Ristretto
Kahvikeskustelu => Muu kahviaiheinen keskustelu => Aiheen aloitti: Moka - Huhtikuu 07, 2008, 22:04:37 ip
-
(jaettu ketjusta HasBean 12kk lahjasetti)
Tässä ketjussa pohditaan kovasti sitä, sopiiko jokin papu paremmin espressoksi vai pressopannussa valmistettavaksi. Kukaan ei mainitse kuitenkaan mutteripannua. Tuleeko pressopannulla siis mutteria parempaa kahvia, ja miten mahtaa toimia mutteripannussa sellainen papu, josta ei tule välttämättä hyvää espressoa?
-
Tuleeko pressopannulla siis mutteria parempaa kahvia
Nämä ovat tietysti makuasioita. Itselle kuitenkin pressopannu on ainoa ison espressokeittimen rinnalla käytössä oleva valmistustapa, ja sama pätee myös moniin alan guruihin. Pressopannu on aika lähellä sitä menetelmää, jota käytetään ammattimaisessa kahvinmaistelussa - eli nimenomaan pavulle ominaisten piirteiden maisteluun se on paras menetelmä.
-
Tuleeko pressopannulla siis mutteria parempaa kahvia, ja miten mahtaa toimia mutteripannussa sellainen papu, josta ei tule välttämättä hyvää espressoa?
Presso on lähimpänä pannu- ja suodatinkahveja, siinä karkeahkoa kahvia lillutetaan vedessä. Etuna on vaan, että sekä lämpötila että aika ovat tarkkaan säädettävissä. Mutteripannua taas voisi nimittää espressokeittimen esiasteeksi. Siinäkin kuuma vesi virtaa paineella hienojakoisen kahvin läpi. Erona espressokeittimeen on vain pienempi paine ja kuumempi vesi.
-
Nämä ovat tietysti makuasioita. Itselle kuitenkin pressopannu on ainoa ison espressokeittimen rinnalla käytössä oleva valmistustapa, ja sama pätee myös moniin alan guruihin.
Makuasioitapa juurikin, sillä hyvin monen gurun olen nähnyt hehkuttavan esim. VacPot (http://www.sweetmarias.com/prod.brewers.vacuum.shtml#cona)tia taikka Chemex (http://www.sweetmarias.com/prod.brewers.shtml#chemex)iä.
Pressopannu on aika lähellä sitä menetelmää, jota käytetään ammattimaisessa kahvinmaistelussa - eli nimenomaan pavulle ominaisten piirteiden maisteluun se on paras menetelmä.
Uuton kannalta näissä on periaatteessa se ero, että pressossa bloom eli "vaahtohöttö" siinä pinnassa pusketaan lopussa kahvin läpi - cuppingissa se taas kaavitaan pois pinnalta. Tällä on ilmeisesti vaikutusta aromeihin/bodyyn. Jos tuo bloom pidetään juomasta erossa niin tällöin body jää ilmeisesti laihemmaksi, mutta tietyt hennot aromit säilyvät - tätä on esitetty mm. selitykseksi sille miksi Cloverilla (oikein) valmistettu kahvi tuo esiin näitä hentoja vivahteita mutta antaa ohuemman bodyn. Cloverissa tuo bloom siis pysyy uuton aikana seoksen pinnalla ja sitten lopussa valmis kahvi suodatetaan alakautta pois ja bloom jää kahvipurujen päälle.
Itse olen hieman eri mieltä siitä että cupping olisi jotenkin papujen ominaispiirteiden kannalta paras menetelmä. Sehän on siis vain "standardoitu" tapa verrata erilaisia kahveja toisiinsa ja siten että menetelmänä se on suhteellisen helposti toteutettavissa, toistettavissa, kontrolloitavissa ja sillä pystytään käymään läpi nopeasti iso määrä näytteitä. Lisäksi tuon uuttamisen lisäksi erittäin oleellisena osana cuppingiin kuuluu se lusikasta ryystäminen (jota pitää ihan harjoitella). Cuppingin tarkoituksena ei siis ole tuottaa mitenkään "aromikkainta" kahvia, vaan se on työkalu jolla kahveja pystytään helposti ja suhteellisen luotettavasti luokittelemaan (tosin ammattilainen tietää/aavistaa miten kahvi sitten tiettyjen cuppintulosten pohjalta todennäköisimmin käyttäytyy espressona taikka suodatinkahvina).
(Nyt on poikettu jo hieman ketjun alkuperäisestä aiheesta - uusi "moottori" varmaankin antaisi mahdollisuuden siirtää nämä viimeisimmät viestit esim. jonkin "kahvinvalmistusmenetelmät" keskustelun alle?)
-
Keskustelun jakaminen tosiaan onnistuu uudessa foorumissa, ja senpä nyt tein.
Makuasioitapa juurikin, sillä hyvin monen gurun olen nähnyt hehkuttavan esim. VacPot (http://www.sweetmarias.com/prod.brewers.vacuum.shtml#cona)tia taikka Chemex (http://www.sweetmarias.com/prod.brewers.shtml#chemex)iä.
Jep, ajattelin tässä vaan pelkästään yleisempiä menetelmiä. Eli asian voisi paremmin muotoilla niin, että ei ole huono idea pitää repertuaarissaan menetelmää johon ei liity suodatinpaperia, ylipainetta tai kahvin keittämistä - mikäli haluaa kokeilla mahdollisimman laajasti erityyppisiä papuja.
Uuton kannalta näissä on periaatteessa se ero, että pressossa bloom eli "vaahtohöttö" siinä pinnassa pusketaan lopussa kahvin läpi - cuppingissa se taas kaavitaan pois pinnalta. Tällä on ilmeisesti vaikutusta aromeihin/bodyyn. Jos tuo bloom pidetään juomasta erossa niin tällöin body jää ilmeisesti laihemmaksi, mutta tietyt hennot aromit säilyvät
[...]
Itse olen hieman eri mieltä siitä että cupping olisi jotenkin papujen ominaispiirteiden kannalta paras menetelmä. Sehän on siis vain "standardoitu" tapa verrata erilaisia kahveja toisiinsa ja siten että menetelmänä se on suhteellisen helposti toteutettavissa, toistettavissa, kontrolloitavissa ja sillä pystytään käymään läpi nopeasti iso määrä näytteitä. Lisäksi tuon uuttamisen lisäksi erittäin oleellisena osana cuppingiin kuuluu se lusikasta ryystäminen (jota pitää ihan harjoitella). Cuppingin tarkoituksena ei siis ole tuottaa mitenkään "aromikkainta" kahvia, vaan se on työkalu jolla kahveja pystytään helposti ja suhteellisen luotettavasti luokittelemaan (tosin ammattilainen tietää/aavistaa miten kahvi sitten tiettyjen cuppintulosten pohjalta todennäköisimmin käyttäytyy espressona taikka suodatinkahvina).
No jos cupping säilyttää ne tietyt hennot aromit, niin eikö se silloin ole suunnilleen paras menetelmä papujen erojen maisteluun? Toki toistettavuus on vähintään yhtä tärkeä aspekti, mutta ei cuppingia nyt pelkästään käytännön syistä tehdä niin kuin sitä tehdään?
