Ristretto
Kahvikeskustelu => Baristatekniikka => Aiheen aloitti: Ristoretto - Maaliskuu 24, 2021, 23:46:14 ip
-
Oheisessa linkissä on erittäin hyvä video kuinka italialainen baristamestari hakee oikeat asetukset hyvään espressoon. Ei tarvita weissauksia tai kahvin tasaajia eikä tamppauksen överiksi menevää pohdintaa. Salaisuus piilee perusasioissa!
https://youtu.be/C5GZ-3IkJFA
-
Olis tehnyt nakukahvalla.
Uutta itselle oli lähinnä annostelijan säätö, kun sellaista en ole omistanut. Ajastimen säätö enemmän ollut se oma juttu.
-
Tuosta huomaa että muutaman vuoden vanha video eikä tosiaankaan punnita mitään vielä.
Se on tosiaan suht tuore juttu, taatusti yksi niitä baristojen ärsytyskynnyksen ylittäjiä, kun jengi tulee notkumaan "ei ees punnitse" kommentein ;-)
-
Todellakin. Laadukkaissa italialaisissa kahviloissa baristojenn työ käy sangen nopeasti, on melko rennoin ottein tehtyä ja jälki erinomaista. Kun espressokoneen lämpötilan hallinta on kunnossa, painehan yleensä onkin, on lopputuloskin hyvä. Ei siellä kiinnitetä tamppaukseen tai kahvikeon tasoitteluun jauhamisen jälkeen sen enempää huomiota. Kunhan parilla käden liikkeellä saadaan sihti valmiiksi. Se että kahvi on vanhaa, väärin jauhettua tai lämpötilan hallinta ei ole kunnossa tuottaa yleensä pahan makuisen kahvin.
Toinen saman herran erinomainen video erilaisten espressojuomien valmistamiseen.
https://youtu.be/_ZyRLOBMtWE
-
Jepejep, old school -kahviherrojen kerhon opas siihen, kuinka espresso pitää valmistaa. Modernit 3rd wave -hömpötykset ovat ihan väärässä. Vanha totuus on aina ja iankaikkisesti oikein. ;D
Kukin tekee toki tyylillään.
PS. Ei edes punninnut!!! ::)
-
Kukin tamppaa tyylillään :)
-
Joo, on tuo kyllä sinänsä jännää ja ennenkin höpisty juttu, miten ne saa mitään onnistumaan kun kahvia on aika kahvassa pirun vähän ja "tamppaus" on aika tyttömänen nosto siihen myllyn plastiikkalirputtimeen...ja kahvi tosiaan siitä myllyn kuivattimesta...
-
What about thö maku?
Nyt jos nopeasti googlettaen HB:n foralta https://www.home-barista.com/tips/espresso-101-how-to-adjust-dose-and-grind-setting-by-taste-t16968.html (https://www.home-barista.com/tips/espresso-101-how-to-adjust-dose-and-grind-setting-by-taste-t16968.html) ja sieltä "Does your shot taste balanced; are the sweetness, acidity, and roasty flavors in proportion?". Tätähän voisi taas jauhaa, mikä on se oikea tyyli säätää vehkeet. Milloin shotti on iskussa.
Tästä saattaa joku vetää herneen, mutta mä olen monesti saanut aika kuraa Italiassa kun olen Esson tilannut. Sielläkin riittää niitä "mä nyt vaan painan näitä työkseni". Sit käyn Kaffalla ja saan paljon paremman shotin.
-
No sehän se. Italialaiset baristat eivät ole pahemmin juhlineet WBC-kisoissa eikä se nyt suoranaisesti hämmästytä, kun on kokemusta italialaisista baristoista. Kahvi valmistetaan yleensä nopeasti vähän sinnepäin ja kaiken lisäksi ylipaahdetuista pavuista, joita ei kotona pahemmin kiinnostaisi edes kokeilla. Olen suhtautunut asiaan kohteliaan hyväksyvästi, koska maassa nyt mennään maan tavalla. Italiassa se nyt ei ole niin nökönuukaa.
Ihan kohtuullisen siedettävää espressoa olen toki joitain kertoja saanut - ei kaikkea toivoa ole vielä menetetty. Venetsian Torrefazione Marchi tuntui jopa sangen piristävältä, kun oli ennen sen löytämistä "nauttinut" kaupungin muusta ylipaahdetusta tervaisesta espressotarjonnasta. Sivukorvalla tosin kerran jäin kuuntelemaan, kun Marchin barista selitti turisteille, kuinka "epressoon kannattaa absoluuttisen ehdottomasti valita blendi, koska muuten siitä jää aina puuttumaan jotain". Päättelin sen kertovan aika paljon heidän käyttämiensä single originien laadusta. Sehän se kai tuppaa olemaan italialaisten(kin) paahtimoiden helmasynti, että kahvi pitää saada todella halvalla (eipä se siellä mahdottomia maksakaan toisaalta).
Gardelli on toki italialaisittain ilahduttava poikkeus. Ei liene suuri sattuma, että se on pokannut paljon palkintoja italialaisissa skaboissa.
-
Toki missä tahansa maassa voi saada huonoa kahvia, myös Italiassa. Kahvi on hieman erilaista eri osissa Italiaa. Siellä parasta kahvia saa jos menee niihin kahviloihin joissa paikallisetkin käyvät. Turistipaikat ovat hieman toinen asia. Itse kyllä arvostan Italiaa kahvikulttuurin ykkösmaana Wieniläistä kahvilaelämää tai ranskalaista aamukahvia mitenkään halveksumatta. Sen sijaan amerikkalainen take away kahvi pahvimukista ylettömällä maitomäärällä makusiirappeineen ja tekoitalialaisilla nimillä, kuten vaikka "Frappucino" höystettynä ei sytytä.
Ihan hienoa että hifistely kiehtoo osaa meistä, kysehän on mukavasta harrastuksesta. Sanotaan, että muusikot kuuntelevat musiikkia ja hifistit säröjä ja rasahduksia. Pääasia, että molemmat nauttivat puuhistaan.
Perusasiat muuten on Italiassa ihan määritelty:
http://www.espressoitaliano.org/files/File/istituzionale_inei_hq_en.pdf
-
Hassu sattuma, että valitsit musiikin analogiaksi. Ammattihifistinä ja sen lisäksi myös muusikkona kuuntelen aina musiikin ja äänen monia osa-alueita. Delta-bluesfanina kuuntelen usein myös heikommin tuotettuja äänitteitä. Heikohkoja tallenteita kuunnellessani tulee kuitenkin toisinaan mieleen, että olisihan se miellyttävämpää, jos samaa musiikkia olisi mahdollisuus kuulla paremmin taltioituna. 1930-luvun bluestaltiointeja ei kuitenkaan voi enää äänittää uudestaan, koska esittäjistä on jo aika jättänyt, mutta jokainen espresso valutetaan joka kerta uudelleen. Miksi siinä ei samalla voisi pyrkiä parempaan?
