Ristretto
Kahvikeskustelu => Kahvin paahtaminen => Aiheen aloitti: hirvi - Tammikuu 23, 2008, 15:07:19 ip
-
Heipä.
Tekisi mieli kokeeksi paahtaa vähän kahvia. Enää ei puutu kuin 3 asiaa:
Paahtovempele, raakakahvi ja homman vaatima sormituntuma.
Kahvia tiedän saatavan ainakin HasBeanista ja Kaffecentralista, mutta onko joku lajike ehdottoman suositeltava/epäsuositeltava ensimmäiseksi lajikkeeksi? Yrittäisin mielelläni melko tummaa, espressoksi sopivaa kahvia.
Uunipaahdosta Tuomas oli kirjoittanut hyvän jutun. Mutta sopisiko pieni mutta raskas pyöreä paistinpannu uuniastiaksi, hyvin lämmitettynä antaisi tasaisen lämmön (ja vain hiukan makua:). VAi sittenkin Tuomaksen käyttämä pizzavuoka? Miksei uuni voi olla kiertoilmalla? Riittääkö 275, uunista ei taida lähteä sen enempää?
Entä voiko liedellä paahtaa, rännärin sijasta mainittu pieni painava valurautapannu ja lasta jolla pyörittelisi papuja?
Saako IRoastilla parempaa kuin uunissa?
Kiitos,
kahvisatoa odotteleva Hirvi
-
Yirgacheffe on ainakin helppo ja yksinäänkin maukas. Tosin ei juuri mikään lajike ole yksinään oikein hyvä, vaan yleensä tarvitaan 3-5 lajiketta tuomaan kokonaisuuteen kaikki tarvittava. Älä paahda liian tummaksi, keskitumma on yleensä hyvä espressoon. Eli toisten raksujen alkuun tai ehkä minuutin verran siitä eteenpäin.
Paistinpannuakin voi käyttää astiana uunissa ja sillä voi paahtaa liedelläkin. Liedellä paahtamisessa on oma osaamisensa ja tasaiseen tulokseen pääseminen on vielä vaikeampaa.
Iroastilla saa parempaa (tasaisempaa) kuin uunissa ja helpommin. Mutta kyllä uunissakin hyvää saa.
-
Kiertoilma kaiketi lennättelisi kuorisilppua ympäri uunia...
Meikäläisellä paahtolämpötila uunissa ollut se 225, toimii hyvin. Enemmällä palaisi.
-
Kiertoilma kaiketi lennättelisi kuorisilppua ympäri uunia...
Näin minäkin olen ajatellut. Kotipaahtokirjassa taas suositellaan, että käytetään nimen omaan kiertoilmaa. Ohjeena on, ettei tavan uunia kannata edes kokeilla. Minusta kannattaa.
Liedellä paahtaessa, olipa käytössä sitten rännäri tai pannu, papuihin tulee helposti palamispisteitä. Uunilla sen pystyy välttämään. Suosittelen rännäriä tai "wokkia" elävälle tulelle, kaasulle tai nuotiolle. Semmoisessa tuo vanha tekniikka on erinomainen - suorastaan huippu.
Viime kesänä paahtelin mökillä nuotiolla kahvia, ja se oli kyllä herkkua. Ymmärrän hyvin, miksi etiopialaista kahviseremonia-kahvia kehutaan, vaikka yleensä käytetäänkin vain yhtä papua. Nuotiolla kahviin tulee hurjasti makua, eikä haikkaa vaikka keittelisi juoman heti paahdon jälkeen.
Älä Hirvi tee paahtamisesta turhan suurta asiaa. Eikun vaan rohkeasti kokeilemaan. Jos kotipaahto on ollut vallalla kahvin ensimmäiset 500 käyttövuotta, niin eipä tuota kannata säikkyä tätä viimeistä 5-6 teollisen paahdon vuosikymmentä tässä välissä. :wink:
Näin minä ajattelen. Saapihan noita paahtokaavioita piirrellä, jos omaa teknikkoluonnetta...eikä se tietenkään haittaakaan. Itselleni riittää näppituntuma. Aloitat vaan riittävän kovalla lämmöllä, muuten kahviin jää puumainen tai heinäinen maku. Lopussa sitten kuuntelet raksuja ja lopetat paahdon kun väri on miellyttävä. Sitten vain putsaamaan ja jäähdyttelemään.
-
Kiitos tähänastisista neuvoista. Kokeilen kyllä kunhan joudan hakemaan papuja ja evakuoimaan kotijoukot.
Kiertoilmaa ei varmaan kannata kokeilla ilman ylimääräistä tuulettimen suojaritilää - uunin mukanahan tulee pieni pestävä rasvasuodatin kiertoilmaropellin eteen laitettavaksi.
Mikä on se kotipaahtokirja jonka mainitsit, Tuomas?
t. Hirvi
-
Ja minimi on ensimmäiset poksut loppuun, sillä muuten osa kahvista jää raa'aksi ja maku on todella ruohomainen ja puumainen (ja kukapa haluaisi juoda puumalta maistuvaa kahvia). Jos liedellä kokeilet, niin älä tosiaan polta kahvia. Usein luullaan, että kahvi pitää paahtaa tosi kuumassa, mutta ei, se pitää paahtaa tasaisessa lämmössä eikä kuumalla pintakontaktilla niinkuin pihvi. Levy kolmoselle, kansi päälle ja ravistelua koko ajan voisi olla aika toimiva resepti.
-
ja kukapa haluaisi juoda puumalta maistuvaa kahvia
:lol:
kun kerta näätäkahvia ja lintukahvia löytyy, niin mikseipä tuota puumakahviakin...
-
Paahtokirja on Kenneth Davidsin Home Coffee Roasting: Romance and Revival. Oikein mukava kirja hyllyssä.
Sama "kahvi-guru" vastaa ymmärtääkseni sivustosta: http://www.coffeereview.com/.
Allekirjoitan esan ohjeista kaiken muun paitsi seuraavaa tarkennan:
Levy kolmoselle, kansi päälle ja ravistelua koko ajan voisi olla aika toimiva resepti.
Jatkuvalla ravistelulla pannu tai rännäri menettää kontaktin levyyn ja lämpö jää liian miedoksi = puumainen maku. Ränärillä käytän aina kolmosta, mutta kammen pyöritys pitää pavut liikkeessä. Ravistelua sitten aina välillä. Kattilassa tai kasarissa homma on hankalampi, koska lastan käytön vuoksi ei voi laittaa kantta päälle. Ei siis ole "kuumaa sisäilmaa" paahtotilassa ja paahto perustuu kontaktiin kuuman alustan kanssa.
Eilen innostuin paahtamaan kahvia pitkästä aikaa. Tuli Kreikasta ostetut pienpaahtimon tuliaispavut juotua loppuun. Perus ibriksekoitukseni rio-y, yirgacheffe, guatemalan entre rios paahtui uunissa 225 asteessa 10 minuuttia. Pienet pavut hieman tummemmiksi kuin isommat rio-y pavut. Mikä ei haittaa, sillä rio-y kitkeröityy tummemmissa paahdoissa. Illalla tarjoilen kahvia blini-vieraille...hmm.