Jos ajatellaan yleisiä menetelmiä: pannu, suodatin, presso, moka ja esso, niin kyllä minusta presso on näistä se jolla papujen eroja kannattaa maistella. Oikein tehty pannukahvi on toki sama, tai jopa lähempänä. Suodatin leikkaa mausta aika paljon pois, moka polttaa kahvin ja espressouutto korostaa aromeja niin että sitä ei voi käyttää ollenkaan vaaleapaahtoisiin. Toki muitakin menetelmiä on, mutta uskoisin alkuperäisen kysyjän pyörivän lähinnä noiden perusmenetelmien parissa.
-
No jos cupping säilyttää ne tietyt hennot aromit, niin eikö se silloin ole suunnilleen paras menetelmä papujen erojen maisteluun?
Kyllä, nimenomaan papujen erojen maisteluun. Eli jos sinulla on arvioitavana pari kolme eri lajia (pelkästään yhtä lajia ei siis juuri koskaan "cupata" vaan aina verrataan johonkin), niin (harjaantuneella) cupping menetelmällä saat erittäin hyvin selville sen millä tavalla nämä kahvit eroavat toisistaan (toinen on hapokkaampi kuin toinen, toisessa enemmän suklaisuutta, jne...). Tämä ei kuitenkaan implikoi sitä, että jos cuppingissa maistat vaikka hunajan taikka jonkin marjan aromeita, niin jokin toinen menetelmä ei sitten toisi niitä paljon paremmin esiin. Vai?
Toki toistettavuus on vähintään yhtä tärkeä aspekti, mutta ei cuppingia nyt pelkästään käytännön syistä tehdä niin kuin sitä tehdään?
Niin, en tiedä olisiko nykyisin olemassa tähän arviointiin jo paremmat menetelmät. Mutta käsittääkseni juuri helpohkosti toteutettava käytännöllisyys (ja toimivuus) tässä on takana. Eli aikoinaan (ja vieläkin) kun mentiin katsastamaan minkälaisia kahveja olisi tuottajamaissa tarjolla, niin kahvinäytteet maisteltiin paikallisissa (välillä karuissakin) olosuhteissa, kun posti ei kulkenut ihan yhtä vauhdikkaasti (ja laadukkasti) kuin nykyisin. Toki cupping suoritettiin sitten uudelleen kotimaassa, mutta tässä vaiheessa huutokaupat oli jo yleensä pidetty, tms.
Jos ajatellaan yleisiä menetelmiä: pannu, suodatin, presso, moka ja esso, niin kyllä minusta presso on näistä se jolla papujen eroja kannattaa maistella.
Kyllähän tuo presso hyvin kahvien erot tuo esille (en tästä ole siis mitenkään toista mielta) - mutta tuoko se kaikista kahveista aina ne parhaat puolet on sitten eri asia. Itselläni on pressolla valmistettaessa joidenkin kahvien kanssa se ongelma että niissä "öljyisyys", "paksuus", tms. ikäänkuin turruttaa makuaistimuksen (en osaa tuota aistimusta oikein kirjaimin kuvata). Tällaiset kahvit sitten kokeilen tehdä ensin kultasuodattimen läpi - yleensä tämä auttaa jo melko hyvin - mutta välillä olen todennut että laadukas paperisuodatin oli sitten loppujenlopuksi paras. Lopputulos on selvästi kyllä "laihempi", mutta saan kuitenkin tästä selkeämmän (ja miellyttävämmän) makuaistimuksen. Mutta tämä voi sitten taas olla oman kieleni/makuaistimukseni erikoisuus. ::)
-
Mutta tämä voi sitten taas olla oman kieleni/makuaistimukseni erikoisuus. ::)
No en sitten olekaan ihan yksin. Nimittäin täällä (http://www.ristretto.fi/foorumi/index.php?topic=833.0) mainitsemassani kirjassa Scott Rao tuumaakin: "This gives French press coffee a tremendous amount of body but poor flavor clarity." - puhuessaan pressossa kuppiin päätyvistä kahvihitusista ja öljyistä.
-
Jaha jaha... ehkä tässä täytyy sitten hankkia pressopannu noiden mutteripannujen rinnalle, vaikka työpaikalle (jossa kahvi on ihan kamalaa ja aiheuttaa lisäksi närästystä). Espressokeittimeen en ole ajatellut siirtyä (vielä) pitkään aikaan (?!?). ;) Tässä vaiheessa on tarkoitus keskittyä parempaan kahviin kaikilla muilla menetelmillä paitsi jo selvästi suurempaa (niin taloudellista kuin perehtymistäkin vaativaa) panostusta espressokeittimeen.
-
Kyllä, nimenomaan papujen erojen maisteluun. Eli jos sinulla on arvioitavana pari kolme eri lajia (pelkästään yhtä lajia ei siis juuri koskaan "cupata" vaan aina verrataan johonkin), niin (harjaantuneella) cupping menetelmällä saat erittäin hyvin selville sen millä tavalla nämä kahvit eroavat toisistaan (toinen on hapokkaampi kuin toinen, toisessa enemmän suklaisuutta, jne...). Tämä ei kuitenkaan implikoi sitä, että jos cuppingissa maistat vaikka hunajan taikka jonkin marjan aromeita, niin jokin toinen menetelmä ei sitten toisi niitä paljon paremmin esiin. Vai?
Eikös tuo mene jo vähän saivarteluksi, jopa tällä foorumilla? :)
Kyllähän tuo presso hyvin kahvien erot tuo esille (en tästä ole siis mitenkään toista mielta) - mutta tuoko se kaikista kahveista aina ne parhaat puolet on sitten eri asia. Itselläni on pressolla valmistettaessa joidenkin kahvien kanssa se ongelma että niissä "öljyisyys", "paksuus", tms. ikäänkuin turruttaa makuaistimuksen (en osaa tuota aistimusta oikein kirjaimin kuvata). Tällaiset kahvit sitten kokeilen tehdä ensin kultasuodattimen läpi - yleensä tämä auttaa jo melko hyvin - mutta välillä olen todennut että laadukas paperisuodatin oli sitten loppujenlopuksi paras. Lopputulos on selvästi kyllä "laihempi", mutta saan kuitenkin tästä selkeämmän (ja miellyttävämmän) makuaistimuksen. Mutta tämä voi sitten taas olla oman kieleni/makuaistimukseni erikoisuus. ::)
Tässäkin esimerkissä kuitenkin aloitit pressolla. :) Suodatinpaperi kuitenkin jättää oman "jalanjälkensä" makuprofiiliin, joka on minusta suurempi kuin pressopannun. Joskus tuo jalanjälki toki parantaa makua, joskus jopa tuo esille uusia makuja. Kuitenkin tuntumani on, että keskimäärin pavun ominaismaku tulee esille menetelmällä, jonka vaikutus makukokonaisuuteen on mahdollisimman pieni. Espressokone on tästä ääriesimerkki: silloin kun se toimii niin lopputuloksena on makeaa nektaria jota muilla tavoilla ei vaan voi saada (ja joka ylipäänsä pesee kaikki muut kahvit, minun mielestäni), mutta kuitenkin useimmille tarjolla oleville SO-pavuille se ei toimi ollenkaan.
Sinun tuntumasi on ilmeisesti saman suuntainen mutta kuitenkin vähän eri, ja johtopäätöksetkin sitä myöten hieman toisenlaiset. No, lopullista totuutta ei näistä asioista varmaan tulla löytämään... :)
Pressopannun saatavuus, vaivattomuus ja toiminnallisuus uusiin papuihin tutustumisessa on aika omaa luokkaansa, joten siksi sitä jaksan mainostaa. Se on hyvä kompromissiratkaisu: ei aina maussa paras, mutta ei koskaan huonokaan, ja käytössä näppärä. Kultasuodatin voisi tosin olla jopa parempi, jos niitä olisi vaan helpompi löytää ja tarjolla olisi hyviä suodatinkeittimiä jotka toimivat oikeasti myös parin kupin annoksilla.
