Mazzer Mini-E, Barazza Vario, GeneCafe, Handpresso, La Pavoni Europiccola Professional Lusso

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 891
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #25 : Joulukuu 08, 2008, 22:25:30 ip »

Jos minulta kysytään, niin putket kyllä hehkuu kauniisti, mutta niitä ei ihan aikuisten oikeesti tarvita muuhun, kun kitaravahvistimeen ja joskus ehkä myös bassoon, jos ei muuten synny riittävää katu-uskottavuutta ja basistin budjetti kestää uusia 6-10 kpl KT88 putkia aina sillointällöin.

Nyt kyllä sohaisit muurahaispesää - mutta taisit tehdä sen tahallasi...

Ne putket tuovat mukanaan muutaman komponettitason eron puolijohteisiin nähden. Nämä puolestaan näkyvät sitten sekä piirikytkennässä, että lopullisen äänen "luonteessa".

Audiokäytössä olevat putket ovat erittäin lineaarisia jos niitä vertaa esim. transistoreihin. Ne ovat myös pienisäröisiä (särö tarkoittaa vääristymää, termi "särö" on huono). Transistorit ovat lineaarisia jollain pienellä toiminta-alueellaan ja siksi tarvitaan paljon ylimääräisiä komponentteja toimintapisteen asetteluun. Jos vahvistinputken "natiivi" kokonaissärö on luokassa 5%, niin transistoreilla tämä luku on kymmeniä prosentteja, op.ampeilla puhutaan yli 50%:n säröstä (open loop). Siispä, kun piirikytkentään laitetaan vahvistinputki, niin se on siinä. Kun siihen laitetaan transistori, niin on laitettava lisäksi 30-50 muuta komponenttia, joilla yritetään peittää sen yhden transistorin aiheuttamaa virhettä. Piirikytkennät monimutkaistuvat, komponentteja tarvitaan älytön määrä enemmän, jne. Siksi on paljon helpompi löytää huonoja transistorivahvistinkytkentöjä, kuin huonoja putkivahvistinkytkentöjä.

Mutta meille kuuntelijoille on tottakai tärkeämpi se ääni, sitähän me kuuntelemme. Nyt ensiksi heitämme roskikseen täysin pimeän uskomuksen siitä, että äänentoistoketju toistaisi äänen jotenkin "luonnonmukaisesti" ja "virheettömästi". Höpsistä. Kaikki laitteet aiheuttavat virhettä, jotkut enemmän, jotkut vähemmän ja huom: on monenlaista virhettä. On harmonista säröä (vääristymää), on katkoäänien tuhoutumista (re: Tapio M. Köykkä, Matti Otala, et.al.) jne. Harmoninen "särö" on siinä mielessä tärkeä, että perusäänen harmoniset kerrannaiset luovat äänelle sen luonteen ja sävyn. Näiden harmonisten kerrannaisten hallinta on aina ollut urkurakentajien leipälaji. Parittomat harmoniset saavat äänen tuntumaan "tunkkaiselta", parilliset saavat äänen "eläväksi" ja "musikaaliseksi". Toinen ja kolmas harmoninen ovat tärkeimmät, koska ne saavuttavat korvan (=aivot) ensimmäisinä.

2. harmoninen on oktaavin verran perusäänen yläpuolella ja usein lähes kuulumaton itsessään. Subjektiivisesti se lisää ääneen muhkeutta ja täyteläisyyttä. 

3. harmoninen tuo ääneen "ahtautta" ja "rajoittuneisuutta". Kun se lisätään perusääneen, tulos ei olekaan voimakkaampi, vaan "tuhnuisempi" ja "epätarkempi", kuin perusääni.

Kun vahvaan 3. harmoniseen lisätään 5. harmoninen, saadaan ääni, joka tuntuu kuulijoista "metalliselta", se ärsyttää.

Kun vahvaan 3. harmoniseen lisää vahvan 2. harmonisen, niin äänen "ahtaus" paranee jonkin verran, ääni "aukeaa". Kun siihen lisätään vielä 4. harmoninen, ääni kuulostaa "hengittävältä" ja "avoimelta". Jne, jne.

Näihin johtopäätöksiin ei siis tarvita putkia eikä transistoreita. Ammattitaitoiset urkurakentajat ovat tienneet nämä asiat käytännön tasolla jo satoja vuosia.