Ikävä totuus on se, että Italiassa on jämähdetty vanhoihin konventioihin eikä siellä vaikuta olevan samanlaista suurta intohimoa espresson laadun parantamiseen kuin muualla. Italiassa uskotaan, että he tekevät maailman parasta espressoa, koska niin on aina ollut. Se ei ole kovin innovaatinen ajattelumalli. Etunenässä ns. kolmannen aallon espresson kehityksessä ovat Pohjoismaat, Australia/Uusi-Seelanti ja USA. Myös vanhana teenlipittäjämaana pidetyssä Isossa-Britanniassa kahvista nauttiminen on kohonnut aivan uusiin sfääreihin. Onkin hyvin kuvaavaa, että kahvin ja espresson laadun parantamisesta puhuvat henkilöt tulevat ihan muualta kuin Italiasta. Esimerkkinä siitä, mitä tarkoitan mainittakoon mm. Matt Perger, Ben Kaminsky, Tim Wendelboe, James Hoffmann ja miksei vaikkapa kotimaisittain Kalle Freese.
On kuitenkin muistettava, että niin kauan, kun puhumme makuasioista, ei siinä ole mitään väärää, jos joku tykkää vanhoista konventioista. Sivumennen totean silti, että minä en ole koskaan saanut Italiassa espressoa, joka olisi erillisen kehun arvoinen. Italiassa espresso on kyllä jännä juttu. Saman tasoista espressoa voi saada ihan yhtälailla turistipaikoista, tai sivukujien paikallisten kantapaikoista kuin juna/bussiaseman pikkukahvilasta. Se ei välttämättä ole kehu. Pohjoisessa Italiassa vaikuttaisi saavan ihan pikkuisen parempaa espressoa kuin etelässä, jossa halpatuotanto-robustan käyttäminen taitaa olla yleisempää. Italian ulkopuolella olen kyllä nauttinut useita mainoita espressoja.
Ymmärrän toki, että jotkut toiset tykkäävät italialaistyyppisestä espressosta ja heille se on juuri se, miltä espresson tulee maistua. Tottakai se on ihan yhtälailla ok kuin modernimmasta espressosta nauttiminenkin. Syyt siihen, miksi itse en suuresti innostu italialaisesta espressokulttuurista ovat kaiketi jo tulleet esille aiemmin tässä keskustelussa. Pääasia meille kahviharrastajille ja espressoentusiasteille kuitenkin lienee se, että jokainen saa kotonaan juuri sellaista espressoa, mitä itse tahtoo. ;)
Italialaiset ovat tosiaan määritelleet espresson valmistamisen tarkkaan. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että ne säännöt eivät enää päde, kun halutaan tehdä kolmannen aallon espressoa ja saada pavuista esiin muutakin kuin ylipaahdettua kitkerää litkua. ;)
-
Itse kyllä arvostan Italiaa kahvikulttuurin ykkösmaana Wieniläistä kahvilaelämää tai ranskalaista aamukahvia mitenkään halveksumatta. Sen sijaan amerikkalainen take away kahvi pahvimukista ylettömällä maitomäärällä makusiirappeineen ja tekoitalialaisilla nimillä, kuten vaikka "Frappucino" höystettynä ei sytytä.
Tästä muuten huomaa, että olemme täysin erilaisten kahvikulttuurien ystäviä (yhtään kumpaakaan haukkumatta). Itse en juuri arvosta myöskään wieniläisiä tai varsinkaan ranskalaisia kahveja. Makuni kallistuu enemmän kolmannen aallon suuntaan, eli skandinaaviseen, australialaiseen tai seattlelaiseen kahvinäkemykseen. Arvostan sitä, että kahvipavuissa satsataan erittäin korkealaatuiseen raaka-aineeseen ja sitä, että korkealaatuisesta raaka-aineesta pyritään samaan sen oma maku esille mahdollisimman edustavasti sen sijaan, että halvemman raaka-aineen aromit pyritään peittämään paahtamalla se siten, että paahto peittää maku- ja muut tuotantovirheet (no taisin sittenkin vähän haukkua ;) mutta tottahan se on).
Amerikkalaisen kahvin niputtaminen Starbucksin Frappuccinoksi (Frappuccinohan on tuotemerkki) on turhaa yleistämistä (Starbuckshan edustaa nk. toista aaltoa - italialaisten edustaessa yhä sitä ensimmäistä). Kolmas aalto on pitkälti amerikkalaista alkuperää lähtöisin sellaisista paahtimoista kuin esim. Intelligentsia, Stumptown ja Blue Bottle. Isoa osaa espresson "vallankumouksessa" näytteli myös usenetin keskusteluryhmä alt.coffee, josta sittemmin syntyi yhtälailla amerikkalaisvetoinen home-barista.com -sivusto. USA on iso maa. Yhtälailla asiasta tietämätön voisi niputtaa kaiken Euroopassa valmistetun kahvin geneerisesti "eurooppalaiseksi kahviksi".
-
Makuasioita kaikki tyynni. Eri maissa tottumukset vaihtelevat suuresti. Vaikkapa Robustan käyttö hyvänä esimerklinä. Amerikkalaiset vierastavat sitä, eteläisessä Italiassa se on haluttu osa makuprofiilia. Espanjassa on ihan oma erikoinen maku kahvissa jne. Paljon myös Yhdysvalloissa työni puolesta vierailleena olen siellä jäänyt kaipaamaan sellaista eurooppalaista kahvilakulttuuria, jossa kahvi tarjoillaan posliinikupeista. Vaikkapa New Yorkissa tai Chicagossa on nähtävä vaivaa jos haluaa löytää muun kuin ketjukahvilan jossa kahvi tarjotaan pahvimukista. Ketjut dominoivat muutenkin siellä. Muistan midtownissa kadunkulman josta näkyi yhtä aikaa kolme eri Starbucksin kahvilaa.
Maailma muuttuu ja moni euroopasta lähtenyt asia palaa amerikassa käyneenä muuntuneena takaisin eurooppaan. Vaikkapa pyhäinpäivä on palannut halloweenina ja espresso saanut kylkeensä kurpitsaa tai muuta maustetta ja juodaan kadulla kävelyn lomassa. Pitääkö siitä tai ei on tietenkin makuasia.
-
Makuasioistahan tässä tottakai veistellään ja korostankin, että minä en ole saanut eteeni todella hyvää espressoa Italiassa, vaikka olen siellä vuosikymmenien aikana melko lailla aikaa viettänytkin - ja olen sieltä hyvää ensiluokkaista espressoa yrittänyt metsästääkin. Jotenkin siellä päästään siihen tiettyyn tasoon, joka riittää ja siinä sitten pysytellään vuosikymmenestä ja jopa -sadasta toiseen. Siellä vaan tykätään valmistaa espressoa, joka ei istu minun nykyisiin makumieltymyksiini. Gardellin Caffetecassa en toki ole vielä päässyt käymään. Siellä saattaisin ehkä hyvinkin ihastua heidän espressoonsa. Torrefazione Marchi Venetsiassa on ollut yleensä ihan ok, mutta ei sitä sentään ensiluokkaiseksi kehtaisi mainostaa.