-
No se keitin on kyllä aika tarpeeton, jos haluaa maistella suodatinkahvia. Kyllähän sen veden käsipelillä puruille liruttaa.
Tavallisella meikäläisellä kyllä paras valmistusmenetelmä eri papujen vertailuun on se, mitä niiden kanssa meinaa käyttää. Jos espressosekoitukseen hakee kahveja, kannattaa tehdä niistä espressoa. Siinä sen helpoimmin saa selville, miten mikäkin papu toimii. Vaikkapa sopivan hapokkuuden määrän selvittäminen pressokahvista vaatii aika lailla osaamista. Essolla sen kokee livenä.
-
Palaan vielä maan pinnalle ja peruskysymysten äärelle: kummalla tulee parempaa kahvia: pressopannulla vai mutteripannulla? Vai tuleeko niillä vain erilaista kahvia? Itse tykkään mutteripannun kahvista peruskahvina, vaikka toki lähinnä Italiassa saamani kunnollinen espresso kuin toinen juoma.
Ja vielä peruskysymyksiä: sopivatko samat pavut presso- ja mutteripannulle, ja jos ei, niin antakaapa konkreettisia (tuotemerkki) esimerkkejä hyvistä pavuista kummallekin menetelmälle. :)
-
Palaan vielä maan pinnalle ja peruskysymysten äärelle: kummalla tulee parempaa kahvia: pressopannulla vai mutteripannulla? Vai tuleeko niillä vain erilaista kahvia? Itse tykkään mutteripannun kahvista peruskahvina, vaikka toki lähinnä Italiassa saamani kunnollinen espresso kuin toinen juoma.
Ja vielä peruskysymyksiä: sopivatko samat pavut presso- ja mutteripannulle, ja jos ei, niin antakaapa konkreettisia (tuotemerkki) esimerkkejä hyvistä pavuista kummallekin menetelmälle. :)
Kyllä niillä tulee nimenomaan ERILAISTA kahvia. Mahdotonta mielestäni paremmuusjärjestykseen.
Minun makuuni mutteripannussa toimivat ainakin espresso blendit. Lähinnä vaalampia paahtoja tulee käytettyä pressossa.
Mutteripannu ei tunnu olevan läheskään yhtä tarkka jauhatuksesta kuin espressokone. Hätätapauksessa mökillä keittelin mutterilla "sekoitusta" jossa oli 1/4 solikselle sopivaksi jauhettua La gran palomar espresso organico + 3/4 suodatinjauhettua tummaa presidenttiä suoraan K-marketista. Ihan juotavaa tuli siitäkin. :D
-
Eikös tuo mene jo vähän saivarteluksi, jopa tällä foorumilla? :)
Mutta eikös tämä kahvi ole sitten vakava asia? ;)
Tässäkin esimerkissä kuitenkin aloitit pressolla. :) Suodatinpaperi kuitenkin jättää oman "jalanjälkensä" makuprofiiliin, joka on minusta suurempi kuin pressopannun. Joskus tuo jalanjälki toki parantaa makua, joskus jopa tuo esille uusia makuja. Kuitenkin tuntumani on, että keskimäärin pavun ominaismaku tulee esille menetelmällä, jonka vaikutus makukokonaisuuteen on mahdollisimman pieni.
Presson suurin vahvuus on siinä helposti saavutettava tasainen uutto. Mikäli jauhatusjälki myllyssä on hyvä niin ainoat muuttujat sitten ovatkin uuttoaika, lämpötila ja jauhatuskarkeus - koska kahvi lilluu kokonaisuudessaan vedessä. Nämä parametrit on myös varsin helposti säädeltävissä kohdilleen. Suodattimella ongelmana on tuo suodattuminen, eli sen saaminen tasaiseksi aiheuttaa paljon lisäongelmaa. Sitten tosiaan ei kannata säästellä niillä suodatinpaperiostoksilla - pahvin maku kyllä pilaa kaiken. Laadukaskin suodatinpaperi voi antaa hieman sivumakua, mutta tähän auttaa kun huuhtelee suodatinpaperin ennen uuttoa kunnolla kuumalla vedellä. (Pitää muuten tässä välissä mainia että tuo aiemmin mainitsemani herra Rao yllätti jopa minut: kirjassaan on kappale suodatinkeittelylle ja sieltä löytyy sitten termejä: esiuutto, kanavoituminen, turbulenssi, ohijuoksutus, TDS mittaus... :o )
Sinun tuntumasi on ilmeisesti saman suuntainen mutta kuitenkin vähän eri, ja johtopäätöksetkin sitä myöten hieman toisenlaiset. No, lopullista totuutta ei näistä asioista varmaan tulla löytämään... :)
Niin, makuasiat on aina makuasioita ja kukin kokee asiat eri tavalla - eli näistä ei tosiaankaan pidä sitä "definiittiä" totuutta pyrkiä etsimään. On vain mahdottoman vaikea kirjoitella (ainakin itselleni) näistä asioista siten ettei homma ala kuulostamaan "tämä on totuus" -paasaukselle, vaikka onkin vain halunnut tuoda esille periaatteessa omia kokemuksiaan/käsityksiään asioista. Pitäisi varmaan kehittää tuohon allekirjoitukseen tästä jonkinlainen "disclaimer". :)
Pressopannun saatavuus, vaivattomuus ja toiminnallisuus uusiin papuihin tutustumisessa on aika omaa luokkaansa, joten siksi sitä jaksan mainostaa. Se on hyvä kompromissiratkaisu: ei aina maussa paras, mutta ei koskaan huonokaan, ja käytössä näppärä. Kultasuodatin voisi tosin olla jopa parempi, jos niitä olisi vaan helpompi löytää ja tarjolla olisi hyviä suodatinkeittimiä jotka toimivat oikeasti myös parin kupin annoksilla.
Kuten Esa tuolla mainitsikin niin kahvin saa tosiaan liruteltua itsekin niille puruille - ja tällä pääsee melko helposti parempaan lopputulokseen kuin huonolla keittimellä. Ainakin itse olen tämän menetelmän todennut sen verran toimivaksi ja käytännölliseksi että Moccamaster on tällä hetkellä varastossa odottamassa mahdollista sukujuhlaa tms ja sen on korvannut noin 2,5 euroa maksanut Orthexin irtosuodatinsuppilo (kultasuodattimet olen muuten noutanut Helsinginvisiiteillä Luontokaupasta - sieltä löytyy Swissgoldeja).
-
No se keitin on kyllä aika tarpeeton, jos haluaa maistella suodatinkahvia. Kyllähän sen veden käsipelillä puruille liruttaa.
Tavallisella meikäläisellä kyllä paras valmistusmenetelmä eri papujen vertailuun on se, mitä niiden kanssa meinaa käyttää. Jos espressosekoitukseen hakee kahveja, kannattaa tehdä niistä espressoa. Siinä sen helpoimmin saa selville, miten mikäkin papu toimii. Vaikkapa sopivan hapokkuuden määrän selvittäminen pressokahvista vaatii aika lailla osaamista. Essolla sen kokee livenä.
