Ristretto
Kahvikeskustelu => Muu kahviaiheinen keskustelu => Aiheen aloitti: akallio - Marraskuu 12, 2007, 22:52:26 ip
-
Sattuipa tulemaan tuossa juuri kakkoselta Hullu Juttu -niminen ajankohtaisohjelma. Eräänlainen Penn&Tellerin kotimainen versio. Tällä kertaa aiheena oli gourmet, esimerkiksi erikoiskahvit. Kaffecentralenin Ulrikakin oli päässyt antamaan haastattelun, mutta ei varmastikaan tiennyt mihin asiayhteyteen se liimattiin...
Sinänsä harmiton ja hauska ohjelma. Mutta periaatteellisella tasolla (kun teoreetikko olen... :) tuollainen kritiikki on kyllä minusta aika potaskaa, ja lisäksi kun sitä tehdään työkseen niin myös vähän epämoraalista sellaista. Eli tätä nykyjournalismia parhaimmillaan.
Ohjelman pointtina oli, että gourmet-hömpötys on hölmöä. Ei siis esimerkiksi tämä klassinen "erottaako snobi huippuruoan tölkkikastikkeesta", joka kieltämättä osuu usein aika oikeaan. Minä olen sitä mieltä, että kaikki harrastaminen on hölmöä, koska se on harrastamisen ydinajatus. Harrastus ei ole järkevää työtä, vaan pitkälti sen vastakohta. Ja kaikki harrastukset ovat hölmöjä, toisiin on vain totuttu ja toisiin ei. Esimerkiksi niin yleinen mökkeily on hemmetin typerä harrastus: ihminen ostaa kovalla rahalla varsinaista asuntoaan paljon huonomman asunnon ja viettää siellä vapaa-aikansa.
Olisikin ollut kiinnostavaa kuulla ohjelman tekijöiden näkemys siitä, että mistä sitä pitäisi olla vapaa-aikanaan kiinnostunut jos erikoiskahvit ja kaikenlainen gourmet on niin hölmöä...
-
kuulostaapa tökeröltä, mutta sopii suomeen. täällähän ruokalakulttuuri on korvannut ruokakulttuurin... onneksi en katso toosaa, välttyy tuollaiselta kuonalta :D
-
Ei se nyt mitenkään tökerö juttu ollut. Alussa todettiin että "gourmet-hömpötys on sekoittanut suomalaiset pahan kerran", ja sitten kierreltiin eri paikoissa ja päiviteltiin että onpa hömpötystä.
-
no kyllä tuo ainakin kertomasi perusteella kuulostaa juntilta, jos gourmet-harrastusta sanotaan hölmöksi.
tää erikoiskahviasia rupesi muutenkin taas sieppaamaan, kun pistäydyin hakemassa päiväannokseni kom-teatterin vierestä yhdestä erittäin lupaavan näköisestä kahvilasta ja sain niin välinpitämättömästi valmistetun espresson, että se oli kyllä hyvien laitteiden väärinkäyttöä :cry:
-
Jos joku negatiivinen adjektiivi pitäisi keksiä, niin sanoisin tökerön sijaan että juttu oli vähän hölmö. :)
-
Jos gourmethössötyksellä tarkoitetaan sitä valitettavan yleistä ilmiötä, että laitetaan samaa soosia pikkuisen nätimmälle serviisille ja otetaan siitä kolminkertainen hinta, niin ei se kyllä ole pelkästään hölmöä, vaan yksinkertaisesti typerää. Kyllä se on sekoittamista, jos mikä.
Erilaisiin gourmetasioihin liittyvä harrastustoiminta sen sijaan lisää parhaassa tapauksessa kaikkien ymmärrystä ja sitä myötä saadaan maailmassa laatu ja hinta ehkä paremmin suhteeseen.
-
Ohjelman voi katsoa ylen arenasta http://areena.yle.fi/toista?id=908514, luultavasti toimii vain ms-videoplayerillä. Kaffecentralen osuus alkaa n. 4:45 minuutin kohdalla.
