Ristretto
Kahvikeskustelu => Muu kahviaiheinen keskustelu => Aiheen aloitti: corretto - Lokakuu 12, 2007, 21:42:05 ip
-
Tervehdys, olen upouusi täällä.
Haluaisin kysyä asiantuntijoiden arviota siitä, miten espresso vaihtelee Italiassa, mentäessä vaikkapa etelästä pohjoiseen. Itse olen Toscanan ystävä ja pidän sikäläisestä kahvista, mutta onko café erilaista aivan etelässä tai vaikkapa tirolilaisseuduilla? Ruokakulttuurihan vaihtelee Italiassa hurjasti maakunnittain.
-
Toivottavasti täältä tosiaan löytyy joku asiantuntija, koska itseänikin tämä kiinnostaa.
Pääsääntö lienee, että pohjoisessa paahto on vaaleampaa ja etelässä tummempaa. Nk. pohjoisitalialainen paahto on tavallaan normi espressossa, eli jos joku paahto pitäisi nostaa "espressopaahdon" asemaan niin se olisi pohjoisitalialainen.
Ja kahvi on vahvasti paikallinen asia Italiassa. Kahvilat käyttävät naapurikorttelin paahtimon papuja, eli tyypillisesti kahvi on hyvin tuoretta. Espresson valmistaminen saattaa taas olla vähän sinne päin, koska espresso on Italiassa volyymituote.
-
Lisäksi vaihtelee sekoitusten paahtotapa. Ainakin Venetsian seudulla tapana on sekoittaa ensin, paahtaa sitten. Etelässä taas paahdetaan ensin ja sekoitetaan vasta sen jälkeen. Näin olen kuullut (ja jossain määrin itsekin huomannut).
-
Itsellä ei kokemusta Romaa etelämpää, mutta yllätyksekseni en ole huomannut kovin isoja eroja tuon paahtoasteen suhteen (riippuu ehkäpä enemmän paahtimosta kuin sijainnista).
Pakkaukseen, säilytykseen, paahdon tuoreuteen ja raakakahvin laatuun ei yleisesti tunnuta kiinnitettävän Italiassa kovin paljoa huomiota (toki poikkeuksiakin varmasti löytyy).
Robustaa käytetään sekoituksissa yllättävänkin paljon - tämä ei välttämättä kritiikkinä vaan huomiona.
T. Teme
-
Huomionapa hyvinkin.
Itselläni oli tässä puolisen kiloa italialaista talousessopapua, joka oli ilmeisesti paahdettu ensin ja sekoiteltu sitten. Se cremosi julmetusti tummanpunaruskeaan sävyyn (niin että pienestäkin yliuuttumisesta jäi muuten tummahkoon pintaan kaksi vaaleaa silmää) ja maistui tolkuttoman makealle, pehmeälle ja miedolle. Jotenkin tuntui että runsas robusta näytti parhaat puolensa. Olisi ollut helppo kuvitella samojen makujen pohjalta myös niitä robustan kumiseksi parjattuja vivahteita. [Talouspavuksi tuotteen huomasi siitä ja vain siitä, että papujen joukosta löytyi pieni kepinpätkä. :wink: ]
Mutta siis taas törmäsi siihen, että runsas robusta ei ole paha asia, huono/väärin käsitelty robusta on.