Toki tietylle menetelmälle sopivan kahvin etsimiseen kannattaa käyttää menetelmää itseään, paitsi jos paahtaa ja/tai sekoittaa kahvinsa itse, jolloin pitää ymmärtää maun muodostavia palasia tarkemmin ja mahdollisesti tarvitsee myös muita menetelmiä. Itse ajattelin ajattelin tässä eri papujen maistelua eräänlaisena kahviharrastusta laajentavana tutkimusmatkailuna, eli että välillä unohtaa sen oman suosikkikeittimensä ja lähtee kokeilemaan mitä eri makuja alkuperäiskahveilla on tarjottavanaan. Silloin hyvin toimiva ja helppokäyttöinen menetelmä on tarpeen. Käsin suodattaminen on jo vähän työläämpää ja vaatii aikaa, joten vaarana on että kokeilut jäävät vähiin ja jatkaa pelkästään sillä tutulla ja turvallisella menetelmällä keittelyä. Itse kuulun ainakin tähän ryhmään: espressokeittimen virittelyn lisäksi aikaa muille keittimille ei suuremmalti ole, mutta pressopannu kuitenkin on aktiivisesti käytössä.
P.S. Bella Baristaan on muuten tullut "köyhän miehen Scace-kahva" tarjolle, pitää kertoa kokemuksia siitä ja uuden (nyt jo kolmannen...) Brewtuksen OPV-venttiilin säädöstä, kunhan aikaa virittelyyn taas jostain löytyy. Mutta jatketaan tästä jossain toisessa ketjussa. :)
-
Palaan vielä maan pinnalle ja peruskysymysten äärelle: kummalla tulee parempaa kahvia: pressopannulla vai mutteripannulla? Vai tuleeko niillä vain erilaista kahvia? Itse tykkään mutteripannun kahvista peruskahvina, vaikka toki lähinnä Italiassa saamani kunnollinen espresso kuin toinen juoma.
Ja vielä peruskysymyksiä: sopivatko samat pavut presso- ja mutteripannulle, ja jos ei, niin antakaapa konkreettisia (tuotemerkki) esimerkkejä hyvistä pavuista kummallekin menetelmälle. :)
Niillä tulee erilaista kahvia. Noin nyrkkisääntönä voisi sanoa, että se mikä toimii mutteripannussa, toimii pressossakin (tai suodatin- tai pannukahvina tai turkkilaisena). Keskitumman kahvin maku kylläkin oudoksuttaa Juhlamokkaan tottuneita, mutta hyvää (parempaa) se on suodatettunakin. Vaaleat tuskin toimivat mutterissa, vaan ovat liian happamia.
Käsin suodattaminen on jo vähän työläämpää ja vaatii aikaa, joten vaarana on että kokeilut jäävät vähiin ja jatkaa pelkästään sillä tutulla ja turvallisella menetelmällä keittelyä.
Itse asiassa käsin suodattaen minä valmistan useimmat kahvini, toimistosumppi poislukien. Mielestäni se on jopa keitintä näppärämpi metodi yhden kupin suodatuksiin. Mutta suodatinkahvi ei kyllä tosiaan ole hyvä menetelmä kahvien vertailuun siksi, että se on vaikea vakioida.
-
Coffeegeekiin olikin ilmestynyt pitkästä aikaa uusi kahvinvalmistusopas, tälläkertaa oli vuorossa "lappokeitin" (http://www.coffeegeek.com/guides/siphoncoffee) (englanniksi "siphon brewer" - siphonille löytyi suomennos lappo). Tämä keitin tunnetaan myös (engl.) nimellä vacuum brewer/vacpot.
Melkoisen vinkeän näköinen laite - näyttää vähän joltain laboratorioinstrumentilta. Pitäisi kyllä jossain päästä tämän tuotosta maistelemaan - on ainakin itselläni "listalla" Chemexin kanssa.
-
Tuttu vehje. Meillä oli kotona tuollainen. Äitini hajoitti muutamia puteleita ja sitten koko vehkeestä luovuttiin. Seuraava metodi oli perkolaattoripannu. Sellainen lasikantinen, josta oli kiva seurata kahvin "pulputusta". Sifonikeittimen aktiiviaika sattui about 1950-luvun loppupuolelle. Alkää kysykö miltä kahvi maistui... :-)
cartman
-
Minä olen tuommoisen nähnyt viimeksi 70-luvulla. Ilmeisesti se on aika ajoin markkinoille tuotava erikoisuus, joka ei sitten ole oyttanut tulta koskaan. Varmaan ihan kelvollinen menetelmä kahvin valmistukseen, ja ainakin näyttävä. Veden lämmöt lienevät aika lähellä oikeaa, ja kahvin imeminen filtterin läpi alipaineella vähentää kontaktiaikaa suodatinkeittelyyn verrattuna.
-
Minä olen tuommoisen nähnyt viimeksi 70-luvulla. Ilmeisesti se on aika ajoin markkinoille tuotava erikoisuus, joka ei sitten ole oyttanut tulta koskaan
Menetelmä syntyi vuosien 1830-1840 välillä ja koki suurimman "kansansuosionsa" maailmalla ilmeisesti sitten tuossa 1800-1900 lukujen vaihteessa jonka jälkeen se jossain mielessä "unohtui". Varmaankin syynä lievä epäkäytännöllisyys arkikahvinkeittimenä (paljon lasiosia ja valmistusta pitää valvoa vieressä jos haluaa hyvän lopputuloksen) - lisäksi eivät ole ihan halvimmasta päästä (http://www.sweetmarias.com/prod.brewers.vacuum.shtml). Nykyisin tuo on taas nostanut suosiotaan näissä "harrastelijapiireissä" - varsinkin moni kahviammattilainen toteaa sen lempitavakseen nauttia kahvia (muistaakseni ainakin tuon Sweetmariasin Tom Owen ja Coffeegeekin Mark Prince ovat tainneet näin todeta).
-
Minulla on tuollainen Bodumin vakuumikeitin, isoäidiltä olen sen perinyt. Toisinaan sillä tulee keitettyä kahvit vieraille, käy ohjelmanumerosta. Harvoin tulee katseltua kahvin tippumista edes Moccamasterilla. :D
Samaa Bodumin keitintä myydään ainakin Clas Ohlsonilla, maksaa alle 50 euroa. Kahvi on oikein hyvää, muistuttaa kovasti pressokeittimellä tehtyä.
-
Tarkoitatko tätä Bodumin Santos (http://www.clasohlson.fi/Product/Product.aspx?id=38799290)ia?
Itsekin olen tuollaista silmäillyt (tullut parissa liikkeessä vastaan), mutta esim. täältä (http://www.toomuchcoffee.com/index.php?name=PNphpBB2&file=viewtopic&p=7108) löytyvien kommenttien perusteella olen jättänyt vielä ostamatta (ja odotellut josko tulisi Cona edullisesti vastaan). Eli tuolla edellisessä linkissä on tehty vertailua Bodumin ja Conan keittimien läpi ja sen mukaan Bodum häviää aika selvästi maussa Conalle (jolla aromit tulevat kuulemma voimakkaammin ja puhtaammin esiin). Eli näissä keittimissä on varmasti paljonkin eroa vaikka toimintaperiaate on sama. Eroja on varmaan ainakin laitteessa olevassa suodattimessa ja sitten lasin laadussa (lasin laatu vaikuttanee ilmeisesti uuttolämpötilaan).
-
Juuri tuollainen Santos minulla on, malli ei ole muuttunut 50 vuodessa miksikään. En ole päässyt maistamaan muilla vakuumikeittimillä tehtyä kahvia, Santosillakin keittelen vain harvakseltaan. Rutiinia en siis ole päässyt kehittämään.