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin olen ollut sangen tyytyväinen italialaiseen espressoon joskus kauan sitten, mutta oma makumaailma ja mieltymykset kehittyvät harrastuksen myötä suuntaan jos toiseenkin. Itselleni on käynyt niin, että olen mieltynyt espresson suhteen karkeasti ja yksinkertaistaen määritellen pääasiassa keskipaahtoisiin kahveihin, joissa kahvipavun oma aromi pääsee paremmin esille kuin tummapaahtoisemmilla pavuilla.
Makumieltymyksiin vaikuttaa myös tottumus. Me suomalaisethan jaksamme aina kehua retostella sillä, kuinka Suomessa juodaan enemmän kahvia kuin missään muualla maailmassa. Sitä harvemmin tuodaan esille, että suomalaiset ovat tottuneet juomaan aivan järkyttävän huonoa ja pahaa kahvia. Sellaistahan se on aina ollut. Sama se on Italiassakin. Siellä nyt vain ollaan totuttu espressoon sellaisena kuin se on aina ollut. Kahvijuomien ns. ensimmäisen aallon sanotaan alkaneen jo joskus 1800-luvun loppupuolella ja sinne se hyvin pitkälle siellä Italiassa jäikin. Se on tietysti oivallista kaikille sellaisille, jotka sattuvat pitämään juuri sen tyyppisestä kahvista. Eihän siinä mitään väärää ole. Niinkuin ei tietysti siinäkään, että jotkut haluavat juoda vähän toisenlaista 'modernimpaa' espressoa.
Toinen aaltohan, kuten aiemmin totesin, alkoi käytännössä pitkälti Starbucksista ja sen leviämisestä ensin USA:ssa ja sitten ympäri maailman. Starbucksin sanotaan kuitenkin keskittyneen enemmän kahviloihin ja niiden hipstereitä ilahduttavaan pöhinään kuin itse kahviin. Ja ne siirapit! Voi ristussentään! ::) Starbucksin merkitys kolmannen aallon syntyyn ei kuitenkaan ole olematon. Starbuckshan aikoinaan käytti ihan kunnollisia kahvilaitteita, jotka myöhemmin käsittääkseni korvattiin automaattisemmilla laitteilla. Sen seurauksena monet kotibaristat saivat ostettua halvalla kelpo laitteita kotikäyttöönsä. Esim. Mazzerin Super Jollyt löysivät tiensä satoihin, ellei jopa tuhansiin, amerikkalaiskoteihin. Sen myötä kahviharrastus - ja etenkin espressoharrastus - sai uutta boostia uudessa maailmassa. Italiassa ei tietenkään millekään toiselle tai kolmannelle aallolle ole nähty suurta tarvetta. Siellä perustasoista kahvia saa lähes mistä tahansa ja sikäläinen espresso on saavuttanut lähes institutionaalisen aseman. Ja kaiken lisäksi espresso on siellä halpaa. Kansa nousisi varmastikin barrikaadeille, jos espresson hintaan yritettäisiin kajota. Onhan Italiassakin tietysti jo syntynyt myös joitain pieniä artesaanipaahtimoita, jotka pyrkivät samaan kuin muun maailman artesaanipaahtimot. Gardelli on näistä toki tunnetuin.
Kolmannessa aallossa keskitytäänkin sitten itse kahviin ja sen alkuperään, sekä erityisesti erilaisten papujen omiin makumaailmoihin. Se onkin luonteva kehityskulku, sillä kahvi on yksi maailman makukomponenteiltaan monimuotoisimmista elintarvikkeista. Kahvipavuista arvioidaan löytyvän noin tuhatkunta (plusmiinus 200) erilaista makukomponenttia, kun taas esimerkiksi monimutkaisena maisteltavana pidetystä punaviinistä arvioidaan löytyvän karkeasti noin 300 (plusmiinus 100) erilaista makukomponenttia. Italialaisilla (ja monilla muilla etelä-eurooppalaisilla) on ikävä tapa paahtaa kahvinsa niin tummaksi, että monet makukomponentit katoavat ja niiden tilalle nousevat paahdon aromit. Se olikin ihan perusteltu ratkaisu ensimmäisen kahviaallon aikoihin 1800-luvulla ja aina toiseen maailmaansotaan saakka, jolloin Eurooppaan ja uuteen maailmaan saadun kahvin laatu oli ala-arvoista nykypäivän standardeilla mitattuna. Oikeastaan itse kahvin laatuun alettiin toden teolla panostaa vasta joskus 1980-luvulla. Italiassa ja monin paikoin muuallakin, se vanha tottumus on niin vahva, että paahdot ovat yhä hyvin tummia, vaikka raaka-aine saattaisi kestää vähän miedompaakin paahtoa. Toki monet suuret paahtimot niin meillä kuin muuallakin pyrkivät mahdollisimman suureen tuottoon, joten ei se raaka-aine todellakaan aina ihan priimaa ole. Laadukkaammat alkuperäkahvit maksavat täällä Suomessakin suurinpiirtein 60€/kg. Eihän jollain 6-15 euron, tai edes 30 euron kilohinnalla kannata ihmeitä odottaakaan. Paitsi jos paahtaa itse.
-
Keskustelu karkasi ehkä vähän pois alkuperäisestä aiheesta, eli siitä mikä on olennaista kun espressoa valmistetaan. Videoissa esiintynyt ”old school” herra on muuten Luigi Lupi, barista joka keksi Latte Arten. Sen sijaan että pohditaan tamppauksia, weissauksia tai kahvikakun jakaantumista tai kosteutta uuton jälkeen ja vielä nakukahvaillaankin varmuuden vuoksi, on minusta olennaisempaa se että pavut ovat laadukkaita, tuoreita ja jauhaminen tehty niin, että oikea määrä jauhettua kahvia valuu oikeassa ajassa oikeaan määrään kuppiin. Tämän jälkeen tulee se inhoittava tosiasia, että lämpötilan hallinta astuu olennaisena mukaan kuvaan ja se on yleensä se kaikkein eniten kustannuksia aiheuttava tekijä espressokoneissa. Taitava barista saa kyllä esim. pienellä vipukoneella aivan erinomaisia shotteja, mutta vain pari kappaletta, koska lämpötilan noustessa gruppo kuumenee ja ennen sen jäähdytystä se ei enää ole mahdollista. HX koneissa auttaa huomattavasti kokemuksen lisäksi erillinen gruppoon asennettu tarkkuuslämpömittari. Tuplaboilerilla on sitten jo paljon helpompaa. Paineen osalta ei yleensä samassa mitassa ongelmia ole, halvemmissakin koneissa se puoli on usein kunnossa. Yksi tärkeä pikku juttu on se, että myllyssä esim. yön yli seisonut kahvinpuru poistetaan ennen kuin aletaan täyttämään sihtiä. Oma mielipiteeni on se, että jos liikut pienellä budjetilla ja haluat laadukasta espressoa hanki käsikäytöinen vipukone esim. La Pavoni tai vastaava. Se on kuitenkin melko paljon paneutumista vaativa valmistustapa, mutta lopputulosta rajoittaa enemmän baristan taito eikä kone. Hyvä mylly on tietenkin edellytyksenä silloinkin.