-
Paahtokirja on Kenneth Davidsin Home Coffee Roasting: Romance and Revival.
Jep. Tuo on oikein hyvä peruskirja. Siitä voi katsastaa suhteellisen hyvän "tiivistelmän" täältä (http://www.lucidcafe.com/homeroast.html).
-
Avasin tätä varten tilin Hasbeanilla ja tilasin sieltä paria espressoa paahdettuna sekä friman omaa espressosekoitusta vihreänä. Ajattelin, että sen maku olisi riittävän tuttu, ettei paahtovirheet ja yksittäisen pavun erikoiset makuvivahteet mene sekaisin maistettaessa. Voi kyllä käydä niin että sekoituksesta tulee epätasainen paahto. Sitten kun lopputulos on vähän tasaisempi, pitää tutustua tuohon melko laajaan papuvalikoimaan.
Te olitte saaneet hyviä tuloksia 225 asteella, muissa lähteissä suositellaan ainakin kaasu-uunille joitain kymmeniä asteita korkeampia lämpötiloja?
t. englanninpakettia odottava hirvi
-
Onkos kukaan kokeillu paahtaa kahvia semmosella popcornikoneella? Coffeegeekin puolella oli juttua siitä. Kokemuksia?
Olis joutilaana tommonen popcornikone ja olisi hyvä löytää sille käyttöä :D
-
Kokemuksia?
Tästä (http://www.ristretto.fi/foorumi/posts/list/178.page) ketjusta löytyy joitakin isojp:n kommentteja tuosta. Käsittääkseni on vielä nykyäänkin varsin tyytyväinen lopputuloksiin.
-
Kokemuksia?
Tästä (http://www.ristretto.fi/foorumi/posts/list/178.page) ketjusta löytyy joitakin isojp:n kommentteja tuosta. Käsittääkseni on vielä nykyäänkin varsin tyytyväinen lopputuloksiin.
Tänks! Perhana sentään, totahan pitäis melkein kokeilla. 10 euron popparikone seisoo täysin joutillaana kaapin perällä ja on juuri tuota samaa mallia kuin coffegeekin jutussa.
Joskin taitaa olla melko roskaista ja savuista puuhaa, joten tota pitäisi melkein harrastaa ulkona...
-
Käsittääkseni on vielä nykyäänkin varsin tyytyväinen lopputuloksiin.
Joo, poppariin olen varsinkin tyytyväinen. Paahdan nykyisin I-roarilla ja popparilla samalla kertaa sekoituksen, riippuen pavuista saan paahdetuksi 210-250 g:n satsin.
Joskin taitaa olla melko roskaista ja savuista puuhaa, joten tota pitäisi melkein harrastaa ulkona...
Ei tarvitse ulkona paahtaa ja on helppoa kuin heinänteko. Onko sinulla kyseessä siis samanlainen vekotin kuin minulla? Eli ilman lämmitys/sekoitusreiät ovat paahdinkammion pohjan tuntumassa sivuilla? Jos on, niin sitten kone on ok. Laitan sinulle paahtamisesta aluksi muutamia vinkkejä ja illalla voin liittää tähän ketjuun muutaman kuvan omasta systeemistä, niin pääset paremmin jyvälle...
- Sen päällä olevan muovikuvun saat jättää paahdon aikana pois, sillä ei käytännössä tee yhtään mitään.
- Sen tilalle teet foliovuoasta jonkinlaisen tötterön paahdinkammion jatkoksi. Näin pavut pääsevät rauhassa paahdon aikana turpoamaan ja niitä kuumia papuja ei tarvitse lattialta poimia :oops:
- Papusatsin grammamäärällä voit säätää paahtoaikaa. Optimiksi olen normaalin kokoisilla pavuilla havainnut olevan 120 g, tälloin ekat naksut tulevat 4 min. jälkeen ja toiset noin 7- 8 minuutissa. Jos sinun satsi on vain 50 grammaa, et saa eka naksuja tulemaan ennen kuin popparin suojavastus lyö päälle.
- Paahdon voit tehdä tiskipöydän päällä tai kuivassa tiskialtaassa , jolloin papujen kuorijäte on helppo siitä siivota. Eikä ne edes leijaile kauas, itsellä on muovinen tarjotin popparin alla ja montaa roskaa ei sen ulkopuolelle leijaile. Palaan illalla asiaan..
-
Ei tarvitse ulkona paahtaa ja on helppoa kuin heinänteko. Onko sinulla kyseessä siis samanlainen vekotin kuin minulla? Eli ilman lämmitys/sekoitusreiät ovat paahdinkammion pohjan tuntumassa sivuilla?
Joo on juuri tuollainen malli. Oiskohan valmistaja ollut joku Princess tms. Tulevat varmaan kaikki samalta halpiskiinalinjalta ja lyödään vaan eri kuoret kiinni :D
Kiitoksia jo tässä vaiheessa vinkeistä!
-
Allaolevassa kuvassa on minun tällä hetkellä "laadullisesti" ykköspaahdin. Konfiguraatio on yksinkertainen ja sellaiseksi se saa jäädä, tuosta nyt näkee sen idean. Popparin hormiosan korotus koostuu siis alumiinivuoasta leikatusta palasta joka on sitten sovitettu I-roastin mukana tulleeseen savun ohjaukseen tarkoitetun soviteputkenpalan sisälle. Puhalluksessa tulevan kuorijätteen ohjauksessa pöytäpinnalle käytän terässiivilää. Kaiken varmaan voi tehdä vielä yksinkertaisemminkin, vaikka peltipurkista tai alumiiniputken pätkästä.
Kokeilin sitten vielä paahtaa varmuudeksi käyttämääni normaalia (120 g) satsia pienemmällä määrällä, 70 grammaa, ja niinhän se meni kuten muistelinkin. Ensimmäisten raksujen aloitusaika menee myöhemmäksi (n. 6 min.), mutta niiden äänen voimakkuus myös katoaa. Eli ei hyvä. Tuo mitä normaalisti käytän satsina, 100-120 grammaa antaa todella voimakkaan kuuloiset ekat raksut ja makukin on paahdossa kohdallaan..
Tuossa täytyy vain muistaa ennakoida paahtamisen lopetus riittävän ajoissa, koska erillistä papujen jäähdytyssysteemiä minulla ei ole. Jos ekat raksut tulevat siis 4:30, niiden kesto noin 1:30, lopetan paahdon 7 minuutin kohdalla. Tällöin saan pavut jäähdytettyä sopivalle espressopaahdolle (kuitenkin ennen toisia raksuja).
Toivottavasti tästä sepustuksesta olisi jollekin hyötyä ja myös samalla madaltaisi kynnystä kokeilla popparilla paahtamista.
(http://E:\Kahvi\poppari.jpg)
-
Toivottavasti tästä sepustuksesta olisi jollekin hyötyä ja myös samalla madaltaisi kynnystä kokeilla popparilla paahtamista.