Uuttolämpötila on varmasti se suurin makuun vaikuttava tekijä, muotoilu vaikuttaa siihen varmaankin jollakin tavalla. Ilmatila alapannussa vaikuttanee siihen, missä vaiheessa vesi alkaa nousta ylös. Lisäksi pannuun jää vähän vettä pohjalle, senkin määrällä on varmasti vaikutusta makuun. Mainitussa keskusteluketjussa kerrottiin Conan "nousuputken" olevan kapeampi, voihan tälläkin olla vaikutusta. Suodattimen vaikutukseen sen sijaan en oikein usko, se on pelkkä muovinpala, ei edes verkko. Eikä Santosissa tule oikeastaan lainkaan puruja kahvin joukkoon suodattimen läpi. Suodatus on kuitenkin todella nopea suoritus.
Voisin oikeastaan kuvitella, että suurin vaikutus on ilmatilalla, joka alapannussa ennen valmistusta ja putken läpimitalla. Ylipainehan nostaa veden kahvinpurujen joukkoon. Paine tuotetaan keittämällä vettä, joten suurempi ilmamäärä vaatii pidemmän keittoajan -> korkeampi lämpötila. Kapeampi putki toisaalta nostaa painetta nopeammin, vaaditaan siis matalampi lämpötila. Lasi vaikuttaa tietysti lämpötilaan ja sen pysyvyyteen. Voihan olla, että Conassa on laadukkaampaa lasia. Aivan varmasti se on erilaista, kuin minun vuosikymmeniä vanhassa pannussani. Kahvi on kuitenkin suorastaan kuumaa neljän minuutin uuton jälkeen.
-
Suodattimen vaikutukseen sen sijaan en oikein usko, se on pelkkä muovinpala, ei edes verkko.
Tuolla coffeegeekin jutussa mainitaan seitsemisen erillaista suodatintyyppiä (mm. kangas, paperi, nailon, metalli, lasi, näiden yhdistelmiä jne...) - ja tästä syystä oletin tuolla suodattimella olevan jotain vaikutusta (Conassa se taitaa olla lasia). Mutta kuten totesitkin, niin todennäköisimmin juuri nuo laitteen fyysiset mitat ja niiden vaikutus uuton kulkuun saavat aikaan sen merkittävimmän eron.
-
Meillekin siunaantui herätysostoksena Bodumin Santos pannu. Näin äkkiseltään tuosta tuli heti suosikkilaite parin kokeilun jälkeen vaikka onkin pressoa ja MM:ää työläämpi. Nyt eilen tosin onnistuimme käyttämään laitetta ehkä vahingossa vasta oikein.. eli alapalloon muodostui alipaine joka veti kahvin vauhdilla ylhäältä alas. Normaalisti isoin miinus on ollut että valuminen alas kestää hemmetin pitkään.. Olemme nyt yrittäneet pariin otteeseen toistaa tuota mokaa, mutta huonolla menestyksellä. Hyviä arvauksia mikä meni pieleen otetaan ilolla vastaan.. ;D
-
Ensimmäiseksi tuli mieleen, että olettehan valmistaneet sillä "täysiä pannullisia"? Eli jos laite on vaikka 6 kupin keitin niin sitten kuuden kupin verran tavaraa sisään.
-
Olettehan pitäneet Santosia liedellä riittävän pitkään, kun vesi on yläpallossa? Joku kolme tai neljä minuuttia veden poristessa alapallossa. Näin alapallon ilma on riittävän kuumaa -> veden jäähtyessä syntyy suurempi alipaine.
-
Näin alapallon ilma on riittävän kuumaa -> veden jäähtyessä syntyy suurempi alipaine.
Ei kai tässä niinkään siitä ilman kuumuudesta ole kyse? Tietysti ilma kuumetessaan laajenee ja jos sitä pääsee tarpeeksi paljon sitten samalla "ulos" sinne yläpallon puolelle, niin toki jäähtymisen aikaan sitä imua syntyy jonkinverran. Omasta mielestäni kuitenkin oleellisempaa näyttäisi olevan se alapallosta poistunut veden määrä (jonka tilavuuden verran sinne sitten jää sitä "tyhjiötä"). Tätä seikkaa tarkoitin tuossa edellisessä kysymyksessäni. Eli laitteen toiminnassa olellisempaa on tuon veden liike (ja muuttuminen höyryksi) kuin ilman (?).
Lisäkommentti vielä tuohon kysyjän ongelmaan: poistittehan pannun pois lämpölähteen päältä (miten sitä nyt lämmitetäänkään) - eli että alapallo pääsi jäähtymään tarpeeksi nopeasti?
-
Ei se ole jäähtyvä ilma, joka imee, vaan tiivistyvä höyry. Alapallossa on melkein pelkästään vesihöyryä keiton jälkeen ja lämmityksen loppuessa se tiivistyy, mikä tuottaa voimakkaan alipaineen. Itse asiassa ensimmäiset höyrykoneet, kaivospumput, toimivat sen alipaineen voimalla.
-
Olettehan pitäneet Santosia liedellä riittävän pitkään, kun vesi on yläpallossa? Joku kolme tai neljä minuuttia veden poristessa alapallossa.
No tässäpä se taisi tulla, varmaan unohtunut tuo Santos liedelle sillä kertaa tavallista pidempään.. Tähän mennessä ollaan napattu heti liedeltä pois kun tuo lasiputki ei enää yllä veteen.. Ettei vaan hajoa, tosin eihän sen voi hajota niinkauan kuin nestettä alapallolla riittää nyt kun aivot ottaa käteen.. Köh. Kiitän jälleen! :D
-
Edellä mainittujen vakuumikeittimien historiasta voi lueskella tarkemmin täältä (http://baharris.org/coffee/History.htm) (englanniksi). Löytyy mukavasti myös kuvia.
-
Muppettien swedish chef on myöskin tutustunut vacuum-potteihin :)
http://www.youtube.com/watch?v=GtVVCvkRCXc (http://www.youtube.com/watch?v=GtVVCvkRCXc)
-Mikko-
-
Sweetmarias:in Tom vertailee blogissaan (http://www.sweetmarias.com/weblog/?p=405) eri valmistusmenetelmiä Extract Mojon kanssa (Abid, Suodatin, Presso, Aeropress). Varsin mielenkiintoinen tulos tuolla on presson aliuutteisuus, vaikka lopputuote tuntuisikin sopivan "vahvalta". Tässä spekuloi syyksi pressokahviin päätyvien kiinteiden hiukkasten aiheuttamaa häiriötä "makustetussa" - todellisuudessa siis sitä "hyvää tavaraa" on liuennut kahvista liian vähän.
-
Ensikosketukseni Santokseen:
http://youtu.be/0ZP_5riatPg (http://youtu.be/0ZP_5riatPg)
yllättävän hyvää, vaikka käytin väljähtyneiden testijauhojen jämiä
sorry, kun kaivelen vanhoja ketjuja
-
Vakuumikeitin on ollut mielessä jo pidemmän aikaa... lähinnä katsellut noita Harion malleja, onko noilla käytettävyydessä väliä minkä mallin ostaa? HasBeanilla on ainakin tarjolla kolmea eri kokoa, lähinnä ajattelin tuota keskimmäistä 360 ml mallia. Any thoughts?