-
Miten olis pidattu Silvia? Lämmöt kohdillaan. Mylly sit pharos (huikka). IMS showerscreen VST-sihti. Vaaka DX:stä. Jos vielä tahtoo säästää, niin pistää paahtaen uunissa.
Ei tarvi tonneja laittaa ostohousuistaan.
-
Mikä ettei, edellyttäen että veden lämpötila pysyy stabiilisti koko uuton ajan halutussa. Tarkkuustampperi on hyvä hankinta. Se on hieman suurempi ja pitää aika hyvin huolen, että sihdin ja kahvin väliin ei jää reunoilla tyhjää tilaa. Eiköhän tuo kalusto voisi hyvinkin toimia. Sydämeni sykkisi sittenkin ehkä vipupuolelle tuossa hintaluokassa.
-
En tiedä hintaluokkaa, mutta jos leikitään että se olisi Europiccola, niin voin vannoa että siitä ei hifistelemättä selviä ;-D Mutta parastahan aina on, että itse harvoin hifistelee, se osuu yleensä paremmin muihin...
mitä nakukahvaan tulee, se on kätevä laite, ei tarvitse ihan hifinä olla putsaamassa,
kun ei ole mitään putsattavaa ;-D
-
Itselläni kokemusta vain Professional versiosta, mutta oletan sen eroavan vähän jos ollenkaan Europiccolasta. Ilman muuta joutuu hifistelemään ja paljon, mutta sillä on kuitenkin mahdollista onnistua. Sen sijaan halvemmilla sähkövehkeillä voi olla melko mahdotonta. Nakukahva löytyy minultakin, mutta käytän sitä lähinnä sokkolaipan kera kun putsaan konetta. Minusta nakukahva on juuri se sotkija, kun se aiheuttaa helpommin kahvin roiskumista kupista takaisin itse koneeseen. Toki itse nakukahva ei sotkeennu. Riippuu vähän kuinka korkealla nakukahva on kupista. Varmaan sitä käytettäisiin kahvibaareissa jos se toisi helpotusta puhtaanapitoon. Makuunhan se ei vaikuta yhtään mitään. Kivahan sitä on kieltämättä katsoa kun kahvi alkaa kauniisti tulla ulos sihdistä.
La Pavonista vielä sen verran, että se ei sovi satunnaiselle käyttäjälle. Sillä saa huolimaton poltettua itsensä, sotkettua keittiön ja myös pahanmakuisen kahvinkin. Jos sitä komentaa huolella ja sen ehdoilla voi kuitenkin saada ihan yhtä hyvää kuin kalliilla laitteistollakin. Ei tosin kerralla enempää kuin pari kupillista. Siihen saa myös kaikkia varaosia helposti. Männän vaihto messinkiseen parantaa vielä konetta.
-
Keskustelu karkasi ehkä vähän pois alkuperäisestä aiheesta, eli siitä mikä on olennaista kun espressoa valmistetaan. Videoissa esiintynyt ”old school” herra on muuten Luigi Lupi, barista joka keksi Latte Arten. Sen sijaan että pohditaan tamppauksia, weissauksia tai kahvikakun jakaantumista tai kosteutta uuton jälkeen ja vielä nakukahvaillaankin varmuuden vuoksi, on minusta olennaisempaa se että pavut ovat laadukkaita, tuoreita ja jauhaminen tehty niin, että oikea määrä jauhettua kahvia valuu oikeassa ajassa oikeaan määrään kuppiin.
Minusta nakukahva on juuri se sotkija, kun se aiheuttaa helpommin kahvin roiskumista kupista takaisin itse koneeseen. Toki itse nakukahva ei sotkeennu. Riippuu vähän kuinka korkealla nakukahva on kupista. Varmaan sitä käytettäisiin kahvibaareissa jos se toisi helpotusta puhtaanapitoon. Makuunhan se ei vaikuta yhtään mitään. Kivahan sitä on kieltämättä katsoa kun kahvi alkaa kauniisti tulla ulos sihdistä.
Itseasiassa espresson uuttaminen on kokonaisuus, jossa olennaista tottakai on raaka-aineiden laatu ja tuoreus - niin kahvipapujen kuin vedenkin. Ne ovat lähtökohta, jota ilman kaikki muu menettää merkityksensä erinomaista espressoa tavoitellessa.
Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että asiat eivät ole aivan niin yksinkertaisia kuin "old-school" -tyypit kuvittelevat. Olennaista on tottakai myös se, että oikea määrä kahvia valuu oikeassa ajassa kuppiin oikeasta määrästä jauhettua kahvia. Monimutkaisemmaksi asian tekee se, että silloin kun tavoitellaan aivan poikkeuksellista nautintoa espressokupillisesta, niin ne oikeat määrät eivät olekaan italialaisten määrittelemien espressostandardien mukaisia, vaan ne pitää baristan määritellä erikseen käytetyn pavun mukaan - myös lämpötila mukaanlukien. Italialaiset espressostandardit pätevät (pääsääntöisesti) silloin, kun valmistetaan italialaista espressoa. Se on kuitenkin vain pieni, joskin näkyvä, osa tämän päivän espressosta.
Myös käytetty kalusto asettaa erilaisia vaatimuksia espresson valmistamiseen. On hyvä esimerkki, että kun ensin vähättelit weissausta ja sittemmin kerroit nakukahvan roiskivan ja sotkevan, niin monille se kertoo siitä, että käyttämäsi mylly vaatisi kunnon weissausta, tai jotain muuta paremman distribuution tuottavaa tapaa saada filtterissä oleva kahvi sellaiseksi, että uutto ei kanavoidu. Uuton kanavoituessa kahvi ei uutu kuten sen pitäisi, eikä silloin raaka-aineistakaan saada irti kaikkea sitä, mitä olisi saatavissa. Niillä "oikeilla" uuttoparametreilla ei nimittäin ole enää merkitystä, jos vesi kanavoituu eikä uutto muutenkaan tapahdu oikein. Nakukahvaahan ei käytetä siksi, että sitä olisi kiva katsoa, vaan siksi että voitaisiin todeta kakun preparoinnin olevan kunnollinen ja että uutto tapahtuu kanavoitumatta. Nakukahva itsessään ei vaikuta kahvin makuun, mutta se on työkalu, jonka avulla voi vaikuttaa kahvin makuun. Sitä vastoin latte-art ei vaikuta makuun, vaikka sitäkin voi olla kiva katsella.