Oma kommenttini on, että totta kai homma (ja Ulrika) saadaan näyttämään ihan friikiltä/pimahtaneelta jos halutaan. Ei tarvita kuin yksi asiaan intohimoisesti suhtautuva henkilö (esim. espresson/kahvin tapauksessa Ulrika), joka selittää asiaa semmoiselle, jolla ei ole asiasta mitään hajua (juontaja + 99% katsojista). Lisäksi kun intohimoisen suhtautumisen tulosta ei voida TV-lähettimen kautta evaluoida, ts. katsoja ei voi maistaa ulrikan tekemää shottia ja todeta kahveissakin olevan eroja, vaikuttaa ulrikan intohimoinen suhtautuminen asiaan tosi hämärältä.
Ei sen puoleen, kun kaverini ekan kerran kertoi noita espressoon liittyviä juttuja, pidin häntä ihan pimahtaneena. Vaan kenellä on nykyisin prosessoriohjattu lämpötilansäätö (=PID) omassa espressomasiinassa. Kuka onkaan nyt se sekoboltsi....
Ihan yhtäläiseen joku musiikista nauttiva ja sen nauttimiseen intohimoisesti suhtautuva henkilö oltaisiin voitu ottaa tuohon ja taivastella kuinka sekoboltsi se on. Esim. Itselläni on 300euron kuulokkeet (http://www.shure.com/PersonalAudio/Products/Earphones/ESeries/us_pa_E4c_content)(Näyttävät enemmän napeilta, kuva lopussa) kannettavaan soittimeen ja yhteen aikaan mietin vakavasti 500euron mallia. Selitä sitten tuommoista tavalliselle kaduntallaajalle.
Uskon, että sama pitää paikkansa äärimmäisyyteen menneen auton tuunauksen kanssa, PC:n äänenvaimentamisessa, jne jne. Varmasti suurimman osan mielestä järjetöntä puuhaa, mutta harrastajille rakasta ja antoisaa. Eivät he sitä muuten harrastaisi, ellei siitä saisi mielihyvää.
Gourmeen ideana on käsittääkseni makuelämykset. Kun elintaso on noussut, on varaa maksaa makuelämyksistä. Ohjelma oli huono yritys syyllistää ihmisiä siitä, että panostavat makuelämyksiin, sen sijaan että aina söisivät makaroonilaatikkoa (Se on halpaa ja nälkä lähtee silläkin).
-
Jep, se lopullinen pointti oli aika hakusessa. Vähän yritettiin sellaista "kuinka ruoasta voi olla kiinnostunut kun osa ihmisistä näkee nälkää" ja "miksi rahdata erikoisia kaloja Japanista asti" -tyyppistä ajatusta muotoilla, mutta ei siitä oikein lopulta selvää ottanut.
Gourmet tarkoittaa käytännössä useimmiten sitä, että näprätään kotona jonkun pienen ruokakökkäreen tai juomalirun parissa. Se on erittäin ekologista touhua verrattuna mihin tahansa harrastukseen johon liittyy erillisten harrastuspaikkojen rakentaminen tai liikkuminen paikasta toiseen (puhumattakaan siitä jos harrastuksessa on kyse juuri siitä, esim. autoilussa).
Ja mitä hälänhätään tulee, niin nimenomaan bulkkiruokaa siitä on syyttäminen. Halpiskahvi tulee jättiplantaaseilta, perustupakka samoin, halpistonnikala pyydetään miten sattuu jne. Esimerkiksi nyt laadukkaat kahvipavut kasvatetaan yleensä tavallisen kasvillisuuden seassa ja poimitaan käsin. Eli ne työllistävät paikallisia, eivät aiheuta eroosiota jne.
Minun on siis vaikea nähdä miten gourmet on muilta pois. Logiikka on melkein samaa tasoa kun menisi synnytysosastolle paheksumaan tuoreita vanhempia siitä, että ovat onnellisia vaikka maailmassa on niin paljon onnettomia ihmisiä...
-
Niin... "gourmet" on hassu sana joka jostain syystä liitetään aina "kalliuteen". Kahviharrastushan lähtee puhtaimmillaan käyntiin siitä että haluaa käyttää kahvinsa valmistamiseen hyvää raaka-ainetta, eli tuoretta ja hyvätasoista kahvipapua. Sitten riittää lisukkeeksi edes jonkintasoinen mylly ja presso. Näihin ei nyt paljoa vielä rahaa uppoa. Jos pitää suodatinkahvista, niin ei siihen hyvään suodatinkahviin tarvitse välttämättä mitään Moccamasteria ostaa - riittää ihan tavallinen "irtosuodatinteline" jonkin pannun päälle. Suurin ongelmahan halvoissa suodatinkeittimissä on liian alhainen veden lämpötila, mikä "manuaalisesti" suodattamalla osuu lähes idioottivarmasti aina oikeaan.