-
Itse tykkään eniten siitä kolme kupin mallista. Helpoin kontrolloida lämpötilaa ja alasvetoaikaa mutta toisaalta myös kohtalainen satsi kahvia verrattuna siihen kahden kupin vehkeeseen. Viiden kupin vesi on kokemukseni mukaan yleensä liian kylmää tai liian kuumaa.
-
Dodiin, kolmen kupin malli löytyikin Kaffalta erinäisten vaiheiden jälkeen ;D. Kahviakin tarttui mukaan, koeponnistelut tehty Sidamolla. Lämpöjen suhteen keittelyt vielä vähän hakusessa, mutta I'm getting there...
-
Ensikosketukseni Santokseen:
http://youtu.be/0ZP_5riatPg (http://youtu.be/0ZP_5riatPg)
yllättävän hyvää, vaikka käytin väljähtyneiden testijauhojen jämiä
sorry, kun kaivelen vanhoja ketjuja
Itse olen huomannut, että on suht kriittistä, missä vaiheessa yläpallon laittaa paikoilleen ja milloin kahvin laittaa yläpalloon.
Itse teen seuraavasti:
-Vesi kannuun ja levylle, lämpö täysille. vesi mitataan mittakannulla 1,25 dl = 1kuppi.
-Lämpömittari kannuun
-Mittaan kahvin ja laitan sen myllyyn.
-Kun lämpömittari näyttää n.75 °C laitan myllyn käyntiin. Mylly säädetty huomattavasti suodatinkarkeutta hienommalle, muttei kuitenkaan espressojauhatukselle.
-85°C Levy pois päältä
-93°C yläkannu paikoilleen
-Kun vesi on noussut palloon kokonaan kaadan jauhetun kahvin sekaan, ajastimessa ajaksi 1 min. Sekoittelen ensimmäiset 15 sek.
-Minuutin kuluttua nostan levyltä. Lämpötila yläkannussa on keiton lopussa 95-96°C.
Varmasti liesi vaikuttaa siihen missä lämpötilassa mitäkin tehdään ja se oma rutiini myös.
Tuo Bodumin muovisuodatin menee helposti tukkoon noin hienolla jauhatuksella, mikäli alakannussa olevan veden kiehunta ei ole lopussa reilusti porisevaa. Tarkoitus on väkertää laitteeseen metallisuodatin.
Tuo videossa ollut tapa taitaa olla käyttöohjeen mukainen. Ongelma on se, että vesi nousee yläpalloon n. 80°C, eikä se ehdi milloinkaan saavuttamaan edes 90°C, vaikka keittäisi sen 5 min, mitä olen jossain nähnyt suositeltavan. Itse olen tuota kesän aikana speksaillut reilustikin ja todennut, että hienon jauhatuksen ja nopean uuton yhdistelmä on oman maun mukainen.
-
Minulla ei ole aavistustakaan, mitä santoksen käyttöohjeissa sanotaan, kun en ole sellaisia nähnyt.
Pohjana keitolle käytin ohjetta: http://romuako.blogspot.com/2011/05/kayttoohje-santos-keittimeen.html (http://romuako.blogspot.com/2011/05/kayttoohje-santos-keittimeen.html)
koska minulla ei ollut ennen tuota blogilöytöä ja sen myötä keittimestäkään mitään aavistusta.
Muistaakseni laitoin vettä alakannun kuuden kupin merkkiin, ja lavazzaa 8 mittaa á noin 7 grammaa.
Samalla "reseptillä" olen tehnyt jälkeenkin päin ja hyvin on soinut.
Suhtaudun LP:n kanssa touhuamiseen asiaankuuluvalla hartaudella, mutta näiden muiden vekottimien;
mutteri, presso, vakuumi, perko, ibrikki, painekahvakrupsit -suhteen toimin perusasioita lukuunottamatta
aivan moukkamaisesti ja lataan pönttöihin kaikki jämäpurut ;D
-
Minulle tuo on taasen ensisijainen kahvinkeittomenetelmä, siitä syystä pieteettiä.
Olen tykästynyt isoon kupilliseen kahvia. En espressoista tahi mutterikahveista niin paljoa perusta, lähinnä koska sitä on aina liian vähän :) Ja mielestäni parhaan reilunkokoisen kupillisen saa vakuumikeittimellä.
-
Tuplaespresso on kyllä mennyt pieleen, jos kupillisen jälkeen tuntuu, että: "olipa liian vähän." :)
-
Tuplaespresso on kyllä mennyt pieleen, jos kupillisen jälkeen tuntuu, että: "olipa liian vähän." :)
No mutta tuohan on tuttu fiilis... on niin hyvää että on pakko saada lisää ;D
-
Tuplaespresso on kyllä mennyt pieleen, jos kupillisen jälkeen tuntuu, että: "olipa liian vähän." :)
niin, Tuplaespresso on oikein sopivasti, olettaen että se on hyvää. Pahaa espressoa on aina liikaa.
Tuplaespressokin vain on ohitse aika nopeasti, kun itse pidän hitaasta pitkään kestävästä nautiskeluhetkestä. Millään en saa tuplaespresson juontia venytettyä niin pitkään että kahvihetken pituus tuntuu sopivalta. Kyse on siis enemminkin fiiliksestä kuin varsinaisesta kahvin määrästä.
Espressopohjaiset isommat maitokahvijuomat on taasen poissuljettuja koska lähinnä inhoan maitoa.
Espresso pysykööt erikoisuutena, jota nautitaan silloin kuin tietää saavansa hyvää ja toistaiseksi tämä riittää mulle. Katsotaan sitten joskus jos mulla on niin tilava keittiö kuin haluaisin. Sinne saattaisi mahduttaa harvemminkin käytettävän koneen, nykyiseen ei millään.
-
niin, Tuplaespresso on oikein sopivasti, olettaen että se on hyvää. Pahaa espressoa on aina liikaa.
Tuplaespressokin vain on ohitse aika nopeasti, kun itse pidän hitaasta pitkään kestävästä nautiskeluhetkestä. Millään en saa tuplaespresson juontia venytettyä niin pitkään että kahvihetken pituus tuntuu sopivalta. Kyse on siis enemminkin fiiliksestä kuin varsinaisesta kahvin määrästä.
Tätä aihetta sivuttiin hieman jossain toisessa viestiketjussa perkolaattorikeittimien yhteydessä. "Mennään kahville" tai "tulkaa lauantaina meille kahville" ovat Suomessa sosiaalisia tilanteita, kyse on seurustelutavasta, -perinteestä ja -etiikasta. Kahvi ei ole oleellista, vaan yhdessäolo, juttelu ja tunnelma. Kokoonnutaan yhdessä kahvipannun ääreen, seurustellaan pitkään ja litkitään useita kuppeja kahvia. Ei se kahvi tietenkään saa hirveän pahaa olla. Meille tuli perkolaattorikeitin juuri tällaisia tilaisuuksia varten. Tyytyväisiä ollaan oltu.
-
Oma kaveriporukka on enemmän sitä "huikalla kahdella kuppi nurin", ja enemmän keskitytään kahvileipään. Joten kahvittelut porukassa menevät kahvipöydässä istumiseen ja maailmaa parantaen, sillä mitä siellä kupissa on, ei monia kiinnosta.
... Pahaa espressoa on aina liikaa.
Tuplaespressokin vain on ohitse aika nopeasti, kun itse pidän hitaasta pitkään kestävästä nautiskeluhetkestä. Millään en saa tuplaespresson juontia venytettyä niin pitkään että kahvihetken pituus tuntuu sopivalta...