Tämähän on suuresti arvostamani kolmannen aallon mukanaan tuomaa hifistelyä - siksi olen melko kriittinen italialaisten espressotietouteen ja -osaamiseen. Siellä toki käytetty kahvi on usein sellaista, että sen uuton kanssa ei ole niin nökönuukaa, vaikka se uutto nyt menisikin vähän sinnepäin. Tummapaahtoiset (parhaimmillaankin keskilaatuiset) pavut eivät vaadi (tai edes ansaitse) hifistelyä samassa mittakaavassa kuin ensiluokkaisista pavuista tehdyt vaaleat- ja keskipaahtoiset espressot. Samaan hengenvetoon totean, että itse olen saanut parhaimmat espressonautintoni vaalea- ja keskipaahtoisilla pavuilla. Ja itse asiassa usein ne on myös tehty vipukoneilla, joissa uuttopaine ei ole "standardin" mukainen 9 baria. Oma vipuvekottimeni Arrarex Caravel esimerkiksi tuottaa kutakuinkin 4-6 baria. Se on silti (tai ehkä juuri siksi) onnistunut hämmästyttämään myös muutamia ammattilaisia tuottamansa erinomaisen espresson maulla.
Oman näkemykseni mukaan kahvin pitää olla mahdollisimman hyvän makuista. Se vaatii jonkun verran sellaista, mitä usein kutsutaan hifistelyksi. Itse en osaa pitää kaikkea sitä hifistelynä, koska ne voivat olla myös ihan normaaleja päivärutiineja. Itse ajattelisin hifistelyä enemmän esimerkiksi sellaisena, että mittaillaan refraktomerillä joka päivä kotioloissakin. Ymmärrän toki niitäkin, jotka tekevät niin (etenkin, jos myös paahtaa kahvinsa itse).
Kahvikakun tuijottamisella uuton jälkeen (puckologia) ei ole merkitystä. Kahvin maun tutkimisella uuton jälkeen on. ;)
Kuten aiemmin totesin, pääasia tottakai on että jokainen on kotona itse tyytyväinen ja saa sellaista espressoa, mitä haluaa.
-
Milloinkohan olisi nakukahva roiskinut? Ehkä kerran tai kaksi, joskus -en muista vaikkei olisi koskaan roiskinut. parempi ennen vanno ettei koskaan...
Tosin en mä myöskään katsele sieltä valuvaa kahviakaan, sitä tuli aikanaan pari ensimäistä kertaa katseltua. Näyttää kyllä videoissa hauskalta. Mutta helpompi ja yksinkertaisempi laite se on kuin ne labyrintit, ja se on aina kiva.
Mitta johonkin latte artiin tulee, sehän nyt ainakin on ihan fomaa ja hifistelyä.
-
Tarkoitin roiskimisella lähinnä sitä, että jos kuppi on matala, niin korkealta tippuva kahvi saattaa roiskua kahvin pinnasta koneeseen. Useammin ehkä niin että hiirenhäntä osuu kupin reunaan kun olen huolimattomasti sen laittanut. Teen usein kahta kuppia yhtäaikaa ja silloin ei nakukahvaa voi myöskään käyttää. Mutta kuten Osku sanoi, on itse kahvan puhtaanapito toki lastenleikkiä nakukahvalla. Latte Arte on minustakin hifistelyä ja koska en omaa taiteellista silmää ja pelkän sydämen tekeminen ei oikein innosta, jätän sen taiteenlajin muille.
Edelleen olen sitä mieltä, että kantona kaskessa hyvässä espressossa on oikean uuttolämpötilan saavuttaminen. HX-koneella huomasin kuinka hakuammuntaa se oli ennen kuin asensin E61 gruppoon lämpömittarin. Hyvä tamppaus on toki tärkeä, mutta kuitenkin paljon helpommin saavutettavissa. Kahvikakun tarkastelu uuton jälkeen kertoo toki jos on ongelmia kanavoitumisen kanssa ja se on syytä huomioida. Itselläni ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia sen suhteen sen jälkeen kun siirryin käyttämään tarkkuustampperia joka on hyvin tarkasti sihdin mittojen mukainen. Siinä pitää vain malttaa vetää tampperi rauhallisesti ylös ettei se ime kakkua mukanaan.
Pienellä budjetilla hyvän lopputuloksen voisi ehkä parhaiten saavuttaa hyvällä käsimyllyllä ja vipukoneella. Ilman perehtymistä ja hifistelyä ei niillä kuitenkaan laadukasta espressoa synny. Samoin maitopohjaisiin juomiin tarvittava mikrovaahto on sitten vielä oma juttunsa.
-
Juu, tottakai lämpötila on eriarvoisen tärkeä osa espresson valmistuksessa. Se jopa korostuu, mitä vaaleammaksi paahdoissa mennään. Itse opin sen kyllä kantapään kautta, kun ensimmäinen keittimeni oli pidaamatonta Silviaa kutakuinkin vastaava Isomac Venus. Sen kanssa piti opetella lämpotilasurffaaminen kautta rantain. Pidän sitä kuitenkin oivallisena oppituntina (tai voidaan oikeastaan puhua lukuisista oppitunneista) espressonvalmistuksen sielunelämään. Sittemmin HX:ään siirtyminen oli lastenleikkiä eikä edes Caravel tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Venuksen kanssa meni kyllä varmaankin vuoden verran ennen kuin tajusi, miksi jotkut shotit eivät maistu yhtä hyviltä kuin toiset.
Itse lisäisin myös vaa'an ja kellon käytön oleellisiin espressotaitoihin. Ilman punnitsemista ja ajan seuraamista on vaikea tietää tarkalleen, miten pystyy toistamaan täydelliseksi toteamansa espresson. Se ei tietenkään ole yhtä tarkkaa, jos käytetään italialaisia tai muita tummia, paahtoja. Niiden kanssa voi onnistua aika helposti ilmankin.
Kahvikakkua katsomalla ei aina voi todeta kanavoitumista. Selkeät madoreiät tottakai kertovat kanavoitumisesta. Tarkkuustampperi ja -filtterikombolla pääsee kuitenkin eroon reunojen kanavoitumisesta ainakin, jos jaksaa hifistellä huolellisesti ja pitää huolen siitä, ettei kakkuun päädy klimppiintyneitä puruja.
-
Pienellä budjetilla hyvän lopputuloksen voisi ehkä parhaiten saavuttaa hyvällä käsimyllyllä ja vipukoneella. Ilman perehtymistä ja hifistelyä ei niillä kuitenkaan laadukasta espressoa synny. Samoin maitopohjaisiin juomiin tarvittava mikrovaahto on sitten vielä oma juttunsa.
Käytettyjä vipukoneita saa kohtuullisen edullisesti, samoin myös käytettyjä käsimyllyjä. Maailmanlaajuisesti tunnetulla italialaisella Francescolla tuntuu käytännössä aina olevan ainakin yksi kunnostettu Caravel myytävänä muutaman satasen hinnalla. Halvemmallakin niitä on toisinaan myyty. Caravel, kuten monet muutkin vipukoneet, on matalahkon uuttopaineensa vuoksi varsin anteeksiantava keitin, mutta avoin boileriratkaisu tarkoittaa toki sitä, että maitoa sillä ei tietenkään vaahdotella. Jos tykkää valmistaa espressoa vaaleapaahtoisista pavuista (sellaisia, joista ison maailman foorumilla toisinaan puhutaan slayer-tyyppisinä espressoina - nimi ei viittaa heavymusiikkiin, vaan Slayer-merkkiseen keittimeen), niin matalahko paine avittaa kummasti parempaan lopputulokseen. Olen itse asiassa säätänyt kokeilun vuoksi vuosia sitten Rocketistanikin paineen jonnekin korkeintaan 8 barin tienoille, enkä ole vielä löytänyt syytä palata takaisin standardiin yhdeksään bariin.