Meneeköhän ne jossain tulevassa jaksossa naureskelemaan lihatiskille, josta ihmiset hakevat tuoretta lihaa eivätkä tyydy laarin "viimeinen käyttöpäivä" -kynnyksellä notkuvaan tarjouslihapakettiin - jonka sisältö näyttää koostuvan lähinnä jänteenkappaleista. :roll:
Mutta siis: suurin ongelmahan tässä kahviharrastuksessa on se että sitä markkinoidaan ihmisille etupäässä noiden (kalliiden) laitteiden kautta ja unohdetaan se tärkein eli raaka-aine. Kyllähän minunkin on sitten helppo "hymähdellä" ihmisille jotka ostavat 2000 euron "kappuziinoautomaatteja" ja työntävät niihin sisään mitä lähikaupan hyllyltä sattuvat löytämään ja silmät loistaen kehuvat syntyvää tuotetta "niiiin hyväksi" (kun kerta on kallis kone jolla se tehdään).
-
Ulriikasta tuli Ursula :D
-
Hullua ja kallista harrastusta "hifismiä" harrastaneena olen kokenut, että korva on todella muuntuvainen eri tilanteisiin. Korva hyväksyy virheitä ja korjaa niitä niin, että kuulemme äänen "helpommin". Samoin käy myös kielelle. Se mukautuu paikalliseen aromimaailmaan ja kykenee näiden "virheiden" joukosta maistamaan jotain aitoakin. Sitten kun olosuhteet muuttuvat, pomppaavat virheet pintaan, tulee sellainen rekyyli-ilmiö.
Ammattilaiskorva- tai kieli osaa tunnistaa virheet ja ilmiöt niiden ympärillä. kaikilla ei ole tähän vaadittavaa herkkyyttä, tai aikaa. Siksi helposti pienimmät nyanssit peitetään massalla joka jyrää. tämä siis vain oma mielipiteeni, ihmisten motivaatioihin en ota kantaa.
-
Minusta tuo oli hyvä! Kyllä gourmet-hössötykselle voi vähän nauraa, mutta kyllä hyvä ruoka ja kahvi on silti aina vaivan ja rahanmenon väärti ja tuo haastateltavan suvereeni ammattitaito ja innostus herätti varmasti enemmän kunnioitusta kuin huvittuneisuutta. Tai parhaassa tapauksessa molempia?
t. hirvi
-
no piti nyt viimein ihan tsekata tuo pätkä netistä. vielä kauheampi mitä olin kuvitellut... jos tuo ei ole tökeröä, niin mikä? pystyin vain vaivoin katsomaan hieman KC:n osuutta pidemmälle. olen suomessa kokenut kaikkein negatiivisimmaksi juuri tuollaisen junttimeiningin mitä tuo toimittaja ja koko ohjelma edusti :evil:
-
Niin tosiaankin. Kyllä osa kritiikistä oli ihan aiheellista, mutta suurin osa ampui ohi. Kuten täällä jo todettiin, on typerää laittaa rahaa kalliisiin harrastuksiin ylipäätään, jos ei vastaavasti uppoa syvälle itse harrastukseen ja opi siinä jotain. Sehän on tuhlailua ei harrastamista.
Mutta jos toimittaja ei arvosta gourmetia, niin minkäs sille mahtaa. Sivistynyt ihminen pitäisi suunsa kiinni.
Aiheellista on toki kysyä kuinka ekologista jokin on ja miten terveellistä on joku molekyyligastronomia lisäaineineen. Ne olivat mielestäni oikeaa kritiikkiä. Muu ampui aika pitkälle ohi. Mutta toisaalta ohjelmistahan saa tehdä oman tulkintansa.
Nyt toimittaja ja kuvaaja naureskelivat sille huonolle uutolle, mutta eipä baarimikkokaan tarjoile väljähtänyttä olutta tai korkkiviellaista viiniä. Tämä pitäisi toimittajienkin ymmärtää.
-
Mutta jos toimittaja ei arvosta gourmetia, niin minkäs sille mahtaa. Sivistynyt ihminen pitäisi suunsa kiinni.