Tässä olen jokseenkin samaa mieltä, jos haluan kahvihetkeni kestävän kauemmin, otan suodatinkahvia (tai vastaavaa, en essoa).
Mutta kun kotona laittelen, niin saan välillä tuplaan menemään kauankin aikaa, säätelen myllyä. Saatan puuhailla kaikkea epäolennaista siinä ohessa niin paljon, että itse juominen on vain se pieni lisä sitä laittelua ja putsailua (tähän uppoutuminen on parasta).
-
Kyllä minä pidemmässä vierailussa voin vetää niitä tuplia vaikka kolme, esim. vartin tai puolen tunin välein. Miten se pilaisi keskustelua tai kahvinautintoa? Paljon vähemmän kofeiinin haittojakin kuin ugrilaisessa kahvikupillisessa...morkkaamatta hyvää suomalaista kahvia.
-
"Mennään kahville" tai "tulkaa lauantaina meille kahville" ovat Suomessa sosiaalisia tilanteita, kyse on seurustelutavasta, -perinteestä ja -etiikasta. Kahvi ei ole oleellista, vaan yhdessäolo, juttelu ja tunnelma. Kokoonnutaan yhdessä kahvipannun ääreen, seurustellaan pitkään ja litkitään useita kuppeja kahvia. Ei se kahvi tietenkään saa hirveän pahaa olla.
Mutta nyt ei ole kyse välttämättä tästä. Vaan sitä että saa rauhassa oikeasti maistella. Ihan sama kuin jos pitää oluesta ja löytää oikein makoisan tapauksen. Sitä ei vain juoda, vaan fiilistellään hartaudella. Ihan sama hyvän suodatinkahvin (tai presson, jne) kanssa - maistellaan rauhassa makeutta, hapokkuutta ja aromeja. Oma esimerkkisi vastaisi olutrintamalla (hieman kärjistäen) pussikaljoittelua puistossa (jota sosiaalisena ilmiönä osallistujien kesken voi olla oikein mukavaakin).
Espresso - on se kuinka hyvää tahansa - on aina "kippis ja kulaus". Nopea nautinto.
-
Mutta nyt ei ole kyse välttämättä tästä. Vaan sitä että saa rauhassa oikeasti maistella. Ihan sama kuin jos pitää oluesta ja löytää oikein makoisan tapauksen. Sitä ei vain juoda, vaan fiilistellään hartaudella. Ihan sama hyvän suodatinkahvin (tai presson, jne) kanssa - maistellaan rauhassa makeutta, hapokkuutta ja aromeja. Oma esimerkkisi vastaisi olutrintamalla (hieman kärjistäen) pussikaljoittelua puistossa (jota sosiaalisena ilmiönä osallistujien kesken voi olla oikein mukavaakin).
Espresso - on se kuinka hyvää tahansa - on aina "kippis ja kulaus". Nopea nautinto.
juuri näin, paitsi etten koskaan pilppua ja silppua aistumuksia vaan nautin aina kokonaisuuksista, niin kahvin, oluen kuin viininkin kanssa. (Ja aivan kaiken muunkin nautittavan)
-
Tuolla toisella saa "kuppia" vähän isommallekin seurueelle.
(http://4.bp.blogspot.com/-hUVNWMkkllk/Tl-0KXGDQkI/AAAAAAAAAS4/E2r24wqZD28/s1600/apexa.jpg)
Piti kaivaa yhteiskuvaan, juuri huoltamani 60ml pikkubialetin viereen, varastossamme majaileva marttayhdistyksen
perkolaattori, jonka vuokra- käyttöopastus- ja palveluvastaavana toimin vaimoni apuna.
-
Sain väkerrettyä vakuumikeittimeeni Bodumin vakio muovisuodattimen tilalle metallisuodattimen rosteripellistä ja pressopannun suodatinverkosta.
Kahvin maku muuttui erittäin paljon, huomattavasti enemmän luin olisin ikinä uskonut. Ja onneksi parempaan suuntaan. Kahvin aromit tulee metallisuodattimella paljon paremmin esille.
Espresso pysykööt erikoisuutena, jota nautitaan silloin kuin tietää saavansa hyvää ja toistaiseksi tämä riittää mulle. Katsotaan sitten joskus jos mulla on niin tilava keittiö kuin haluaisin. Sinne saattaisi mahduttaa harvemminkin käytettävän koneen, nykyiseen ei millään.
EHEEHEE, näin sitä mieli muuttuu...
Tuli hankittua La Pavoni Professional... :-\
-
tervetuloa "kerhoon", Pavonissa riittääkin opeteltavaa vähäksi aikaa.
Minulla meni varmaankin 100 kupillista viemäriin, ennen kun löysin
toimivan papu-jauhatus-annostelu-tamppaus- kombinaation.
Sen jälkeen en muilla keittimillä joita olen päässyt kokeilemaan,
ole niin hyvää espressoa saanutkaan aikaan.
Myös pavonin "vaahdotusautomaatti" on osoittautunut hyväksi.
Santos-vakuumeja on hyllyllä jo kolme kappaletta: ostanut aina
pois "kuleksimasta" kun sellaisen olen edullisesti jossain nähnyt kaupan.
-
Siksipä juuri pavonin hankinkin, kun haluan ennenkaikkea oppia.
Kuten aiemmin jo mainitsin, iso kupillinen oivallista kahvia rauhallisesti nautittuna on mulle kokonaisuutena miellyttävämpi kokemus kuin erinomainen espresso.
Pavonin kanssa opettelu ja prosessin tuntemus on tärkeää, mikä sopii harrastamiseen hyvin. Jos olisi pakonomainen tarve saada hyvää espressoa, etenkin aamuisin, niin en olisi pavonia harkinnutkaan.
Lisäksi tuo messinkinen kotkanupillinen pavoni piristää ulkonäöllään keittiötä, vaikka se jo ennestään liian vähäistä tilaa vähentääkin.
-
Lisäksi tuo messinkinen kotkanupillinen pavoni piristää ulkonäöllään keittiötä
Kotkanupillinen?
En tiedä muita kotkapavoneita kuin tuon La Pavoni Gran Romantica de Luxe GRL -mallin. (http://www.merzweil.de/product_info.php?refID=44&products_id=518) Ah, koneesi on tuunattu? (http://shop.lagondola.it/product.php?pid=39&nav=mn) Elektrallahan tipuja (http://shop.lagondola.it/product.php?pid=30&nav=mn) piisaa...tuo olisi melkein söpömpi kuin Pavoni? ;-)
Tuolla vielä vierekkäin: (http://www.home-barista.com/levers/elektra-pavoni-side-by-side-t139.html)
-
Kotkanupillinen?
En tiedä muita kotkapavoneita kuin tuon La Pavoni Gran Romantica de Luxe GRL -mallin. (http://www.merzweil.de/product_info.php?refID=44&products_id=518) Ah, koneesi on tuunattu? (http://shop.lagondola.it/product.php?pid=39&nav=mn) Elektrallahan tipuja (http://shop.lagondola.it/product.php?pid=30&nav=mn) piisaa...tuo olisi melkein söpömpi kuin Pavoni? ;-)
Tuolla vielä vierekkäin: (http://www.home-barista.com/levers/elektra-pavoni-side-by-side-t139.html)
Joo, sen kotkan saa ostaa erikseen mihin tahansa pavoniin.
Kyllä minusta pavonin professional on mukavamman näköinen kuin elektra, mutta europiccolan mittasuhteet ei ole niin hyvät.