Myllyksi "halvalle" espressokokoonpanolle sopii hyvin Tomankin mainitsema Pharos (kippis), tai jonkun satasen-pari edullisempi Lido E. Itse tein joskus uteliaisuuttani Lido 3:lla (vastaava kuin Lido E, mutta erilainen säätöasteikko, joka ei ole optimoitu espressokeitännälle - toisin kuin E-version asteikko) jauhatuksia espressokeittimille ja sehän selvisi tehtävästä kerrassaan mainiosti. Pharos on silti toista maata ja se pärjää helposti toista tonnia kalliimmillekin sähkömyllyille. Ja jopa sitäkin kalliimmille.
Mutta, Lido E (tai joku vastaava 48mm kartioterillä varustettu käsimylly) ja käytetty vipukeitin (tai käytetty, mieluiten pidattu Silvia), niin hyvään espressoon pääsee käsiksi noin 500€:lla. Hyvän myllyn kanssa espresson makuun pääsee kyllä jopa jollain käsikäyttöisellä espressovempaimellakin. Halvin niistä taitaa olla Kompresso. Silläkin saa yllättävän kelvollista espressoa - ainakin Niche Zeron kanssa. Se toimii tietenkin myös kotikäytössä, vaikka itse kyllä hankin sen rinkassa - ja muilla matkoilla - kuljettamista ajatellen.
Vaadittavaan hifistelyyn en osaa ottaa kantaa. Itse en tee mitään, mitä pitäisin sen erikoisemmin hifistelynä, mutta joku toinen saattaa pitää. Aika paljonhan se riippuu siitä, mihin itselleen vetää hyväksyttävän espresson rajan. Itse ehkä taidan vetää sen aika korkealle. ;)
-
Kokeilin nakukahvaa pitkästä aikaa ja innostuin hoksattuani, että kun laitan tippakaukaloon pienen merkin, niin saan helposti kupin kohdistettua joka kerran tarkalleen grupon alle ja eipä roisku kahvi enää. Oskulle kiitos kannustuksesta.
Tuli mieleeni noista paahtoasteista puhuttaessa muuten sellainen kysymys, että miten foorumin porukka toimii jos valmistaa sekä espressoa että maitopohjaisia juomia. Tummat paahdot sopivat ainakin minusta paremmin maitopohjaisiin juomiin ja toisaalta hedelmäiset keskipaahtoiset espressot maistuvat taas paremmin sellaisenaan. Onko teillä kaksi eri myllyä näitä varten?
-
Kyllähän ne harvat tummapaahtoiset pavut, joita enää tulee hankittua, menevät yleensä ihan samalla myllyllä kuin vaaleammat paahdotkin. Myllyä vain joskus tarvittaessa joutuu säätämään jonkin verran. Pääsääntöisesti säädän kuitenkin papumäärällä. Tykkään valuttaa tummemmat paahdot vähän nopeammin kuin vaaleammat ja tummiin muutenkin mielestäni sopii vähän pienempi annostus. Eli lähempänä italialaistyyppistä espressoa kuin mikä vaaleammille paahdoille sopii.
Niche Zeron kaltaisen isoilla kartioterillä varustetun myllyn kanssa pääsee säätämisessä jokseenkin helpommalla kuin lattateräisten myllyjen kanssa. Minulla ei kylläkään itselläni ole ollut 75mm, tai sitä suuremmilla lattaterillä olevia myllyjä, joten en osaa sanoa, miten helpoksi eri pavuille säätäminen menee niiden kanssa. Joskus, kun innostun kokeilemaan espresson tekemistä tosi vaaleilla paahdoilla, niin saatan jauhaa käsimyllyllä (lähinnä Pharos tai Kanso Hiku, joissa molemmissa on myöskin isot kartioterät), joka on valmiiksi säädettynä Caravelille tosi hienolle jauhatukselle. Mutta pääsääntöisesti silkkaa laiskuuttani jauhan Caravelille samalla Niche Zerolla kuin muutenkin.
Harvoin tosiaan kuitenkaan nykyisin tulee tummapaahtoisia papuja käytettyä. Maitokahveihin saan ihan riittävästi potkua (ja kiehtovampia aromeja) keskipaahtoisillakin. Toiset toki tykkäävät voimakkaammasta puraisusta maidon läpi, mutta itselleni sellaiset paahdot alkavat tökkiä turhan nopeasti. Nyt juuri on menossa tumma Rost & Co:n paahtama korkealla kasvanut "laaturobusta", joka ei tunnu loppuvan sitten millään, vaikka se robustaksi onkin kohtuullisen siedettävä papu. Espressona sen makumaailma on turhan yksioikoinen ja vähän brutaalikin. Cappuna se vielä menettelee. Joku toinen voisi ihan tykätäkin, jos tummat paahdot tai jopa robustat maistuvat muutenkin.
-
Mara X tuli kotiin Kahvikaverilta. Pakettiin kuului kilo varmaankin totuttelu/säätöpapua. Lisäksi otin purkillisen Fucking Strong Coffeeta - jep, osittain nimen, osittain syystä Peru + honey, chocolate, smooth body (korkeus 1600-1900m, fully washed, double fermented, paahto 2021.10). Myllynä Demoka.
Marassa on oma fiksattu esiuutto. Kahva ylös ja pumppu nostaa paineet sinne 9+ bar kohdalle n. 12..14 sekunnissa. Lasken uuttoajan ekasta tipasta. Tähän mennessä ~1:2 suhteella olen 25..30 sekunnissa saanut asiallisia kupillisia.
Nyt yritän saada tuota FSC taipumaan juotavaksi ja ei vaan taivu. Auttakaa ajattelemaan oikeaan suuntaan!
Kuten aiemmin 18g in. Kahva ~näyttää silmämääräisesti jäävän vähän vajaammaksi kuin aiemmin.
Eka shotti 30 sek ja 36g - hapan kuin hirviö, vetisen oloinen.
Toiseen myllyä kiinni: 26 sek ja 24g - meni lyhyemmäksi kuin ajattelin. Mutta edelleen hapan, body parani vähän.
Mutta nyt olen vähän hukassa ...
Jos edelleen jauhan hienommaksi, menee joko lyhyemmäksi grammoissa, tai pitkäksi ajassa...
Onko se oikea suunta?
Vai onko annoksen (in) kasvattaminen edes kokeilemisen arvoinen konsti? Vai juuri oikea suunta? Jos niin miksi?
Jos oikea suunta on joku muu, niin mikä?