Kiitos kokemuksistasi ja hyvästä kuvasta. Moni meistä näkisi varmasti mielellään kuvan laitteestasi osina, tai ainakin ilman tuota päälimmäistä "hattua". Jos vaan jossain välissä ehdit. Mutta kiitos jo tähänastisesta avusta!
cartman
-
Toivottavasti tästä sepustuksesta olisi jollekin hyötyä ja myös samalla madaltaisi kynnystä kokeilla popparilla paahtamista.
Kiitos kokemuksistasi ja hyvästä kuvasta. Moni meistä näkisi varmasti mielellään kuvan laitteestasi osina, tai ainakin ilman tuota päälimmäistä "hattua". Jos vaan jossain välissä ehdit. Mutta kiitos jo tähänastisesta avusta!
cartman
Joo noista virittämistäsi härpäkkeistä olisi kiva nähdä kuvat irrallaan. Jos vaan jaksat vaivautua :-)
-
Viimeksi kun tuo akku pääsi digikamerasta loppumaan kesken kuvaussession, niin laitetaan vielä muutama kuva lisää meikäkäisen insinööritaidoista :oops:
Viimeinen kuva on 120 gramman paahdosta. Tuo määrä on varmaan popparin sekoituksen äärirajoilla, mitä sillä pystyy kerralla tasaisesti paahtamaan.
(http://E:\Kahvi\poppari3.jpg)
-
(http://E:\Kahvi\poppari4.jpg)
-
(http://E:\Kahvi\poppari2.jpg)
-
Te olitte saaneet hyviä tuloksia 225 asteella, muissa lähteissä suositellaan ainakin kaasu-uunille joitain kymmeniä asteita korkeampia lämpötiloja?
Uunit ovat yksilöllisiä. Jaminusta tuntuu, että uunin teho vaihtelee ajoittain. Jos harrastaisin tummempia paahtoja aloittaisin varmaan tuolla 250 asteella. Alunperin paahdoin sillä, mutta siirryin hieman lievempään, kun pavuissa oli merkkejä sisäisestä halkeamisesta. Eli papu on tällöin kaiketi sisältä palanut??? vaikka pinnalta hieman vaaleampi.
Mutta miedommalla lämmöllä aromeja menee ehkä hieman hukkaan. Kumpi on sitten pahempi. 225 asteessa paahtamani kahvi sai ibrikillä keitettynä vilpittömiä kehuja blini-vierailta.
Nuotiopaahdossa aromit olivat kyllä huikeat uunipaahtoon verrattuna. Luulisin, ettei millään kotikonstilla paastä samaan tulokseen, kuin elävällä tulella ja vanhalla kunnon rännärillä. Tosin noita i roasteja ja muita en ole koskaan kokeillut. Mutta luulisin näin, kun samaan ei yllä minusta edes pienpaahtimojen takuutuore kahvi.
-
Toiset raksut tulevat juuri pavun säröilemisestä, kun taas ensimmäise poksut tulevat veden höyrystymisestä. Keskitummat pavut ovat siis aina halkeilleita.
-
No ni, HasBeanilta tuli tänään paketti. Luulin tilanneeni kahta paahdettua ja yhtä vihreää, ja etiketissäkin kai jotain sellaista sanottiin, mutta mitä vielä, joka paketista tuli raakaa papua.
Koska kaupan kahvit olivat vähissä niin eipä kun tuumasta toimeen. 130g kakkuvuokaan, 225 mittariin ja kello käymään. Uunin edessä kyttääminen oli epämiellyttävää, koska uuni puhaltelee jäähdytysilmoja päin kokkia. Neljän minuutin päästä alkoi tuoksumaan viljakuivurille, pientä ruskettumista reunoilta alkaen.
Pientä rapinaa kuului jossain yhdentoista minuutin kieppeillä mutta oli vaikea sanoa, oliko se ensimmäinen, toinen vai kolmas :) raksu. Tämä kun on blandista, ja voihan olla että eri pavut eri aikaan..?
Lievä kahvin tuoksu sekottuu nyt ylikuumenneen viljan tuoksuun, nostan lämpöä 240:een ja minuutin päästä alkaa hirvittää ja otan kahvin pois. Ei tuoksu juuri miltään. Savuakin aika vähän.
En tiedä vielä millaista tuli. Voisin vaikka vannoa että kahvi tuoksuu tunnin päästä paremmalta kuin heti paahdon jälkeen.
-
Toiset raksut tulevat juuri pavun säröilemisestä, kun taas ensimmäise poksut tulevat veden höyrystymisestä. Keskitummat pavut ovat siis aina halkeilleita.
Tämäpä oli tärkeä tieto. Täytyy kokeilla tänään 250 asteella paahtamista. "Espresso-paahtoon" asti.
[quoet=hirvi] Pientä rapinaa kuului jossain yhdentoista minuutin kieppeillä mutta oli vaikea sanoa, oliko se ensimmäinen, toinen vai kolmas raksu. Tämä kun on blandista, ja voihan olla että eri pavut eri aikaan..?[/quote]
Liian hitaasti ehkä tapahtuu tuo paahto. siihen viittaisi myös tuo savun vähäisyys ja selvä ylikuumenneen viljan tuoksu. Rapina on hyvällä lämmöllä jopa niin voimakas, että papujen näkee liikahtelevan - siis ihan oikeasti.
En tiedä vielä millaista tuli. Voisin vaikka vannoa että kahvi tuoksuu tunnin päästä paremmalta kuin heti paahdon jälkeen.
Joo, kyylä tuoksu hieman muuttuu, mutta jos kahvi paahtuu liien hitaasti, ei puun ja viljan / heinän makua saa enää millään pois. Sinne se jää.
Uunipaahdossa tuoksu jää miedommaksi kuin esim rännärillä. Olen miettinyt pääseekö aromeja väljässä tilassa karkuun. Rännärissähän papujen savukin pysyy paremmin pienessä tilassa. luulisi "savustuksenkin" vaikuttavan makuun.
Kokeilen itse tänään 250 astetta pitkästä aikaa. Kertoilen huomenna tarviiko päivittää tuota uunipaahto-ohjetta. Tanskalainen sivusto neuvoo käyttämään 250 astetta uunipaahdossa. Itse tulkitsin ilmeisesti sisältä halkeilleet pavut väärin ja madalsin siksi lämpöä.
Uunipaahtoa kokeilevien kannattaisi ehkä ostaa sellainen erillinen uunilämpömittari (maksaa alle kympin), jolla saisi selville uunin todellisen lämmön. Itse en ole tullut ostaneeksi.
-
Jep, ja sellaisen huomion vielä tein että 130g oli paahdon jälkeen 107g. Kun otin lastin uunista, papujen pinnalle nousi kosteutta, tai öljyä. Jäähdyttyään pavut olivat ihan kuivia ja näyttivät tasan kaupan espressopavuilta.
Turha luulla että homma olisi onnistunut ekalla kerralla kuitenkaan. Aamulla keittiössä oli lievä mutta epämiellyttävä pohjaanpalaneen käry, vaikka pavut eivät näyttäneetkään pohjaanpalaneilta. Uuni tai pavut eivät myöskään haisseet pohjaanpalaneilta, ja paahtoastia oli pesty.