-
Jebu,
Tervetuloa porukkaan tosiaan.
Itse olen opetellut tuota tiedettä jo hyvän tovin, sekä pikkukeittimellä, että profella nykyään enempi.
Pakko on ilmoittaa, että välillä saan niin hyvän kupin, että millään ei parempaa tule. Lämpötasapainon etsiminen on kaiketi se vaikein osa ja yleensä onnistuu vain ekalla vedolla, kun lämmitysvaluttelut osuvat kohdalleen. Toinen veto onkin sitten jo riskipeliä.
Luultavasti en olisi koskaan hankkinut kotiin Alexia, ellen olisi nähnyt noita upeita välähdyksiä aina silloin tällöin, jotka joskus osuivat kohdilleen Pavonilla.
On mielenkiintoinen laji tosiaan.
O.K.
-
(http://a6.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc7/375690_10150377989932980_650072979_8304925_802613024_n.jpg)
Onko kokemuksia tuollaisesta menetelmästä.
"Cold brew coffee dripper" on laitteen nimi.
Yama on valmistaja, mutta Hariokin tekee.
Suomessa en ole nähnyt, enkä vielä löytänyt
menetelmälle kuvaavaa suomenkielistä
vastinetta.
Suunnittelen tuollaisen valmistamista itse:
puuntyöstövälineet ja puut on omasta takaa,
mutta lasitavara täytyisi jostain...
varsinkin tuo vieteille väännetty lasiputki
ei taida olla aivan joka paikasta löydettävissä.
-
Cold brew on tuttua, mutta ei tuommoisella laitteella.
Mikähän funktio tuolla kierukalla olevinaan on? Veikkaan että visuaalinen.
Minun tekniikkani tehdä coldbrew-kahvia on ollut sekoittaa kahvia ja kylmää vettä sekaisin, antaa olla yön yli ja suodatus.
-
Mikähän funktio tuolla kierukalla olevinaan on? Veikkaan että visuaalinen.
Hidastanee välissä olevan säiliön tyhjenemisnopeutta kun neste joutuu etenemään sivusuunnassa? Näin viileä vesi ennättäisi olemaan tarpeeksi kauan tekemisissä kahvin kanssa.
-
Minun tekniikkani tehdä coldbrew-kahvia on ollut sekoittaa kahvia ja kylmää vettä sekaisin, antaa olla yön yli ja suodatus.
Miten teet?
Täytyi heti kokeilla:
Itse laitoin 200 grammaa kylmää vettä purkkiin. 11,5 grammaa suodatinjauhettua kahvia, juuri avatusta paketista siihen.
Korkki kiinni, ravistus ja yöksi jääkaappiin tekeytymään. Aamulla sitten tuo suodattimesta läpi, ja maistamaan....
sillä välin kun kahvi tippuu krupsissa. Niin kuin kuva ottaessanikin :)
(http://3.bp.blogspot.com/-Xu1B6aU0bVc/TrBFghPtf_I/AAAAAAAAAfI/8SFZUJaVzLU/s1600/cold1.jpg)
-
Tämän ohjeen mukaan olen tehnyt:
http://www.ineedcoffee.com/06/cold-brewed/
Sula on todennäköisesti liian vähän kahvia:
Just make sure you have about 4:1 water to coffee.
Olen huomannut suhteen olevan vallan passeli, kahvi on vahvaa mutta erittäin hyvää. Jääkaappikylmänä jäiden kera erinomaista kesäjuomaa. Ja hyvä pohja jääkahvijuomille, paljon parempi kuin jäähdytetty normikahvi.
Suodatuksessa olen käyttänyt taiteltua harsokangasta, suodatinpaperin luulen tukkeutuvan turhan helposti.
-
Tämän ohjeen mukaan olen tehnyt:
http://www.ineedcoffee.com/06/cold-brewed/
Sula on todennäköisesti liian vähän kahvia:Olen huomannut suhteen olevan vallan passeli, kahvi on vahvaa mutta erittäin hyvää. Jääkaappikylmänä jäiden kera erinomaista kesäjuomaa. Ja hyvä pohja jääkahvijuomille, paljon parempi kuin jäähdytetty normikahvi.
Suodatuksessa olen käyttänyt taiteltua harsokangasta, suodatinpaperin luulen tukkeutuvan turhan helposti.
Ei tietenkään enkku ole ygöskieleni mutta linkkaamassasi ohjeessa kehoittavat laimentamaan tuota 4:1-lientä vedellä.
-
Tämän ohjeen mukaan olen tehnyt:
http://www.ineedcoffee.com/06/cold-brewed/
Sulla on todennäköisesti liian vähän kahvia:Olen huomannut suhteen olevan vallan passeli.
Niin oli :)
Tänä aamuna jääkaapissa odotti herättävä, uusi yritys 1:4 suhteella.
Ja oli kyllä hyvää ja "mojovaa" tavaraa.
Laitoin blogiini tämän päivän merkinnän aiheesta. Ei kovin sofistikoitunutta uuttoa minulla, mutta
kokemuksena antoisa :)
...jatketaan "harjoituksia"
-
Mietin minne laittaisin tän, Hoffin kietaiseman videon pressolla uuttamisesta.
Aion siis huomenna kaivella pölyistä presson esiin ja testailla tätä.
Nyt kokeillaan saanko youtube linkin tähän fiksusti.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=st571DYYTR8&sns=em[/youtube]
tästä klik (http://www.youtube.com/watch?v=st571DYYTR8&sns=em)
-
Mietin minne laittaisin tän, Hoffin kietaiseman videon pressolla uuttamisesta.
Aion siis huomenna kaivella pölyistä presson esiin ja testailla tätä.
Kahvin jauhamisesta ja tuoreudesta tietävät ihmiset voivat suoraan aloittaa kohdasta 1:37.
En omista pressoa, mutta pitää kokeilla vaikkapa lämmitetyllä isolla mukilla, josta kaataa kuppiin. Periaatteessa tuo filteröin läpi kaataminen tuskin mullistaa mitään tuossa, jos tavara valuu pohjalle.
Lähinnä noissa resepteissä pitää muistaa, että pienissä määrissä lämpö putoaa paljon nopeammin, että jos tekee pienen määrän, niin lämmin astia valmiiksi ja kansi päälle ehkä yms..
-
Eikös tämä ollut se video, jossa Hoffa uuttaa 9 minuuttia tjsp?
Brittilässähän ne ovat meuhkanneet noista pitkistä (siis paljon pidemmistä kuin Hoffa) uuttoajoista jonkin aikaa, esim: http://coffeeforums.co.uk/showthread.php?25513-Getting-the-maximum-sweetness-out-of-an-aeropress. Samaa juttua löytyy ainakin Cleveriin liittyen, mutta olettaisi näiden pätevän muihinkin immersiometodeihin.
Itse en kyllä vielä ole innostunut kokeilemaan, kun immersiokahvia on tullut valmistettua käytännössä ainoastaan ulkoilmassa. Pitkän uuton lämpötilan ylläpitoon rinkassa kulkevilla varusteilla en ole jaksanut perehtyä (no, avaruushuopa ei paljoa maksa eikä paina, joten sillä se varmaan ratkeaisi, jos motivaatiota olisi).
-
Eikös tämä ollut se video, jossa Hoffa uuttaa 9 minuuttia tjsp?
4 minuuttia kaikilla puruilla. Sen jälkeen kuoritaan pinta pois ja 5 minuuttia pohjalle jääneillä ja pohjalle jäävillä puruilla.