En osaa hahmottaa mitä muuttaisin seuraavaksi, ja miksi sen tekisin, nyt on ihan arvontaolo. Kaikki perustellut ohjeet arvokkaita!
Tämähän ei tod.n ole se mun go-to / arkikahvi, mutta sekin tulee vastaan ja sama dial-in tulee sen kanssa eteen, plus toki kaikkien muidenkin uusien kahvien (tai tuttujen kahvien erilaisten paahtoerien) kanssa.
Vielä yksi kysymys: miten lasketaan uuton pituus tällaisessa tilanteessa? Kahvan nostosta ei taida voida aloittaa, koska silloin 30 sek tarkoittaa oikeasti 15..18 sek ekasta tipasta.
Niin, ja tiedättekö onko kotiamatöörille olemassa sellaista baristaoperusta, jossa opetellaan maistamalla tunnistamaan asioita kahvista, ja hakemaan sen maun perusteella säätöjä vaikuttamaan kupin makuun?
Jos on, sign me in!
-
Itse olen MaraX:n kanssa mennyt niin, että vaaleahkot/keskipaahtoiset lämpötila-asetuksella II, eli sillä kuumimmalla. Vaaleampien papujen kanssa teen kahvin myös hieman "pitkäksi". Oikeita termejä en tunne, enkä osaa, mutta tarkoitan tällä esim sitä, että 16 grammasta papua valuttelen ehkä noin 40 grammaa nestettä noin 35-40 sekunnissa. MaraXin kanssa saa lisätä varmaan noin 5-10 sekuntia versus internetreseptit. Minä pistän kellon käyntiin kun nostan kahvan.
Tummilla pavuilla matalin lämpötila-asetus, noin 30+ sek ja uuttosuhde perinteinen 1:2 tuntuu toimivan keskimääräisesti hyvin.
-
Tässähän voi aina olla se ongelma, että kyseinen papu on syypää siihen, että se ei maistu kovin hyvältä. Se ei ole millään lailla itselleni tuttu, joten on mahdotonta ottaa siihen kantaa. Yli-ikäistä tuollainen useamman kuukauden ikäinen papu alkaa kuitenkin jo olla. Itse käytän alle kuukauden ikäisiä papuja - mieluiten viikon-parin, mutta siihen ei aina nykyisellä elämänrytmillä pysty.
Papuhan ei myöskään mainosta olevansa juuri espressopapu, joten voi olla että se toimii paremmin suodatin tms. -metodeilla uutettuna. Noin periaatteessa keskipaahdosta tulisi helpohkosti saada aikaan espressoa, mutta paha sanoa täysin tuntemattomasta paahtimosta.
Jos espressoharrastus on vielä alkutaipaleella, niin helpommalla pääsee espressopaahdoilla. Niiden ei välttämättä tarvitse olla tummia paahtoja, mutta espressolle tarkoitettu paahtoprofiili on optimoitu siten, että se toimii juuri siihen, mihin se on tarkoitettu. Tämä ei tarkoita, etteikö muistakin paahdoista voisi saada erinomaista espressoa, mutta ei se aina helppoa ole. Erään ruotsalaisen paahtimon barista kehuskeli, että heidän kaikki papunsa toimivat sekä suodatinkahvina että espressona. Ei hän itse kuitenkaan saanut heidän afrikkalaisesta pavustaan aikaiseksi kelvollista espressoa. Kokeilin vielä itse kotonakin, mutta hapantahan se vaan koko ajan oli. Kyseessä tosin oli skandinaavisen vaalea paahto. Happamuus oli raa'an sitruunan luokkaa. Vedeltiin viimeiset suosiolla Aeropressilla valmistettuna.
Nyt sinulla kävi siis siten, että lyhyemmällä ajalla happamuus väheni?
Kahvin klassiset uuttoparametrit ovat jauhatuskarkeus, lämpötila ja aika. Ne pätevät myös espressoon. Aliuuttunut kahvi maistuu happamalta ja yliuuttunut kitkerältä. Tässä tapauksessa shotti oli hapan, joten kahvi olisi siis aliuuttunutta. Uuttojan pidentyessä happamuuden tulisi kuitenkin vähentyä, mutta nyt kävi päinvastoin.
Syy voi hyvinkin olla shotin kanavoitumisessa. Se johtaa todella helposti aliuuttumiseen. Onko käytössä nakufiltteriä, joka on oiva apuväline diagnosointiin? Oletko kokeillut weissaamista? https://www.baristahustle.com/blog/weiss-distribution-technique/
Kanavoituminenhan tässä nimittäin ensimmäisenä mieleen tulee. Kanavoitumista ei voi havaita pelkillä näköhavainnoilla, joten siihen ei voi luottaa miltä kakku näyttää uuton jälkeen.
Oliko vielä niin, että säädit myös jauhatusta tiukemmalle (kun kirjoitit: "myllyä kiinni")? Jos säädät jauhatusta hienommaksi ja samalla papumäärällä aika lyhenee, niin silloin joku menee pahasti pieleen. Onhan kahvikakun preparointi ihan kunnossa? Huolellinen weissaus, kahvin varovainen tasaus, kevyt mutta tasainen tamppaus ja erittäin varovaisesti kahva kiinni gruppoon? Pienikin kolahdus voi tuhota kaiken.
Mutta nyrkkisääntönä - sen jälkeen kun kanavoituminen ja preparointivirheet on suljettu pois - aliuutettua kahvia pitää uuttaa enemmän ja yliuutettua tietysti vähemmän. Mitä vaaleampi (tai vähemmän kehittynyt) paahto, sitä helpommin se aliuuttuu ja mitä tummempi paahto sitä helpommin se yliuuttuu. Tottakai molempia voi myös vetää liiaksi toiseenkin ääripäähän.
Aliuuttumista voi korjata (kunhan on varma, ettei ole kanavoitumista - se on tärkeä varmistaa, weissaaminen on siihen usein toimiva keino) nostamalla uuttolämpötilaa, jauhamalla hienommaksi, tai jopa nostamalla annostusta, siten että uuttoaika pitenee. Kannattaa opetella ensin operoimaan joko lämpötilalla tai jauhatuskarkeudella. Itse suosin jälkimmäistä. Jauhatusta ei voi tiukentaa loputtomiin. Jos kone menee tukkoon, tai uutto menee yli minuutin, niin silloin voi vielä pienentää annostusta. Jos taas kahvi alkaa maistua mitäänsanomattomalta litkulta, niin silloin on ylitetty hienouden raja. Silloin ollaan jo liian pitkällä. Ei se kuitenkaan ihan heti tule vastaan.
Tarvittaessa, ettei uuttoaika mene aivan ylipitkäksi, annostusta voi pienentää kompensoimaan hienompaa jauhatusta. On kuitenkin tärkeää säätää vain yhtä parametria kerrallaan. Monet - etenkin ison maailman foorumilla - eivät usko tätä ja päätyvät ihmettelemään, miksi eivät opi mitään. Yksi parametri kerrallaan! Kahvia kuluu enemmän, mutta siten oppii nopeasti ja pitkässä juoksussa kahvia kuluu lopulta vähemmän, kun yksittäisten parametrien vaikutus hahmottuu. Se on ainoa oikea tapa opetella, miten mikin parametri vaikuttaa uuttoon ja kuinka paljon.