Pavut tuoksuivat varsin miedosti, ja käyttäytyivät aivan normaalisti. Tuli ihan ok näköinen kahvijuoma ja crema.
Maku oli kuitenkin melko lattea ja hapan, ja "paistetulle" kahville tunnusomaisiksi mainitut viljapellon ja ruohon aromit saattoi tunnistaa.
Ensimmäisellä paahtokerralla oli siis tarkoitus mahdollisimman paljon jäljitellä ristrettolaisten onnistuneita kokemuksia, joista siis vielä vöyräs kiitos.
Uunit ovat yksilöitä ja vuokakin oli vähän korkealaitaisempi, joten luulen että ensi kerralla aloituslämpö on jotain 230-235 ja sillä ehkä loppuun asti. Yritän malttaa odottaa sitä toista raksua.
Sillävälin HasBean saisi vaikka lähettää toimituksesta uupuneet paahdetut, niin että saa välillä juotavaakin kahvia.
-
Kun otin lastin uunista, papujen pinnalle nousi kosteutta, tai öljyä.
Tarkistan vain: ethän siis tosiaankan antanut papujen jäähtyä siinä vuoassa vaan heti uunista otettuasi kippasit ne kattilaan/siivilään jonka jälkein kaadoit niitä reippaalla tahdilla astiasta toiseen? Eli jäähdytit pavut siis nopeasti (koska ei sieltä nyt kovin pitäisi sitä öljyä paahdon loputtua pitäisi puskea ulos)?
-
hah, täällähän on nopea palvelu :)
Vain uunista nostettaessa muutaman pavun huomasin työntävän vähän kosteaa pinnalle.
Saattoi siinä puolenkin minuuttia mennä ennenkuin aloin heiluttelemaan, ensin lavuaarin päällä ja sitten ulkona. En hoksannut että tuossa on kiire.
Otan huomioon seuraavassa paahdossa.
-
Kiire siinä on. Itse kumoan pavut heti isoon siivilään. Laitan toisen päälle ja siirryn reippaasti parvekkeelle. Sitten vain papuja siivilästä toiseen. Tuuli erottelee helposti "kuoret".
Kun pavut alkavat olla lähelle käden lämpöisiä ne voi pakata. Tosin ei liian tiiviisti. niistä kuulemma irtoaa kaasuja, jotka saattavat halkaista liian tiiviin astian. Itse en ole sellaiseen tömännyt.
Mutta lämpö alas pavuista niin nopeasti kuin suinkin. Jotkut sumuttavat aavistuksen vettä sumutuspullosta pavuille. Itse en ole rohjennut kokeilla. Tämä kuulemma auttaisi aromien säilymistä.
-
Oma konsti jäähdytykseen parvekkeella on iskeä tuuletin kiinni parvekkeen pistorasiaan ja kahden muovisen lävikön avulla kaadella aivan tuulettimen edessä.
-
Kokeilin 250 asteessa paahtoa pitkän tauon jälkeen. Tuoksu kahvissa oli selvästi voimakkaampi, vaikka en rohjennut ihan niin tummaksi paahtaa kuin tavoittelin. Pavut näköjään hieman vaalenevat jäähtyessään.
Oletteko muut kotipaahtajat huomanneet vastaavaa. Tekevätkö kuumat öljyt pinnan tummemman näköisiksi?
Mausta en siis osaa vielä sanoa, mutta tuoksu on tosiaan 225 asteessa paahdettua selvästi voimakkaampi. Itselläni tuo miedompi lämpö toimii hyvin ibrik-kahville. Kreikkalaisessa kahvissa on usein hieman hitaan paahdon makua.
Mutta kokeile "hirvi" ihan reilusti kovempaa lämpöä. Itselläni ekat raksut alkoivat kuulua 4,45 sekunnin kohdalla. Papusekoitus aiheutti ehkä sen, että en oikein erottanut milloin toiset alkoivat. Raksahtelua kuului vielä juuri ennen kuin otin pavut uunista tasan 10 minuutin paahdon jälkeen. Osa pavuista oli lienee ohittanut toisen raksun ja osa vasta kesken.
Mutta onpa hyvä kahvin tuoksu käsissä...huomen aamulla mutteriin keittymään. Kirjoittelen sitten miltä maistui.
Sekoitus oli
50 % Brazilian fadenza luomu
25 % Reilun kaupan tansanialainen Arabica
25 % Norsunluunrannikolta tuleva Robusta
-
Joo. Aamukahvit juottu. Maistelin hieman kahvia siltään ja muutoin join köyhän miehen lattena.
Mukava puraisu kieleen oli tuossa paljaassa kahvissa. Ei kuitenkaan liian hapan. Tuoksu selvästi suklainen ja mukavan paahtunut. Maitokahvina toimi myös tosi hyvin.
Väittäisin, että tämä sekoitus hakkaa kevyesti suurimman osan marketti pavuista. Pienpaahtimoiden tuotteet on toinen juttu.
Jatkan kyllä paahtamista edelleen 250 asteessa.
Nyt kun muistelen niin, yksi syy alempaan lämpöön siirtymisessä oli tasaisemman paahdon saaminen. Eli kovassa lämmössä vaaleaa paahtoa tavoitellessa jäi liikaa turhankin vaaleita papuja.
Mutta, jos tavoittelee tummaa paahtoa, on 250 hyvä lämpö uunipaahdolle. Ainakin tällä kokemuksella.
Pitäisi kai ruveta pitämään kirjaa paahdoista, ajoista sekoituksista ja tuloksista...
-
En tiedä, paraneeko papu vielä 24 t paahdosta vai onko tässä itsekritiikin määrä selittävänä muuttujana, mutta eilen töiden jälkeen (+20t) maistui paremmalta, ja tänään aamukahvina maidon kanssa suorastaan erinomaiselta. Joka tapauksessa, moukan tuuria. Näin alkuvaiheessa olen äärimmäisen tyytyväinen jos saan aikaiseksi juotavaa kahvia ilman tulipaloa :)
En uskalla nostaa lämpöä suoraan 250:een kun tämäkin 225-235 on juotavaa. Yritän ehkä samaa aikaa mutta 235:llä. Katsotaan nyt päätyykö 250:een asti, nämä lukemathan eivät kai oikeastaan ole vertailukelpoisia eri uunien, vuokien ja papujen kesken.
-
En tiedä, paraneeko papu vielä 24 t paahdosta vai onko tässä itsekritiikin määrä selittävänä muuttujana, mutta eilen töiden jälkeen (+20t) maistui paremmalta, ja tänään aamukahvina maidon kanssa suorastaan erinomaiselta.
Itseasiassa niiden olisi hyvä antaa levätä vähintään sen pari kolme päivää paahdon jälkeen. Näin maku tulee paremmin esiin kun liiallinen hiilidioksidi on poistunut. Jahka saat hasbeaniltä niitä valmiiksi paahdettuja niin ota niistä pussit talteen. Niissä on semmoinen minigrip sulkija ja ovat ilmatiivitä poislukien pussissa olevaa venttiiliä joka päästää liialliset (hiilidioksidi)kaasut pois pussista. Niissä on hyvä levähdyttää kahvia kotvan aikaa.