Eiköhän ohjelman tekijäkaartikin jossain määrin ajattele tuon suuntaisesti, mutta kun dedis lähestyy ja taas pitäisi saada joku raflaava juttu aikaiseksi, niin ei auta nirsoilla. Joidenkin vaan pitää leipänsä eteen puhua, vaikka aina ei sanottavaa olisikaan...
-
Alkuperäiseen kysymykseen, että mitäs sitä sitten pitäisi harrastaa.. Suomessa ei mitään, tai varmasti joku narisee. Ei saisi kuin tehdä töitä ja olla onneton, se on okei. Kilpaa sitten naapurin kanssa parkkipaikalla aamulla autoa raapatessa naristaan, että kummalla menee huonommin, on vähemmän rahaa, vähemmän vapaa-aikaa, enemmän pakkoylitöitä ja kalliimmat lääkitykset. Sellainen on Suomessa sallittua, mutta ei missään nimessä se, että olisi sanotaannytvaikka onnellinen jostain.
Itse törmään tähän kun keskustelen mummoni kanssa. Hän on vahvasti sitä mieltä, että se on jo saatanasta ja paheksuttavaa, jos sitä kehtaa illalla istua alas ja lukea kirjaa. Hyvä äiti ja vaimo ei tee sellaista, vaan kaikki aika pitäisi käyttää kodin hoitamiseen, perheen passaamiseen ja muuhun sensellaiseen. Itselleen ei saa ostaa yhtään mitään, itseään ei saa hemmotella yhtään millään tavalla eikä itselleen varsinkaan saa ottaa yhtään aikaa.
Kysynpähän vaan, että mikä tekee tällaisten ihmisten elämästä elämisen arvoisia?
Harrastaminen on mun mielestä parhaimmillaan silloin, kun se on ihmiselle niin rakasta ja sytyttävää, että se tekee 'sekopäiseksi friikiksi'. Eikö se silloin ole kaikkein antoisinta? En sanoisi kovin hyväksi harrastamiseksi sellaista, että naama irvessä vinkuen ja naristen käydään kaksi kertaa viikossa((kolmas kerta luistetaan aina jollain verukkeella, kun ei huvita)) jääkiekkoharkoissa ja toivotaan, että meteoriitti tippuu hallin niskaan, ettei tätäkään roskaa tartteis..
Ihmisissä on vaan se outo puoli, että Jos Minä Itse En Ole Kiinnostunut Jostain, Siitä Kiinnostuminen On Idioottimaista. Sillä sitten päästään tekemään kaikkia tuollaisia ohjelmia, missä päästään julkisesti mollaamaan toisille rakkaita asioita. Minun ei tarvitse piitata, koska tämä ei kiinnosta minua.
Kahvi ja kaikki muukin gourmet on aivan yhtä hyvä kiinnostuksen kohde kuin mikä muu tahansa. Kaikki eivät välttämättä piittaa siitä, mitä suuhunsa tunkevat, mutta sellaisilla ei olisi oikeus kieltää sitä niiltä, jotka piittaavat.
Sanoisin vaan, että kateellisia ovat. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, kun ei ylettynyt.. :wink:
-
Ihmisen mieli on kova rakentelemaan sisä- ja ulkoryhmiä, ja korostamaan eroja niiden välillä. Kun joku asia on pinnalla, kuten vaikka nyt erilaiset gourmet-asiat ovat, niin jokainen joutuu miettimään että miksi itse ei lähde mukaan "hullutukseen". Ja niitä syitähän syntyy, alkaen siitä kuinka vääränlaisia asiasta kiinnostuneet ihmiset ovat ja jatkuen erilaisiin "rationalisiin" perusteluihin miksi kyseinen touhu on ihan hullua ja jopa epäeettistä.
Tällaiset mekanismit käynnistyvät vain silloin kun ulkopuolelta tuleva informaatiotulva on riittävän suuri. Ja puhetta gourmet-kikkailusta mediassa on toki piisannut. Sen sijaan kukaan ei tunne minkäänlaista tuskaa ja tarvetta selitellä itselleen sitä, että esimerkiksi miksi ei harrasta postimerkkien keräilyä.
P.S. Jurputuksemme on noteerattu...
http://ohjelmat.yle.fi/hullu_juttu/kylla_maailmaan_puhetta_mahtuu