Nyt sitten niihin vahvistimiin: Karkeasti yleistäen voidaan todeta, että putkivahvistin tuottaa jonkin verran kolmatta harmonista säröä, hyvin paljon toista harmonista ja myös neljättä. Transistorivahvistin tuottaa erittäin paljon kolmatta harmonista säröä ja hyvin vähän toista harmonista. Ja ne paljon haukkumani op.ampit ovat sellaisia sittiäisiä, että ne tuottavat suuret määrät kolmatta, viidettä ja seitsemättä harmonista säröä, eivät lainkaan parillisia harmonisia.

Eli, on aivan turha väittää, että oma äänentoistoketju soi puhtaasti ja virheettömästi. Kyse on enemmän siitä, tuottaako se virhettä, jonka kokee subjektiivisesti miellyttäväksi vai epämiellyttäväksi. Kun noita säröjakaumia katselee, huomaa helposti putkivahvistimien tuottavan "miellyttävää" virhettä ja puolijohdevahvistimien tuottavan "epämiellyttävää" virhettä. Vähän samalla tapaa, kun on "hyvää" kolesterolia ja "pahaa" kolesterolia.

Putkivahvistimien ääntä kuvataankin usein termeillä: avoin, ilmava, musikaalinen, kuulas, luonnollinen...
Monia puolijohdevahvistimia taas kuvataan termein: kireä, metallinen, tunkkainen, ei soi, terävä...

On hyvä muistaa, että sekä putki- että puolijohdevahvistimissa on huonoja ja hyviä. Tuo säröjakauma on kuitenkin fysikaalinen fakta, sitä ei voi ohittaa. Mutta kyllä huonojakin putkivahvistimia on, samoin on ihan kuunneltavia puolijohdevahvistimia. Tuossa taustalla soi työhuoneeseeni roudaama Marantzin PM-84II, ihan kiva sekin on.

Musiikkimiehet käyttävät putkivahvistimia muista syistä, mutta se onkin jo toinen juttu.
Kirjattu

Tinuri

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 831
  • mai pen rai
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #26 : Joulukuu 09, 2008, 09:31:50 ap »

Juu, totta on, että sohin tarkoituksella ampiaispesää saadakseni vähän liikettä tähän ihan kivaan keskusteluun. Hieman räväkkä kantani pohjaa siihen, että korjaan tuhatkunta kitaravahvistinta joka vuosi. Siihen sitten muut romut päälle.
Näissä vermeissä on joka sortin komponenttia prosessoreista putkiin ja mihin vain.

Joka päivä joku jannu hyppää tupaan ja kantaa kainalossaan jotakin ihan käsittämätöntä romua, joka pitää saada henkiin siksi, että siinä on niin jumalainen soundi, semmoista ei siis saa irti mistään muusta. Milloin se on syntikka, milloin putkimikki, vahvistin, urku, nauhakaiku......

Noilla hifipeleillä sitten kotona nautin heidän tuotoksistaan, milloin ne ovat mistäkin kotoisin.
Totta on kyllä ainakin se, että en ikinä, missään ole kuulut vaskimusiikkia äänentoistolaitteistosta sellaisena, tai oikeastaan lähellekään luonnollisena.
En osaa sanoa, monennestako harmoonisesta se voi johtua? Itse olen sen vain laittanut sen tiliin, että pahvikartio ei voi sitä ääntä toistaa ja epätäydelliseen on tyytyminen.

Totta lienee sekin, että ennenkun ääni saapuu kaiuttimesta korvaamme, se on hienon, lämminäänisen putkimikin jälkeen käsitelty sadalla prosessorilla ja ziljoonalla op-ampilla ja kompressorilla. Siiten se tällätään digitaaliseen formaattiin cd:lle... Silti se kuullostaa monesti ihan kivalta, erityisesti silloin, kun tykkää tuotoksesta, siis musiikista.

Ja nyt taas kiireellä uusimaan 300 euron putket bassovahvistimeen...