Varsinkin espresson kanssa voi olla ongelmia liiallisen tuoreuden kanssa - cremasta tulee semmoista tiskivaahtoa ja maku ei tule kauhean hyvin esiin (ja saattaa olla välillä vähän "pistävä"). Suodatinkahvilla ja pressollakin tuo hiilidioksidi aiheuttaa ongelmaa kun puruihin muodostuu ns. "bloom" = "hiilidioksidihöttö" niihin vettä kaadettaessa ja purut nousevat nesteen pinnalle kellumaan. Tämä vaikeuttaa kunnollisen uuton aikaansaantia jos ei ole huolellinen.
-
Vähintään 12 tuntia paahdosta pitää antaa levätä. Silloin vasta kahvi alkaa haista ja maistua kahvilta. Riippuu sitten pavuista ja paahdosta, milloin ovat parhaimmillaan, mutta yleensä siinä 1-3 vuorokautta paahdosta.
Ekat poksut kuulostavat ihan erilaiselta kuin toiset raksut. Ensimmäiset ovat kuin vaimeaa popcornin poksahtelua, toiset niinkuin riisimurojen risahtelua maidossa. Ekojen poksujen pitää antaa mennä loppuun, muuten kahvi jää raa'aksi ja maistuu siltä puumalta. Heti ekojen poksujen jälkeen kahvi on sitä "suomalaiseen makuun" paahdettua vaaleaa. Hyville pavuille ainakin minun mielestäni paras paahtoaste on keskitumman vaaleampi pää, eli toisten raksujen annetaan alkaa ja sitten seis. Joillain pavuilla toiset raksut alkavat jo ennen ensinmäisien poksujen loppua, mutta yleensä siinä on parin minuutin väli. Jos haluaa tummempaa, niin toisia raksuja voi jatkaa ehkä n. 2 minuuttia, riippuen tietty lämmöstäkin, mutta sen pidemmälle ei juuri kannata. Kun öljyt alkavat kihota pintaan, on viimeistään aika lopettaa paahtaminen, ellei halua hiilikahvia.
Mitä tummemmaksi paahtaa, sitä vähemmän papuun jää sille ominaisia aromeja ja sitä enemmän kahvi maistuu geneeriseltä paahdetulta sokerilta. Joku Kenya AAA esimerkiksi kestää hyvin tummaakin paahtoa, mutta sen hieno kukkaisaromi on parhaimmillaan nipin napin keskitummana. Muuhun kuin espressoon tietty voi kokeilla vaaleampaakin, mutta espressona vaalea paahto on niin hapanta, että hampaat liukenee.
-
Täytyy jo tässä vaiheessa kiittää hyvistä vinkeistä ja tiedoista!
Ei varmaan hasbeanin tilaus kerkeä viikonlopuksi kotiin, jotta pääsee testailemaan mitä tolla popparikoneella saa aikaiseksi :D . Tuli "vahingossa" tilattua satsiin vihreänä Etiopian Long Harraria, joka on hasbeanin mukaan erittäin vaikea paahdettava. Piti sitä paahdettuna tilailla... :oops: . Täytyy varmaan Yirgalla aloitella, joka pitäisi olla helpohkoa paahdettavaa.
-
Kun öljyt alkavat kihota pintaan, on viimeistään aika lopettaa paahtaminen, ellei halua hiilikahvia.
Hei tämä oli hyvä vinkki. Itselleni tummaksi paahtaminen on uusi juttu. Tuota vaaleata olen harrastanut. Laiskana miehenä en paahda kutakin lajiketta erikseen vaan valmiin sekoituksen. Silloin rasahtelu alkaa ja kestää taukoamatta. Öljyn ilmestyminen on hyvä merkki.
Itse asiassa eilen paahtamani kahvi on juuri tuohon pisteeseen paahdettua. Iltapäivällä keitin ennen lenkille menoa mutterikahvit ja hyvää oli. Sekoitukseen pitää ehkä lisätä hieman tukevuutta luovaa pohjaa.
Olisiko vinkkejä siihen?
Täytyy varmaan Yirgalla aloitella, joka pitäisi olla helpohkoa paahdettavaa.
Yirga on lempipapujani. Se on niin maukas, että maistuu monenlaisena paahtona. Siksi suopea kotipaahtoon. Pienenä papuna paahtuu vikkelästi sitten kun lämpö alkaa nousta. Älä siis polta vahingossa. Jos teet valmiita sekoituksia seuraa tarkkaan Yigan tummenemista. Muut jäävät vaaleammiksi.
-
Juurevaa potkua löytyy tavallisesta kohtuullisen laadukkaasta robustasta, joka yksinään maistuu poltetulta kumisaappaalta. Sitä voi sotkea sekaan tuommoisen 5-15 %. Myös Santoksen nimellä myytävä bulkkipapu on hyvä kahvinmakuinen peruskahvi, jolla voi hakea sekoitukseen pohjaa, jos aromikkaiden papujen perusmaku on ohut. Old Brown Java antaa mukavan voiaromin. Monsoon Malabar on hyvä antamaan lisää karamellia, todella makea papu. Nuo ovat minulla pääasialliset "säätöpavut". Yirgacheffea juon joskus sellaisenaankin, mutta yleensä tukevoitan vähän. Sumatra Lintung on myös itsessään varsin tasapainoinen, eikä tarvitse paikkaamista, maustamista vain.
-
Heh.. niinhän siinä sitten kävi... että pipariksi meni koko touhu ton popparikoneen kanssa.
Ekat raksut alkoivat jossain 30 sekunnin kohdalla mutta jatkoin paahtamista jonnekin 3 minuuttiin asti, jonka tuloksena koko kämppä täynnä savua, vihaisia ihmisiä ja tuloksena aikas tummia papuja :D.
Taitaa tää mun popparikone olla sitten tehokkaampaa mallia. Paahtoon laitoin 110 grammaa Yirgaa.
Uudestaan en aio kokeilla, sen verran savuista ja roskaista puuhaa.
-
Uudestaan en aio kokeilla, sen verran savuista ja roskaista puuhaa.
Kokeile uunia. Savuaahan sekin toki, mutta liesituuletin ja avoin ikkuna ovat oiva apu. Vaimo on muutaman kerran sanonut tunkkaisesta tuoksusta, mutta useammin hyvästä sellaisesta. :thumbup:
Paahdan parhaimmillaan viikottain eikä meillä mitään piintynyttä kahvin hajua ole...tai sitten koko perhe on tottunut siihen :roll: .
-
Uudestaan en aio kokeilla, sen verran savuista ja roskaista puuhaa.
Kokeile uunia. Savuaahan sekin toki, mutta liesituuletin ja avoin ikkuna ovat oiva apu. Vaimo on muutaman kerran sanonut tunkkaisesta tuoksusta, mutta useammin hyvästä sellaisesta. :thumbup:
.
Joo olisihan ton paahtamisen voinut hoitaa liesituulettimen alla, mutta en uskaltanut jos vaikka olisi lieskoihin lyönyt ym., ettei vaan koko kämppä pala sitten samantien :shock: .