Yleensä aika lasketaan siitä, kun uutto alkaa. Myös esiuutto on osa uuttoa, eli aika lasketaan siitä, kun vesi alkaa virrata kahvikakkuun. Toisaalta ei sillä ole niin väliä, kunhan olet toiminnassasi johdonmukainen. Toki muiden kanssa kommunikoidessa on hyvä kertoa, että lasket ajat siitä, kun kahvia alkaa valua kuppiin. Klassisen espresson ohjeet unohtaisin kättelyssä, koska ne on tarkoitettu italialaiselle espressolle. Ne ovat toki toimivia lähtökohtia italialaistyyppisen espresson valmistukseen, jos nyt sellaista tavoittelee. Silloin kuitenkin keskipaahto ei ole hyvä lähtökohta. Italialaiset tykkäävät perinteisesti vähän tummemmista paahdoista.
Aina kannattaa mennä maku edellä. Jos espresso on hapanta, pitää uuttaa enemmän. Jos body on heikko, pitää muuttaa uuttosuhdetta jne.
Lähtökohtaisesti 1:2 on hyvä uuttosuhde modernille kolmannen aallon espressolle ja sillä on hyvä aloittaa. Italialaiset tykkäävät valuttaa vähän lurumpia shotteja, mutta toisaalta paahto on niin ylivedettyä, että tiukalla uuttosuhteella espresso maistuisi jo tervalta. Sekin on ihan ok, jos sellaisesta tykkää ja sellaista tavoittelee. Oma maku ratkaisee.
Sivumainintana olen huomannut, että ameriikan foorumilla jotkut sotkevat happaman ja kitkerän maun keskenään ja kun he puhuvat esim. happamuudesta ja noudattavat muiden neuvoja, he päätyvät syvemmälle suohon. Harvemmin suomalaisella foorumilla törmää samaan ilmiöön. ;)
Joltain ammattibaristalta/kouluttajalta voi kysellä neuvoja. He ovat yleensä melko auttavaista porukkaa. En tiedä onko suoraan koulutusta muuhun kuin yleiseen espresso-/cappuccinokahvien valmistukseen. Yksityisopetusta varmasti saa halutessaan. Tai sitten osallistuu kaiken maailman kahvitapahtumiin (sitten kun niitä taas järjestetään) ja menee rohkeasti juttelemaan ammattilaisille.
Barista Hustlen espressokompassista voi toivottavasti olla jotain apua diagnosointiin:
https://cdn.shopify.com/s/files/1/1200/1578/files/espresso-compass-670x1024_1024x1024.jpg?v=1485866415
-
Mieleen tulee myös espressoon sopimaton papu tai vanhahko tai bulkkinen yleispapu joka ei vaan espressona toimi.
Älä vaivu epätoivoon vaan toista papua kokeiluun.
-
Mieleen tulee myös espressoon sopimaton papu tai vanhahko tai bulkkinen yleispapu joka ei vaan espressona toimi.
Älä vaivu epätoivoon vaan toista papua kokeiluun.
Jep, pavuista aloitin tuon edellisen oman pitkän lätinänikin.
Toisaalta noin kolmen kuukauden ikäisestä keskipaahdosta, joka mainostaa sopivansa sekä suodatinkahviksi että espresson valmistukseen, voisi kuvitella olevan vielä mahdollista saada aikaiseksi muutakin kuin hapanta litkua. Ei nyt sentään mitään hienompia aromeja, mutta happojen luulisi olevan kesytettävissä. Paahtoprofiilista ei tosin ole mitään tietoa. Voihan kyseinen 'keskipaahto' olla liian alikehittynyttä espressoksi.
Alkuperäiseen ongelmaan liittyen; jos äärimmäisen tunnollinen preparointi ja jauhatuksen tiukentaminen eivät tuo parannusta, niin sitten kannattaa tosiaan seuraavaksi kääntää katseet toiseen paahtimoon ja tuoreempaan paahtoon. Jos asuu paikkakunnalla, jossa ei ole tuorepaahtoja saatavilla, niin pienpaahtimoiden omat verkkokaupat auttavat tarpeen mukaan. Tuorepaahdoissa on se kätevä puoli, että jos omistaa pakastimen, niin ne saa myös pysymään pitkään tuoreina.
Tuosta Fucking Strong Coffeesta sen verran, että en tiedä kyseisestä paahtimosta muuta kuin sen, että ilmeisesti kahvi paahdetaan Lontoossa ja että mitään maailmanvalloitusta se ei ole vielä onnistunut tekemään. Edes brittien kahvifoorumeilla ei oltu noteerattu kyseisen paahtimon tuotteita.
Parempaa ja tarkempaa tietoa odotellessani niputan sen toistaiseksi "ei jatkoon" -kategoriaan. Jää vähän sellainen fiilis, että markkinointiosasto on keksinyt sen "parhaan jutun" tähän kahviin ja sitä markkinoidaan pääasiassa niille, jotka nauttivat enemmänkin tujusta aamukahvista kuin kahvin tuomasta makunautinnosta. Raflaavalla nimellä pyritään maksimoimaan huomio. Itse arvostan enemmän sellaista, että kilpaillaan kahvin laadulla ja maun erinomaisuudella kuin ulkoisilla kikkailuilla. Mutta kuten todettu, enhän toki tiedä, vaikka kyseisen paahtimon kahvit olisivatkin hyviä ainakin silloin, jos ne ovat tuoreita paahtoja. Sinänsä kyseisen kahvin speksit vaikuttavat ihan kelvollisen kahvin spekseiltä - paahtopäivää lukuunottamatta.
Kuten migu totesi, uutta papua kokeiluun vaan.
-
Tuo kahvikaverin FSC kahvi on eri. Maaksi merkitty Alankomaat, eli siellä varmaan paahdettu.
-
Tuo kahvikaverin FSC kahvi on eri. Maaksi merkitty Alankomaat, eli siellä varmaan paahdettu.
No jopas, niinpäs onkin. :o
Kyseinen pulju paikantuukin näköjään Amsterdamiin. https://yellow.place/en/fucking-strong-coffee-amsterdam-netherlands
No, ei se silti sen enempää luottamusta herätä. ;)
Puljusta puheenollen, Pulju.net kertoo sen toisen samannimisen kahvin tulevan Leedsistä. Brittilähde taas Lontoosta. Ei herätä luottamusta mihinkään sekään. Pitäydyn paljon mieluummin yhä omissa pitkäaikaisissa suosikeissani: Square Mile Coffee, Barn, sekä muutamat kotimaiset pienpaahtimot.
-
Cdon.fi myy kans tota FSC kahvia joka on pussissa ja Brittipaahtoa ;D
Sorry ot 8)