O.K.
Kirjattu
Izzo Alex Duetto II, Mazzer Mini-E, Barazza Vario, GeneCafe, Handpresso, La Pavoni Europiccola Professional Lusso

vemuli

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 612
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #27 : Joulukuu 11, 2008, 15:37:26 ip »

Ihan vain mielenkiinnosta...kuinka moni tunnustautuu source first-ideologian kannattajaksi? Kyseenomainen mantra ei ole koskaan uponnut meikäläiseen vaan melkeinpä päinvastoin, source last  ;).

Rajataan vielä asian yksinkertaistamiseksi kaikki parametrit ennen cd-pyöritintä pois.
Kirjattu
*Brasilia Portofino, Rancilio MD 50 ST*

Tinuri

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 831
  • mai pen rai
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #28 : Joulukuu 11, 2008, 16:38:15 ip »

Olisikohan tuo mantra kotoisin vinyyliaikakaudelta?
Silloinhan (ei kai nykyäänkään) huonoa lähtösignaalia, olkoonpa mikä signaali tahansa, pysty paljoa matkanvarrella parantamaan?

Itse kannatan sellaista filosofiaa, että kun itselle rakentaa ja itse kuuntelee, niin mitään mantroja ei kannata kunnioittaa.

Se on joskus studioissakin nähty, että kun tosipro-säätäjät on poistuneet, niin sitten vasta ruuvataan soinnit kohdilleen...

Eipä sillä, on minullakin yksi pakkomielle, josta en hevin taivu: Kaiutinelementtien pitää olla niin lähellä 1-tie filosofiaa, kun se suinkin on mahdollista.
Minulla menee aivot solmuun, jos ämyreissä on "middle" kaiutin. Ja "kunnon" pikku diskanttidome on myös pahasta. Siis niinkun minun korvaan. (tai sitten en ole vaivautunut etsimään hyviä?)
Arvelen aivojeni vaurioituvan jo siitä tiedosta, että kaiutinelementtien etäisyys toisiinsa ja vaiheeseen nähden ei koskaan voi olla paikallaan?

Sikälikin pyyhin mantroilla peräsintä, että jos vaikka EQ tarvitaan, niin sitä käytetään, olkoonpa kuinka epäortodoksista tahansa.

Kun on itse sitä mieltä, että nyt on justiin hyvä, niin se on sitten siinä.

O.K.
Kirjattu
Izzo Alex Duetto II, Mazzer Mini-E, Barazza Vario, GeneCafe, Handpresso, La Pavoni Europiccola Professional Lusso

cartman

  • Espresso
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 891
    • http://www.hamsterdance.org/hamsterdance/
Vs: Hifistelyä
« Vastaus #29 : Joulukuu 11, 2008, 19:10:49 ip »

Ihan vain mielenkiinnosta...kuinka moni tunnustautuu source first-ideologian kannattajaksi? Kyseenomainen mantra ei ole koskaan uponnut meikäläiseen vaan melkeinpä päinvastoin, source last  ;).

Rajataan vielä asian yksinkertaistamiseksi kaikki parametrit ennen cd-pyöritintä pois.

"CD-pyöritin" - onko se sellainen laatikko, jossa soitetaan niitä hopeanvärisiä lasinalustoja, joita yleensä pidetään pöydällä mukin alla, kun kuunnellaan levyjä?

No-niin, asiaan: En ymmärrä kysymystä. Tarkoitan sitä, että eihän kyseessä ole mikään uskon asia tai "mantra". Kysehän on varsin yksinkertaisesta teknisestä tosiasiasta. Jos alkupäässä jotain katoaa, ei sitä voida loppupäässä luoda uudestaan tilalle. Jos vaikka etuvahvistin suodattaisi (tahallaan tai vahingossa) bassot kokonaan pois, ei minkään valtakunnan subwooferi tuo niitä takaisin. Realistisemmin: jos etupää tuottaa huonoa ääntä, hävittää esimerkiksi tilantunnun tuhoamalla transientit, ei mikään sikakallis ämyri sävellä niitä kadotettuja ääniä takaisin. Aika yksinkertaista.

Sittenhän on se yksi nastarenkaista ja sähkövatkaimista kirjoittava lehti, taitaa olla Tekniikan Maailma nimeltään. Sieltä on tullut joskus akkuporakoneiden esittelyn väliisä ohje, jonka mukaan puolet laitteistobudjetista on laitettava ämyreihin. Olen varmaan kuullut absurdejampiakin kommentteja, en vaan heti muista missä...
Kirjattu