Ehkä palataan asiaan kesällä ulkosalla tai jotain. Ton popparikoneen tehoksi ilmoitetaan 1200 wattia. Minkäs tehoisia muiden koneet on?
-
No nyt on kokeiltu toinenkin satsi. Aloituslämpö 230+ ja "puolikiertoilma", sellainen joka kierrättää aina kun lämpenee mutta ei muulloin.
Ensimmäisen raksun merkkejä 4min kohdalla, siinä kohtaa vähän jarruttelin ja sain menemään 12 min ennenkuin rupesi hirvittämään. Lopputulos: kovin samanlainen kuin edellinen kerta, mutta ilman ruohon (ja puuman) makua. Vähän hapan ja ikäänkuin...poreileva? Jäi ehkä vähän vaaleaksi minun makuuni. Mutta tuoreen kahvin aromit jäävät piiitkäksi aikaa. Allekirjoitan väittämän jonka mukaan tuoreus kompensoi makuvirheetkin. Seuraavaksi vähän tummempi paahto.
HB:sta tuli myös paahdettuja papuja, cup of excellenceä maistettu ja sekin on vähän saman makuista kuin tuo paahtamani "HB premium espresso blend" vaikka on epäilemättä paremmin paahdettu.
Tuleeko noista iRoasteista tms vähemmän kitkerää savua keittiöön ja vaatteisiin kuin uunipaahdosta?
-
Allekirjoitan väittämän jonka mukaan tuoreus kompensoi makuvirheetkin. Seuraavaksi vähän tummempi paahto.
Onko tuosta aistittavissa hieman innostuksen sävyä? :wink:
HB:sta tuli myös paahdettuja papuja, cup of excellenceä maistettu ja sekin on vähän saman makuista kuin tuo paahtamani "HB premium espresso blend" vaikka on epäilemättä paremmin paahdettu.
Olen miettinyt seuraavaa:
Onko ihmisten tottumus markettikahviin (lue kauan sitten, vaikkakin tasaisesti, paahdettuun ja heikkolaatuiseen papuun) niin lujassa, että tuore ja hyvä kahvi maistuu oudolta? Sen maut vieroksuttavat, koska aromikkuus menee yli standardien.
Eikö tuo tuoreen ammattipaahdon ja itsepaahdetun kahvin samankaltaisuus viittaa juuri paahdon tuoreuteen ja papujen laatuun? Ero on sitten paahdon tasaisuudessa ja paahtotekniikassa.
-
Tuleeko noista iRoasteista tms vähemmän kitkerää savua keittiöön ja vaatteisiin kuin uunipaahdosta?
Hiukan, mutta kyllä paahtamisesta aina melkoisesti käryä tulee. Liesituuletin täysille, tai jos ei semmoista ole, niin keittiöstä ovi kiinni ja ikkuna auki.
-
Jep, kyllä minulla on taipumusta innostua asioista ja ilman muuta ajattelin jatkaa erilaisten kahvien paahtamista. Ehkä noiden alkuperäkahvien enkä blandisten. Ihan sivistyksen vuoksi.
Kokonaan omaan paahtoon en ehkä siirry. Ongelmana ei ole niinkään hetkittäinen savu vaan keittiöön vuorokaudeksi piintyvä pohjaanpalaneen tuoksu.
En usko että juhlakatriina on makuhermojani turmellut, pikemminkin niin että kun minut on kasvatettu käristetyllä parisiennellä, oudoksun hieman tuollaisia kukkeita ja hapokkaita...Innostavaa on se, että vaikka kahvi maistuu aika lailla kaupan kahvilta, aromit jäävät "kummittelemaan" pitkäksi aikaa. Kerran on Parhialalta (?) ostettu Roberts (?) pystynyt samaan, mutta yleensä valmis kahvi ei.
Jopa HasBeanin paahdettu Cup of Excellence on vähän vaatimattomampaa kuin oletin, todennäköisesti siksi että pussin kyljessä oli puukonmentävä reikä :twisted: . Tämännäköisiin paketteihin varmaan tehdään jonkin verran "pistokokeita", ja ainahan vahinkoja sattuu. Lingtongit tulivat ehjänä ja menivät pakkaseen.
-
juhlakatriina
:)
todennäköisesti siksi että pussin kyljessä oli puukonmentävä reikä :twisted: . Tämännäköisiin paketteihin varmaan tehdään jonkin verran "pistokokeita", ja ainahan vahinkoja sattuu. Lingtongit tulivat ehjänä ja menivät pakkaseen.
Vähän kyllä ihmetyttää, että miksi ne pussit pitää auki saada. Jos siellä olisi jotain kiellettyä kivaa, niin eiköhän sen koira haistaisi ennen tullijannun moraa. Ja varsinkin kun esim. paahdettujen pussissa on vielä venttiili auki ulos. Raakapavuilla moisen voisi hyväksyä, sillä ne eivät taida operaatiosta tietää mitään.
-
Jep, kyllä minulla on taipumusta innostua asioista - - Kokonaan omaan paahtoon en ehkä siirry - -En usko että juhlakatriina on makuhermojani turmellut
:mrgreen:
Kannattaa olla varuillaan, tuon innostuksen kanssa. Itselleni on kyllä käynyt niin, ettei kaupan kahvi oikein enää maistu. Pienpaahtimoiden kahvia ostelen välillä, jos laiskotuttaa. Itse paahtamalla pääsee kyllä paljon halvemmalla.
Voisi jopa sanoa, että "tuorepaahto" on turmellut makuhermot, kun ei kaupan kahvi enää kelpaa ja useimmissa ruokaravintoloissa jää jälkiruokakahvit kuppiin.
Nyt on itselläni vielä sellainen tilanne, että pitäisi töihin löytää järkevä keitin. Vaihdoimme toimitiloja ja menetin lieden. Ei pysty keittelemään enää ibrikillä. Ketuttaa kun en arvannut ostaa syksyllä Kreetalta pienoiskeittolevyä (22 euroa).
Tuo suodatinkahvin keittely on yhtä :evil:. En ole pitänyt siitä koskaan, eikä tuoretta paahtoakaan viiti siihen tuhlata. :cry:
-
Nyt on itselläni vielä sellainen tilanne, että pitäisi töihin löytää järkevä keitin. Vaihdoimme toimitiloja ja menetin lieden. Ei pysty keittelemään enää ibrikillä. Ketuttaa kun en arvannut ostaa syksyllä Kreetalta pienoiskeittolevyä (22 euroa).
Osta tavallinen keittolevy (39 ööröä). Voit jatkaa oman kahvisi juomista, siihen olet jo tottunut ja tykästynyt.
http://www.clasohlson.fi/Product/Product.aspx?id=20435515
cartman
-
Tuo suodatinkahvin keittely on yhtä :evil:. En ole pitänyt siitä koskaan, eikä tuoretta paahtoakaan viiti siihen tuhlata. :cry:
Olethan siis testannut muitakin tapoja suodattaa kuin "keittimellä"? Eli manuaalisesti vettä kaatamalla, muulla kuin paperisuodattimella (jos haluat öljyjä mukaan), hieman toisentyyppisillä suodatustavoilla kuten chemexillä (http://www.chemexcoffeemaker.com/) tai muulla vastaavalla? (esim. hallitseva "baristamestari" suosii (http://www.jimseven.com/2007/04/03/thoughts-on-the-chemex/) aikalailla tuota chemexiä).
Noh, suodatinmenetelmän "dissaaminen" jotenkin vain aina särkee korvaani, sillä olen ainakin itse nauttinut useita oivia suodatinmenetelmällä valmistettuja kahviannoksia - näiden aikaansaaminen on vain vaatinut hieman paneutumista asiaan.
Eli ei ole ihan sama miten sen veden hujauttaa siitä kahvipedistä läpi. Moni keitin juoksuttaa sen veden siihen keskelle kahviannosta - tällöin jos ei ole tuoreiden purujen kanssa tarkkana niin käy helposti niin että sinne suodatinkartioon syntyy mahdoton "hiilidioksiidipöhö" jossa suurin osa puruista nousee ikäänkuin "kellumaan" ja alkaa karttamaan sitä keskelle liruvaa vesivanaa. Näin tuo vesi sitten kertyy suoraan sinne kartion pohjaosiin jolloin suurimmasta osasta puruja suodatus jää vajaaksi ja se osa puruista joka pääsee kontaktiin veden kanssa siellä alhaalla yliuuttuu. Tuloksena kitkerän laihaa ja aromitonta kahvia (tuoreista puruista).
-
Kannattaa olla varuillaan, tuon innostuksen kanssa. Itselleni on kyllä käynyt niin, ettei kaupan kahvi oikein enää maistu. Pienpaahtimoiden kahvia ostelen välillä, jos laiskotuttaa. Itse paahtamalla pääsee kyllä paljon halvemmalla.
Voisi jopa sanoa, että "tuorepaahto" on turmellut makuhermot, kun ei kaupan kahvi enää kelpaa ja useimmissa ruokaravintoloissa jää jälkiruokakahvit kuppiin.
Nyt on itselläni vielä sellainen tilanne, että pitäisi töihin löytää järkevä keitin. Vaihdoimme toimitiloja ja menetin lieden. Ei pysty keittelemään enää ibrikillä. Ketuttaa kun en arvannut ostaa syksyllä Kreetalta pienoiskeittolevyä (22 euroa).
Ikävä kyllä olen yrittänyt korvata määrän laadulla, mutta sain molemmat. Kouliintumaton makuhermoni diggaa työpaikan vaatekomeron kokoisen kahviautomaatin kahvia, se maistuu aavistuksen paperilta mutta purut vaihdetaan päivittäin ja voisin vaikka vannoa että osa on ensimmäisellä kierroksellaan.
En kyllä usko että oma työnantaja suhtautuisi suopeasti jos toisin keittolevyn työpisteeseen, eikä ainakaan vakuutusyhtiö.
-
Eli ei ole ihan sama miten sen veden hujauttaa siitä kahvipedistä läpi. Moni keitin juoksuttaa sen veden siihen keskelle kahviannosta - tällöin jos ei ole tuoreiden purujen kanssa tarkkana niin käy helposti niin että sinne suodatinkartioon syntyy mahdoton "hiilidioksiidipöhö" jossa suurin osa puruista nousee ikäänkuin "kellumaan" ja alkaa karttamaan sitä keskelle liruvaa vesivanaa. Näin tuo vesi sitten kertyy suoraan sinne kartion pohjaosiin jolloin suurimmasta osasta puruja suodatus jää vajaaksi ja se osa puruista joka pääsee kontaktiin veden kanssa siellä alhaalla yliuuttuu. Tuloksena kitkerän laihaa ja aromitonta kahvia (tuoreista puruista).
Pahasti menee taas offtopiciksi, mutta mutta... tuo tuntuu olevan ongelmana Moccamasterilla. Suodattimeen jää keskelle "tyhjä reikä", jonka läpi vedet sitten liruu laihana pannuun. Mikä tohon avuksi? Karkeampi jauhatus? Tuo käsin liruttaminen on kyllä melkoista taidetta. Kahta samanlaista kupillista ei saa kyllä millään aikaiseksi.
-
Suodattimeen jää keskelle "tyhjä reikä", jonka läpi vedet sitten liruu laihana pannuun. Mikä tohon avuksi? Karkeampi jauhatus?
Keität vain (melkein) täysiä pannullisia - silloin tuo ilmiö vähenee / poistuu. Pienellä purumäärärällä ja tuorella puruilla tulee suurimmat ongelmat. Asiaa voi yrittää kompensoida pitämällä tippalukkoa hetki alussa kiinni - sitten sekoittaa puruja vähän jollain tikulla että kaikki kostuvat ja pahimmat kaasut kaikkoavat - tämänjälkeen tippalukko (puoliksi) auki.
Tosin täyttä pannua keitellessä tulee toisenlaisia ongelmia tuoreilla puruilla - ne tursuvat helposti suodattimen reunojen yli. Tähänkin auttaa varovainen hämmentely ja pahimmassa tapauksessa virran hetkellinen katkaisu (jotta enimmät kaasut ennättävät haihtua).
Itse totesin loppujenlopuksi tuon käsipelillä keittelyn tuoreista pavuista siksi vaivattomimmaksi vaihtoehdoksi (täällä (http://www.ristretto.fi/foorumi/posts/list/649.page) on esillä aiheeseen liittyvää puuhastelua). Kahvi liruu vielä suoraan kuppiinkin...
-
Monissa keittimissä on jonkinlainen ratkaisu valuvan veden "jakamiseen", niin että se ei poraa yhtä helposti reikää. Se kuitenkin todennäköisesti jäähdyttää vettä aika tehokkaasti, jolloin oikeaan uuttolämpöön on hankala päästä.
-
Keität vain (melkein) täysiä pannullisia - silloin tuo ilmiö vähenee / poistuu. Pienellä purumäärärällä ja tuorella puruilla tulee suurimmat ongelmat. Asiaa voi yrittää kompensoida pitämällä tippalukkoa hetki alussa kiinni - sitten sekoittaa puruja vähän jollain tikulla että kaikki kostuvat ja pahimmat kaasut kaikkoavat - tämänjälkeen tippalukko (puoliksi) auki.
Heh, keitän pannullisen kahvia ja juon vain kupillisen :). Tippalukkoa ei tuossa filtterikipossa ole, mutta tukin sitä reikää kyllä hieman teipillä. Tämä auttoi aavistuksen.
Piti ihan piruttain kokeilla tuorepavuilla ja käsin liruttamalla mimmoinen lopputulos tulee. Paljon parempaa! Hieman tuli kitkeryyttä mukaan, mutta eipä ainakaan ollut reikää puruissa :lol: .
-
No ni, nytpä kärvensin taas 125g Sumatra Lingtongia. Verrokkina oli samaa tavaraa Steven ammattitaitoisesti paahtamana ja tarkoituksena oli paahtaa vähän tummempaa. Tulihan siitä melko mustanpuhuvaa, palamisen jälkiä en oikeastaan havainnut. Lämpö oli 230 1/2kiertoilmalla. Kesto taisi olla hiukan toistakymmentä minuuttia.
Homma on onnistunut nyt jo 3 kertaa, ja kaikki kahvi on ollut enemmän tai vähemmnän onnistunutta. Olen myönteisesti yllättynyt.
Pahin ongelma on savunmuodostus, jolle edes liesituuletin täysillä ei tunnu voivan mitään. Keittiö ja paahtaja molemmat haisevat pohjaanpalaneelle seuraavan vuorokauden. Vaikka käry ei ole toistaiseksi aiheuttanut porttaria keittiöön, voi olla että tästä ei ihan jokaviikkoista tapaa tule vaan osa kahvista tulee talouteen valmiiksi paahdettuna.
(edit, järkeistetty)
hirvi
-
Lämpö oli 230 1/2kiertoilmalla. Kesto taisi olla hiukan toistakymmentä minuuttia.
Homma on onnistunut nyt jo 3 kertaa, ja kaikki kahvi on ollut enemmän tai vähemmnän onnistunutta. Olen myönteisesti yllättynyt.
Pahin ongelma on savunmuodostus, jolle edes liesituuletin täysillä ei tunnu voivan mitään. Keittiö ja paahtaja molemmat haisevat pohjaanpalaneelle seuraavan vuorokauden.
Minäkin paahdoin toissailtana Rio-papuja vajaa 250 astetta. Paahto kesti aika tarkalleen 10 minuuttia ja aamulla aion maistella. Tarkoitus oli saada ibrikille sopiva suklainen paahto. Tuoksu on tosi lupaava. Omalla uunilla kova lämpö vaikuttaa todella myönteisesti tuoksuun.
Hienoa, että olet innostunut ja positiivisesti yllättynyt.
Totta on, että paahdosta jää vuorokaudeksi selvä jälkimaininki kodin ilmaan. Kerran olen itse saanut hälärin aikaiseksi. Unohdin laittaa liesituulettimen päälle.
Hajusta ei ole kotona valiteltu, joten aion jatkaa omilla paahdoilla enenevässä määrin. Nyt kun tuo mutteripannulle paahtaminenkin antoi myösteisen ja makuhermoilleni sopivan robustin maun. :roll:
Jatketaan harjoituksia. :thumbup:
-
Kokonaan omaan paahtoon en ehkä siirry. Ongelmana ei ole niinkään hetkittäinen savu vaan keittiöön vuorokaudeksi piintyvä pohjaanpalaneen tuoksu.
Kovasti täälläkin sormet syyhyävät uunipahdon perään... Harmi vaan että on niin savuista puuhaa. Jos olisi autotalli niin siellähän näitä paahtohommia voisi harrastaa.
Tota popparikonetta en enää kokeile, mutta uunipaahtoa voisi kokeilla. Paahtaisi loput tuosta Yirgasta pois ja katsoisi mitä niistä tulee :lol:
-
No niin, olihan sitä uunipaahtoakin sitten kokeiltava. Papuina Yirga ja määränä vaivaiset 60 grammaa (vähemmän kahvia = vähemmän savua). Uunissa lämpöä joku 230-240.
Pavut olivat pyöreässä muodossa alumiinipizzalautasella ja selkeästi reunoilta lähti tummumaan nopeammin. 3.30 kohdalla reunimmaiset alkoivat poksahtamaan ja jossain 8 min kohdalla alkoi sitten pientä poksahtelua tapahtumaan keskelllä. Reunalla pavut olivat jo aika tummia.
Tavoittelin hieman tummempaa paahtoa espressoa varten ja otin pavut uunista pois jossain 13 min. kohdalla. Keskimmäiset olivat pitkään niin vaaleita etten viitsinyt niitä raakoina ottaa ulos. Reunimmaisissa alkoi tässä vaiheessa näkyä öljyä pinnassa.
Savuongelma oli erittäin hyvin hallussa siihen asti kunnes luukun avasin aika loppuvaiheessa. Melkoinen pöllähdys savua tuli huoneistoon vaikkakin liesituuletin imi suuremmat pois ja raottelin luukun varovasti auki. Nyt on sitten taas kitkerät hajut kämpässä. Keittö kun on avomallia niin savut liitelee sitten koko kämppään.
Kuvan napsasin paahdetuista pavuista. Katsotaan huomenna mitä makunystyrät sanoo :shock:
(http://i239.photobucket.com/albums/ff89/migu2/pavut.jpg)
-
Aika tummia on tosiaan osa, jos kuva ei paljoa valehtele. Kokeile jykevämpää vuokaa. Alumiini johtaa niin hyvin lämpöä, että korostanee paljon tuota reunoilta nopeampaa prosessia. Turhan pitkä väli on reunimmaisten ja keskimmäisten rasahtelun välillä.
Sinällään, paahdossa saa olla mielestäni hieman vaihtelua. Moni kaupankin sekoitus on hieman eri asteeseen pahdetuista tehty. Mutta ei keskimmäisten odottelu saa aiheuttaa reunimmaisten hiiltymistä.
No maku kertoo heti menikö liian tummaksi. Jos on yhtään hiilen makua niin meni...
-
Jep, liian epätasaista oli paahtumisprosessi. Täytyy ensi kerralla kokeilla paksumpaa vuokaa. Jos vaikka saisi sitten hieman vaaleamman paahdon aikaiseksi :)
Kovin tummaksi menivät reunimmaiset ja mustimmat heitin suoraan pois. Ja mitä makuun tulee, en kyllä hiiltä siitä löytänyt. Joskin hieman outo makuelämys, mutta missään nimessä ei huono.
-
Joo ja tuossa vaaleimmat pavut ovat ihan alarajoilla, saattaa joku olla hiukan raakakin. Tämähän se suurin vaikeus on, tasaisuus. Yirgacheffe tosin on luonnostaankin epätasaisesti paahtuva lajike, se kuuluu asiaan. Kunhan papu on sellainen, että se toimii niin tummana kuin vaaleanakin, niin epätasaisesta paahdostakin voi saada oikein hyvää kahvia. Sellaista tehdään tahallaankin, saman pavun kahden eri paahtoasteen sekoittamista. Tietenkin parasta olisi, jos olisi sen suhteen valinnanvaraa.
-
Jep. Tuo on oikein hyvä peruskirja. Siitä voi katsastaa suhteellisen hyvän "tiivistelmän" täältä (http://www.lucidcafe.com/homeroast.html).
Tuo linkki ei taida enää toimia. Mutta tässä relevantti toimiva linkki: https://coffeegeek.tv/what-happened-lucid-cafe/
-
LucidCafe.com disappeared from the internet around May 2018. We took some time to find out what happened to the website.
What then happened to Lucid Cafe?
It looks like the site stopped publishing in May 2018. There is hardly any information indicating whether the site changed names or if someone else bought it. It appears that someone simply stopped paying the hosting fee.
Näille "we took some time to find out" tarkoittaa, että kirjoitettiin nettisivun osoite selaimeen ja katsottiin, mitä löytyy. ;D
-
Jep. Hiukan omituinen tuo juttu.